Olen aina ollut kiltti ja mukautuvainen ihminen, suurimmat myrskyt ovat olleet parisuhteissa, eivätkä nekään mitenkään kummallisia.
Minulla ei oikeastaan ole ollut edes riitaa ystävien kanssa, mutta nyt jouduin katkaisemaan välit naiseen jonka olen tuntenut yli 10 vuotta.
Hän on 40-vuotias, lapseton, ollut 9 vuotta parisuhteessa. Tajusin jälkikäteen että ehkä minulla ei siksi ollut konflikteja hänen kanssaan, kun etumme eivät aiemmin menneet ristiin.
Olen huomannut kaksi käännekohtaa jolloin hänen persoonallisuutensa muuttui. Ensimmäinen oli yli 10 vuotta sitten kun hänen unelmamiehensä jätti hänet. Miehellä oli korkea status, joka oli ystävälleni tärkeää. ystäväni sanoi että mies vaan oli liian vaikea ja mustasukkainen. (Myöhemmin olen kuullut että asia oli juuri päinvastoin, ystäväni oli se mustasukkainen!) Ystäväni stalkkaa yhä tätä miestä netissä, vaikka tämä on jo ollut vuosia naimisissa toisen kanssa. Toinen käännekohta oli ystäväni isän kuolema joitakin vuosia sitten. Hän ei tunnu pääsevän jostakin oudosta syyllisyydentunteesta että hänen olisi pitänyt olla paikalla. (Isä kuoli sairauteen, ei mitenkään yllättäen.)
Ystäväni käytös on muuttunut koko ajan oudommaksi.
Hän käyttää paljon alkoholia, olen vuosia uskonut hänen ”ruokamyrkytyksiään ja ”saunassaliukastumisiaan”. Lisäksi hän käyttää vahvoja särkylääkkeitä. Kärsii unettomuudesta, ei nuku juuri koskaan, tai päivisin. Hänellä on ollut aistiharhoja ja hän vaikuttaa toisinaan hyvin oudolta ja vainoharhaiselta.
Välillä taas täysin skarpilta ja älykkäästi osaa vakuuttaa ettei mikään ole vialla.
Parisuhteestaan huolimatta hänellä on mieshaaremi, aina on ihastunut johonkin, viestittelee, tapailee ja harrastaa seksiä näiden miesten kanssa. Lisäksi humalassa lähtee yöksi tuntemattomien matkaan. Oman miehensä kanssa sanojensa mukaan ei ole harrastanut seksiä yli vuoteen. Hän kärsii kun ei saa haluamaansa ihailua mieheltään. Toisaalta hän on myös sanonut että oikeuttaa tekonsa, koska mies riiteli hänen kanssaan juuri silloin kun isä kuoli, eikä hän päässyt käymään isänsä luona. (?!)
Toisaalta hän esittää siveellistä, sanoo ettei edes ajattele seksiä ja muka vain yöpyy miesten luona. Toisaalta saattaa lipsauttaa että pelkää olevansa laivareissun jälkeen raskaana.
Jossain vaiheessa hän alkoi pukeutua samoihin vaatteisiin kuin minä. Saattoi aivan pokerilla ostaa saman asun kauppareisulla. Lisäksi hän alkoi ehdotella minulle aivan tyylini vastaisia vaatteita. Tuntui kuin hän olisi vienyt minun vaatteeni ja vaatinut minua pukeutumaan joksikin toiseksi. En kuitenkaan sanonut mitään, pidin vaateasiaa turhanpäiväisenä.
Kerran sanoin sovittaneeni samaa takkia kuin hänellä ja hän sähähti:”et osta tätä!” En ollut ostamassakaan. Hän siis kielsi minulta sen mitä itse teki koko ajan. (?!)
Useaan otteeseen hän mainitsi kuinka hän valitsi itse vaatteensa jo lapsena ja kuinka hänen tyyliään on aina ihailtu. Hän haluaa herättää ulkonäöllään huomiota ja ilahtuu suhteettoman paljon jos joku sanoo häntä todellista nuoremman näköiseksi.
Välillä hän saattoi itkeä puhelimessa sekavana ja laittaa seuraavana päivänä viestin että kaikki on ollut niin hienosti viimeiset kolme viikkoa. (?!) Muutaman kerran hän sanoi jonkun miehen vainoavan, käyvän oven takanakin. Kehoitin kertomaan omalle miehelleen. Hän sanoi ettei voi koska oma mies suuttuisi. (?!)
Senjälkeen hän ei puhunut asiasta ja väisti koko aihetta.
Hän ei tunnista itsessään mitään henkistä vikaa, hänen ongelmansa ovat mielestään ainoastaan fyysisiä. Hän juoksee lääkärissä ja valittaa kun lääkärit eivät ymmärrä. Soittaa useiden tuntien valituspuheluita, joissa puhuu vain itsestään ja valittaa
terveydentilaansa.
Eräänä päivänä tajusin että hän valehtelee minulle. Chattasimme koska olin ulkomailla. Tiesin varmuudella hänen valehtelevan ja pyysin lukuisia kertoja että lakkaisi valehtelemasta. Itse asialla ei olisi niin väliä, kunhan puhuisi totta. Hän sepusteli aivan epäloogista sontaa.
Seuraavana päivänä pahoitteli sekavuuttaan, joka johtui siitä että hänen kaveriaan oli uhattu puukolla. (?!)
Sama valehtelu jatkui. Ensin hän yritti manipuloida, kertoi kuinka rakas ja tärkeä olen. sitten hän suuttui ja kyseli miksi haluan viestitellä vain öiseen aikaan. Tosiasiassa olin laittanut viestin aamupäivällä ja hän itse viestitteli yöaikaan. (?!) Hän vaati tapaamista ja asian sopimista. Minulle tuli kuitenkin vahva tunne etten halua nähdä, pelkäsin että hän manipuloi asian sovituksi, ilman että pyytää edes valehteluaan anteeksi. Seliteltyään ja syyteltyään loputtomiin, hän sanoi ”ettei lähde selittely- ja syyttelylinjalle”. (?!)
Kysyin hänen veljeltään että onko ystäväni aina konfliktitilanteessa tuollainen, että kieltää kaiken eikä ota vastuuta mistään. Veli sanoi että on laittanut välit poikki ystävääni ja että niin ovat muutkin tehneet. Sain tietää lukuisia muita valheita ja kaikkea kummallista. Olin kertonut ystävälleni aina kaikki vaikeat asiat, nyt sain kuulla että hänen äitinsä on skitsofreenikko ja isä alkoholisti, olin elänyt aivan eri käsityksessä yli 10 vuotta!
Tuntui etten tunne lainkaan tätä ihmistä, joksi hän muuttui puhuttuani muiden kanssa.
Laitoin hänelle viestin että voimme sopia, mutta se edellyttää että hän puhuu totta, kertoo miksi valehteli, pyytää anteeksi ja toimii niin että voin häneen luottaa.
En koskaan saanut mitään vastausta.
Minulle on suuri järkytys miten hän voi valehdella kylmästi ja hylätä noin vain pitkäaikaisen ystävän olematta lainkaan pahoillaan?
Pelkään että hän mustamaalaa minua tutuilleni väliemme katkettua. Hän on sosiaalisesti erittäin taitava, älykäs ja vakuuttava. Uskottavampi kuin minä, vaikka valehtelee.
En tiedä mitä ajatella… veli arveli että äidin skitsofrenia ja isän alkoholismi ovat periytyneet. Vaikuttaako tämä skitsofrenialta? Onko hän alkoholisti? Vai narsisti tai muu luonnevikainen?
Onko kukaan kokenut vastaavaa? Mitä teen jos joskus
ottaa yhteyttä? Entä jos mustamaalaa?
Toisaalta olen helpottunut, että huomasin edes tässä vaiheessa valheet yms. ennenkuin ne liittyivät konkreettisemmin itseeni. Toisaalta ahdistaa, tunnen itseni typeräksi kun uskoin kaikenlaista vuosikaudet. Pelottaa myöskin se että kun hän pystyi jatkamaan kanssani noinkin kauan, onko lähelläni myös muita jotka eivät ole sitä miltä näyttää... Mietin vaihtoiko hän vain ympyröitä ja jatkaa samaan malliin muiden hyväuskoisten kanssa. Unohtiko hän minut täysin vai suunnitteleeko jotain kostoa paljastumisestaan?
Jotenkin helpottaisi kun ymmärtäisi mistä on kyse... varmasti alkoholi ja lääkkeet muuttavat persoonallisuutta, mutta hänen kanssaan on aina ollut tunnen että törmää johonkin kilpeen. Esim. kun hän valitti erityisen paljon miehestään ja kysyin kannattaisiko erota, hän alkoi kehua miestä yhtä vuolaasti. Tuntuu kuin hän vaihtaisi mielipidettä aina jopa vastakkaiseksi sen mukaan mitä toinen sanoo tai tekee.
onpa jännä tapaus. Sua kovasti ihmetyttää hänen käytöksensä vieläkin vaikka hän on käyttäytynyt kohtaasi huonosti ja sekavasti. Miksi?
Mikset lähde vaan pois tai ole pitämättä yhteyttä?
Mietin samaa oman entisen ihmissuhteeni osalta... miksi jäin kiinni ja jopa roikkumaan. ihan pöhköä... jokin syy siihen silti oli ja yleensä on.
Ehkä tarvitset häntä johonkin omassa elämässäsi? En tiedä... kunhan arvailen. Toivottavasti kuitenkin voit suojata itsesi ja vetää omat rajasi, ettet anna itseäsi hyväksikäytettäväksi.
Kuulostaa ihan mun poikaystävän veljen avovaimolta! Tämä veli on muuttunut vuosien saatossa itsekin naisen vaikutuksesta, ennen hän ei ollut pettäjätyyppiä, eikä jotenkin niin kovan ja ahdistuneen oloinen kuin nykyään. Tekee vaan töitä ihan hulluna. Muuten sitten harvoilla vapaillaan tuntuu elävän omaa elämäänsä hänkin, ei hänellä edes ole mitään yhteistä naisen kanssa. En ymmärrä miksi hän on suhteeseen jäänyt, on 8 vuotta nuorempikin kuin nainen ja korkeasti koulutettuna varmasti saisi paremman kumppanin. On kylläkin yrittänyt jättää naisen monta kertaa.
Joistain naruista tuo nainen häntä vetää ja me muut katsomme hämmentyneinä sivusta. Hän on täysi narsisti, ei ota vastuuta mistään, kaikki on aina muiden syytä. Ja tarinat riippuu aina kuulijasta, vaikea sanoa edes mitä mieltä hän on, kun ovelasti myötäilee aina kulloistakin keskustelukumppania.
Yhdyn edelliseen neuvoon, katkaise välit jos et ole sitä jo tehnyt! Kuitenkin vain ystävästä kyse, ei sukulaisesta tai parisuhteesta. Persoonallisuushäiriöisen kanssa voi pilata koko elämänsä.
Anteeksipyyntöä ja selitystä et tule häneltä ikinä saamaan, ainakaan vilpitöntä. Korkeintaan hän pyytää anteeksi siksi, että pysyt hänen hyväksikäytettävänä.
Hänen viestintänsä on hyvin sekavaa ja epäjohdonmukaista ja se voi sekoittaa myös sinun ajatuksia.
Miksi haluat pitää hänet elämässäsi? Olen itsekin jäänyt tällaisten ihmisten piiriin. Minussa he koskettavat sitä osaa minussa mikä on rikki ja vaatii korjaamista.
Miksi välität siitä mitä hän ajattelee? Miksi pelkäät mustamaalausta? Jos tuttusi tuntevat sinut eivät he kai hevillä valheita sinusta usko? Älä ainakaan pelon takia korjaa välejä häneen vaan uskalla olla vahva. Näytä hänelle, että sinua ei voi kohdella miten sattuu. Älä pyytele selityksiä, älä pyytele anteeksipyyntöä, älä pyydä häneltä yhtään mitään. Ole välinpitämätön häntä kohtaan. Kaikki muu ruokkii hänen käytöstään.
En halua pitää häntä elämässäni, jos käyttäytyy näin. Minulle rehellisyys on kunnioitusta, vaikeissakin asioissa. On selvää että hän halussi vain valheilla suojella itseään.
Välirikosta on vain melko vähän aikaa ja tämä tuntuu melkein kuin ero kriisiltä, olimmehan yli kymmenen vuotta tiiviisti yhteyksissä. Nyt tajuan katsoneeni outoa käytöstä läpi sormien, kun ei se minuun kohdistunut aiemmin. Noin pitkään aikaan mahtuu paljon hyvääkin. Hän on älykäs ja hauska ihminen. Olisi varmaan mennyt toisetkin kymmenen vuotta mukavasti, jos en olisi asettunut hänen tielleen. Ja tajunnut valehtelua.
Pelkään mustamaalausta siksi että hän on sosiaalisesti hyvin lahjakas ja vakuuttava. Minä olen enemmän tarkkailijatyyppiä ja ujompi. En ole niin läheinen yhteisten tuttujemme kanssa. Pelkään että häntä uskotaan enemmän kuin minua, vaikka puhuisi mitä. Hän antoi veljestäänkin minulle hyvin erikoisen kuvan ja uskoin täysin. Sittemmin osoittautui valheeksi, enkä ihmettele että veli pisti välit poikki.
Minulla ei ole oikein kokemusta skitsofreniasta, alkoholismista tai persoonallisuushäiriöistä, tms. Miltä tämä eniten vaikuttaisi? Sinänsä "diagnoosilla" ei ole väliä, että hän ei ikinä tule hakeutumaan hoitoon. Mutta minua helpottaisi jos saisin edes jonkun selityksen kaikille avoimiksi jääneille kysymyksilleni. Tässä oli vain murto-osa outouksista, kukaan ei jaksa lukea viekä pitempää sepustusta...
Narsisteista olen lukenut sen verran että he usein tekevät tällaisen katoamistempun paljastuessaan.Eli vaihtavat seuraa kun eivät enää voi käyttää hyväksi. Sekä se että ihminen antaa ihan toisenlaisen kuvan itsestään kuin todellisuudessa on.
Mutta voisiko tämä olla alkavaa skitsofreniaa? Siihen sopisi unettomuus, harhaisuus ja alkoholinkäyttö. Sekä se että käytöksessä on selvää jaksottaisuutta.
Mahtaako hän olla jollakin tapaa sairas vai vain itsekäs ja paskamainen ihminen?
Typerää kyllä tunnen jonkinlaista ikävää hyviä hetkiämme kohtaan, olen jotenkin huolissanikin. Ja hetken mietin pitäisikö minun pyytää anteeksi. Mutta en todellakaan pyydä anteeksi suuttumustani siitä että hän viimeiseen asti yritti vedättää! Järki käteen...
Hei, ystäväsi kuulostaa mielestäni psykoottiselta, joka myös selittää kuvaamasi ystäväsi outouden ja muuttumisen. Esim. skitsofreniaan on voimakas perinnöllinen alttius, mutta se laukeaa usein juuri elämänkriisien yhteydessä. Oireet ilmenevät kausittain. Myös bipolaarisen häiriön maanisten jaksojen aikana voi ilmetä psykoottisia oireita. Manian aikana on tyypillistä riskialtis käytös, päihteiden käytön lisääntyminen, harhaluuloja omasta suuruudesta ja tärkeydestä sekä vähäinen nukkuminen. Ystäväsi pitäisi saada pian psykiatrisen hoidon piiriin (terveyskeskuksen kautta). Ellei hänellä ole sairaudentuntoa, mutta oireet ovat näinkin vakavia, niin hänet otetaan sitten ehdottomasti pakkohoitoon. JOskus skitsofrenia on hyvin vaikea diagnosoida lyhyen tk-lääkärivastaanoton aikana, sillä potilaat osaavat hyvin taitavasti piilottaa oireensa lääkäriltä. Onko ystävälläsi ketään omaista, joka voisi kertoa lääkärille näistä kuvaamistasi oireista?
Psykoottinen tila on pahimmillaan hengenvaarallinen: ihminen väsyttää itsensä hengiltä.
Kiitos vastauksistanne!
Hänellä ei tosiaankaan ole minkäänlaista sairaudentuntoa, jotenkin ylenkatsoo ihmisiä jotka hakevat apua psyykkisiin ongelmiin.
Tämä veli kertoi ottaneensa asian puheeksi lääkärin kanssa, mutta ystäväni oli onnistunut kääntämään tilanteen niin päin, että tällä veljellä olisi syytä huoleen mielenterveytensä kanssa. Ja skarppeina kausinaan ystäväni on erittäin fiksun ja vakuuttavan tuntuinen.
Hän ei ilmeisesti ole vaaraksi muille, muuten kuin että aiheuttaa suurta mielipahaa. Eikä itselleen, vuosia sitten erossa unelmamiehestä uhkasi tapoaa itsensä, mutta normaalikin ihminen voi sanoa noin epätoivon hetkellä.
Epäilen että hänen hoitoonsaamisensa on erittäin vaikeaa tai peräti mahdotonta. Ainakin sukulaiset ovat luovuttaneet. Jokunen ystäväkin on epäillyt ettei kaikki ole kunnossa, tästä hän suuttuu ja kantaa kaunaa pitkään. Pitäen kulissit tarkemmin kunnossa.
Hänen avomiehensä tekee paljon töitä ja on enimmäkseen poissa, tuntuu että hän ummistaa silmänsä kaikelta kun ei pakoon pääse. On yrittänyt erota monta kertaa, mutta jostain syystä jää suhteeseen.
Siis vaikka joku saisikin hänet hoitoon, hän pystyisi vakuuttamaan ettei mikään ole vialla. Paitsi ehkä jos hoitoonohjaus tapahtuisi kesken sekoilukautta.
Ilmeisesti hän uskoo itse ei-tosiin asioihinsa. Kerran ollessamme viihteellä kadotin hänet ja kun tiedustelin pöytäseuraltamme ovatko nähneet, he vastasivat: "Kuka sitä kaipaa..." Puhuttuani seuraavana päivänä illan tapahtumista noin yleisesti ystäväni oikein korosti kuinka hänestä oli niin kovasti pidetty ja kuinka mahtava ilta hänellä oli. Eli käänsi kaiken taas,päinvastaiseksi.
Hän vaikuttaa hyvin pitkälle selvältä, mutta sitten ihan hetkessä rajusti humaltuneelta. Eräs tuttava sanoi että ystäväni oli haissut oksennukselta ja jatkanut reippaasti juomista. Ovatko nämä alkoholistin piirteitä?
Monet mielenterveysongelmaiset käyttävät päihteitä ikäänkuin "lääkkeenä", ahdistukseen, unettomuuteen, levottomuuteen yms. Esim. skitsofrenian puhkeaminen voi kestää kauankin ja siinä voi olla tuollaisia psykoottisia piirteitä. Päihteet lisäävät riskiä huomattavasti ja riskihän hänellä jo oli äidin puolelta?
Käykö hän työssä? Elääkö muuten normaalia arkielämää?
Mansikka3 kirjoitti 27.1.2014 21:44
Siis vaikka joku saisikin hänet hoitoon, hän pystyisi vakuuttamaan ettei mikään ole vialla. Paitsi ehkä jos hoitoonohjaus tapahtuisi kesken sekoilukautta.
Ilmeisesti hän uskoo itse ei-tosiin asioihinsa. Kerran ollessamme viihteellä kadotin hänet ja kun tiedustelin pöytäseuraltamme ovatko nähneet, he vastasivat: "Kuka sitä kaipaa..." Puhuttuani seuraavana päivänä illan tapahtumista noin yleisesti ystäväni oikein korosti kuinka hänestä oli niin kovasti pidetty ja kuinka mahtava ilta hänellä oli. Eli käänsi kaiken taas,päinvastaiseksi.
Hän vaikuttaa hyvin pitkälle selvältä, mutta sitten ihan hetkessä rajusti humaltuneelta. Eräs tuttava sanoi että ystäväni oli haissut oksennukselta ja jatkanut reippaasti juomista. Ovatko nämä alkoholistin piirteitä?
Kuulostipa niin tutulta tarinalta, aivan kuin olisi ollut Suomi-nimisestä maasta se tavallinen...
Onhan tuossa aika selviä alkoholin ja lääkkeiden ongelmakäytön merkkejä. Varmaankin jo pelkästään nuo huumaavat aineet ovat nyt koukuttaneet hänet, mutta taustalla on varmasti muutakin. Ylipäätään hänen kaltaisiaan kyllä näkee, ei tosin kovin paljon häntä nuoremmissa, mutta varsinkin vanhemmissa ihmisissä. Olet tuntenut hänet vasta reilut 10 vuotta? Mitä tiedät hänen menneisyydestään?
Kuvauksestasi voi selvästi lukea, että hän hakee hyväksytyksi tulemista ympäristöltään ja pahinta hänelle on hylätyksi tulemisen tunne. Se on niin vakava asia hänelle, että hän on valmis tekemään sen välttääkseen mitä tahansa ja se taas tekee hänestä entistä enemmän ihmisen, jota kaihdetaan. Sitä hän ei voi kestää ja siksi uskottelee itselleen päinvastaista. Hän on tyytymätön mieheensä, mutta ajatus, että jättäisi miehen eikä saisi ketään tilalle on kestämätön, ja sen käsittäessään hän epätoivoisesti etsii miehestään hyviä puolia. Vaikka hän kuinka selittää todellisuuden parhaansa mukaan, se rassaa häntä ja hän puuduttaa itseään huumaavilla aineilla. Ja ehkä myös pakenee maniaan, tekeminen saa unohtamaan. Hän tuntee olevansa kuin keskellä taistelukenttää, jossa on kyse vain selviytymisestä. Satuttavien tunteiden välttäminen on tehnyt hänen käytöksestään tuolla tavalla impulsiivista ja ulkoapäin katsoen hyvin epäjohdonmukaista ja itsekästä. Ja sitä on ehkä jatkunut lapsuudesta saakka, jolloin käyttäytymisestä on saatanut tulla tapa, josta on vaikea oppia pois vaikka oppisikin hallitsemaan tunne-elämän ongelmansa.
Kyseessä saattaa olla traumaattisen lapsuuden jälki, se että hän ei ole kokenut saaneensa tarpeeksi rakkautta ja hyväksyntää. Tai että nuo palkitsevat tunteet on joutunut ansaitsemaan liian ankaria ehtoja noudattamalla. Onko häntä todella kohdeltu miten torjuvasti vai vaativasti vai onko hän vain ollut normaalia herkempi, kuka tietää. Sain sen käsityksen, että nyt mies on paljon poissa kotoa, ilmeisesti vuorokausia. Niinpä ystäväsi kokee miehensäkin itselleen etäisenä ja haaveilee ihannemiehestä, joka olisi läheisempi ja osoittaisi hänelle sitä hyväksyntää, jota hän kaipaa.
Harhaisuus varmaan osittain johtuu huumaavista aineista ja unettomuudesta, mutta jo silkka mielen puolustusreaktio ei-toivottuja tunteita vastaan voi vääristää ajattelua, joka itse asiassa ilmenikin hyvin tuossa edellisessä postauksessasi. Millaisia hänen harhansa ovat, liittyvätkö ne juuri tuohon tarpeeseen tulla hyväksytyksi? Vai ovatko ne aistiharhoja?
Ystäväsi on nyt tilanteessa, jossa hän enemmän ja enemmän tarvitsee tukea antavaa ystävää, mutta vaikeammin ja vaikeammin voi sellaista saada. Sellaisena oleminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Hänen sisäinen maailmansa ei ole kuin sinun, et voi ymmärtää häntä omista lähtökohdistasi. Ystäväsi tuskin on epärehellinen muuten kuin niissä asioissa, joissa hän tuntee itsensä liian haavoittuvaksi pelatakseen avoimin kortein. Sanoit, että törmäät hänen kanssaan keskustellessasi kuin kuoreen. Se on se suojapanssari, jonka hän on itselleen rakentanut. Sen läpi voi päästä ainoastaan empatialla. Sikäli kuin pääsee, ammattiterapeutti ehkä onnistuisikin.
Kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että katkaisuhoito olisi ensimmäisenä tarpeeseen. Jos unettomuus on noin vakavaa kuin sanot (en tiedä, miten hyvin todellisuudessa tunnet tilanteen, läheisenä ystävänä voit tietääkin hyvin tarkkaan) niin sekin pitäisi saada kuriin. Selvästi ystäväsi tarvitsisi terapeuttista tukea jatkossa. Yleensä nämä tarinat vain menevät niin, että ensin tapahtuu jokin vakava romahdus, tai ehkä onnettomuus, ja se johtaa asioiden todellisen tilan paljastumiseen ja poistaa kynnyksen ottaa apua vastaan. Luulen, että nyt ainoa tie lähestyä häntä on empatia. Jotenkin yrittää saada hänet ymmärtämään, että hän on sinulle yhtä tärkeä ilman menestyksen kuortaan, ja että hän on niin tärkeä, että hänen pitäisi alkaa pitää itsestään parempaa huolta. Hän tulee kertomaan sinulle muista epämiellyttäviä asioita ja "valehtelee" jatkossakin, mutta nyt sinä ymmärrät tilanteen. Olisi hienoa, jos saisit hänet jotenkin, ehkä pienellä johdattelulla, avautumaan hieman ja pääsisit lähemmäs hänen sisintään. Silloin hän voisi suostua ymmärtämään tilassaan olevia ongemia ja ehkä noudattaisi neuvoja. Heti ei kannata lannistua, neuvot, varsinkin jos ne kertoo enemmänkin toteamuksina, saattavat pidemmän päälle kuitenkin vaikuttaa, vaikka ne ensin tulisivat torjutuksi. Syvällä sisimmässään ystäväsi on ilmeisesti hyvin epäluuloinen ihmisiä kohtaan (ei välttämättä itse tiedosta sitä epäluuloisuudeksi) ja mitä eristetymmäksi hän tuntee joutuvansa, sitä suurempi vaara on vainoharhaisuuteen. Siksi olisikin hyvä saada hänet itsensä keksimään oma tilansa ja ratkaisumallit.
Esimerkiksi seuraavan kerran kun olette ottamassa viinilasillisia, voit kieltäytyä viimeisimmästä ja sanoa, että se saattaa tuottaa sinulle fyysisiä ongelmia ja että epäilet, että sinun pitäisi rajoittaa. Ja kertoa vaivihkaa josta kusta alkoholia liikaa käyttävästä, millaisia vaivoja hän on saanut. Se saattaa jättää ystäväsi mieleen itusen itämään, jonka kautta hän ehkä jonain päivänä ymmärtää, että siitä hänenkin vaivansa, ainakin osa, voi johtua. Johtuivat tai eivät, se saa hänet ehkä yrittämään juuri alkoholinkäytön lopettamista. Minä en kehota sinua suinkaan valehtelemaan. Kyllä tässä maassa noita tarinoita riittää, me kaikki tunnemma ainakin yhden, ihan todellisen. Luulisin, että tarina tehoaa paremmin, jos siinä on onnellinen loppu, eli se, että henkilö haki apua, pääsi eroon alkoholismista ja nyt vaivat ovat poissa.
Tuo oli siis vain esimerkki lähestymistavasta, enhän minä tiedä, otatko sinä koskaan viinilasillisia hänen kanssaan tai käytätkö itse alkoholia lainkaan.
Vastaan ensin kysymyksiin:
Töistä, hän tekee satunnaisesti projektiluontoista työtä. Eli aikaharvoin. Näissäkin tuntuu tärkeintä olevan kosteat illanvietot muiden kanssa. Sanoo etsivänsä työtä mutta olevansa liian pätevä.
Harhoista, uskoo ainakin omiin käsityksiinsä joilla ei ole todellisuuspohjaa. Uskoo ihmisten olevan läheisempiä kuin he ovat. On ollut näkö- ja tuntoharhoja, useamman vuoden ajalta. Mutta en tiedä kuinka usein toistuvina. On vaikuttanut vainoharhaiselta.
Lapsuus, hän ei ole kertonut juuri mitään paitsi puhunut kauniista vaatteistaan. Veljensä kertoi isän olleen juoppo kuolemaansa asti ja äidin olleen skitsofreenikko. Sitä en tiedä milloin äidin sairaus puhkesi. Seksielämänsä hän aloitti 14 vuotiaana ja on biseksuaali.
Totta kyllä, mies on etäinen. Sitä en osaa sanoa pelkääkö ystäväni ettei saisi uutta, osaa kyllä ainakin hetkellisesti vietellä miehiä. On hauska ja viehättävä, kun ei vedä övereitä. Valittaa ettei saa mieheltään tarvitsemaansa ihailua. Uskon että mieskin pettää häntä nykyään, jos kerran seksistä on toista vuotta. Mies
on häntä 8 vuotta nuorempi ja työhönsä liittyy ulkomaanmatkoja. Tiedän että mies ei aloittanut pettämistä.
Välimme katkesivat 5 kuukautta sitten. Ja tottapuhuen on varmaankin parempi ettemme ole tekemisissä. Hän valehteli sen verran tärkeistä asioista etten voisi häneen enää luottaa. Lisäksi tunsin itse uupuvani, hän saattoi soitella yöllä tuntikausien puheluita vaikka tiesi että menen aamukuuteen töihin.
Olen toisaalta vihainen ja vähän kitkerä, toisaalta säälin häntä. Haluaisin ymmärtää tilanteen paremmin, jotta olisi helpompi antaa anteeksi.
Nykyään hän kuulemma liikkuu tiiviisti 25-vuotiaan tytön kanssa. Jotenkin tulee tästäkin energiavampyyri mieleen... tuon ikäinen viihtyy varmaan mukavasti baareissa, eikä ehkä ihmettele niin helposti mitään kun ei vielä elämänkokemusta ole. Etsii varmasti myöskin nuorta seksiseuraa, ehkä hänellä on vielä ikäkriisikin?
Hän tuntui kyllä tuntevan välillä voimakasta ahdistusta ja morkkista oksenteluistaan ja sammumisistaan, joskin keksi näille aina selityksen.
Itse käytän alkoholia mutta hyvin harvoin humalaan asti. Siksi arvelen että tiedän näistä juomisjutuista vain jäävuoren huipun. Uskon hänen olevan niin riippuvainen ettei mikään auta. Aloitteen tulisi tulla tässäkin asiassa häneltä itseltään. Mutta hän kieltää koko ongelman, ainakin muilta. Ehkä myös itseltään?
En myöskään tiedä mitä särkylääkkeitä hän käyttää, mikä on näiden yhteisvaikutus alkoholin kanssa.
Jutussa on paljon kysymysmerkkejä, mutta mitä enemmän aikaa kuluu sitä vähemmän tämä minua vaivaa.
Hetkittäin olo on vieläkin kuin katselisi huonoa elokuvaa, jossa päähenkilö onkin jotain ihan muuta kuin alussa annettiin ymmärtää.
Onko tällaisissa tarinoissa koskaan onnellista loppua? Saako ihmisen jollain konstilla lopettamaan ja käsittelemään ongelmansa, jos hän ei sitä itse halua? Voiko pitkään valehdellut, manipuloinut ja pettänyt ihminen muuttaa ylipäänsä muuttaa suuntaa?
Virheetönhän täällä ei tietenkään kukaan ole ja kaiken muun vielä kestäisinkin, mutta en valehtelua, kieltämistä ja selän takana kieroilua. Oli sairas tai terve. Ongelmille ei voi tehdä mitään jos ei niitä myönnetä.
Jaa...a, vaikuttaa siltä, että mahdollisuudet vaikuttaa hänen toimintaansa ovat aika rajallisia. Morkkikset varmaan vain pahentavat asiaa, se mikä häneen voisi vaikuttaa, olisi tietoisuus siitä, että hän nykyisellä elämäntavallaan vähitellen menettää viehätysvoimansa ja toimintakykynsä. Hänen toimintatapansa ympäristön suhteen saattavat olla hankalampi asia, ne hän on luultavasti oppinut lapsuudestaan saakka ja siitä voi arvella, kuinka helposti ne voisivat muuttua.
Laitan tähän linkin kirjaan, jossa käsittääkseni käsitellään noita asioita, joskin paljon järeämmässä suuruusluokassa. Löytyy varmaankin kirjastosta. En ole itse lukenut tuota kirjaa, mutta kirjoittaja on tullut tutuksi julkisuuden kautta muuten ja hänen mielipiteensä ovat tehneet minuun vaikutuksen suurella järkiperäisyydellään.
http://kirjallisiavilkaisuja.blogspot.fi/2012/06/hannu-lauerma-usko-toivo-ja-huijaus.html
Muuten sanoisin, että valehtelua ja manipulaatiota tässä maailmassa riittää, vähintäänkin siinä muodossa, että kerrotaan vain osa totuudesta. Sitä on valitettavasti melkoinen osa journalismistakin. Viime kädessä ihminen itse on aina vastuussa niistä käsityksistä, jotka hän muista muodostaa.
Kiitos linkistä.
Olet varmaan oikeassa siinä,ettei hän varmaankaan valehdellut minulle kuin niissä asioissa joissa hänen egonsa oli hauras. Mutta niin oli valitettavan monessa asiassa.
Kaikki ihmiset tietysti valehtelee, mutta on pieniä ja on isoja valheita.
Tavallaan tässä oli kuitenkin onni onnettomuudessa että edes tämä osa totuudesta valkeni minulle tässä kohtaa. Ja voin tehdä päätöksen etten halua elämääni ihmistä joka kylmäverisesti jatkaa valhetta lukuisista pyynnöistäni huolimatta, eikä pyydä anteeksi kun ymmärtää paljastuneensa. Kaikesta muusta puhumattakaan .
Ehkä toivoin että olisin saanut tämän hänen käytöksensä jonkun otsikon alle ja olisin voinut perehtyä aiheeseen vaikkapa lukemalla ja yrittää ymmärtää. Mutta ässä taitaa olla niin paljon erinäisiä tekijöitä että saisin lukea psykologiksi. Eikä sekään ehkä riittäisi.
Yritän unohtaa kysymysmerkit ja koko asian. Sekä valita seurani jatkossa paremmin.