Olen aina ollut kiltti ja mukautuvainen ihminen, suurimmat myrskyt ovat olleet parisuhteissa, eivätkä nekään mitenkään kummallisia.
Minulla ei oikeastaan ole ollut edes riitaa ystävien kanssa, mutta nyt jouduin katkaisemaan välit naiseen jonka olen tuntenut yli 10 vuotta.
Hän on 40-vuotias, lapseton, ollut 9 vuotta parisuhteessa. Tajusin jälkikäteen että ehkä minulla ei siksi ollut konflikteja hänen kanssaan, kun etumme eivät aiemmin menneet ristiin.
Olen huomannut kaksi käännekohtaa jolloin hänen persoonallisuutensa muuttui. Ensimmäinen oli yli 10 vuotta sitten kun hänen unelmamiehensä jätti hänet. Miehellä oli korkea status, joka oli ystävälleni tärkeää. ystäväni sanoi että mies vaan oli liian vaikea ja mustasukkainen. (Myöhemmin olen kuullut että asia oli juuri päinvastoin, ystäväni oli se mustasukkainen!) Ystäväni stalkkaa yhä tätä miestä netissä, vaikka tämä on jo ollut vuosia naimisissa toisen kanssa. Toinen käännekohta oli ystäväni isän kuolema joitakin vuosia sitten. Hän ei tunnu pääsevän jostakin oudosta syyllisyydentunteesta että hänen olisi pitänyt olla paikalla. (Isä kuoli sairauteen, ei mitenkään yllättäen.)
Ystäväni käytös on muuttunut koko ajan oudommaksi.
Hän käyttää paljon alkoholia, olen vuosia uskonut hänen ”ruokamyrkytyksiään ja ”saunassaliukastumisiaan”. Lisäksi hän käyttää vahvoja särkylääkkeitä. Kärsii unettomuudesta, ei nuku juuri koskaan, tai päivisin. Hänellä on ollut aistiharhoja ja hän vaikuttaa toisinaan hyvin oudolta ja vainoharhaiselta.
Välillä taas täysin skarpilta ja älykkäästi osaa vakuuttaa ettei mikään ole vialla.
Parisuhteestaan huolimatta hänellä on mieshaaremi, aina on ihastunut johonkin, viestittelee, tapailee ja harrastaa seksiä näiden miesten kanssa. Lisäksi humalassa lähtee yöksi tuntemattomien matkaan. Oman miehensä kanssa sanojensa mukaan ei ole harrastanut seksiä yli vuoteen. Hän kärsii kun ei saa haluamaansa ihailua mieheltään. Toisaalta hän on myös sanonut että oikeuttaa tekonsa, koska mies riiteli hänen kanssaan juuri silloin kun isä kuoli, eikä hän päässyt käymään isänsä luona. (?!)
Toisaalta hän esittää siveellistä, sanoo ettei edes ajattele seksiä ja muka vain yöpyy miesten luona. Toisaalta saattaa lipsauttaa että pelkää olevansa laivareissun jälkeen raskaana.
Jossain vaiheessa hän alkoi pukeutua samoihin vaatteisiin kuin minä. Saattoi aivan pokerilla ostaa saman asun kauppareisulla. Lisäksi hän alkoi ehdotella minulle aivan tyylini vastaisia vaatteita. Tuntui kuin hän olisi vienyt minun vaatteeni ja vaatinut minua pukeutumaan joksikin toiseksi. En kuitenkaan sanonut mitään, pidin vaateasiaa turhanpäiväisenä.
Kerran sanoin sovittaneeni samaa takkia kuin hänellä ja hän sähähti:”et osta tätä!” En ollut ostamassakaan. Hän siis kielsi minulta sen mitä itse teki koko ajan. (?!)
Useaan otteeseen hän mainitsi kuinka hän valitsi itse vaatteensa jo lapsena ja kuinka hänen tyyliään on aina ihailtu. Hän haluaa herättää ulkonäöllään huomiota ja ilahtuu suhteettoman paljon jos joku sanoo häntä todellista nuoremman näköiseksi.
Välillä hän saattoi itkeä puhelimessa sekavana ja laittaa seuraavana päivänä viestin että kaikki on ollut niin hienosti viimeiset kolme viikkoa. (?!) Muutaman kerran hän sanoi jonkun miehen vainoavan, käyvän oven takanakin. Kehoitin kertomaan omalle miehelleen. Hän sanoi ettei voi koska oma mies suuttuisi. (?!)
Senjälkeen hän ei puhunut asiasta ja väisti koko aihetta.
Hän ei tunnista itsessään mitään henkistä vikaa, hänen ongelmansa ovat mielestään ainoastaan fyysisiä. Hän juoksee lääkärissä ja valittaa kun lääkärit eivät ymmärrä. Soittaa useiden tuntien valituspuheluita, joissa puhuu vain itsestään ja valittaa
terveydentilaansa.
Eräänä päivänä tajusin että hän valehtelee minulle. Chattasimme koska olin ulkomailla. Tiesin varmuudella hänen valehtelevan ja pyysin lukuisia kertoja että lakkaisi valehtelemasta. Itse asialla ei olisi niin väliä, kunhan puhuisi totta. Hän sepusteli aivan epäloogista sontaa.
Seuraavana päivänä pahoitteli sekavuuttaan, joka johtui siitä että hänen kaveriaan oli uhattu puukolla. (?!)
Sama valehtelu jatkui. Ensin hän yritti manipuloida, kertoi kuinka rakas ja tärkeä olen. sitten hän suuttui ja kyseli miksi haluan viestitellä vain öiseen aikaan. Tosiasiassa olin laittanut viestin aamupäivällä ja hän itse viestitteli yöaikaan. (?!) Hän vaati tapaamista ja asian sopimista. Minulle tuli kuitenkin vahva tunne etten halua nähdä, pelkäsin että hän manipuloi asian sovituksi, ilman että pyytää edes valehteluaan anteeksi. Seliteltyään ja syyteltyään loputtomiin, hän sanoi ”ettei lähde selittely- ja syyttelylinjalle”. (?!)
Kysyin hänen veljeltään että onko ystäväni aina konfliktitilanteessa tuollainen, että kieltää kaiken eikä ota vastuuta mistään. Veli sanoi että on laittanut välit poikki ystävääni ja että niin ovat muutkin tehneet. Sain tietää lukuisia muita valheita ja kaikkea kummallista. Olin kertonut ystävälleni aina kaikki vaikeat asiat, nyt sain kuulla että hänen äitinsä on skitsofreenikko ja isä alkoholisti, olin elänyt aivan eri käsityksessä yli 10 vuotta!
Tuntui etten tunne lainkaan tätä ihmistä, joksi hän muuttui puhuttuani muiden kanssa.
Laitoin hänelle viestin että voimme sopia, mutta se edellyttää että hän puhuu totta, kertoo miksi valehteli, pyytää anteeksi ja toimii niin että voin häneen luottaa.
En koskaan saanut mitään vastausta.
Minulle on suuri järkytys miten hän voi valehdella kylmästi ja hylätä noin vain pitkäaikaisen ystävän olematta lainkaan pahoillaan?
Pelkään että hän mustamaalaa minua tutuilleni väliemme katkettua. Hän on sosiaalisesti erittäin taitava, älykäs ja vakuuttava. Uskottavampi kuin minä, vaikka valehtelee.
En tiedä mitä ajatella… veli arveli että äidin skitsofrenia ja isän alkoholismi ovat periytyneet. Vaikuttaako tämä skitsofrenialta? Onko hän alkoholisti? Vai narsisti tai muu luonnevikainen?
Onko kukaan kokenut vastaavaa? Mitä teen jos joskus
ottaa yhteyttä? Entä jos mustamaalaa?