Tuttu juttu. Mä teen täällä samaa. Katon kelloa ja ootan, että koska pitää lähteä. Enkä pysty keskittymään mihinkään kunnolla.

Voi kun tuttua. Sama täällä ootan vain ja vilkuilen kelloa milloin aika
lähteä. Sitten vielä vatsa oireilee jännittämisestä. Osaisi otaa asiat r
rauhallisesti. Yleensä asiat ei niin pahoja kun mielessäään kuvittelee.

Minulla on ihan sama juttu, että hermoilen kaikkia menoja. Stressaan vieläpä päiviä etukäteen, että muistanhan nyt varmasti sen ja tuon ja löydänköhän/ehdinköhän sinne. Tuo johti siihen, että itseäni säästääkseni olen karsinut pois kaikki vapaaehtoiset menot eikä sekään kyllä ole mielenterveydelle hyväksi.

Kiitos teille Repukka, Sarukka ja Siili.

Tietenkin eilen sit hermoilin, jännitin ja kaikkea niin paljon että ilta kului vessan puolella. Mietin tässä jo sitä, että pitäisikö mun alkaa syömään sitä ripulin estolääkettä jota telkkarissa mainostetaan, oliko se jotain imodeumia, tosin ite en voi sitä käyttää, va tarvii sitä toista, jonka nimeä en muista. Toi kuit ei ainakaan auta mua yhtikäs mitään, ennemmin se lisää suoliston massaa.

Sain eilen lääkärissä kuulla että ehkä mun dg vaihdetaan tulevaisuudessa. Mietin tässä miten mun tarvii asiaan suhtautua. Onko se hyvä asia tai huono asia. Jos saan sen dg, ni se tietää ikuista sairautta ja ikuista lääkkeiden syöntiä ja ehkä tulevaisuudessa vielä osastolla oloa. Mut jos saan sen dg, ni samalla se selittäis hiukan mua myös.

Otin muumimamman voimajuomaa mukiin. Ostin viime viikolla muumiteetä kaupasta. Iloisesti yllätyin siitä että ne teelajit ovat ihan hyviä. Tuoksu on kesäinen. Hiukan vierastin tota mumimamman juomaa, sillä se on muistaakseni mansikkaa ja raparperia, mut ei se pahaa ole. Iloisesti kannustan kokeilee, jos täällä joku teenjuoja on. MÄ juon teetä niin hirveesti välillä. En enää laske kupeissa, vaan litroissa. Sitä tulee täytettyy toi muki aina ku se tyhjenee ja muki on ½ litran vetoinen.

Iloisia uutisia sain vanhemmilta. Tytön sormi on hiukan kipee enää ja muutenkin olo hänellä on paljon pirteempi. Kuulin jo eilen puhelimessa sen, että hän on pirtee. Äitikin on pirteempi. Mun eilinen aivastelu ei tuottanut flunssaa tälläkään kertaa, vaikka nukkumaan mentäes olikin nenä tukossa.

Äiti miettis aamulla, joutuuko hän lähtee isän kanssa sairaalaan. Mutta ilmeisesti isä on alkanut voida paremmin. Isä on kuulemma koko yön oksennellut. Nyt ei tiedä sitä onko hän mahataudissa ollut vai johtuuko sairauksista. No sen näkee varmaan huomenna tai ensi viikolla sitten, jos meinaan äiti ja tyttö saa sen.

Mulla on edelleen mahan kanssa ongelmia. Välillä on kipua ja sitten on noita vessa reissuja. En tiä onko tämä jotain tautia, va onko tämä tätä mun ongelmaa. Tuttu kyl sano jos on lääkkeestä, mut tämä alko lääkärireissun jälkeen, ennen kun aloitin lisälääkityksen.

Olen ollut aika väsynyt. Niin henkisesti kun fyysisestikin. Lasten tunteja, jolloin voin mennä sänkyyn nukkumaan. Mut sitten kun saa mennä sinne, ni piristyn. Saan onneks yöt nukuttuu, heti kun lopetan laskemisen. Joskus lasken 2000 ja joskus riittää 500. Joskus menee överiksi. TÄnään olen ollut taas herkässä käsien kanssa. Mitään likaa ei saa olla. Pesuaine on tullu tutuksi. Pitää rasvata illalla kädet, jollai ihanan hajuisella.

Ruuaksi tein risottoa. Olen innostunut siitä ja voisin syä sitä kattila kaupalla. Teen erinlaista risottoa, mitä kuuluu. Omalla sovelluksella. TÄnään laitoin tuoretta paprikaa joukkoon. Huomenna teen taas. Toi risotto on helppo ja nopeeta tehä, kun olen jo valmiiksi riisin keittänyt. Varmasti parempaa ja terveellisempää kun raskikset tai vastaavat.

Olen huolesta tuskastumiseen asti sekaisin. En tiä miten saisin tämän pois. Ei auta se, että olisin ajattelematta, kun onhan kyse mun isästä.
Huoli vei mun yöunetkin mennessään. Huoli vie mun toimintakyvyn. Huoli vie mun terveyden. Huoli ja murhe vie multa kaiken. Olen vaan ihminen ulkokuoressa, sisältä olen vaan muusia tai pirskoloitua ihmistä.

Pakko on jotain yrittää tänään tehä. Vaikka ihan pientä sitten. En voi jäädä paikoilleen. En voi alkaa pahemmin masentuu. Pitää yrittää olla liikkeellä. Pitää yrittää tehä vaikka hammasta purren jotain.

En vaan jaksa. Olen pienen pieni ihminen tässä suuressa maailmassa. Olen kun muurahainen tässä maailmassa. Muurahainen, jolla on kaikki raajat katkaistu. Muurahainen, joka yrittää eteenpäin kaikesta huolimatta, mutta ei pääse.

miksi en voi vaan olla ja vaipua siihen syvempään masikseen. Pakoilla tätä kamalaa maailmaa pakoon. Miksi mun tarvii olla vahva ja kestää kaikki, vaikka en taho.

Kotiolot on hiukan rauhottunut, kun ollaan saatu isä hiukan parempaan kuntoon. Nyt sit odotetaan kuka seuraavaksi tulee kipeeksi ja miten kipeeksi. Pahoin pelkään että mä sairastun seuraavaksi. Tosin olen tässä torstaista asti ollut mahan kanssa kipeenä.

Hirveä jaksamattomuus, väsymys ja kaikkea valtas tänään sit kroppaan. Hädin tuskin saan pidettyä silmiä auki. Koko ajan mahaa tai kurkkua korventaa, tai sit toi 2 litran teenjuonti hiukan närästää kaikesta lääkkeistä huolimatta. Nä näppäimten painelukin on vaikeaa, kun voimat on poissa sormista. Ehkä mä luovutan ja alan levätä.

Päivällä sain sentään muutaman minuutin soututreenit tehtyy.

väsy ja jaksamattomuus jatkuu, vaikka söinkin hiukan. Kauppamatka oli raskasta kävellä, mut suoriuduin siitä. Nyt olen vaan ja toivon että voimat alkaa palautua.

Tyttö lähettelee tekstareita että on ikävä ja haluaa kotiin. Yritin kysyä mikä hänellä on, mutta ei tullu viestiä takasin.

Mulla on monta sukkaa, jotka pitäisi ottaa puikoilta pois. En va saa aikaiseksi millään. Ehkä tänään alan siihen urakkaan ja urakkaan päätellä langanpäät. Katotaan nyt miten jaksan.

katson ympärilleni ja näen kuinka kamalaan kuntoon kämppä on taas räjähtänyt. Pitäisi jostain lytää se voima ja jaksaminen, että sais tämän näyttämään taas ihan siedettävältä. Mutta tällä hetkellä olo on kipeytynyt ja pelkkä ajatus siivoamisesta tuottaa tuskaan.

Tyttö onneks voi paremmin mitä eilen. Hänen kurkku on hiukan parempi. yskää on ja pientä nuhaa.

Mut kaipa sitä tarvii mennä laittaa virpipuuro tulee, että olis jotain syötävääkin tänään.

Kun puhuttiin Livessä kämpän siivouksesta. Otin sit ja otin eteeni roskapussin ja aloin kerätä roskia lattialta. Edes sen verran sain aikaiseksi tänään tehtyy. Nyt on lattia hiukan siistimpi. Jatkan huomenna vaikka pullojen keräämisellä, jollen muuta keksi.

Ruuaksi en jaksanukaan tehä vispipuuroa, yks siinä oli et tyttö halus mut sohvalle hänen viekkuun. Tyydyin sit bataatti-juuressosekeittoon ja sitä tuli vielä ni paljon että riittää huomiseksikin.

Olo on ollut aika kipeinen. Olen yskinyt koko päivän ja nenä hiukan valuu. Tyttö kuulosteli mun yskimistä ja sano et nyt hän on mutkin tartuttanut. Tosin mulla taitaa olla ihan eri sairaus mitä hänellä ja taatalla oli. Katotaan millä huomenna mennään.

aamulla heräsin joskus 5 aikoihin ja aloin kattoo telkkaa. 8 asti jaksoin ja sit menin pariksi tunniksi nukkuu takas.
Lämp on noussu ja ehkä nousee vielä enemmän. Olen ainakin hiukan vilunen tällä hetkellä. Yskiessä kurkkuu sattuu, mut ei muuten.

En ole äitille sanonut mitään. Esitän hänelle että kaikki on hyvin. Hän ei kumminkaan ymmärrä että mä voisin olla kipee.

Mieli tekisi herkkuja, mut tyydyin va riisipuuroon. Äiti ehotti et lähtisin kauppaan, mut en tosiaankaan.

No jos vaan riisipuuroa syöt, varmaan tekeekin mieli herkutella..
Oletko kokeillut että otat joka päivän jonkun pienen sallitun herkun. Kävelet sen vaikka kaupasta hakee ja sitten istut sohvalle ja oikein nauttimalla sen nautit. Kirjoitat vaikka tänne kuinka hyvää se oli.

Miekin söin äsken palasen vaaleanpunaista ystävänpäiväleivosta.

hei teille ystäville. mä vasta tänään ekaa kertaa kirjotan tänne.pakko,oli löytää joku purku tie.en tiedä miten muuten eteenpäin.olen sairastanut 10v haimasairautta,joka ei alkosta johdu,kun olen absolutisti.vaan ihan muut syyt.haima leikattiin 8v sitten ja kesti 11h.mut ei tullut apua ei.päivittäisiä kovia kipuja,vaik onkin kipulääkitys käytössä.tää kaikki on vienyt mun mielen niin matalaksi,että en tiedä miten enää jatkaa?ei,sen puoleen.ymmärrän,kyl muidenkin asioiden takia masentuneita.sinä,joka sanot,ettei millään ole väliä.mä tajuan sua! mul on joka päivä et ei millään mitään väliä.silti pitäis jaksaa ajatella lähimmäisiä.joka on tosi raskasta.kun itellä menee kaikki voimat kipujen kuunteluun.ja ne yöt!!!!!ne on pitkiä,kun pyörin sängyssä kivun loppumista odotellen. usein itken. mulla iäkkäät vanhemmat,jotka ainoita ystäviä.päivittäin pelkään heidän kuolemaa.mun elämän täyttää kivut ja kamalat pelot.etenkin vanhempieni menetyksen pelosta.olen muuten niin yksin.ysikään muu sukulainen ei musta välitä,saati,et mul olisi ketään ystäviä.😭

Kiitos surua ja kipua ja oikeen paljon voimia sinulle.

Maanvaiva, kaupassa on niin vähn mitä mä voin sellai syä oikeesti. Mutta kyl mä aina joka reissulla jotain ostan ja syön. Nyt va kun olen kipee, ni mikään ei maistu ja jotain on silti pakko syä.

Kuume alkaa vissiin nousta taas. Sain sentään pesukoneen päälle, vielä ku jaksan ne laittaa kuivuu, siis pyykit. Nukkumaan pystyin ihan hyvin illalla ja yön.

Eilen illalla äiti kerto et tyttökin on kuumees. Huoli nousi, mutta samalla tiesin että äiti hoitaa tyttö ja hänellä on turvallista olla siellä.

Olen ihan päivistä sekaisin. Luulin että on jo lauantai, mut perjantaihan tänää on. Katon jos jaksaisin alkaa sukkia neuloskelemaan.