olotila on ihmeellinen. mieli on omituinen. asiat mitkä pitäisi naurattaa, ni ei oikee naurata. saan pakottamalla pakottaa itteni jonnekkin tai tekemään ne rutiinit. rutiinit onkin mulle tällä hetkellä hyväksi. jollei mulla olis niitä, ni en tietäis missä kunnossa olisin. itkeä en pysty. mut pää painuu alas. kroppa painuu sikiöasentoon kun jäädyn. päässä on kipua, mut se ei lähe lääkkeellä pois.

on vaa taisteltava, kovin.

taas on taistelua syömisen kanssa. en pysty syömään kun pelkkää riisiä ja sitäkin lasken. en pysty juomaan teetä, enkä oikee limppaakaan. kaakaota join kun otin lääkkeet. koko ajan on laskeminen ja miettiminen ja pelkääminen. nyt otin limpan, kun vierotusoireet päällä. olen niin kauan sitä juonut että tekee hallaa jo kun ei sitä saa. Tosin tyydyin pieneen pulloon.

Tytön kanssa oli ongelmia. olen kuulemma tyhmä äiti ja jne.

mieliala vaihtelee aika paljon. välillä on siedettävä olo, mut sit välillä on niin matala et voi vitsi.

Päivät ne menee eteenpäin. Jotenkin yritän pysyy perässä, vaikka se vaikeeta on. Välillä on vaikeimpia päiviä ja sitten on hiukan siedettäviä.

TÄ masennus on kamala, petollinen ja vaikea sairaus. Se tekee ihmisestä (ainakin musta) hirviön.

Olen miettinyt sitäkin, kuinka kauan kestän itse taistella tämän kanssa yksin. Kun ajatukset on ihan muualla kun niissä ajatuksissa missä pitäis.

Kävin kirjastossa tänään ja lainasin 3 kirjaa masennuksesta. Selaan ne läpi ja luen mielenkiintoisia asioista. Haluan perehtyä enemmän tähän masennukseen ja siitä mikä mun tulevaisuus oikeastaan on. Sa siitä mitä mä voisin alkaa tekee, ettei noita pahoja jaksoja ole tai tule. Ja haluan selvittää, miksi lääkkeet ei vaikuta muhun yhtikäs mitään.

Aamupäivällä oli ihan ok olo. Sain käytyä kaupassa, kirjastossa ja hiukan moikkaamassa vanhuksiakin. Kotiin tullessa huomasin jalkojen painavan ja askeleen hiljentyvän. Nyt olen kotona ollu va. Sain vihdoin tiskialtaan suht siedettävään kuntoon. Mulla olis tossa urakka. Pitäis 3sta sukantekeleestä laskea kerrokset ja päätellä ne. Iso urakka se on.

Ensi viikolla olis lääkäri. Jännittää ja hermostusttaa mitä sielläkin tällä kertaa. Mut tiedän etten voi tälläi enää kauan olla. Sisälläni huudan rauhaa koko ajan ja tuntuu että pää räjähtää. Haluaisin hakata päätä seinään koko ajan tai johonkin. Yksin kotona on hyvä olla ja se et saan ite päättää kuinka kovin telkka tai tietokone on.

Paremmat päivät sai jatkoa... Kävin tänään kylässä. En mä siellä kauan ollu ja silläkin ajalla sain yhen pitkän poissaolokohtauksen. Mut selvisin 🙂👍

Mutta kodin siivouksesta en selvinnyt. Kyl mä koneet sain päälle ja yhen lipaston melkein siivottuu, lehtiä hiukan korjattuu. Mut imuria en saanut pois kaapista enkä mitään muutakaan. No otetaan huomenna uusiksi sitten taas ja sitä seuraavana päivänä, ni kauan ku päiviä riittää.

Mulla on mahani oireillut taas jonkin aikaa. EN saa sitä millää rauhottuu. Pitää alkaa kevyemmin syömään, tänään siis aloitan riisipuurolla ja huomenna tai ylihuomenna teen vaikka sosekeittoa. Katotaan kauanko joudun kikkailee ilman lihaa. Alkaa keinot olee aika vähissä.

Ilosuutta tuo elämään myös se, että näen että isäkin näyttää paremmalta. Hänen laastari alkaa auttamaan. Ei ole enää se jöröjukka kodin sohvalla puoliunessa, va nyt se istuu tuolilla kattoen telkkarii ja kiinnostuu kaikesta ym.

Aika yksinäistä keskustelua tämä on. Pitäisiköhän lopettaa kokonaan?

TÄnään kuulin linnunlaulua päivällä. En ees muista koska olisin kuullu. Se oli joku pikkulintu vielä.
Ahdistaa va, kun tietää että pitäisi alkaa piristyy kun tulee kevät. Mutta jostain va ei nyt piristystä tule.

Ei pijä lopettaa vaikka ei kukaan vastaakaan, kun on vaikea vastata kun ei osaa aina mitään sanoa. Mutta luen kyllä kaikki mitä kirjoitat ja itsestäni tiedän kirjoittamisen auttavan vaikka vaan itselle kirjoittaisi.

Minäkin tänään kuulin linnunlaulun, itse lintua en nähnyt. Keväästä ei kannata ottaa paineita, piristyy jos piristyy, syksyllä taas masentuu jne. Oiskin tää elämä niin helppoa, että vaan kalenterista kattoisi millä päällä nyt kuuluu olla.

Minä täten ilmoitan, että tämä sinun luomasi viestiketju on yksi niistä harvoista ketjuista, joita seuraan/luen säännöllisesti. En ehkä osaa vastata mitään mustaa valkoisella...

Hieno kuulla että isäsi voi vähän paremmin 🙂

Vatsanoireilusta, jos siis löydät jonku tavan tai keinon tasapainoittaa tai rauhoittaa se, niin kerrohan mullekkin.. Sitä vaan välillä vatvoo ja pelkää että uskaltaako edes syödä mitään.. Tuntuu helpommalta olla syömättä kun kärsiä levottomasta vatsasta... Tämä jatkuva kahvin kittaaminen tuskin helpottaa asiaa...

Kiitos Maanvaiva.

Tänään heräsin lintujen lauluun, tai taisi vaan yksi sirkutella, mut kumminkin. Nukun ikkunat auki öisin ja kuulen selvästi sen laulun.

Tänää olen tehnyt vaan pieniä juttuja, pienin avustuksin. Yritän ees vähän jotain tehdä.

Hei saloka ja kaikki muut.Minä lopetin ruokavaliostani kokonaan maidon,vehnäjauhot ja sokerin (hunajaa).Lisäsin ruokavaliooni kasviksia,juureksia,hedelmiä,kananmunia.Niin ja lopetin minä riisin ja makaroninkin kaytön.Lihaa en ole syönyt enään vuosiin.kalaa syön ja tietty jos ei käytä maitotuotteita niin sitten kalkkitapletteja.Olen kokeillut tällaisella ruokavaliolla viikon ja vatsa on ollut parempi eikä turvota.😉🙂👍en tiedä sitten kuinka terveellinen on,mutta olo on ainakin parempi.

Fortune. Kiitos kun olet käynyt.

Propeli. Mulla on tällä hetkellä perunaton, viljaton ja maidoton ruokavalio ja suurimmaksi osaksi munatonkin. Kuitua syön purkista, tai oikeastaan pussista.

Nyt kun lisäsin kuitua, ni on mahakin ollut taas paremmalla kunnolla. Tosin on mielialakin ololut taas väsymyksestä huolimatta parempi.

Huomenna olisi tarkoitus koittaa tehä sanomalehdistä vielä 2 pikku pärekoria. yhden tein jo tänään. Pitäis äitin kanssa miettii mitä niihin lisäksi laittaa, kun ajattelin antaa ne ystävänp. lahjaksi siskolle ja perhetutuille.

tänään taas nyt ja tässä, mietin kuinka kauan mä enää jaksan tätä mun elämääni. Mulla on tällä hetkellä niin ihmeellisiä ja pelottavia ajatuksia päässä, etten uskalla niitä teille kertoa. Mutta ne ahdistavat ja mietin miten mä pääsen niistä oikee pois.
Tuntuu että ympäriltä kaikki kaatuu ja tuhoutuu. Jäljelle jään va mä tänne.

Ehkä mä menen sittenkin suihkuun ja poltan itteni siihen kuumaan veteen. En keksi enää muuta helpotusta. Päätä en voi alkaa hakata seinään, kun tyttö on kotona. On keksittävä joku muu pakokeino, joka ei näytä mitenkään huomiotaherättävänä.

Mä oon kuullut sellaisen konstin pakkoajatusten kanssa pärjäämiseen, että päättää mielessään jonkun tietyn ajan, ns. huoliajan, jolloin antaa itselleen luvan ajatella noita ja muuna aikana yrittää olla ajattelematta. Saattaisi toimiakin. En ole vielä itse kokeillut. Mun pakkoajatukset liittyy kuolemaan ja tulee voimakkaina oikeastaan vain silloin, kun ahdistus on kovin voimakasta. Muuten pärjään niiden kanssa kyllä.

Mitä elämän merkityksettömyyteen tulee, niin sekin on tuttua. Mulla oli taas viikon verran aika synkkä fiilis (nyt menossa toinen ns. parempi päivä) ja toivoton. Elämä tuntui kerrassaan turhalta. Onneksi välillä tulee niitä parempia päiviä. Ilman niitä ei tätä jaksaisikaan.

Yritä löytää edes pieniä hyviä asioita elämässäsi ja kiinnittää huomiosi niihin. Yritä myös löytää edes pieniä juttuja, joiden tekemisestiä nauttisit. Ne vahvistaisivat positiivisuutta tuon yltiöpäisen negatiivisuuden sijaan. Tätä olen itse yrittänyt silloin, kun oikein elämä tökkii. Toivon sinulle parempaa päivää! 🙂🌻

Kiitos Repukka.

Olotila hiukan tasaantui, enkä eilen tehnyt mitään vaarallista. Aloin sen sijaan tekee ruokaa ja sitten isä tuli tänne ja siinä meni sit toista tuntia.

Jotenkin en va osaa mitään tehdä kun on johonkin meno jossain vaiheessa. Nytkin katon kelloa joka minuutti, enkä osaa rentoutua.