Taistelua ilon puolesta

Taistelua ilon puolesta

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 15.08.2020 klo 16:39 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kirjoittanut 15.08.2020 klo 16:39

Mitä voit nähdä muuta kuin tuhoa, vaikka itsetuhotarpeelta tuntuiskin?

Käyttäjä kirjoittanut 03.09.2020 klo 09:47

soroppi kirjoitti:Asiasta kukkaruukkuun, tänään lounasta väsätessäni mietin, että minulle yksi tapa viljellä iloa ja hyvinvointia elämässäni on ruoka, niin ahmatilta kuin se kuuostaakin. Tai siis, pienet ja yksinkertaiset asiat joilla voin tehdä lounaastani pikkuisen houkuttelevamman - esim jos tavallisesti syön leivän päällä ihan vaan juustoa, voi ilahduttaa yllättävän paljon siivuttaa sen kaveriksi tomaattia. Tai se, kun kaupassa käydessä voin valita ostaa ruoka-aineita, joista tiedän että minulle tulee hyvä olo.

 

Juurikin näin. Iloa saa lähikaupastakin... Vaihtelua jos harrastaa, tiettyjen vakioruokajuttujen lomassa. Itse olen kahdesti unohtanut voileipärasvan ostamisen, ja ratkaissutkin asian toisin. Tehnyt lämpimiä voileipiä joissa juuston laittanut rasvan tilalle. Ehken nyt viikkoon edes aio ostaa tuota rasvaa.. salaattia kasvimaa näyttää pukkaavan sitä enemmän mitä siitä ottaa. Kasviksia tulee lähinnä pakasteversiona muuten, ja onneksi niitä onkin nykyään aika monia versioita. Hedelmien sokeri on ystävällisempää kuin makeishyllyn..

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 03.09.2020 klo 20:03

Urheilu tuo iloa.

Minun vain täytyy jaksaa liikkua. Se on ehdotonta. Se on jopa yksi elämän tärkeimmistä asioista. Siis liikunta. Olen huomannut lähi aikoina, kun olen liikkunut niin vointi on ollut parempi kuin aikaisemmin.

Täytyy vain jaksaa tehdä sitä.

Käyttäjä kirjoittanut 03.09.2020 klo 20:05

Minulla oli ihanat treffit miehen kanssa, ja lupasimme tavata toisemme toistenkin. Siitä iloa elämään.

Käyttäjä Nótt kirjoittanut 05.09.2020 klo 16:14

Minua ilahduttaa pieni ruusupensas, joka itsepäisesti kasvaa aronia-aidan keskellä. Ennen parkkipaikkaa reunustivat ruusut, eikä aronioihin siirtyminen onnistunut täysin nujertamaan yhtä ruusupensasta. Tsemppaan aina mielessäni tätä sitkeää sissiä.

Sarjassamme outoja ilon aiheita. 😁

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 05.09.2020 klo 17:37

Iloa tuntuu olevan vaikea saavuttaa. Tai ainakaan pysyvää iloa. Minä olen iloinen urheillessa. Mutta ne on sellaisia ilon välähdyksiä.

Olen kuitenkin varmaan introvertti, koska tykkään olla yksin ja tehdä omia asioita jotka tuottavat iloa.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 05.09.2020 klo 17:38

Ja vaikka olen introvertti, niin silti tykkää olla välillä seurassa. En minä koko ajan yksin ole. Tai kuka sitä tietää, että onko introvertti vai ekstrovertti. Kai me kaikki ollaan siinä välimaastossa.

Käyttäjä kirjoittanut 06.09.2020 klo 10:48

Ehkä vaan ne 'selkeitä' ekstroja jotka ei viihdy koskaan, yksin? Keskipisteenä viihtyvät?

Introt puolestaan välttelevät aina toisia ihmisiä? Jos vastaavat, vastaus olankohautus korkeintaan?

Itsenkin kohdalla kuten tuumasit, välimaastossa eli molempia jossain määrin. Jos pelkistää, jos työmaailmassa, pakko olla jnkn verran ulospäinsuuntautunut, muuten koti-ihminen.

Netti kyllä avaa intronkin ihmisen elämää, jos rohkenee avata ajatuksiaan.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 06.09.2020 klo 16:33

Eihän ihmistä oikein mihinkään voi lokeroida täysin. Ihminen on vapaa olio maailmassa. Vapaus tuo vastuun, joka saattaa tuottaa ahdistusta joillekin.

Mielestäni on vähän outoa tuo kun nykyään lajitellaan ihmiset introverteiksi tai ekstroverteiksi. Ihmisen käyttäytyminenhän ihan riippuu, miten suhtautuu tilanteisiin.

Siinähän tuo vapaus juuri tulee, että ihminen voi käyttäytyä tilanteissa oman valinnan mukaan.

Itse useinkin pidän matalaa profiilia tuolla ulkomaailmassa. Turha se on liikaa rellestää tai liikaa mesota mistään. Matala profiili on hyvä taktiikka välillä, kun ei halua joutua mihinkään hankaluuksiin. Matala profiili myös istuu hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.

Käyttäjä kirjoittanut 08.09.2020 klo 10:13

<b>Introvertti ja ekstrovertti</b> ovat persoonallisuuden orientoitumisen piirteitä, jotka kuuluvat sveitsiläisen psykiatrin ja syvyyspsykologin C.G. Jungin psykologiseen typologiaan. Typologiaa on kauan käytetty psykologisten persoonallisuustestien peruskysymyksiin. Voi yleisesti sanoa että introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit orientoituvat ulkoisen maailman kautta ja sopeutuvat helposti ulkoiseen maailmaan. Introvertit orientoituvat maailmaan sisäisen kautta.<sup id="cite_ref-lohken-31_1-0" class="reference"></sup>

Minusta tuntuu että olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti ihminen.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 08.09.2020 klo 12:57

Minua kyllä mietityttää tuo asia. Viihdyn oikein hyvin yksin ollessa. Tykkään lukea ja kirjoittaa. En silti tiedä olenko täysin introvertti. Toki minä hakeudun usein yksinäisyyteen. Ja kirjojen pariin. En jaksa olla maailman melskeessä koko ajan mukana.

Mutta kun toisaalta sitten minä haluan myös olla ihmisten parissa. Mutta en useinkaan halua olla kaiken keskipiste. Mutta toisaalta sitten välillä unelmoin siitä että saisin olla näkyvä maailmassa.

Mutta unelmat on aina unelmia...

Käyttäjä kirjoittanut 20.09.2020 klo 22:32

Taistelu ilon puolesta on ajankohtaista aina.

Varsinkin näin pimeämpiä aikoja kohti mennessä.

Ei ole itsestään selvää nähdä asioita myönteiseltä kannalta, elämä voi sisältää niin monenlaisia varjoja.

Kun saataisi jokainen riittävästi lepoa, hyvin unesta kiinni, uusiutuisi mieli, uusiutuisi voimat kutakin uutta aamua varten. Jaksaaksemme paremmin.

Itsellä on muutoksien syksy. Tarve muuttaa totutuista toiminnoista toisiin. Taistelu ilon puolesta silti yhä jatkuu.