soroppi kirjoitti:Asiasta kukkaruukkuun, tänään lounasta väsätessäni mietin, että minulle yksi tapa viljellä iloa ja hyvinvointia elämässäni on ruoka, niin ahmatilta kuin se kuuostaakin. Tai siis, pienet ja yksinkertaiset asiat joilla voin tehdä lounaastani pikkuisen houkuttelevamman - esim jos tavallisesti syön leivän päällä ihan vaan juustoa, voi ilahduttaa yllättävän paljon siivuttaa sen kaveriksi tomaattia. Tai se, kun kaupassa käydessä voin valita ostaa ruoka-aineita, joista tiedän että minulle tulee hyvä olo.

Juurikin näin. Iloa saa lähikaupastakin... Vaihtelua jos harrastaa, tiettyjen vakioruokajuttujen lomassa. Itse olen kahdesti unohtanut voileipärasvan ostamisen, ja ratkaissutkin asian toisin. Tehnyt lämpimiä voileipiä joissa juuston laittanut rasvan tilalle. Ehken nyt viikkoon edes aio ostaa tuota rasvaa.. salaattia kasvimaa näyttää pukkaavan sitä enemmän mitä siitä ottaa. Kasviksia tulee lähinnä pakasteversiona muuten, ja onneksi niitä onkin nykyään aika monia versioita. Hedelmien sokeri on ystävällisempää kuin makeishyllyn..

Urheilu tuo iloa.

Minun vain täytyy jaksaa liikkua. Se on ehdotonta. Se on jopa yksi elämän tärkeimmistä asioista. Siis liikunta. Olen huomannut lähi aikoina, kun olen liikkunut niin vointi on ollut parempi kuin aikaisemmin.

Täytyy vain jaksaa tehdä sitä.

Minulla oli ihanat treffit miehen kanssa, ja lupasimme tavata toisemme toistenkin. Siitä iloa elämään.

Minua ilahduttaa pieni ruusupensas, joka itsepäisesti kasvaa aronia-aidan keskellä. Ennen parkkipaikkaa reunustivat ruusut, eikä aronioihin siirtyminen onnistunut täysin nujertamaan yhtä ruusupensasta. Tsemppaan aina mielessäni tätä sitkeää sissiä.

Sarjassamme outoja ilon aiheita. 😁

Iloa tuntuu olevan vaikea saavuttaa. Tai ainakaan pysyvää iloa. Minä olen iloinen urheillessa. Mutta ne on sellaisia ilon välähdyksiä.

Olen kuitenkin varmaan introvertti, koska tykkään olla yksin ja tehdä omia asioita jotka tuottavat iloa.

Ja vaikka olen introvertti, niin silti tykkää olla välillä seurassa. En minä koko ajan yksin ole. Tai kuka sitä tietää, että onko introvertti vai ekstrovertti. Kai me kaikki ollaan siinä välimaastossa.

Ehkä vaan ne 'selkeitä' ekstroja jotka ei viihdy koskaan, yksin? Keskipisteenä viihtyvät?

Introt puolestaan välttelevät aina toisia ihmisiä? Jos vastaavat, vastaus olankohautus korkeintaan?

Itsenkin kohdalla kuten tuumasit, välimaastossa eli molempia jossain määrin. Jos pelkistää, jos työmaailmassa, pakko olla jnkn verran ulospäinsuuntautunut, muuten koti-ihminen.

Netti kyllä avaa intronkin ihmisen elämää, jos rohkenee avata ajatuksiaan.

Eihän ihmistä oikein mihinkään voi lokeroida täysin. Ihminen on vapaa olio maailmassa. Vapaus tuo vastuun, joka saattaa tuottaa ahdistusta joillekin.

Mielestäni on vähän outoa tuo kun nykyään lajitellaan ihmiset introverteiksi tai ekstroverteiksi. Ihmisen käyttäytyminenhän ihan riippuu, miten suhtautuu tilanteisiin.

Siinähän tuo vapaus juuri tulee, että ihminen voi käyttäytyä tilanteissa oman valinnan mukaan.

Itse useinkin pidän matalaa profiilia tuolla ulkomaailmassa. Turha se on liikaa rellestää tai liikaa mesota mistään. Matala profiili on hyvä taktiikka välillä, kun ei halua joutua mihinkään hankaluuksiin. Matala profiili myös istuu hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.

<b>Introvertti ja ekstrovertti</b> ovat persoonallisuuden orientoitumisen piirteitä, jotka kuuluvat sveitsiläisen psykiatrin ja syvyyspsykologin C.G. Jungin psykologiseen typologiaan. Typologiaa on kauan käytetty psykologisten persoonallisuustestien peruskysymyksiin. Voi yleisesti sanoa että introvertti on sisäänpäinkääntynyt ja ekstrovertti ulospäinkääntynyt. Ekstrovertit orientoituvat ulkoisen maailman kautta ja sopeutuvat helposti ulkoiseen maailmaan. Introvertit orientoituvat maailmaan sisäisen kautta.<sup id="cite_ref-lohken-31_1-0" class="reference"></sup>

Minusta tuntuu että olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti ihminen.

Minua kyllä mietityttää tuo asia. Viihdyn oikein hyvin yksin ollessa. Tykkään lukea ja kirjoittaa. En silti tiedä olenko täysin introvertti. Toki minä hakeudun usein yksinäisyyteen. Ja kirjojen pariin. En jaksa olla maailman melskeessä koko ajan mukana.

Mutta kun toisaalta sitten minä haluan myös olla ihmisten parissa. Mutta en useinkaan halua olla kaiken keskipiste. Mutta toisaalta sitten välillä unelmoin siitä että saisin olla näkyvä maailmassa.

Mutta unelmat on aina unelmia...

Taistelu ilon puolesta on ajankohtaista aina.

Varsinkin näin pimeämpiä aikoja kohti mennessä.

Ei ole itsestään selvää nähdä asioita myönteiseltä kannalta, elämä voi sisältää niin monenlaisia varjoja.

Kun saataisi jokainen riittävästi lepoa, hyvin unesta kiinni, uusiutuisi mieli, uusiutuisi voimat kutakin uutta aamua varten. Jaksaaksemme paremmin.

Itsellä on muutoksien syksy. Tarve muuttaa totutuista toiminnoista toisiin. Taistelu ilon puolesta silti yhä jatkuu.

Miten sulla toimii sun elämässä, mistä saat ne ilon hetket?

Lyhyestäkin hetkestä voi saada iloa useammin, jos se iloa tuottanu tilanne tulee uudestaan mieleen. Ne hetket vaan tuntuu niin ohikiitävemmiltä, melankolia liian usein lamaa huomaamaan kaiken muun. Ilon puolesta kannattaa kuitenkin taistella. Se on joskus kuin paahteisena päivänä vaeltassa pysähtyis purolle ja pärskyttäis naamaan uuden olon.

Tätä sivustoa minä etsin vaan en löytänyt. Nyt se pompsahti etusivulle. Hyvä juttu! Minulla on ollut tänään kiitollinen mieli, koska olen keksinyt kaikkea hyvää tekemistä. Silleesti että mukavasta asiasta menee toiseen. Alkoi ihan aamusta asti. Aamulla koira herätti, niinkuin aina, häntä hakkaa vimmatusti ja hän hyppää salamana vuoteesta. Mutta purnasin sitä ajatusta vadtaan että heti hereille koska on sunnuntai. Koira oli laitettava hetkeksi pois huoneesta:) sitten pystyi jatkamaan makoilua. Aamupala hetki oli vallan mainio. Tein yhden postauksen someen. Päätin että se saa riittää tältä päivältä. Tässä minä nyt kuitenkin kirjoitan. Sitten päädyin jooga hetkeen. Päätin siis että etin jostain netistä jooga videon ja teen sellaisen jotta selkä "herää". Koirat olin ulkoiluttanut jo tätä ennen. Yllättävän moni oli ilmeisesti lauhan kelin takia ulkoilemassa. Kello oli kyllä jo kymmenen, kaupatkin auenneet. Sitten muistaakseni päätin että olisko nyt se hyvä hetki tolle Se mieletön remppa elokuvalle. Se oli. Jossain kohti pitää pitää taukoa ja hakea snäksi tai jotain. Keittelin siinä kahvikupillisen ja otin pähkinöitä, ne oli herkullisia. Elokuvan jälkeen iski pieni sisustusvimma, kehystelin parit taulut. Sitten päätin että samalla kun lähden kunnon lenkille koirien kanssa niin pirautan äidille. Näin tein. Kävelin ja juteltiin ja matka sujui mukavasti. Yhden kentän laidalla hiljenin äkkiä ja jäin tuijottamaan. Ei ole totta, kaveri jota en ollut nähnyt aikoihin ulkoilutti koiranpentua lenkillä. Koirat toljottelivat toisiaan ja kaveri käveli matkan päässä edes takasin innokkaan pentunsa kanssa kun juttelin vielä hetken ja lopettelin puhelua. Jonkun asian takia emme kahdeksaa metriä lähemmäs toisiamme päässeet kaverin kanssa. Voi olla syy liian innokkaissa koirissa ja koronakin putkahti mieleeni että pitikö kaverini sen takia etäisyyttä. Siitä sitten jatkoin omieni kanssa metsään lenkille. Vaelsimme hangissa ja takaisin päin kävellessä huomasin mielikseni että tunti ollaan kävelty. Ja vielä oli energiaa. No sitten mua alkoi kotona väsyttää ja söin vähän pahanmakuisen aterian ja sain pääni kipeäksi ja mahani. Hetken aikaa sihvalla voivoteltuani helpotti. Sitten olikin kaupassa käynnin vuoro. Ens viikon kaikki tarpeet toivon mukaan ostettu! Sitten olikin kiire iltapalan tekoon ja siitä tuli aivan sairaan hyvää. Leipä jota olin ostanut oli tosi herkullista, samoin kaikki muutki, paistettu muna ja puuro. Nyt olisi sitten keksittävä jotain lukemista, jotta pääsee kohta nukkumaan.

Näin. Tällaista se on kun päivä sujuu sujuvasti 😀 ja on melkein pelkästään hyvä päivä. Saa kaikkea sopivasti. Sopivaa ravintoa, liikuntaa/ulkoilua ja sosiaalisuutta. Saas nähdä millainen yö tulee, toivottavasti nukun kuin tukki. Eräs yö heräsin ja piti mennä veskiin. Hotelli helpotuksen jälkeen menin takaisin nukkumaan. Sitten näin unta et lensin. Lentouni tarkoittaa että menee hyvin. Se voi merkitä myös vapautta. No ainakin vatsani oli hyvin vapautunut. Vatsahan on meidän toiset aivot 😀 🙂

Lentounet on kyllä parhautta 😀

Pakkasen valkaiseman taivaan, kasvavan (?) kuutamon, idästä auringon laskiessa nousevan maan varjon, ja suhteellisen rauhallisen olon. On monta asiaa joihin en ole oikein tyytyväinen, mutta voisi olla huonommin, paljonkin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Voin nähdä hyvänä sen että vatsani on täynnä hyvää ruokaa ja lämmintä kaakaota. Takana on ulkoilu, raikas pakkasilma. Voin nähdä hyvänä sen että koira lipaisee muutaman kerran kättä (ja sitten haluaisi nuolla naaman puhki kun se riehaantuu heh..). Voin nähdä hyvänä sen tosiaan että vatsa on kylläinen, olo on raukea ja saa maata villapeiton alla. Voin nähdä hyvänä sen, että täällä tukinet.fi aikuisen elämää sivustolla on myös hyviä aloituksia, kuten kirjoista, itse kekkasin telkkariohjelmista tehdä ja sitten tämä, aloitus hyvin asioiden puolesta, joku halusi tehdä aloituksen sinkkuudesta...<3