Entä jos ottaisi omasta normielämänmenosta kuin 'lomaa', antaisi flown viedä päättäen kohdentaa huomion positiiviseen? Jos olet työtön, et opiskele, harrastat kavereideihin yhteydenpitoa/kuntoilua/lukemista, entä jos poikkeuksellisesti kokeilet mitä tuollainen antautuminen myönteisiin havaintoihin sulle tuo? Jos mieleesi tulee värejä, hommaat niitä ja papereita/kyniä/tusseja/vaan hiilenpalan?

Annat kuin itselle loman kriittisistä huomioista. Kun niitä tulee, annat tulla ja annat mennä, kuuntelet vaikka musiikkia joka nostaa mielialaasi jos se meinaa laskea jne? Jos tulee tunne haluat liikkua, raivaat tilaa huoneessasi, tai kodissasi, ja annat tuon flown tuoda sulle kokeiluja liikkeistä jotka sinua joskus aiemmin rentouttaneet. Oikein antaisit itselle mahdollisuuden nauttia hyvästä olosta.

Niin olen käsittänyt, flowssa mieli halaa vaikka metsän puita...

Nótt kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan melankolia kulkee monessa asiassa mukana. Esimerkki koen syksyn kauniilla tavalla melankoliseksi. Kaiken sen ruskan väriloiston ja jo kesällä alkaneen satokauden yltäkylläisyyden taustalla on kuitenkin luonnon valmistautuminen talven pysätyneisyyteen. Siinä on jotain katkeransuloista, kuin luonnon joutsenlaulu.

Hieman ristiriitaisesti syksy linkittyy minulla myös uusiin alkuihin kevättä voimakkaammin, ehkä koska koulut ja monet kurssit alkavat syksyisin.

Koen myös sumun melankolisella tavalla kauniiksi, ehkä sen rauhallisen pysähtyneisyyden vuoksi....

Koska ihminen voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan elämään. Itse elämän kulkua ja maailman tilaa on lähes mahdoton yksilön muuttaa. On hirveästi kaiken näköistä pahaa maailmassa. Joten voimme vain muuttaa sisäistä maailmaamme....

Epikuros aikoinaan ajatteli, että mielihyvän kohtuullinen tavoittelu on korkein hyvä. ... Mutta tämä maltillinen nautintojen tavoittelu on mielestäni varsin toimiva ohje, kunhan vain ottaa huomioon, että kaikkea ei-nautinnollista ei koskaan pysty väistämään....  Ei terveellisestä ruokavaliosta tai kuntoilusta ole haittaakaan, vaikkeivat ne huolia poistaisikaan. Molempien vaikutuksesta terveyteen, myös -mielen, on runsaasti näyttöä, joten pahemmalta voi tuntua, jos niihin ei ollenkaan kiinnitä huomiota.

Pahuutta on, mutta eikö hyvyyttä ole paljon enemmän? 🙂

Vanhastaan tiedetään tuo 'kohtuus kaikessa' pitää sisällään keskitiemäisen viisauden.

Joskus voi kyllä tuntua kohtuulliselta vetää vaikka koko 400gr makeispussi jos on pidempään siirtänyt sen avaamista. Jos ns.paine makean puoleen käy sietämättömäksi.

Tuosta tulee mieleen, että saa syödä kaikkea, mutta kaikki ei 'rakenna'. Jos väliajat ravinnotta äityvät liian pitkiksi, unohtuu kohtuuskin. Pääasia on muistaa syödä suht lyhyin välein, niin ei mene ylilyönneiksi syömiset. Makeallakin on oma sijansa kaiken muun syötävän joukossa, parasta olisi se hedelmien oma sokeri.

Syksyn ihmisenä odotan syksyn alkamista. Puolukat vielä poimimatta...  eiköhän mennä metsään porukalla 😅

Mietin tänään että onko meillä elämässä mitään oikeastaan muuta kuin Jumalan armo? Kun miettii tuota iloakin: varmaan olisi riemullista kohdata Jumala.

Mutta tuo ensimmäinen lause: Onko meillä mitään muuta kuin Jumalan armo? Sitä mietin todella paljon.

Mehän emme voi mitään muuta muuta kuin toivoa vain että Jumala olisi armollinen meitä kohtaan.

Se ikuinen ilo varmaankin odottaa, kunhan ei mitenkään hätiköi elämässä.

Minun mielestä ainut toivo ilosta on saada Jumalaan yhteys. Tähän olen päätynyt. Ja painotan vielä tuota armoa. Emme me loppujen lopuksi tiedä onko Jumalaa olemassa, mutta kun ajattelee että hän varmasti armahtaa syntisenkin, jos vain häneltä sitä pyytää. Siis jos Jumala on olemassa.

Mutta tuo ajatus armosta tuo iloa.

Olen nyt suorittanut avoimen kursseja. Aika puhki välillä olen. Kamalasti olen lukenut.

Iloa toki tuo lukeminen, mutta kyllä se opiskelu aika raskasta on.

Muistan kun lukio aika oli hirveän rankkaa kun täytyi koko ajan vain lukea ja lukea. Aivan kuin kaikki olisi siitä kiinni että paljonko on lukenut...

Mun on välillä vaikea pitää tämä elämä kontrollissa. Siis että urheilisin ja söisin hyvin. Ja tekisin muutakin kuin lukisin vain. Vähän sain elämän iloa lisää siitä, kun olen tehnyt aika pitkiä kävely lenkkejä. Aivot saa happea silloin.

En vain tiedä mitä tekisi tämän yksin olon kanssa. Kun toisaalta haluan olla yksin, mutta toisaalta toiset ihmiset tuovat iloa elämään myös.

Minä vain pyörittelen päivittäin kauheuksia mielessä. Ja näen sellaisia erikoisia unia.

En enää tiedä minkä takia olen ajautunut tällaiseen elämään. Mikä johtuu sairaudesta ja mikä ei... Mutta nuo kävelylenkit tuovat jonkin verran iloa, joten jatkan niitten tekoa. Elämä on välillä hyvä pitää simppelinä...

Tuosta mitä kirjoitit, kun osaisikin suhteuttaa ajat ja määrät mitä mitäkin tekemistä tekee, säilyisi omaa vointia ylläpitävä ote.

Taistelu jatkuu... 🙏

Joo taistelu jatkuu.

Ihmiselämän yksi vaikemmista asioista on kohtuus kaikessa. Kun niin montaa asiaa pitäisi tehdä elämässä ja kaikkia sopivasti.

Ja sitten se että tekeminen olisi merkityksellistä. Se minua vaivaa myös, että kun alan tekemään jotain niin mietin että onko tällä nyt merkitystä.

Tuntuu välillä (tai melkein aina) että elämä on vain ajan tappamista. Siihen tulokseen olen tullut. Että yrittää vain koko ajan keskittyä johonkin jottei katselisi koko ajan vain kelloa.

Hyvä tietenkin jos noista jutuista mitä teen saisi myös iloa. Mutta ei sekään aina ole välttämätöntä. Välttämätöntä on vain tehdä asioita. Näin uskon.

Elämässä tosiaan saa tehdä kaikkea mihin mielenkiintoa riittää. Jos mikä kiinnostaa, se antaa merkitystä elämään. Luo sisältöä ja motivaatiota; pitää vaan muistaa myös levätä.

Hei Minä antikvaari Neiti 😁 Ehdin selailemaan löytöjä työharjoittelussa. Millaisia löytöjä sinä olet tehnyt keskustelua? Oletko jo huomannut kuinka paljon internetissä on antikvaareja, jotka kauppaavat kirjoja, lehtiä, sarjakuvia ja muuta krääsää? Joudun työssäni tekemisiin sellaisen kanssa, ja välillä on tosiaan kiirettä. Ihmettelen miten kukaan pärjää yksinään tässä työssä. Ilman harjoittelijaa.  😁👍👎

Just näin 👍✌😁

No, kun ei ole apuja, vaikea löytää noista laatikoista jotka tuvan puolella vielä selvittämättä, oikein mitään, mutta paikallisen  kirjaston varauskirjojen nouto hyllyn reunasta löysin tiedon : OmaToimiKirjastot aukeaa, täällä.maanantaina 👍 jee. Pääsen lukemaan alueen.päälehteä ilman maksuja=) ja voisimpa selata jonkn muunkin lehden kuvat 😄

Onko teidän kirjastossanne hylly vaihtokirjoille josta haluaa luopua?

On, aika pieni, mutta aika hyvin taitaa kirjat liikkua.

Hei. Oletko jo saanut maalattua kotisi muilta kiireiltäsi? Kuinka sisustusintosi on käynyt?

Huoneesta tuli piristävä. ✌

Tekemisen merkityksellisyydestä: en usko että kaiken tarvitsee olla merkityksellistä siinä mielessä että sen pitäisi edistää jotain suurempaa päämäärää tai palvella jalompaa tarkoitusta. Tarkoitan siis, että ei kai tekeminen tarvitse välttämättä sen kummempaa merkitystä kuin että siitä tulee helpompi/iloisempi/parempi olo?En tarkoita tällä kallistumista hedoniaan, hillittömään bilettämiseen tai aineiden käyttöön, vaan enemmän sen hyväksymistä että on ihan ok tehdä asioita siksi ja siten kuin ne sattuvat huvittamaan. Silloinhan voi ajatella että se tekeminen palvelee sitä että pitää hyvää huolta itsestään ja toimintakyvystään lepäämällä/syömällä/liikkumalla/rentoutumalla sopivasti. Se ei tarkoita sitä että hylkäisi isommat tavoitteet, vaan sitä että kerää voimia niiden tavoittelemiseen sitten kun on sen aika.

Asiasta kukkaruukkuun, tänään lounasta väsätessäni mietin, että minulle yksi tapa viljellä iloa ja hyvinvointia elämässäni on ruoka, niin ahmatilta kuin se kuuostaakin. Tai siis, pienet ja yksinkertaiset asiat joilla voin tehdä lounaastani pikkuisen houkuttelevamman - esim jos tavallisesti syön leivän päällä ihan vaan juustoa, voi ilahduttaa yllättävän paljon siivuttaa sen kaveriksi tomaattia. Tai se, kun kaupassa käydessä voin valita ostaa ruoka-aineita, joista tiedän että minulle tulee hyvä olo.

Se voi kyllä olla totta että ihminen itse päättää mikä on merkityksellistä elämässä. Niin kuin Sartre sanoi: ihminen on radikaalisti vapaa. Siis että ihminen voi päättää elämässään niin monesta asiasta. Sartren mukaan ihmiselle annetaan elämän alussa vapaus ja luovuus. Että pitää tehdä vapauden keskellä jotain elämästään. Ja täytyy tehdä elämässä tekoja jotka itse kokee merkityksellisinä.

Opin yhdeltä luennolta myös sen että ihminen voi päättää onko hän onneton vai vahva. Kumpienkin toteuttaminen vaatii saman verran työtä.

Elämällähän ei ole käsittääkseni mitään syvää merkitystä joka olisi meille annettu jostain. Meidän täytyy itse muovata siitä merkityksellinen teoillamme. Olen siitä kyllä aika varma että loppu peleissä me itse päätämme melkein meidän koko elämän kulun. Täytyy vain olla määrätietoinen.

Camus'kin puhui että maailma vastaa hiljaisuudella meidän uteluihimme. Vain yksilö itse määrittää oman elämänsä ja yksilölle siten tulee iso vastuu. Mutta ihminen pystyy kyllä kantamaan tämän vastuun jos niin vain päättää...