Sitten siihen Hitlerin ja Jeesuksen väliin mahtuu 8-miljardia ihmistä joiden hyvyys ja pahuus on suhteellista.

Meillä ihmisillä pitää olla määritelmiä esim. Jumalasta jotta me voidaa keskustella suurinpiirtein samasta asiasta. Koska, kosminen voima, kvarkkien tanssittaja, Tao, kaikkeuden kapellimestari, tai suuri kellomestari tuo erilaisia mielikuvia vaikka kaikki viittaa johonkin joka olisi luonut kaiken. Jumala taitaa olla kristillinen käsite kuten taivasten valtakunta.

Anyway, jos se joka antoi alkuräjähdyksen tapahtua, ja antoi maailmankaikkeuden alkaa laajenemaan. Onko se jota kutsutaan Jumalaksi tää koko universumi, vai onko "se" pelkästään tämä elollinen aines jota on maapallolla?
Tän koko kosmoksen mittasuhteissa maailman kaikkeus toimii kaikkine mustineaukkoineen ja pienine valkoisine kääpiöineen, tai eihän edes kosmologit ole tietoisia kuin joitain prosentteja maailmankaikkeuden periaateista.
Ja jos ihmistä katsotaan niin fysiologisesti ollaan paremmin perillä mekanismeista kehossa, mutta mieli on yhtä suuri kysymys merkki kuin maailmankaikkeus.
Arvailuja tietenkin on ihmisen mielestä, kuten maailman kaikeuden pimeästä aineesta. Onko tiede sitten edennyt maailman kaikkeuden ymmätämisessä tai ihmismielen ymmärtämisessä? Ei kovinkaan paljon viimeiseen 4-5-tuhanteen vuoteen jos vertaa hindujen pyhiä veda kirjoja, ja tän päivän kosmolokien ja melentutkijoiden päätelmiä.
Fysiologinen lääketiede joka palvelee kehoa on harpannut, kun nykyään voi käyttää terveyspaveluita. Ennen tarvi löytää joku pyhä-mies tai nainen jos halusi yrittää parantua jostain sairaudesta.
Ihmisen kuolemattomaksi tekemien on yhtä lähellä kuin maailmankaikkeuden pimeän aineen perimmäisen koostumuksen ymmärtäminen. Voipihan tuo kestää vielä muutaman tuhat vuotta kun edelliset oivalletaan, mutta tällä egosysteemillä joka on maapallolla ei ole aikaa kuin muutama kymmenen tai satavuotta. Ehkei kuin muutamia kymmeniä minuuteja jos Putinin "nappi sormea" alkaa syyhyttään🤔

Koko populaatiio tuhoutuu ja tulee jääkausien aika maapallolle, kun ydinpommien aiheuttama pöly tukkii ilmakehän ja lämpö ei pääse maapallolle. Taas jotain elollista ainetta jäättyy johonkin ikiroutaa joka alkaa sulaa sadantuhannen vuoden kuluttua, josta lähtee liikkeelle yksisoluiset, ja koko evoluutio pyörähtää taas käyntii. Ehkä se seuraava populaatio on fiksumpi kuin tämä populaatio johon itse kuulumme?
Tarvitiinko edelliseen Jumalaa, Taoa, Tai Siwaa, ehkä? Mutta sitä taivasten valtakuntaa ei ilmeiseti ollutkaan? Tai se on se potenttia uuteen populaatiioon?
Oliko sillä merkitystä elikö ihminen elämänsä loppuun ja kuoli johonkin sairauteen...ihminenhän ei kuole vanhuuteen vaan aina on jokin sairaus johon kuollaan.
Jos ne sairaudet voitaisiin poistaa, ja galaksien liikkeet ohjata olisi jotain toivoa et ihmine eläisi 120-vuotiaaksi, siinä vaiheessa luut ja kudokset ei enään kestä. Ihmiseen on rakennettu vanheneminen ja surkastuminen geeneihin ja dna;han. Geenejä osataan hivenen muokata. Mutta dna-synteesille ei osta tehdä juuri mitään.

Olen lukenut juttuja joissa sanotaan että ei mene välttämättä enää hirveän pitkään kun lähes kaikki sairaudet pystytään parantamaan. Ja sitten kun ymmärretään vielä enemmän solujen telomeereistä niin ihmisen elinaikaa pystytään pidentämään huomattavasti. Esim. 200 vuoteen. Luulen että kun ihmiskunta on lähtenyt tähän teknologian polulle niin lopulta se on teknologia joka voi meidät enää pelastaa tai sitten se tuhoaa meidät. Ei ole enää paluuta niihin aikoihin kun ei käytännössä ollut mitään älylaitteita yms. Yksi suurimmista riskeistä toki on tuo tekoälyn kehittyminen, ydinsodan ohella. Amerikassa väitettiin jo jossain vaiheessa että jokin tekoäly-järjestelmä olisi tullut tietoiseksi. Että se olisi jo ihmisen tasolla. Mutta sen väitteen tiedemiehet lopulta kumosivat. Mutta ei tässä enää montaa vuotta mene niin voi olla jo ihmismäisiä robotteja yms. Mutta jos ne ottaa vallan, niin se on menoa sitten...

Mitäs sitten kun on selvitetty tietoisuuden salaisuus? Tarvitaanko sitten enää Jumalaa? Kun eikö nykyään käytetä sanaa Jumala vain täyttämään tieteen-palapelin puuttuvat osat? Kun ei tiedetä miksi alkuräjähdys tapahtui, niin sanotaan että Jumala aiheutti sen. Kun ei tiedetä mikä tietoisuus on niin sanotaan että se on jumalallista alkuperää. Jne. Eipä sitä toki tiedetä onko Jumalaa vai ei, mutta mun mielestä useasti vain käytetään Jumalaa surutta paikkamaan tiedon "aukot".

Nietzsche sanoi jo 1800-luvulla että lopulta meillä ei ole muuta kuin tämä keho. Ja kaikki lähtee siitä että edistetään kehon hyvinvointia. Toki eihän Nietzschekään sitä varmaksi tiennyt. Mutta ainakin mua on auttanut paljon Nietzschen ajatukset. Siis esim. juuri se että mitä jos alkaakin ajattelemaan elämää siten, että tavallaan tärkeintä on kehon kunnossapito.

Me eletään kyllä aika erikoisia aikoja siinä mielessä, että kaikki tieteen alueet kehittyvät huimaa vauhtia, mutta samalla tiede myös tuhoaa maapalloa. Tai tarkemmin teknologia. Ilmastonmuutos puskee päälle. Heidegger aikanaan sanoi että vain Jumala voi meidät pelastaa. Mutta nykyään varmaan voi sanoa että vain teknologia voi meidät pelastaa...

Ehkä ihmiskunnan pitäisi jossain vaiheessa lähteä Maapallolta ja jättää se eläimille. Esim. joskus tuhannen vuoden päästä. Jos silloin vielä ihmiskunta on olemassa. Antaa evoluution jäädä hyrräämään tänne, kun ihmiset lähtevät toiselle planeetalle. Ehkä maapallolle kehittyisi uudestaan dinosauruksien kaltaisia olentoja yms. Mutta eipä sitä kukaan tiedä...

Eipä tässä ajassa nyt muuta voi kun mennä sitten päivä kerrallaan...

Se tässä nykymaailmassa vielä on, että ihmiset stressaa koko ajan jonkun Facebookin takia. Ihmiset jakavat kaiken siellä. Se ei kyllä välttämättä ole hyvä asia. Ei ihmiseen muutenkaan tarvitse saada koko ajan yhteyttä. Parempi välillä olla yksin ja selaamatta Facebookia. Ja mennä vaikka keskelle metsää. Liiaksi ihminen menettänyt yhteyden luontoon. Siellä me kuitenkin elettiin tuhansia vuosia. Onneksi Suomessa metsää riittää. Parempi olisi mennä metsään vaikka tunniksi ja vain kuunnella luonnon ääniä. Se voisi olla parasta terapiaa...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 11 kuukautta sitten. Syy: Korjailu

Metsässä on aika hiljaista kun on lunta. Lumi maadottaa äänet.

Kuuntelee sitten hiljaisuutta. Parempi sekin kuin autojen pörinä.

Taas tässä tapahtunut kyllä kaikenlaista. Paskoja juttuja. On kyllä elämä välillä niin syvältä että alta pois. Elämä testaa. Että kuinka hyvin ihminen kestää kaiken. Niin se vain on. On kärsittävä ja kestettävä. Vaikka paskaa sataa niskaan...

Silloin kun on vaikeat ajat, niin musiikki kyllä auttaa. Nietzsche sanoi että ilman musiikkia elämä olisi erehdys. Metallica on loistava. Iron maiden. Klassinenkin ihan hyvää...

Helvetin paskaa välillä tämä oleminen. Ei voi muuta sanoa. Niin paljon virheitä olen tehnyt elämässä. Aivan liikaa. Ja ne kaikki kostautuu. Saa nyt nähdä sitten mitä tästä elämästä tulee... Sitten varsinkin nyt jouluna tuota uskonnollista sanomaa tulee joka tuutista... No tulkoon sitten... Nietzschen mukaan kristinuskossa on unohdettu ihmisen kehollisuus...

Mulla ei ole nyt im. pyörinyt päässä, outo juttu? Iron Maiden, Black Sabbath, Pink Floyd, Led Zeppelin, The Beatles maailmassa on paljon hinoa musaa. Vivaldi, Motzart, Sipelius muutama klassisen kentän musa suosikeista.
Tuli aika paljon syötyä ja juotua punaviiniä jouluna.

Minäitse89, onko sinusta elämän jaksamisessa kyse kiinnostumisesta johonkin? Tämä on ehkä tyhmä kysymys mutta kun nyt juuri olen sekaisin ja en tajua mitään ja on täysi tyhjyys ja arvottomuus ja merkityksettömyys eikä mikään kiinnosta niin johtaako tämä minussa im-ajatuksiin jossain vaiheessa?

HerKaramazov, noi on kaikki kyllä hyviä bändejä. Itsekin olen syönyt viime aikoina hirveästi jouluruokaa.

Eieiei, luulen että se on juuri niin, täytyy kohdistaa mieli johonkin asiaan mikä edes vähänkin kiinnostaa. Sitten kun kohdistaa sen mielen päivittäin johonkin niin ehkä im-ajatuksia on vähemmän, luulen. Ainakin joillakin se toimii. Ihmiset toki on erilaisia. Luulen että ne im-ajatukset on vaan sellaista tausta hälyä. Että sellaisia ajatuksia ei pidä ottaa vakavasti. Tuntuu että aivan kuin jokin kiusanhenki vain huutelisi mielessä, että tee se. Samalla tavalla kuin esim. elämässä ei tarvitse välittää joittenkin ihmisten negatiivisista kommenteista, niin ei siitä mielen kiusaajastakaan tarvitse välittää. Toki sitä pitää sitten treenata, jotta pystyy ne ajatukset ohittamaan... Elämää jaksaa elää kun tietoisesti parantaa resilienssiä... Pitää vain olla pirun sitkeä... Se on kaiken avain...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 10 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 10 kuukautta sitten. Syy: vielä lisää tekstiä

Helvetinmoista tämä elämä kyllä on. Pitäisi nähdä ihmisiä enemmän. Ei saisi upota synkkyyteen. Se on se pahin virhe mitä voi tehdä... Se on pirun outoa, että ihminen heitetään maailmaan ja sitten hänen tulisi jotenkin itse selvittää totuus elämästä. Että ollaanko me Jumalasta vai luonnosta... Ja ihminen sitten kipuilee näitten asioitten kanssa koko ajan ja mitään lopullista vastausta ei saa mistään. Että elämä on yhtä kysymysmerkkiä vaan. Että joo on totta että meillä on tämä keho yms. Mutta että onko meillä pelkästään tämä keho? Ja jos meillä on pelkästään tämä keho, niin mitä meidän tässä elämässä kuuluisi tehdä sitten. Toki biologit sanoo että hengissä selviytyminen on kaiken perusta. Mutta riittääkö se ihmiselle? Kun meneekö elämästä mielekkyys jos tämä on ainoastaan hengissä pysyttelyä? Pelkkää aineenvaihduntaa. Mitä varten me sitten haluamme menestyä elämässä? Siis esim. työmaailmassa tai vastaavassa? Jos kerran kaikki on vaan sitä että täytyy vain syödä tasaisin väliajoin? Jotta ihmisen elimistö toimisi. Kaikki muu on vaan ajan kuluttamista ja loppujen lopuksi syöminen, on sitten se tärkein asia...

On tämä maailma kyllä sellainen paikka, että ei ole kyllä hurraamista. Pandemiat kiertää, sotia myös yms. Mitään todellista tarkoitusta elämällä ei tunnu olevan. Muuta kuin se että on pakko säilyä hengissä hinnalla millä hyvänsä. Jos ajatellaan esim. darwinismia. Eihän mistään muusta oikeasti täällä ole kyse kuin elämän jatkumisesta. Nietzsche puhui tahdostavaltaan, jolla hän tarkoitti juuri sitä että ihmisellä on tahto kehittyä ja tahto elää. Eikä siinä toki mitään pahaa ole. Jostain kumman syystä maailma on vain tällainen. Luonnonlait ovat tällaiset yms. On oikeastaan aika erikoista puhua, siitä että elämällä oikeasti olisi jokin tarkoitus. Tai voihan hengissä säilyminen olla tarkoitus.... Ehkä...

Asiasta toiseen, mua alkaa ottaa kyllä kaaliin ihmisten viinan juonti. Ei muuten, mutta ihmisestä tulee eläin silloin kun hän ottaa alkoholia. Ainakin useimmista. Ja ei enää välitetä sitten tekojen seurauksista. Pitäisi kieltää alkoholi Suomessa. Olen täysin sitä mieltä. Mutta minkäs teet. Tupakkakaan ei ole läheskään yhtä paha asia kuin viina, vaikka kyllä se tupakkakin voitaisin kieltää...

Helvetti kun ottaa päähän se, että tässä maassa ei kukaan kunnioita millään tavalla toista ihmistä. Esim. kaupan kassalla yms. Elämä on muutenkin jo helvetin vaikeeta ja sitten vielä on niin kusipää ihmisiä tuolla ulkomaailmassa. Että muutenkin on jo tarpeeksi yksinäistä tämä elämä ja sitten kaupassa ihmiset ovat töykeitä, joka ei ainakaan tee elämästä miellyttävämpää. Parempi olisi jos ei tarvitsisi käydä kaupassa. Ei tarvitisisi nähdä ihmisiä. Ainakaan niitä kusipäitä, joita tässä kunnassa kyllä riittää. Keittää vaan yli kyllä välillä...

Kun nyt pääsin koronasta, niin on silti ihan tyhjä olo. Oli ikävää sairastaa, mutta nyt taas tuli se sama perus-olo mikä on jatkunut monta vuotta. Hirveä tyhjyys. Että elämässä ei loppujen lopuksi ole muulla väliä kuin sillä että keho toimii. Että ihminen on sidottu tähän kehoon, eikä lopulta ole mitään muuta kuin tämä keho. Ja koko ajan kaikki virtaa. Aika kulkee koko ajan. Ja jotenkin vaan pitää pysytellä kyydissä. Elämästä täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain. On pakko. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Mitään ihmisen ulkopuolista ei tunnu olevan. Ihmisen keho on ainut pyhä asia. Ja se on ainut mistä täytyy pitää huolta. Toki kehoon kuuluu myös mieli. Kun tämän kaiken tajuaa, niin on lähempänä totuutta...