Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
näin aamulla unta, ahdistavaa .Jonkun miehen kädet menivätmun reittä pitkin hyväilen, kun nukuin. Tuli mieleen raiskaukseni joka tapahtui. En ole sitä ajatellut kun nyt vasta. Saanähä miten illalla nukkuminen menee.
Tutun kanssa satuhetki meni illalla hyvin. Mä siis luen ja hän kuuntelee. Ollaan tehty sitä mun väsymyksen rajoissa.
TÄnään pitäis mennä siskon kans kattoo onko Lidlis yks kuntolaite enää. Jotenkin toivon että on, mut sit taas toivon ettei olis.
Ehkä niistä voi mainita ainakin seuraavan kerran nähdessään, jos vatsaongelmat on jatkuneet useamman päivän ja asia mietityttää. Näetkö hoitajia miten usein, nyt kun olet siellä tukiasunnossa? (Jos muistan tilanteesi oikein.)
Kiitos kysymästä, nyt on kurkussa tuntemuksia enää silloin kun sitä erikseen pysähtyy ajattelemaan, eli ei yhtään samalla tavalla kuin eilen. Olen pitänyt koko päivän lämmintä kauluria, siltä varalta että viileä huoneilma vaikuttaa asiaan. Nukuin hyvin, mutta niska jämähti yöllä jotenkin niin 'iloisesti' että tänä aamuna sai kyllä hallelujaa huutaa että pääsi sängystä ylös. Iltapäivällä oli työhaastattelu, ja sain niskaani venytellessä kipeän suonenvedon/krampin 15 min ennen sen alkua - onneksi se ehti mennä ohi.
Päätettiin että tänä viikonloppuna ei viedä muuttokuormaa. Jos täyttäisi muutaman laatikon, niin se riittää hyvinkin - ja huilaaminenkin on tarpeen.
Jardin Prive kirjoitti:
Keskustelua, mulle merkitsi tänään paljon se, että, vaikka hoitajalla ei ollutkaan aikaa mulle, hän sanoi olemiseni olleen haastavaa. Se kertoi mulle sen, että mut oli nähty. Silloin se riitti.
huomiolla onkin iso merkitys, niin vähäinen asia kuin se asiana ehkä jnkn mielestä onkin?
Olen käynyt täällä, mutten ole saanut kirjoitettua. Tulevä, tämän viikon kokous huolestuttaa. Päätetään jatkoasioistani...
Tsemppiä kokoukseen!
Kiitos, Soroppi. Olen hermostunut. Kokous on huomenna. Kelan kanssa myös tällä hetkellä hankaluukisia. Pelottaa, jo pelkkä hengissäpysyminen. (Sillä siis on mulle merkitystä!)
Tääkin päivä avaa mulle mun tapaani reagoida asioihin ja yleensä erilaisiin ärsykkeisiin.
Tuen tarpeestani kertoo kai sekin, että seisoin hoitajien toimiston ovella varmaan tunnin, ja kun siiryin 40 cm kauemmas alkoi ahdistaa heti enemmän. Sen oikein koki rinnassa, se ei ollut vain ajatus...
Väsyttää jo. Nukkuisinko vielä iltapäikkärit?
Jatkoasuminen on suunniteltu. Elämä jatkuu.... Muutan tuettuun yksikköön suhteelisen pian. En saa juuri sitä, mitä toivoin, mutta toivottavasti silti riittävästi... siirtyminen sinne on pian.
Kokous oli rankka, mutta tehokas. Olen nyt helpottunut.
Jardin Prive kirjoitti:
Jatkoasuminen on suunniteltu. Elämä jatkuu.... Muutan tuettuun yksikköön suhteelisen pian. En saa juuri sitä, mitä toivoin, mutta toivottavasti silti riittävästi... siirtyminen sinne on pian.Kokous oli rankka, mutta tehokas. Olen nyt helpottunut.
Hienoa, onneksi olkoon!
Eilisestä viestiäsi lukiessani tuli muuten hyvä olo kun päättelyketjusi, että koska hengissäpysyminen pelottaa, sillä on sinulle merkitystä. Kiitos sen jakamisesta!
Toivon, että löytyy omalta tuntuvs paikka asua siellä!
Onnea!
Hei JP, mitä iltaasi kuuluu? (Tai aamuusi, jos tänään ei ehditä enää moderoimaan viestejä...)
Kiitos kaikille myötäelämisestä ja -ilosta! Olen tilanteesta helpottunut, mutta samalla on niin paljon mietittävää ja tehtävää..., kun muuttaa nykyistä paljon pienempiin tiloihin. Eikä tiedä mitään jatkoista siitä eteenpäin. Odotettavissa ehkä vielä pienempää...
Olisi astioitakin, joista luopua.
En voi olla juurikaan kotona tekemässä asioita. Matkaa niin paljon, ja en jaksaisikaan... Kaikesta en kuitenkaan haluaisi luopua ilmaiseksi... Mitä mä teen?!!
Täällä jos mietin tuota tilannetta omalle kohdalle, täällä jotkut järjestää kotikirppiksiä, omassa osoitteessaan. no, minulta se ei onnistuis. Kaikessa uhkan eliminointi ennalta on mulle ominaista. Jos mun pitäis vähentää jotain kotoa (muuten pitää, pitäis saada lisää tilaa) veisin jonnekin yleishyödylliseen. Jos vaatteista kyse esim.kaupan pihassa olevaan vaatekeräyssydeemiin pussitettuna puhtaana. Jos astioista kyse, SPRn kirpparille niin kauan kuin se on näissä maisemissa. Huonekaluja jos on, laitoin kuvan facebookin kun vielä olin siellä, ja hinnan vastustamattomaksi, opiskelijan sänky/taso/kaappisysteemi haettiin saman päivänä kuin aamulla ilmoitus oli esille mennyt. Face oli siitä hyvä, että sen kautta ei tarvinnut olla esillä hakuosoite, vaan se selvis sitten kun jonku kanssa oli sopimus syntyny.
En tiedä olikso tästä mitään vinkkiä tai apua. Joku taatusti tietää paremmin. Tsemiä ja voimia!
Keskustelua, kävin eilen katsomassa uuden kotini. Nyt on selkeämpää käsitystä, mitä sinne saan... aion pitkälti luovuttaa kaiken ylimääräisen jonnekin.... Ei tarvitse sopia yksittäisille tavaroille tapaamisia. Pääsee paljon helpommalla itse.
Niin. Tila ajan kanssa täyttyy kyllä ja nyt uutta vaihetta ja aikaa eläessä olet vapaa valitsemaan mitä kotiin tahdot. Fengshui - idealla ehkä uutta näkökulmaa, jos sinua ne ideat inspiroi. Vaikeampaa on kun ei keksi minkä poistaa kun muka nin tarpeellista kaikki on. Mun pitäisi raivata jumppamatolle paikka, pysyvä paikka, ettei tarvi säätää kalustusta kun kehonhuollon tarve on. Ehkä tulisi jopa jumpattua, venytyksiä ainakin, tehtyä? Valoisaa kevättä sinne ☀️