Tääl on pimeää

Tääl on pimeää

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 11.05.2014 klo 21:26 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.05.2014 klo 21:26

Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!

Käyttäjä kirjoittanut 03.01.2020 klo 12:50

Hei JP. Olen uppoutunut rakkausromaanien maailmaan, menossa on ollut 1800-luku. Luetko sinä kirjoja? Millaisista kirjoista tykkäät?

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 04.01.2020 klo 10:44

Huomenta JP, mitä sulle tänään kuuluu? Oletko pärjännyt kotona vai jouduitko lähtemään päivystykseen?

Mäkin olen päässyt kotiin, ihmettelin juuri että kylläpä omalla keittimellä tehty kahvi voi maistua hyvältä. Täällä ei lumesta tietoakaan, mutta sää on muuten viileä ja aurinkoinen.

Toivon sulle hyvää, levollista ja toiveikasta uutta vuotta ♥

Käyttäjä kirjoittanut 04.01.2020 klo 15:28

Hyvää alkanutta uutta vuosikymmentä kaikille,🙄, mitä se ite kullekin meistä tuokaan mukanaan.

Ootteko huomanneet, valoisa aika alkanut pitenemään päivä päivältä?

Liukasta! Kieli keskellä suuta saa kulkea, että pysyis tolpillaan. Kun muutenkin välillä maatuntumia,  saa koetella onneaan. Tai elämäkö se meitä testaa? Toivon meille voimia mitä tahansa edessä sitten onkaan!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 05.01.2020 klo 20:19

Hei, Pikemiten, Soroppi ja Keskustelua!

Tykkään lukea käsityökirjoja ja joitain tiedekirjoja. Niistä nautin, mutta luen silti harvoin. Tilasin nyt yhden kirjan itselleni. se on ollut mulla lainassa kirjastosta pitkään, mutta en ole saanut luettua sitä kokoonaan. Kirja kuutenkin kiinnostaa mua paljon. haluan sen kirjahyllyyni ja luettavaksi milloin vain kun pystyn keskittymään.

Olen ollut poissa sairaalasta. Viikonlopun vietin sukulaisten luona ja tapasin tytön. Söin pariin kertaan ravintoloissa,  ja nautittiin taiteesta.

En ole huomannut valon lisääntymistä vielä muussa kuin eilisen ja tämän päivän auringonpaisteessa. Sitä ei olekaan ollut pitkiin aikoihin!

Vielä on oltava viikko kotona... sitten voin mennä hoitoon... Aina näitä lähes pakollisia jutuja tulee... Luovutan päivystykseen hakeutumisessa varmaan taas, ja sehän tarkoittaa sitä, että pärjään sittenkin kotona... Mitä siitä pitäisi ajatella?

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2020 klo 10:26

Hei JP. Minua harmittaa kuin ketään ei ole viime aikoina kommentoinut minun kirjoittamisiani. Kiva kuin pärjäät kotona.

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2020 klo 12:27

Hei Pikemiten. Oot ilahduttanu noilla viesteillä hymiöineen:) Kiitos niistä... muutenkin mukava kun olet positiivisella mielellä tämän vuodenvaihteen viettänyt. Kyllä lomat vaan on ihania 😁 Toivon, että elämä antais meille kaikille ajoittain masennusvireisille ihmisille paaaaljon lomaa masennuspäivistä 😂 pyytäisin heti peräti puoli vuotta! Hyvää tätä vuosikymmentä 🍗🍔🍕🍩🍇🍎🍊🍌🍎🍎🍎🍎

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2020 klo 12:31

Jardin Prive kirjoitti:
ja sehän tarkoittaa sitä, että pärjään sittenkin kotona... Mitä siitä pitäisi ajatella?

 

Hei Jardin Prive, hieno meininki! Näitä päiviä lisää 👍💓 mikäs sen somempaa kuin kotona kuksia aivan omien aikataulujen mukaan tai ilman niitä:) rytmit muuten tekee oloon säväyksen, ehkä suoristaa selkärankaakin...

 

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 06.01.2020 klo 16:55

Hei, Pikemiten! Kyllä sun viestit tulee luettua, vaikken aina vastaisikaan...!

Saan tällä hetkellä lähes päivittäin voimakkaita ahdistuskohtauksia. Tämänpäiväinenkin alkoi ihan yllättäen, ja kotona miehen ollessa mun luona. Kaikki lääkkeet, ja ylikin, meni. Muttane auttoivat ja nyt voin taas normaalisti. Kohtauksen jälkeinen ei-ahdistunut -olo on tuntuu usein mahtavalta!

Kyllä kotona olo  - jos vointi sen sallii - on, kuten Keskustelua sen sanot, somaa! Silti nytkin haluaisin satuttaa itseäni.

Käyttäjä kirjoittanut 06.01.2020 klo 19:55

Miksi?

Miksi vihata itseä? tai rangaista?Miten vois hallitsevan tunteen saada pois päältä painamasta? Mitä keinoja on saada ajatusten (olon) suunnan muuttumaan?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 07.01.2020 klo 15:30

Jotenkin itsetuhoisuus rauhoittaa, ja tiedän, etten ole ainoa niin kokeva. Miksi? Sitä en osaa nyt sanoa...

Tapasin tänään hoitajani. Mulle on tärkeää saada tavata häntä! Nyt ymmärrän, miksi mulla on psykofyysistä fysioterapiaa... Olen hälytystilassa, en vain psyykkisesti, vaan myös fyysisesti, ja se olisi saatava rauhoittumaan. Ja siihen pyritään mm. rentoutumisen ja rentoutuksen kautta.

Nyt mua ahdistaa! Tahdon satuttaa. Ottaa lääkkeitä...? Mitä vain!

Väsyttää. Saisinkohan nukuttua?

Käyttäjä kirjoittanut 08.01.2020 klo 16:57

Taidetaan olla kohta kaikki hälytystilassa, mitä noita uutisia välillä seuraa.  Itelläni on niskat tosi huonossa kunnossa. Yleensä päänsärky häviää kun syön jotain, mutta nyt täytyy tehdä jotain muuta. Pyörittelen käsiä ja annan niitten venyä... tuo nukkuminen vois olla mullekin tälle ololle nyt hyvä idea. En kyllä yleensä saa tähän aikaan unesta kiinni, mutta lepuuttamisestakin voi olla apua....

Helpottaako sinua jos osaat sanottaa mikä on se ahdistuksen aihe milloinkin? Saako sillä kuin etäisyyttä aiheeseen, edes jonkn verran?

 

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 09.01.2020 klo 20:46

Nukuin yli tunnin iltaunet. Ei mun näin pitkään ollut tarkoitus torkkua... Meni kellon laitto kai väärin...?

Mulle ahdistus on useimmiten sellainen uhkaava, painava sumu. Olen sen keskellä ja se on minussa. Enkä yhtään tiedä, mitä se on. Joskus kyllä osaan liittää joitain asioita siihen, mutta en tosiaan aina. Osa siitä liittyyy muihin ihmisiin ja heidän käytökseensä. Häpeän jotain ja joitain, ja en osaa ilmaista sitä; jos se mitään auttaisikaan.

Mua väsyttää.

Käyttäjä kirjoittanut 11.01.2020 klo 10:08

Joo JP. Sumu on sellainen epäselvien asioiden ansa, josta on vaikeata kavuta pois. Sumu esiintyy usein ennen ja jälkeen sadepäivien, paitsi pakkasella muistaakseni.

Miten suhtaudut sadepäiviin?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.01.2020 klo 13:53

Hei, Pikemiten! Sumu on hämärää ja peittävää. Ja peittävyys voi joskus tuntua ihan tarpeelliseltakin... Samoin sade ja sen kokemus vaihtelee. Se voi virvoittaa tai kastella litimäräksi. Ne ovat konkretiaa, mutta myös henkisiä olotiloja ja mielikuvia. Nyt olen aika ahdistavassa ja peittävässä sumussa, ja tuntuu, että odotan ja pelkään märäksi kastelevaa sadetta. Pelkään tulevaisuutta.

Tein porkkana-linssi-sosekeittoa. Laitoin yhden kasvisliemikuution liikaa, tuli suolaista.

Ensi viikolla mulla on neljänä arkipäivänä ohjelmaa. Tulee olemaan vaativa viikko!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 12.01.2020 klo 08:31

Tuolla jossain ketjussa toivoin, että sairastuisin flunssaan. Tuntu, etten jaksa kaikkea sitä, mitä viikko tuo tullessaan. Liian monta tapaamista. Tiedän, että saan ne käytyä läpi. Mutta helpompi olisi luovuttaa. En edes tiedä, kumpi olisi parempi!

Pidän tästä päivästä tiistaihin ruokapäiväkirjaa. Pyysin lomakkeen ravitsemusterapeutilta, kun viimeksi hänen luonaan kävin. Haluan nähdä, miten syön.

Mulla on todettu anemia. En enää ihmettele, että hengästyn jopa portaita alaspäin mennessäni. Vähän tällaista mahdollisuutta mietinkin, kun labra-aikaa varasin. Aloin jo rautakuurin. Hemoglobiini on alle raja-arvojen. Myös ferritiini-arvo (rautavarasto) on liian alhainen. Se on juuri ja juuri raja-arvoissa, mutta selkeästi liian alhainen. Eli mulla on tosiaan liian alhaiset rauta-arvot. Uskon, että tuo johtuu kasvisruokavaliostani. En ole vegaani, mutta lihaa en ole syönyt 8 vuoteen ja kalaa 2-3 vuoteen. Nyt on yritettävä huomioida raudan saanti ruoasta. Ja toisaalta käytävä labroissa riittävän usein...

Nousin puoli kahdeksan aikoihin. Olen siis valvonut tunnin, ja voisin mennä nukkumaan takaisin...