Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
En haluaisi vastata kommunikaatiosta yksin. Se turhauttaa!
No ihan varmasti!
En ehkä tarkoittanut oikeudellista vastuuta, vaan sitä ettei kenenkään tartte muiden tunteita säästääkseen polkea omia tarpeitaan, vaikka kovasti sen suuntaista (altruistista, uhrautumista ihannoivaa) puhetta kuuleekin. Mun on vaikea muistaa sitä itse, siksi yritän asiaa niin kovasti rummuttaa 🙂
Mä törmäsin joku viikko sitten maakuntalapasten ohjeisiin ja ajattelin että ne olis kivat, mutta en ole koskenut puikkoihin varmaan vuoteen. Ehkä vielä jonain päivänä.
Seinänaapuri soittaa harppua, onpa taivaallisen ihanaa makoilla sohvalla sitä kuuntelemassa. Jotenkin hirmu levollinen soitin.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: quoten järjestely
saloka kirjoitti:
Mistä kummasta niitä kärpäsiä tulee ja noin paljo. Sit iltaa kohen ne villiintyy ja syöksyy kohti naamaa. Päivällä tapoin keittiön ikkunasta 3 ainakin. Ei ne ees vastustanu. Haluun ne pois täältä, mutta miten?Joillaki oon nähny keittiössä omatekoisia kärpäsansoja: puolikas muovipullo, jonka pohjalla on makeaa lientä ja päälle reikäinen elmukelmu. Kärpäset pääsee sisään, mutta ei enää ulos. En oo kyl ikinä ite tehny semmoista, mut tarvittaessa varmaan googlettamalla löytyy ohjeet.
Soroppi: maakuntalapaset on tosi hienoja. Mutta saa kyllä olla taitava neulomaan, että semmoiset osaa tehdä!! Mulla on kahdet; toiset on Kainuun ja toiset muistaakseni Turunmaan lapaset. Kummitädin tekosia molemmat. Minulta ei kyllä onnistuis niin monimutkainen kirjoneule.
Jaa, no nyt kun uteliaisuuttani katselin ohjeita ET-lehden nettisivuilta:
Perinnelapaset
... niin eihän ne kaikki olekaan niin vaikeita, vaan on helpompiakin malleja. 🙃
Hei. Mulla särkee päätä kovasti. Tai on se jo hellittämään päin. Herättyä ja ylös noustua se oli ihan julmettua, vaikka olin ottanut Buranaa kaksinkertaisen annoksen, kun heräsin ekan kerran puoltatoista tuntia aiemmin ja olin nukkunut väliajan. Noustua otin yhden annoksen Panadolia... Mietin tuossa aiemmin jo päivystykseen lähtöä, mutta taidan kuitenkin selvitä kotona.
Mulla on tarkoituksena saada siivottua kotona. Sosiaalialan työntekijä tulee käymään viikolla. Mietitään, miten saisin pidettyä kodin siisteydestä huolta.
Hitto tätä päänsärkyä! Kokeilin pilatesrullalla naksautella selkää ja niskoja, mutta ei auttanut. Päänsärky vaan koveni. Melkein oksettaa. En kuitenkaan usko tämän olevan mitään vakavampaa.
Teen itselleni trikoosta mekkoa. Olin unohtanut leikkuusuunnitelmasta yhden sauman. Leikkasin sen nyt, mutta saumavarat jäivät pois... En tiedä, miten saan nuo osat nyt yhteen kunnolla. Näin yöllä unta tuosta työstä. - Luultavasti se oli unta...? Pitänee jotenkin tsekata ohjetta, mutta, mistähän?
Tuolilta ylös nouseminen saa mulle olon, että mua oksettaa. Samalla päänsärky kovenee.
Mikä on olo?
Hei, Saloka. Olen jotenkin turta. Nukuin iltapäivällä vajaan tunnin unet. En olisi oikein sittenkään halunnut valvoa. Mulla on yölääkkeet pöydällä edessä odottamassa ottamista. Kai ne on otettava piakkoin. Mulla on jotenkin kipeä olo, mutta ei mulla ole kuitenkaan kuumetta. Nenää saa niistää ja kropassa tuntuu. Mies oli kipeänä viikko sitten. Valitteli tosin oloaan vielä tänäänkin. Jospa olen saamassa tartunnan häneltä?
En tiedä, mitä muuta kirjoittaa... eli jääköön tähän.
Yritän perua yhtä amerikkalaista lehteä, mutta en löydä sille paikkaa. Lehden löysin ja pääsin kirjautumaan sisään, mutta siihen se nyt jää. Pitää pyytää apua...
Oon jotenkin tosi väsynyt. Nukuin pitkään ja uudelleenkin. Ja nyt tuntuu, että pitäisi mennä sänkyyn vielä uudestaan. Kuumetta ei ollut. Lämpö oli 35,9 astetta. Miehen kanssa mennään käymään kaupungissa illemmalla, kun viedään siskon tyttöä treeneihin.
En uskalla vielä pestä hampaita. Pelkään oksentavani. Ja samasta syystä en uskalla myöskään juoda kahvia. Tunnen oloni fyysisesti vaikeaksi. Psyykkinen olo on ihan ok, mikä sekin jo sisänsä on paljon! Olisi kiva tehdä jotain. Ainakin pitäisi siivota. Mälsää. En tiedä. Olisi kiva yrittää langoittaa saumuri ja ommella ekat saumat työn alla olevasta mekosta. Tai nyplätä.
Kaikkea muuta kuin siivota!
Psyykkinen vointi on täälläkin huono. En uskalla lääkkeitä jakaa ettei mee överiksi.
Olen istunu koko päivän.
Mua ahdisti tänään. Otin lääkkeitä sen verran kuin sain ja uskalsin. (Opamoksia mulla on, mutta se on lääkkeenä jo lopetettu. Ja sen lääkkeen suhteen pelkään, että jos jäisin taas siihen koukkuun; ei kiva!) Olisi mulla ollut Truksalia enemmänkinotettavana, mutta, kun se tuntuu vaikuttavan vielä aamusta... Olo meni kuitenkin sitten ohi kuin itsestään. 🙂 Olin helpottunut.
Mulla dosettien jakaminen ei juurikaan nykyisin aiheuta halua ottaa tabletteja liikaa. Tunnen kyllä senkin puolen...
Puhuin tänään ex-puolisoni kanssa. Haluaisin saavuttaa saman kuin hän eli sen, että tekee sitä, mitä tekee mieli ja mitä mieli haluaa. Syödä ja nukkua, kun siltä tuntuu.
Mulla on huomenna aika ravitsemusterapeutille. En ole osannut alun jälkeen syödä hedelmiä ja vihanneksia niin paljon kuin oli sovittu (=puhuttu). Tuntuu, että mulla pitäisi olla säännöt, joiden mukaan toimia. Valmis ruokalista ja ostoslista, joita noudattaa.
Onko teille helppoa toimia oman itsen parhaaksi? Ja vieläpä ilman valmiita sääntöjä?
Yritän lisätä vihannesten, hedelmien ja marjojen syöntiä.
- Mitä se on?
Lisään vihannesten, hedelmien ja marjojen syöntiä. Piste. Ja tämän muistan myös kaupassa.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta sitten. Syy: muokkaus
Jardin Prive kirjoitti:
Onko teille helppoa toimia oman itsen parhaaksi? Ja vieläpä ilman valmiita sääntöjä?
Yleisesti ottaen en koe että se olisi minulle hankalaa, mutta jos minun etuni on ristiriidassa jonkun muun ihmisen etujen kanssa (tai kuvittelen niin), en "automaattiohjauksella toimiessa" välttämättä tule edes ajatelleeksi omaa etuani. Rajojen asettaminen noissa tilanteissa vaatii multa tietoista ponnistelua.
Mut yleisesti ottaen (noita eturistiriita-tilanteita lukuunottamatta) en koe että tarvitsisin kovin paljoa sääntöjä tai rajoja toimiakseni omaksi parhaakseni - tai sitten en ehkä ihan hahmota mitä niillä tarkoitat. Tai siis, mulla on ehkä mielessä joku tavoite minkä verran haluaisin liikkua tai montako kertaa viikossa saisin syödä herkkuja, mutta en stressaa tarkoista lukumääristä kovin usein.
Oon tänne kirjoittanut jo useamman alun ja jättänyt tallentamatta. Tuntuu, että kirjoitan ihan tyhmiä... Mutta taas uusi yritys...
Olo on kohtalainen. Oikeastaan ihan hyväkin. Varmistin joku hetki sitten, että paperit oli menneet sossuun. Ja olihan ne. Sain jopa kehuja laittamistani liitteistä. 🙂 Se teki hyvän mielen. On sitä ihminen pienestä tyytyäinen.
Huomenna on vapaapäivä! Teen varmaan käsitöitä. Ehkä vielä tänäänkin. Se antaa mulle paljon...
Kiva! Mä pidän myös tänään puolittaisen vapaapäivän (kirjoitan työjuttuja enintään pari tuntia iltapäiväkahvin jälkeen), että on paremmin aikaa pakata ja siivota. Annoin eilen väsymystäni kiukkuista palautetta yhdelle työkaverille, jonka kommenteista olen toistuvasti pahoittanut mieleni. Se taisi mennä ihan hyvin, hän lähetti pahoittelusähköpostin tänään aamulla. Kuuntelen Scandinavian Music Groupia, sitä on ollut ikävä.
Olet ollut rohkea, kun annoit palautetta, vaikka se olisi johtunut osaltaan väsymyksestä. Ainakin sait esitettyä asiasi. Eli oli kaiketi tosi hyvä, että olit väsynyt! 🙂
Mulla oli sossu käymässä. Vähän katteltiin tiloja. Ja jotain jopa järjestettiin. Ihan hyvin se meni. Olen nyt helpottunut. Nyt selvitellään mm. toimintaterapian mahdollisuuksia... En tiedä, mitä itse haluaisin. Ainakin sitä oikeaa terapiaa! Ja sitä pitää selvittää, että miten saan jatkettua asumistani tässä asunnossa, kodissani. Mulla puuttuu vuokratakuu jatkossa, joten siihen on löydettävä ratkaisu.
Haluaisin tehdä käsitöitä, mutta en saa siirryttyä tietokoneelta pois. Haen enintään kahvia lisää, ja palaan sitten taas takaisin tähän.
Sen olen miettinyt, että teen tänään palsternakka-peruna-porkkana -sosekeittoa. Juurekset on jo kuorittu ja pilkottu kattilaan jääkaappiin odottamaan keittämistä. Mulla on koko ajan nälkä.
Mulla on 2 vapaata ja la meen tytön kans isää kattomaan. Huomenna täytyy pyykkiä pestä, muuten kaikki reilassa jollei astioita lasketa.
Jouduin luopuu yhestä kukasta tänään. Oli niin huono kuntoinen.
Laitoin tämän syys talven ekan kynttilän palaa oloh. Pöydälle. Myöhemmin laìtan parvekkeelle 3 tuikkua palamaan.
Palsternakka maistui keitossa voimakkaasti. Heitin sekaan vähän punaisia linssejä ja soseuttamisen jälkeen vajaan kourallisen soijakuutioita. Ihan kiva kokeilu. Pari päivää siitä on sitten syömistä.
Nukuin yön ihan hyvin. Ja heräsin reilusti ennen yhdeksää. Nyt väsyttää jo jonkin verran, mutta tiedän, että nukkumaan voin mennä, jos siltä tuntuu. Tälle päivälle ei ole mitään suunniteltua ohjelmaa. Haluan ehdottomasti tehdä joitain käsitöitä tänään.