Itse olen ajan myötä alkanut havaitsemaan sosiaalisten tilanteiden pelosta johtuvia ajatuksia ja mietteitä. Nyt olen alkanut havahtumaan siihen selvään sisällä tapahtuvaan vastoinasetteluun, kun pitäisi mennä tai tehdä jotain. Harmittavaista tietenkin on se, että pyrkii toimimaan päivittäin niin, kuten ajattelee muidenkin ihmisten toimivan.
Mutta kun ne tunteet ja olotila. Alkaa hermostuneisuus, vapina, hikoilu, jne. Sitten selvästi tulee se lukkiutunut tilanne, kun kuuntelet pelokkaana kehon tuntemuksia, etkä pysty keskittymään helposti siihen mitä olet tekemässä. Tässä vaiheessa olen nähnyt vaivaa olla siinä tilanteessa ja tuntea niitä tuntemuksia, vaikka kuinka pahalta tuntuisi. Mutta, tärkeimpänä olen nähnyt myös sen, että voin poistua tilanteesta ja palata takaisin kun olen saanut itseni taas rauhalliseksi.
Voi olla, että minusta löytyy pientä suorittajan ominaisuutta tai täydellisyyden havittelua, mutta ei sitä kannata aina hampaat irvessä olla tilanteessa, kun voi poistua ja palata takaisin. Tietenkin siitä on välillä tullut vaivautunut olo, mutta minkä sille voin? Altistan itseni tilanteelle, tunnustelen ja jos on liian voimallista, niin palaan uudestaan tilanteeseen myöhemmin.
Onneksi olen löytänyt työpaikan, jossa minulle annetaan mahdollisuus juuri itselle hankalien tilanteiden kohdalla tunnustella ja poistua lepäämään, jos tunnetila tuntuu sillä hetkellä liian voimakkaalta. Avoin viestintä ja ymmärtäväisyys työnantajalta ovat harvinaista.