cherrie kirjoitti 20.4.2018 10:15
Mä olen just lähdössä kontrollikäynnille lääkäriin tuon lääkityksen kans. Se pitäis myös uusia. Jännittää hieman.. Onkohan sama lääkäri vastassa? Luen myöhemmin teidän viestit tarkemmin 🙂
Hyvä!!! 🙂👍 Sä lähit kumminki vastaanotolle, vaik sillon ajattelit et jois vois vaan puhelimes hoitaa tai omakannassa uusii. Hienoa!
Mollyan kirjoitti 20.4.2018 10:6
Noi on vaikeita juttuja Joie. Me,joilla on yliopistotutkinto syynätään varmaan tavallista tarkemmin,että hakee oman alansa ja tutkintoa vastaavia työpaikkoja. Itse en ole ollut työttömänä,joten omakohtaista tuntumaa ei ole. Eikö tuntuisi hyvältä olla siinä työssä,mikä tuntuu juuri nyt hyvältä. Ei toipumista kyllä edistä siirtyminen työhön,johon ei ole valmis.
Kyllä työ on ihmiselle tärkeä. Se antaa elämälle tarkoituksen ja tunteen,että tekee oman osansa tässä yhteikunnassa. Jotkut ajattelevat työn olevan välttämätön paha,minä ajattelen toisin.Liittyneekö kotikasvatuksen vai mihin?
Niin, kyllähän mä sen käsitän, että vähän ihmetellään pitääks työnantajalle maksaa palkkatukea, vaikka työntekijä oliski vähän mielenterveysongelmainen, jos on kuitenkin selvästi korkeampi tutkinto kuin mitä työtehtävät edellyttäisi. Resurssit on rajalliset ja on toki oikeinkin miettiä, mihin niitä käytetään.
Minulle tämä työ on ollu taivaan lahja ja juuri tähän elämäntilanteeseen ja vointiin nähden monella tapaa sopiva. Ahdistun ja meen pois tolaltani niin helposti, että en usko että pärjäisin vielä niin vaativissa työtehtävissä (ja kokoaikaisessa työssä) mitä koulutuksen pohjalta voisin periaattessa tehdä. Tai työtehtävistä uskoisin kyl selviäväni, mut kaikesta siihen liittyvästä sosiaalisesta kanssakäymisestä, paineista ja omista täydellisyyden vaatimuksista en. Työ on ollut hyvin tärkeä asia voinnin kannalta. Tunnen, että teen jotain merkityksellistä ja kuulun johonki, olen jossain kiinni. En mä nyt itsekään näe, että tässä työssä viettäsin koko lopun elämäni, mutta nyt tämä on hyvä enkä missään tapaukses haluais joutuu ulos!