cherrie, keskiviikkona olisi yhden hankkeen esittely, jota menen siis kuunteleen.

Yksilövalmentaja nimittäin pyysi tulla kuunteleen sitä hanke-esittelyä ja ymmärsin, että paikalla olisi sitten ehkä vähän enemmänkin porukkaa.
Joten jännittää se, että kuinka paljon siellä sitten on porukkaa ja miltä tuntuu sitten olla samassa tilassa useamman ihmisen kanssa, koska en ole pitkään aikaan ollut semmoisessa tilanteessa.

Mutta joo..vielä tuosta puhelinkammosta, niin ahdistaa maanantai, koska pitäis sit maanantaina soittaa hammashoitolaan suuhygienistille aikaa.. Saa nähä tuleeko siitä mitään..

Huomenta ja hyvää alkavaa viikkoa.

Täällä kanssa yksi, joka inhoaa puhelimessa asioiden hoitoa.

Maanantai aloitettu rivakasti talon siivoamisella, alkaa olla kohta valmista. Viellä pölyt pyyhin ja sitten kelpaa aloittaa viikko puhtaassa kodissa. Kaappien siivoamisen ajattelin seuraavaksi aloittaa, on taas kertynyt törkyä täyteen.

Viikonloppu meni ihan hyvin, metsässä samoillessa, pihahommia tehdessä ja anopin luona käydessä.

Itse olen ollut viimepäivät kauhea hormonihirviö 😀 Ollut tosi huonolla päällä ja räjähdellyt miehellenikin aivan totaalisen pienistä asioista, nyt hän on taas työreissussa ja olen yksin, juuri kuin alkoi mielikin tasoittumaan.

Nyt on ihmeen hyvä mieli ja olo, voi kumpa tää pysyisi samana.

Olen mietiskellyt myös elämää, nykyistä ja tulevaa. Välillä tulee tunne että voishan tässä asiat olla vielä huonomminkin, että mitä mä suren.. Mulla on kuitenkin hyvä mies, ja perhe joka välittää. Olispa ajatukset aina yhtä positiivisia, ite kun olen negatiivisuuden perikuva.

Mulla kanssa on Cherrie huono taipumus negatiiviseen ajatteluun, mielestäni nuorempana olin paljon positiivisempi kaikkien asioiden suhteen. Mä olen kyllä kanssa miettinyt että voisihan tässä tietysti asia huonomminkin olla, mulla on perhe, sisaruksia, koti....

Nopeasti on tämä syksy mennyt, kohta täytyisi rueta joulua miettimään. Rakastan joulua! mutta ostoksilla käyntiä en.

Olen miettinyt ja tuumaillut että miksi en uskalla hakea apua? onko se häpeä, pelko vai mistä se johtuu? Jos joku ystäväni olisi samassa tilanteessa neuvoisin tottkai hakemaan apua...mutta miksi se on omalla kohdalla niin vaikeaa.

Heh joo minä en osaa muuta kuin olla negatiivinen joka asian suhteen, ja siitä olen kuullut monta kertaa.. mutta niinhän sitä sanotaan että pessimisti ei ainakaan pety. Osaan aina ajatella sitä kaikista huonointa ja pahinta mahdollista.. Oishan se hyvä jos voisi muuttaa tätä omaa ajattelumallia. 😀

Minäkin rakastan joulua, ainut asia mitä rakastan talven pimeyden keskellä. Ruukaan aina aloittaa jouluvalmistelutkin hyvissä ajoin 🙂 Kaupoissa minäkään en tykkää juuri käydä, huh, varsinkaan yksin, valuis hiki kokoajan otsalla ja olisin aivan paniikissa..

Mäkin olen miettinyt mikä mua estelee hakemasta apua, varmaan se jonkunlainen häpeä kuitenkin. ja onhan ne lääkärit siellä varmasti nähnyt vaikka minkälaista ongelmaa. Mulla ehkä olisi helpompi mennä jonkun kanssa sinne lääkärille kuin yksin, tai tietenkin menisin yksin sitten vastaanotolle mutta että joku olisi sen aikaa seuranani oottamassa ja tsemppaamassa. Tuntuu että yksin en vaan pysty ja kykene. :/

Minä olen tänään siivoillut kotia ja leiponut, siinä on hyvin aika kulunut. Silloin kun pitää itsensä kiireisenä niin ei edes juuri ehdi ajatella näitä ikäviä asioita.

Onko kellään semmosta pelkoa että unohtaa oman ammattitaitonsa ? Mulla pelottaa, nyt kun ei ole töissä vähään aikaan ollut. vaikka kyllähän ne asiat tuolla pääkopassa säilyy ja aina voi palautua asioihin uudestaan mutta silti se pelottaa, että mitä jos en joku kaunis päivä osaa mitään ja olen ihan hyödytön nyhverö.

Onhan jokaisessa työpaikassa tietenkin perehdytys ja uudessa paikassa on muutenkin aina hieman hukassa. No, ehkä tää johtuu mun huonosta itseluottamuksesta. Minulla ei ole ikinä ollut tarpeeksi itsevarmuutta, vaikka aikaisemmin olenkin saanut hyvää palautetta jne. Aina sitä mietti et mitähän muut minusta ajattelee, olenko tarpeeksi hyvä.. Tuntuu että selitän nyt todella ympäripyöreästi mutta ehkä joku saa tästä jotain irti 😀

Mä olen kanssa joskus miettinyt entäs jos en enää osaakkaan tehdä mitään työtä, jos olenkin jotenkin "taantunut" 😀 etten opi tai sitten saan vain paniikkikohtauksia töissä yms kyllä tässä päivän aikana kerkeää miettiä mitä kummallisempia asioita.

Eilen tein jotain mitä en varmasti ainakaan vuoteen ole tehnyt. Kävin yksin meidän lähikaupassa. Tuo lähikauppa on mulle jostain syystä kaupoista pahin. Siellä kun pyörii paljon tuttuja, kassat ovat tuttuja tai ainakin puoli tuttuja. Meinasin kyllä ovella kääntyä kotia mutta kävin kuitenkin.

Pakkoajatukset ovat olleet jotenkin viimepäivinä pahempia kuin aikoihin, ahdistavia. Uskon että huonosti nukutuilla öillä on tähän iso vaikutus. Selkää on pakottanut niin paljon, että uni on ollut tosi katkonaista ja hirveää pyörimistä. 😴😴 Meinaa aina päivällä iskeä uupu jossain vaiheessa. Tänään ei kyllä paljon kerkeä selälleen laskeutua päivän aikana on sen verta paljon touhua tälle päivälle.

Hei taas.

Cherrie: Minullakin on pelko että oman alan ammattitaito unohtuu ajan myötä kun ei pääse töihin. Esim. lääkehoito on yksi sellainen asia. Toinen on työkokemus jota ei ole, eikä sitä kartu kun töitä ei ole. Oikein mieltä ylentävää 😞

Olen myös perusnegatiivinen ja pessimisti melkein joka asiasta. Ja kappas vain, usein olenkin oikeassa 😀 Olenkin monesti sanonut, että katso vain, pieleen menee.

Minullakin on nyt usea yö ollut tosi katkonainen, ei ole unta meinannut saada, ahdistaa ja asiat pyörii mielessä.

Itkettää kun ajattelee että pääsenkö minä ikinä elämässä enää eteenpäin, tätäkö tämä nyt sitten on. Haaveita riittää ja haluisin tehdä kaikenlaista mutta tää "sairaus" estelee. ☹️ En haluaisi olla tän pelon vankina. Ärsyttää kun tämä vain paheni siinä vaiheessa kun pakolliset asiat ja "sosiaaliset kontaktit" jäi. Pitäisi yrittää jotenkin ryömiä ylöspäin tästä. On sitä ennenkin oltu pahemmassakin kuopassa ja siitäkin on selvitty. Haluan uskoa kuitenkin, että asioilla on tapana järjestyä ja kyllä tästäkin vielä yli päästään, mutta joskus vain iskee kauhea epätoivo. ☹️

Tosi pikkumaista myöskin ottaa nokkiinsa, mutta oma mieheni on huomautellut välillä painostani, vaikka hän on vain leikkisästi sanonut, mutta tajuan, että olen silti ottanut siitä herneen nenääni.. Ihan normaalipainoinen olen, vaikka onhan niitä muutamia kiloja tullutkin lisää, myönnän sen, mutta tuosta harmittomasta huomauttelusta on tullut sellaiset takaumat nuoruuden kiusaamisajoista.. :/ Tuntuu että sen seurauksena itsetuntoni on enemmän vinksallaan, ja kuvittelen olevani ruma ja lihava.

Äh, tällaisissa "masentavissa" merkeissä tällä kertaa. 😀

heips!

Tänne ei oikeastaan mitään erikoista, viikko on mennyt enemmän ja vähemmän kiireitten parissa. Huomenna lähden mini reissulle ja palaan ensiviikon torstaina sitten kotiin 🙂

Toivotaan meille kaikille kivaa viikonloppua! ja ennenkaikkea vähemmän ahistusta sosiaalisiin tilanteisiin. Kyllä me tästä noustaan! itse olen aika paljon yrittänyt totetuttaa altistusta mutta joinakin päivinä on aivan pakko vaan olla, yksinkertaisesti väsyn, jos jatkuvasti joudun olemaan sosiaalisissa tilanteissa. 🌻🙂🌻☺️❤️

Tuli tuosta negatiivisuudesta mieleen, että itsekkin olen aikalailla negatiivinen ihminen.

Mutta joo..keskiviikkona olin tosiaan kuuntelemassa yhden hankkeen esittelyä.
Itse se esittely ei kestänyt kuin noin 30 min, mutta jostain syystä silti ehti jotenkin alkaa ahdistaan se tilanne, mutta en kuitenkaa lähtenyt kesken kaiken pois, vaikka vilkuilikin vähän väliä kelloa ja ovea.

Sinänsä ehkä vähän outoa että tilanne alkoi ahdistaan, koska en muista että aikasemmin olis ollut samanlaista tunnetta kuin nyt oli.
Vaikka ennenkin on kyllä tuommoiset ryhmätilanteet/luokkahuonetilanteet jännittänyt..

Eikä mulla ole myöskään koskaan testattu sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Viellä tuli mieleen asia mitä on pitänyt kysyä jo aiemmin? Oletteko tutkinee vitamiinien vaikutusta tällaisiin ongelmiin? Joskus luin jotain artikkelia, jossa oli vitamiinien vaikutuksesta ahdistuksiin. Siinä mainittiin B-vitamiini ja epa-omega napit. Minä sitten kävin jättipaketit molempia ja lisäksi syö D-vitamiinejä. En nyt tiedä onko niistä mitään apua mutta ei varmaan haittaakaan.

Pelästynyt kirjoitti 14.10.2016 13:49

Viellä tuli mieleen asia mitä on pitänyt kysyä jo aiemmin? Oletteko tutkinee vitamiinien vaikutusta tällaisiin ongelmiin? Joskus luin jotain artikkelia, jossa oli vitamiinien vaikutuksesta ahdistuksiin. Siinä mainittiin B-vitamiini ja epa-omega napit. Minä sitten kävin jättipaketit molempia ja lisäksi syö D-vitamiinejä. En nyt tiedä onko niistä mitään apua mutta ei varmaan haittaakaan.

Voisi itsekin tietenkin kokeilla, eihän siinä mitään häviä, paitsi ehkä rahaa 😀 Minä olen kokeillut vasta 5-htp valmistetta ( piristää ja tasaa mielialaa), mulla se ei auttanut pätkääkään. Sitten ostin l-teaniini jauhetta jonka pitäis jossain määrin rauhoittaa, no oon huomannut että saatan olla vähän enemmän terävämpi ja hikoilen vähemmän "tiukan paikan" tullen. 😀 Tai sitten kuvittelen, mutta ainakin aijon käyttää loppuun sen, mutta en varmaan osta toisten, saa nähdä.
Onko kukaan koittanut niitä tippoja, mäkikuisma ym, mitä kaikkea niitä nyt onkaan?

Mä oon huomannut että kamomillateellä (joko pelkkä kamomilla ilman teetä, tai vihreän teen kanssa) on mua rauhoittava vaikutus. Tiedä sitten missä määrin se on jokin kamomillan sisältämä aine, missä määrin se että teen valmistaminen keskeyttää ne stressaavat/ahdistavat ajatukset joita olen pyöritellyt.

Muuten, mie törmäsin joskus tämmöisiin Headsteadin verkko-ohjelmiin (https://headsted.fi/ohjelmat/ ; vaatii rekisteröitymisen, mutta ohjelmat ilmaisia), ja musta ainakin Jännässä jutussa oli sellaisia ajatuksia ja harjoituksia joista oli mulle hyötyä nimenomaan sosiaalisiin tilanteisiin menemisen suhteen.

Pelästynyt kirjoitti 14.10.2016 13:49

Viellä tuli mieleen asia mitä on pitänyt kysyä jo aiemmin? Oletteko tutkinee vitamiinien vaikutusta tällaisiin ongelmiin? Joskus luin jotain artikkelia, jossa oli vitamiinien vaikutuksesta ahdistuksiin. Siinä mainittiin B-vitamiini ja epa-omega napit. Minä sitten kävin jättipaketit molempia ja lisäksi syö D-vitamiinejä. En nyt tiedä onko niistä mitään apua mutta ei varmaan haittaakaan.

Syön itse b vitamiinia, magnesiumia ja d vitamiinia. Uskon kyllä että ne auttaa mielialaan.. Mutta silti kyllä sitä ahdistusta on joka päivä ja pelkoa..

Kotiin palattu, huh miten väsyttää. On joutunut kyllä niin paljon laittamaan itseään likoon ja muutaman pahemman ahdistuskohtauksen saanut, että keho on aivan poikki. Hirvän rankalta jotenkin tuntui välillä olla hirveässä ihmis vilinässä ja tekemisissä tuntemattomien ihmisten kanssa. Mutta muuten matka oli kyllä kiva ja oli ihana kun lapset nautti kovasti, en heille mitenkään näyttänyt, että äitiä ahistaa vaan yritin olla satalasissa mukana kaikessa😍

Kiva lukea muidenkin kokemuksia vitamiineistä ja muista luontaistuotteista. Pitää itsekkin kokeilla tuota kamomillateestä ja vihreää teetä vaikka en muuten teetä enkä kahvia käytä. Jos vaikka oppisi juomaan teetä.🙂