Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Pystyiskö kukaan auttaan? Tai en tiedä miten, mutta kuitenkin...
En uskalla tehdä sitä lopullista jolloin ei tarvis enää kärsiä.
Tuntuu että maailma hajoaa, tulee pimeys. Jokainen askel vie kohti tuhoa...
Koko olemassaolo tuntuu ihan mahdottomalta.
😑❓
Moi minäitse, kuulostatpa masentuneelta. Täällä paistaa aurinko, vaikka matalalla jo onkin.
Joo niin täälläkin. Kai mää sitten oon masentunu...
Tsemppiä sulle.🙂👍
Minäkin odotan että ei tarvis enää kipuilla...
Olen harkinnut itsemurhaa. Mun riippuvuus on niin kova tohon Temestaan.
Kunnioitan kyllä elämää, mutta olen siinä tilanteessa etten jaksa enää kärsiä.
Kaikki juontuu koulu-ajoista ja liiasta herkkyydestä. Tuntuu että mua kiusattu aina jollain tavalla.
Mulla on välillä näkö-harhoja ja diagnosoitu skitsofrenia. Yksi lääkärikin sanoi että tila menee vain huonommaksi.
Sitten, kun esim. kuulen ihmisten puhuvan kaupungilla, niin luulen että ne puhuu musta pahaa.
Olen pari kertaa jo yrittänyt lähtöä. Tuntuu että se on pian edessä.
Mulla on myös paljon pelkotiloja. Luulen välillä että tulee maailmanloppu ja otan hädissäni rauhoittavia.
Mun yleinen käsitys on että lähes kaikki ihmiset vihaa mua.
En nyt jaksa enempää kirjoittaa. En tarvitse sääliä. Totesin vaan tilanteeni...
Tässä elämässä ottaa se pattiin, että ensin kohdellaan ihmistä kuin roskaa. Ja sitten jos hän jostain kumman syystä masentuu, niin sitten sanotaan että tuo ihminen on ihan sekaisin ja ihmetellään että mistähän se johtuu. Ja sitten jos hän loppujen lopuksi ei jaksa enää ja lähtee elämästä niin toiset ihmiset päivittelevät että kylläpä oli hirvee teko ja miksi hän niin teki?
Joidenkin ihmisten täytyisi kyllä katsoa syvälle peiliin. En tarkoita kaikkia, mutta osaa...
minäitse89 kirjoitti 9.6.2017 13:21
Tässä elämässä ottaa se pattiin, että ensin kohdellaan ihmistä kuin roskaa. Ja sitten jos hän jostain kumman syystä masentuu, niin sitten sanotaan että tuo ihminen on ihan sekaisin ja ihmetellään että mistähän se johtuu. Ja sitten jos hän loppujen lopuksi ei jaksa enää ja lähtee elämästä niin toiset ihmiset päivittelevät että kylläpä oli hirvee teko ja miksi hän niin teki?
Joidenkin ihmisten täytyisi kyllä katsoa syvälle peiliin. En tarkoita kaikkia, mutta osaa...
Oon niin samaa mieltä. Kohdellaan meitä kyllä niin kuin oltaisiin jotain alempaa kastia.
Joka paikkaa särkee. On yksinäistä. Pahat ajatukset mielessä... Tämmöstä tää elämä nykyään tuppaa oleen...
Oon aivan loppu. En jaksais enää...☹️
Näimmä menny monologiks tää homma...
Oon vähän ihastunut. Kiva tunne.🙂 Ehkä sittenkin vielä jaksan...
Ihastuminen on kyllä yksi kivimmista tunteista 🙂
Oon tässä miettinyt tätä omaa elämän menoo. Tää on välillä aika kaoottista. Käytän lääkkeitä väärin enkä voi sille mitään. Yritän nauttia nyt kesästä.
Olen ymmärtänyt että mulla on vakava sairaus. Jonka johdosta minun on vaikea opiskella tai tehdä työtä...
Olen myös tehnyt joskus itselleni pahaa, jonka seuraukset näkyvät vieläkin.
Tiedän että elämä on tärkeä asia, mutta olen myös miettinyt että jos siihen liittyy liikaa tuskaa niin onko se enää minkään arvoista?
Tällaisia mietteitä tänään...
Mistä sä tykkäät eniten kesässä? Onko sulla jotain suunnitelmia, mitä meinaat tehdä?
No meen kavereilla käymään ainakin. Pelaan jalkapalloa ja käyn konserteissa. Ja otan tietty aurinkoa, jos sattuu paistamaan. 🙂