Sellasta vaan ajattelin, että miten lähinnä skitsofreenikot olette selvinnyt elämässä tai masenutuneet? Mää en meinaa kohta enää jaksa. Tää skitsofrenia on vienyt multa kaiken. En jaksa pitää kotia siistinä en jaksa mennä kauppaan. Haluaisin maata koko ajan. Sitten näen välillä jotain pisteitä seinillä ja varsinkin iltaisin näen harhoja…
Tää on kyllä yhtä helvettiä. Sitten on semmoisia viha kohtauksia, että viskaan esim. kaukosäätimen seinään… En vaan tiedä kauanko kestän tätä, kun tuntuu että koko ajan olo menee vaan huonommaksi. Sitten lääkäri on vihanen mulle, aivan kun tää kaikki olisi mun syytä… Mitä mää oon tehnyt väärin? Minkä takia sitä mulle pitää olla vihanen kun en mää tätä sairautta ole valinnut… En tiedä kohta enää mitä tehdä tän olon kanssa…☹️
Helvetin huono olo taas... ☹️
He varmaankin tarkoittavat hyvää, toivovat että löytäisit voimia opiskeluun ja saisit sitä kautta mukavia asioita elämääsi. Varmasti on totta, että he eivät voikaan täysin ymmärtää millasta sairauden kanssa on koska omaa kokemusta ei ole. Silloin ne hyväntahtoset neuvot tuntuvat raskailta. Neuvojen sijaan kuitenkin ensisjiaisesti tarvii hyväksyntää, tukea ja ihan vaikka voinnin kysymistä.
Mitä itse ajattelet opiskelusta? Voiko sitä lähteä koittamaan ja sitten antaa itselleen anteeksi, jos osoittautuu liian raskaaks eikä pystykääni? Jos lähtisit opiskelemaan, niin voisiko niitä suunnitella yhdessä opettajien kanssa jotekin sun tilanteeseen sopivaksi ja joustavaksi? Saisitko tukea opintoihin? Onko sulla joku taho, jonka kanssa saat juteltua vaikka tästäkin asiasta?
On varmasti tosi hyvä, että kuuntelet itseäsi ja pohdit jaksamistasti. Liian iso pala voi viedä aika paljon voimia. Joskus taas sopivan kokonen haaste voi tehdä hyvää. Itse tiedät kuitenki parhaiten miten toimit.
Heippa minäitse! Kurjaa että sulla on huono olo. Olisiko mitään sellaista kivaa juttua, mitä voisit ryhtyä puuhaamaan? Areenasta tulee illalla Miyasaki-elokuvia, mä ainakin ajattelin tehdä jotain hyvää ruokaa ja katsoa niitä.
Mietin siltä kantilta, että jos sun elämän ainoana tavoitteena on selviytyminen, niin johtaako se siihen ettei koskaan yllä sitä (minimiä) ylemmäs? Tietty tyyliin opiskelun aloittaminen on isompi elämänmuutos, varsinkin jos on ollut pitkään poissa sen tyylisestä elämästä - mutta entäs jos tavoitteena olis huolehtia itsestään paremmin, tai tehdä vaikka kerran viikossa jotain mikä on itsestä rentouttavaa ja mukavaa, ja joka poikkeaa pikkuisen arjesta?
Ymmärrän että jos on uupunut niin sitten on uupunut, eikä siinä hirveästi ylimääräistä jaksa. Mut monesti kun kaikki voimat tuntuu menevän siihen selviytymiseen, sitä tulee luopuneeksi aika monesta asiasta, jotka antaisivat lisää voimavaroja. Ainakin mulla on sellainen kokemus.
Ootko muuten päässyt käymään siellä ryhmässä viime aikoina?
Heidi10 kirjoitti 15.4.2017 14:24
He varmaankin tarkoittavat hyvää, toivovat että löytäisit voimia opiskeluun ja saisit sitä kautta mukavia asioita elämääsi. Varmasti on totta, että he eivät voikaan täysin ymmärtää millasta sairauden kanssa on koska omaa kokemusta ei ole. Silloin ne hyväntahtoset neuvot tuntuvat raskailta. Neuvojen sijaan kuitenkin ensisjiaisesti tarvii hyväksyntää, tukea ja ihan vaikka voinnin kysymistä.
Mitä itse ajattelet opiskelusta? Voiko sitä lähteä koittamaan ja sitten antaa itselleen anteeksi, jos osoittautuu liian raskaaks eikä pystykääni? Jos lähtisit opiskelemaan, niin voisiko niitä suunnitella yhdessä opettajien kanssa jotekin sun tilanteeseen sopivaksi ja joustavaksi? Saisitko tukea opintoihin? Onko sulla joku taho, jonka kanssa saat juteltua vaikka tästäkin asiasta?
On varmasti tosi hyvä, että kuuntelet itseäsi ja pohdit jaksamistasti. Liian iso pala voi viedä aika paljon voimia. Joskus taas sopivan kokonen haaste voi tehdä hyvää. Itse tiedät kuitenki parhaiten miten toimit.
Moi soroppi! Kiitos viesteistä.
Ajattelen että opiskelu voisi tuoda mielekkyyttä elämään. Voisihan siitä sitten opettajien kanssa puhua. Kyllä mää siellä ryhmäterapiassa voisin siitä puhua. Viime kerralla en ollut siellä.
Mun jaksaminen on kyllä arvoitus, kun nää olotilat aaltoilee näin...
Kiitos siis myös Heidille viestistä! 🙂
Uuvuttaa...☹️ Ei jaksais tehdä mitään... Pakko ottaa lääkettä...
On käyny mielessä jo luovuttaminen kun en kestä tätä maanpäällistä helvettiä. ☹️
En tiedä auttako tämä ajatus ketään, mua se on auttanut eli: Toimi kuin teoillasi olisi merkitystä. Luin sen yhdestä filosofisesta kirjasta. En muista kenen ajatus se oli. Kuitenkin välillä se auttaa.🙂 Me vähätellään välillä ehkä liikaakin omia tekoja...
Huono olo taas. Tekis vaan mieli maata...☹️
Mitä jos ei pystykään opiskeleen enää ikinä? Olen myös miettinyt sitä... Olisiko se sitten niin kauheeta?
Tuntuu että tällä hetkellä olis tärkeintä saada vointi tasaseksi ja sitten miettiä opiskelua...
minäitse89 kirjoitti 17.4.2017 12:54
En tiedä auttako tämä ajatus ketään, mua se on auttanut eli: Toimi kuin teoillasi olisi merkitystä. Luin sen yhdestä filosofisesta kirjasta. En muista kenen ajatus se oli. Kuitenkin välillä se auttaa.🙂 Me vähätellään välillä ehkä liikaakin omia tekoja...
Tämä auttaa itseä kyllä. Siis merkityksellisten tekojen tekeminen, vaikka ihan pienten.
Joku voi saada esim. sun viesteistä vertaistukea, kun huomaa ettei ole ajatusten kanssa yksin. Ehkä sun viesteillä onkin iso merkitys jollekin. Uskon, että me kaikki pienetkin jutut joita tehdään on kuitenkin pisaroita sinne positiiviselle puolelle vaaakaa. Vaikkei aina siltä tunnukaan, niin silti.
Joo...
Hemmetinmoista rintakipua taas ollu... Tupakan poltto helpottaa vähän oloa, vaikkei se terveellistä ole. Joutuu ottaan joka päivä muutaman kerran burana 600 mg. No vielä tässä sinnitellään...
Näin vanhan koulu"kaverin". Nousi taas kiusaamis muistot mieleen ja teki mieli vetää ranteet auki... En kuitenkaan sitä tehnyt.
Kamala olo vaan tuli, että tässä koko sairauden ydin: koulukiusaaminen. Muistin taas ne vuodet kun mua kidutettiin. Häpesin itseäni.
Jos täällä joku teini nyt lukee tätä tekstiä niin älä koskaan hauku tai hakkaa tai syrji koulussa ketään, koska se voi jättää niin syvät traumat että niistä ei selviä. Nimimerkillä kokemusta on...
Oksensin verta tänä aamuna...☹️
Oon aika huonossa jamassa...☹️ Toivottavasti olo tästä paranee...