Hei
Ekaa kertaa elämässäni olin tänään ruokajonossa. On ystävä mua aikaisemminkin houkutellut, mutta ei ole ollut niin huutava tarve kuin nyt. Mulle on ollut iso kynnys mennä sinne. Nyt on oikeasti saanut kituuttaa, että on, mitä syödä. Meitä oli kolme, kun mentiin helluntaiseurakunnan pihasta hakemaan EU-ruoka-apua. Kassissa oli mm. pekonia, munia, kananugetteja, pyöryköitä, pizzaa, mätitahnaa, silliä, ruokakermaa, jogurttia, suklaalevy, muffinsseja, mutakakku ja pähkinöitä. Kuiva-ainekassissa oli sian- ja naudanlihavalmiste, makaronia, hernekeittoa, hapankorppua, mysliä ja puurohiutaleita.
Olen todella kiitollinen tästä ruoka-avusta. Naapurille vein toisen pizzan ja sillit, joita en syö. Hiukan tuntuu nololta, että olen näin pohjalla. Minimiansioilla on tiukkaa tulla toimeen. Sitten taas, jos toinen on samassa tilanteessa kuin minä, niin lohduttaisin ja sanoisin, ettei ole häpeä hakea apua, jos sitä tarvii. Itselle sitä on paljon ankarampi. Tunnen itseni vähintään luuseriksi.