Masha hyvä, sinäkö olet se korkein tuomari, joka tietää kuka on tukensa ansainnut? Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin sinä et voi tietää missä tilanteessa toinen ihminen on. Tänne kirjoittava tai kukaan muukaan, jota et läheisesti tunne - ja joskus sekään ei riitä.

Kirjoittelet Suomen Mielenterveys ry:n ylläpitämälle foorumille. Tänne kasautuu sivuston luonteen vuoksi erinäisten vaikeuksien kanssa painivia ja siitä johtuen keskimääräistä enemmän erilaisilla tuilla eläviä. Jos se noin kovasti vaivaa sinua, niin ehkä sinun olisi paras jättää näitä juttuja lukematta. Tukinetin jos minkä pitää olla paikka, jossa vaikeissa elämäntilanteissa olevat ihmiset saavat kertoa ajatuksiaan ja kokemuksiaan ilman pelkoa teilatuksi tulemisesta ja parhaassa tapauksessa saada vertaistukeakin.

Lisäksi kirjoituksissasi toistuu valitettavan yleinen harhaluulo, että tukien saajat olisivat aina olleet tukien saajia. Niin kuin kukaan 264 700 työttömästä (kesäkuun työllisyyskatsaus) ei olisi koskaan ollut töissä, eikä koskaan tulisi tekemään työtä. Kuntoutustueltakin voidaan palata töihin, ja veikkaan, että palattaisiin vielä enemmänkin, jos työelämä joustaisi enemmän.

Ja jos nyt nimenomaan työttömyydestä puhutaan, niin ilmeisesti olet siinä onnellisessa asemassa, ettet ole ollut työtön tai et ole ollut työtön kuin lyhyen aikaa. Kukaan, joka on joutunut taistelemaan jäykän, arvaamattoman ja kafkamaisen TE-byrokratian (ja Kela vielä tuo oman lisänsä päälle) kanssa ei väittäisi, että kyse olisi vain ponnistelun puutteesta, siis laiskuudesta. Tiedätkö esimerkiksi minkälainen selvityshelvetti pitää mennä läpi vaikkapa pienimuotoisten, sivutoimisten opintojen vuoksi?

Olen elämässäni kokenut ihan tarpeeksi työttömyyttä, että uskallan väittää tietäväni jotain siitä, mitä se on ja mitä se ei ole. Ja mitä se ei ole on juurikin sitä, mitä esimerkiksi sinä Masha väität sen olevan: leppoisaa lomankaltaista oleilua. Usein myös tukien "tiedetään" olevan avokätisiä.

Samoin rahattomuutta kokeneena uskallan väittää tietäväni miten lamaannuttavaa se on. (Ja millaista on olla kansakunnan sylkykuppina, ulkopuolisena ja ö-luokan ihmisenä.) Lasten ja nuorten kohdalla vielä ymmärretään harrastusten merkitys ja hyvä niin, mutta jostain syystä aikuisilla kohdalla virikkeiden, sosiaalisten kontaktien ja itsensä toteuttamisen merkitys unohdetaan.

Oli köyhyys peräisin mistä tahansa olosuhteesta, niin siitä ja sen vaikutuksista täytyy saada puhua - ne ovat todellinen ongelma.

Kyllä olen pienipalkkaista työtä tekevä ihminen ja tiedän mistä puhun. Ei ole oikein, että "ei kannata ottaa työtä vastaan", kun se ei ole edullista itselle. Tuet parempia. Kyllä työttömien joukossa on erilaista porukkaa, mutta on myös niitä, joille työ on välttämätön paha ja sitä kartetaan. Näen itsekin työssäni näitä, jotka eivät viihdy kuin hetken työpaikassa. Ei ole mukavaa se työn teko. Silti ei ole halua kouluttautua sille mukavammallekaan alalle. Ei ole pienipalkkaisellakaan varaa harrastuksiin ja lomiin.   Meidän pienipalkkaisten puurtajien selkänahasta tämä kaikki kustannetaan. Onko oikein, että vanhukset, jotka koko ikänsä töitä tehneet ovat usein niitä köyhimpiä. Uskon, että on myös niitä, jotka tekevät itse elämälleen jotakin ja kouluttautuvat, jos ei oman alan työtä löydy. Onneksi on. Onhan se erikoinen elämänkaari, jos suoraan  tukiviidakosta siirtyy eläkkeelle.

Valtio on siinä pisteessä, että kohta ei ole vara hoitaa vanhuksia ja sairaita. Pitäisi osata laittaa prioriteetit kohdalleen eikä vaatia yhteiskunnalta lisää ja lisää.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 1 vuosi sitten.

Itse olen nähnyt jo niin monta hallitusta, ettei tämä uusinkaan enää paljon hetkauta. Kaikille, joille se suinkin on mahdollista, on suositeltavaa pyrkiä ohjaamaan itse elämänsä suuntaa. Esim. toiminimiyrittäjien olematon sosiaaliturva on ollut pitkissä puissa ties kuinka monta vaalikautta. Jotain parannusta palkkatyön ja yritystoiminnan yhteensovittamiseen on kai tulossa yhdistelmävakuutuksen muodossa. Ken elää, se näkee.

Masha,

Ihan ensi alkuun toivon, ettet vetoaisi "meihin pienituloisiin", niin kuin pienituloiset olisivat ryhmittynyt, yksimielisesti kanssasi samalla viivalla oleva joukko. Olen itsekin pienituloinen, mutten jaa ajatuksiasi. Minua ei vaivaa se, että pienestä palkastani lähtee veroja, joita käytetään mm. sosiaalietuuksiin. Joten olisitko ystävällinen ja ole puhumatta minun suullani. Kiitos.

Sinä siis et ole kokenut työttömyyttä tai joutunut seuraamaan sitä läheltä (kumppani, lapset, vanhemmat tms.), mutta "tietoa" kyllä löytyy.

Hienoa, että näet työttömien tuensaajien joukossa niitäkin, jotka taistelevat päästäkseen eteenpäin, mutten vieläkään ymmärrä millä erotat heidät, tosiasiassa työkyvyttömät (eli ne sairaat, jotka ansaitsevat tukensa ja joiden tuen riittävyydestä olet niin liikuttavan huolissasi) ja ei tukia ansaitsevat toisistaan? Mistä tiedät, että se työpaikallasi piipahtanut lopettaa työnsä juuri viihtymättömyyden vuoksi? Kukaan ei ole tilivelvollinen sinulle, varsinkaan jos asenteesi on se, etteivät tietyt ihmiset saa sympatiaasi.

Edelleenkin, työttömät eivät ole yhtä massaa, etkä voi tietää kunkin ihmisyksilön tilannetta. Se paheksumasi tuilla elävä voi olla vaikkapa ihminen, jolla on vuosikymmenien yhtenäinen ja rahakas työurana takanaan (= maksanut paljon enemmän veroja kuin pienituloinen), mutta joka ei ikäsyrjinnän vuoksi ja kovasta yrittämisestä huolimatta pääse takaisin työelämään.

Työttömissä on myös paljon tosiasiassa työkyvyttömiä ja niitä, joiden työkyky on enemmän tai vähemmän alentunut tai joilla on rajoitteita. Esimerkiksi hiljattain Hesarissa oli haastattelussa kuuro juristi, joka harmitteli kuurojen jäävän työmaailman ulkopuolelle, koska tarvittavia tulkkauspalveluita ei voida järjestää - jälleen järjestelmän ongelma, ei yksilöiden laiskuutta. Lukemani mukaan esimerkiksi myös autismikirjon ihmiset kokevat samanlaisia ongelmia (syrjintää).

Kaikkien kynnelle kykenevien työelämään osallistuminen kykyjensä mukaan on hieno ja ylevä tavoite, mutta reaalimaailmassa se on jäänyt vain juhlapuheiden tasolle. Ihmisten syyttämisen sijaan olisi parempi suunnata kiukkunsa järjestelmää kohtaan.

Ja mitä veroihin tulee, niin ehkä et työttömyyttä kokemattomana tiedä, että työttömyystuet ovat veronalaisia ja niistä maksetaan tuen määrän nähden todella kovaa 20 % veroa (ansiosidonnaisesta väh. 25 %).

Tietenkään ei kannata tehdä työtä, jonka vie enemmän kuin tuo. Ei siinä ole kyse  laiskuudesta tai liian suurista tuista, vaan liian pienistä palkoista ja/tai huonosta järjestelmästä, jossa tukien ja työtulojen yhteensovittaminen sakkaa. Korkealla työmoraalilla tai jaloilla pyrkimyksillä ei osteta ruokaa tai muita välttämättömyyksiä. Työ ole harrastus.

En voi olla ihmettelemättä, että mikset sinä Masha itse elä niin kuin opetat. Jos pienituloisuus aiheuttaa pienten tulojen, lomien yms. puutteen lisäksi tuollaista katkeruutta, niin eikös sinulla ole mahdollisuus ponnistella kohti paremmin palkattuja töitä?

Friendly kirjoitti:
Itse olen nähnyt jo niin monta hallitusta, ettei tämä uusinkaan enää paljon hetkauta. Kaikille, joille se suinkin on mahdollista, on suositeltavaa pyrkiä ohjaamaan itse elämänsä suuntaa. Esim. toiminimiyrittäjien olematon sosiaaliturva on ollut pitkissä puissa ties kuinka monta vaalikautta. Jotain parannusta palkkatyön ja yritystoiminnan yhteensovittamiseen on kai tulossa yhdistelmävakuutuksen muodossa. Ken elää, se näkee.

Muuten 100 % samaa mieltä, paitsi että tämän hetkinen hallitus on mielestäni tuhollinen. Mitä nopeammin tuosta porukasta päästään sitä parempi.

Myönnän, että edellisen hallituksen asuessa valtaan olin ilmeisen naiivi ja toivoin, että vasemmistoporukka ymmärtäisi työttömien ja pienituloisten ongelmia. Mitään toivomiani uudistuksia työttämyysturvaan ei kuitenkaan tullut, sen sijaan tuli ns. aktiivimalli 2.

Sosiaali- ja työttömyysturvan taustalla on edelleen ajatus, että työt ovat kokoaikaisia ja pitkäkestoisia (esim. "valtion pitkä ja kapea leipä"), jossa ihminen on joko-tai, muttei sekä-että työllistynyt, yrittäjä, opiskelija, työtön tai sairas. On järjestelmän toimimattomuuden kannalta kuvaavaa, että eläkeläisellä on työtöntä selkeästi paremmat edellytykset yrittämiseen ja osa-aikaiseen työntekoon.

Vuosikymmenien aikana työelämä on kuitenkin muuttunut radikaalista ja muuttunee edelleen tekoälyn myötä. Työt ovat nyt usein pätkä- ja osa-aikatöitä ja perinteisten sopimusmallien rinnalle on tullut 0-tuntisopimuksia (jonka heittelevyyden kanssa itsekin painin) sekä erilaisia uusia tapoja harjoittaa yritystoimintaa.

Tukiviidakko tarvitsee kipeästi tähän päivään tuomista, mutten näe sellaisesta merkkiäkään tämänkään hallituksen suunnitelmissa. Keppiä sieltä kuitenkin on taas tulossa.

Minä puhun ihan omalla suullani. Kaikenlaisia työntekijöitä tarvitaan, myös niitä, jotka eivät ole palkkataulukoissa korkeimmin arvostettuja. Minä pidän työstäni ja teen sitä mielelläni. Katson vain asiaa siitä näkökulmasta, minkä näen. Kaikkia ei työn teko vain miellytä, kun ei ole mukavaa, ei viihdy, ei halua. Kultainen Kela-kortti on mukavampi.

Minua huolettaa, että vanhat ja sairaat eivät saa tarvitsemaansa ja raha menee ihan muualle. Niin itsekäs en ole, että pitäisin niitä vähäpätöisinä asioina, joita ei tarvitse edes ajatella saati ääneen lausua .

Ja miksi en kouluttaudu rahakkaammalle alalle oli kai tarkoitettu iskuksi. Olen omalla paikallani nykyisessä työssäni. Katkeruutta tunnen vain siitä, että on ihmisiä, jotka ajattelevat, että yhteiskunnan velvollisuus on elättää heidät hamaan loppuun asti. Jos on sairas ja kykenemätön työn tekoon meillä on kattava terveydenhuolto, joka asian tutkii oli vika päässä tai muualla. Ne omat diagnoosit eivät johda mihinkään.

Enempää minulla ei ole sanottavaa.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 12 kuukautta sitten.

Masha,

Nyt kun tiemme eroavat jonkin asteisessa erimielisyydessä, niin esitän sinulle vielä muutaman toiveen.

Aikoinaan, kun olin pitkäaikaistyötön, niin eräällä henkilöllä oli tapana edes tervehtimättä kysyä varsin asenteelliseen tapaan, että enkö vieläkään ole löytänyt duunia. Koin hänen käytöksensä ahdistavana ja hyökkäävänä, joten saatoin mahdollisimman huoletonta teeskennellen sanoa, etten edes ole yrittänyt hakea töitä, vaikka tosiasiassa olinkin aivan satasella niin tehnyt. En vain halunnut avata nimitutulle työnhakujani, siis epäonnistumisiani.

Toivon, että ymmärtäisit sen, että se mitä sinä näet on vain pintaa, eikä sen pinnan perusteella voi sanoa yhtään mitään varmaa katseen alla olevasta henkilöstä. Uskon, ettet toimi näin minkään muunkaan ihmisryhmän kohdalla, joten toivon saman ymmärryksen koskevan myös tuilla eläviä.

En näin äkkiseltään löytänyt minkäänlaista tilastoa tai tutkimusta tarkoituksella työttömistä henkilöistä (tai siitä miten tarkoituksellinen työttömyys näyttäytyy esimerkiksi yllä kertomani henkilökohtaisen kokemukseni tapauksessa), mutta toivon, ettet yleistäisi mahdollisten poikkeustapausten toimintaa koskemaan koko ihmisjoukkoa.

Em. henkilön kanssa jutustellessa keskustelun aihe pyrki pyörimään vain ja ainoastaan työttömyyteni ympärillä, vaikka kuinka koetin ohjata keskustelua muihin aiheisiin. Ei saatu aikaan keskustelua käsillä olevasta tilanteesta, ei jääkiekkomaajoukkueen peleistä, ei uusimmasta löytämästäni pastareseptistä, vain ja ainoastaan siitä minun työttömyydestä. Niin kuin kaikki se, mitä olen ihmisenä kilpistyisi vain siihen työttömyyteen. Koin, ettei tämä henkilö koskaan kohdannut minua, ihmisenä ja persoonana, olin vain työtön.

Toivon, että jos vaikkapa siellä työpaikallasi on ex-työtön tai työttömyyteen palaava, niin yritäthän nähdä ja kohdatakin hänet sitä työttömän leimaa syvemmältä. Työttömyys on aivan valtava taakka, itseluottamuksen syöjä ja selässä 24/7 oleva apina, jonka painoa sitä kokematon tuskin ymmärtää. Pahinta on, että siihen kelvottoman leimaan saattaa alkaa uskoa itsekin, kun ympäristö sitä tarpeeksi hokee.

Minulle työttömyyden yksi monista kipeistä asioista oli oman äänen menettäminen. Aina joku muu (poliitikko, uutisartikkelin kommentoija, ym. henkilö jne.) tuntui kuvittelevan tietävänsä, että mistä työttömyyteni johtuu ja mitä minä tarvitsen. Ns. virallisen mielipiteen vastainen ajatus aiheutti ja aiheuttaa joskus edelleenkin paskamyrskyn. Koin, ettei kokemuksillani ja ajatuksillani ole väliä, eihän työttömiltä tai rahattomilta koskaan kysytä, että miten tämä homma pitäisi mielestänne hoitaa, vaikka siellä ruohonjuuritasolla oleva näkee ja kokee tuskallisen selvästi mikä toimii ja mikä ei.

Siksi toivonkin, ettei tällaisia rahattomuuden tai työttömyyden (tms.) kokemuksien keskusteluja vaienneta tuomitsemalla. Näistä asioista tulee saada keskustella.

Lisäksi minusta olisi mahtavaa, jos jokainen tahollaan olisi kitkemässä propagandamaisilta stereotypioilta siivet. Kela Gold, joutilaat, elätit, mitä näitä nyt onkaan. Stigmat haittaavat mm. työnhakua, sillä kukapa haluaisi työllistää työhaluttomaksi leimatun, jolloin asianomaista päästäänkin herjaamaan elämäntapatyöttömäksi. Ei siis kaiveta tuilla elävien kuoppaa enää suuremmaksi, vaan rakennetaan siltoja - tai tässä tapauksessa tikkaita.

Terveydenhuollosta ja työkyvyttömyydestä vielä. Asian pitäisi olla juurikin noin kuten sanot, mutta kun se ei ole. Kun työkyvytön ei pääse eläkkeelle ja sairaspäivärahat on jo käytetty, niin he jäävät roikkumaan kortistoon työttöminä. Ei mene minun ymmärrykseeni, miten Kelan ja vakuutusyhtiöiden lääkärit voivat eläkettä puoltavan (joskus useamman) lausunnon perusteella, asianomaista näkemättä, tietää henkilön olevan työkykyinen, mutta näin se vain valitettavasti menee. Eikä tällaista tosi asiassa työkyvytöntä tule kukaan koskaan palkkaamaan. Ja sitten on osatyökykyiset, jotka eivät pääse töihin, koska tässä maassa työkyvyn ajatellaan olevan joka 0 tai 100, ja ilmeisesti ainoastaan sillä satasella pärjää, koska tehokkuusvaatimukset.

En edelleenkin, olisiko tämä nyt 4. vai 5. kerta kun tätä kysyn, että miten sinä pystyt erottamaan satojen tuhansien työttömien joukosta juuri ne, jotka mielestäsi vain odottavat elämän mittaista täysylläpitoa? Mistä tiedät heidän työkuntonsa, ettei oletettavan työhaluttomuuden (tai pinnallisesti siltä vaikuttavan, vrt. edellä kertomani oma esimerkkini) taustalla ole jotain diagnosoimatonta sairautta? Mt-ongelmiin voi kuulua oireena sairaudentunnottomuus, tiettyihin persoonallisuus häiriöihin kuuluu yhteiskunnan normeista piittaamattomuus. Mutta sinulla on tietoa ja laiskuus-diagnoosit valmiina.

Ilmeisesti asia jää ikuiseksi mysteeriksi.

Joka tapauksessa toivon sinulle aurinkoista loppukesää ja työniloa!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 12 kuukautta sitten. Syy: Typoja, aina vain typoja!