Minusta on aivan ymmärrettävää, että lukuisten leikkausten edessä tuntee ahdistusta.
Itse tunnen syvää vastenmielisyyttä oikeiston käyttämiä narratiiveja kohtaan. Esimerkkinä vaikkapa tuota työttömän/työkykyisen/tms. "töihin laittaminen", niin kuin ihmiset olisivat jotain siirreltäviä pelinappuloita vailla inhimillisen elämän tosiasioita. Siinä myös unohtuu, kuten "mene töihin" sisarhokemassakin, ettei niitä töitä noin vain saa.
Kukaan ei myöskään koskaan ole selittänyt, miten köyhimmiltä ja kaikkein vaikeammassa asemassa olevilta leikkaaminen auttaa työllistymisessä, osallisuudessa tai edes tuo pitkällä tähtäimellä säästöjä. Miten työttömältä leikkaaminen auttaa häntä työllistymään, tervehdyttääkö sairaalta leikkaaminen? Yleensä taustalla on omassa kuplassaan eläneiden sinällään ymmärrettäviä mielikuvia siitä, millaista niiden köyhien elämä on. Kun ei ole kokemusta tai tartuntapintaa, niin niille mielikuville se käsitys niistä muista sitten rakentuu. Ja siitä "kaikilla meillä on kuule rajoitteita" -kuplasta käsin niiltä muilta sitten onkin helpompi leikata kuin siihen omaan kuplaan kuuluvilta.
Ärsyttää myös politiikan lyhytnäköisyys. Esimerkkinä vaikkapa monista toiminnoista leikkaaminen, jotka mahdollistavat hyvän, rikkaan ja mielekkään elämän ja siten pitkän päälle parantavat terveyttä ja elämänlaatua. Taide, kulttuuri, harrastukset, yms. voivat näyttää budjetissa luksukselta, joihin meillä ei ole varaa, mutta miten käy, jos ihmiset eivät pääse elämään, noh, kuin ihmiset. Ihminen kuin ei ole vain työtä tekevä kone ja sairauksien hoito on aina kalliimpaa kuin ennaltaehkäisy. Ja erityisestihän em. leikkaukset osuvat taas köyhimpiin, varakkaammalla väellä kun varaa kustantaa elämänlaatua itselleen.
Kaikkien työikäisten työllistäminen on hyvä tavoite, mutta se ei tule toteutumaan johtuen sopivien (huom! palkka)työpaikkojen puutteesta (ja ehkä osaltaan sosiaalitukijärjestelmästä, joka toimii huonosti yhdistettynä palkkatyöhön). Niiden työpaikkojen puuttuessa köyhän ja vaivaisen kepittäminen tai häneltä leikkaaminen eivät auta, vaan vain pahentavat tilannetta.
Mitä tulee valtionvelkaan, niin vaikka mielestäni velkaantumista pitää taittaa, on kuitenkin hyvä pitää mielessä, ettei valtion velka ole sama asia kuin yksityisen ihmisen/tahon pankista ottama laina. Pidän oikeiston hokemaa "holtittomasta" velanotosta, "velkarallista" liioiteltuna, etenkin kun edellinen hallitus joutui toimimaan niin koronan ja muiden kriisien vuoksi.
Itseäni lohduttaa hieman tietää, että hallituksen esitykset ovat vielä vain esityksiä. Mitään ei ole lyöty lukkoon.
Politiikka vaikuttaa olevan eestaas-veivausta, jossa aina vuorossa oleva hallituskoalitio sanoo korjaavansa edeltäjänsä jälkiä. Mitään kauaskatseisuutta on ilmeisesti turha odottaa. Vanhan (antiikin?) kreikkalaisen sanonnan mukaan yhteiskunta kasvaa hyvin, kun vanhat istuttavat puita tietäen, etteivät tule istumaan niiden varjossa. Sellaista politiikkaa minä kaipaan.
-
Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 4 kuukautta sitten. Syy: Typoja, aina vain typoja!