daleg55 kirjoitti 12.3.2015 10:32
Minä en ole käynyt terveyskeskuslääkärillä kolmeen vuoteen muuta kuin uusimassa reseptejäni. Vaivoja on ollut mutta olen aatellu ettei lääkärit niitä osaa poistaa kuitenkaan, helpottaa vaan oireita. Nykyisin ei kuulemma pääse tutkimuksiin, ei ainakaan jos sellaista itse pyytää.
Katsonkin kaikki oireeni netistä ja aika usein saa helpotuksen heti kun lukee, ettei kyse ole mistään vakavasta mutta jos on maininta että ilman hoitoa muuttuu vakavasti, suljen ikkunan ja ajattelen ettei kaikkea mitä netistä lukee, kannata uskoa. Tää on justiin sitä luulotautisen elämää kun muuta elämisen tarkoitusta ei oikein ole. Yötkin menee joskus valvomiseksi kun miettii millä helpottaisi jalkasärkyä.
Minusta tuntuu, että syöpä löytyy usein miten vahingossa, jonkun toisen sairauden tutkimuksen yhteydessä. Jos niitä paukamia on ollut jo pidemmän aikaa siellä selässä niin ne voi olla jotain muuta. Syövät on käsittääkseni ärhäköitä ja vie voimat nopeasti mutta hyvänlaatuiset ei vie voimia. Mullakin oli vuosia sitten vaikeaa huimausta, jota itse epäilin vakavaksi, joka sitten paljastui hyvänlaatuiseksi asentohuimaukseksi ja parani asentoterapialla.
No kolme vuotta onkin jo pitkä aika olla käymättä, tosin ihan hyvä vaan jos ei ole tarvinnut käydä sen kummemmin.
Nykyään lääkärit arvioivat itse tilanteen ja laittavat jatko tutkimuksiin jos siltä kovasti vaikuttaa, että tarvitsee.
Itselläni oli suht hyvä tuuri tässä ja pääsinkin nyt sinne ultraan aikaisemmin kun oli tarkoitus, koska kävin jo toisen kerran hoitajalla tämän viikon aikana näyttämässä patteja ja he tulivat sitten siihen päätökseen, että ultrataan jos se minulle mielenrauhan tuo.
Ehkä he ajattelivat, että ramppaan siellä sitten muuten kokoajan jos en sinne ultraan pääse jollon minusta on vaan enemmän harmia, tietenkin.
Silti pelottaa koko tämä patti asia, ennenkun saan tietää kunnolla mitä ne patit on.
Siellähän ne toitotti, että hyvänlaatusia on eikä mitään vaarallisia, mutta yritä siinä nyt luulotautiselle sanoa.
Yöt on pahimpia minullekkin, kun diagnoosi on myös määrittelemättömästä ahdistuneisuushäiriöstä ja pakko-oireesta sekä muita ongelmia myös niin yöllä kerkee miettiä yhtä jos toista asiaa niin se ei ole kauhean kivaa aina.
Ei saisi jäädä vatvomaan asioita, mutta oon aina ollut tällänen ihan pienestä asti jo joten vaikea oppia tavasta pois.
Haluaisin jonkun sellasen ystävän joka ihan jopa yölläkin kuuntelisi tai tulisi käymään luonani jos jokin ahdistaa. Se helpottaisi.
En osaa sanoa onko selässä olleet patit siellä kauaemminkin vai vasta sinne tulleet, mutta eivät ainakaan pintapuolisesti vaikuttaneet kenenkään mielestä pahalaatuisilta, mutta eihän sitä kukaan osaa varmaksi sanoa ennen ultraa missä näkyy pattien rakenne.
Olen kyllä kärsinyt aiemmin jo alaselkä kivusta joka hankaloittaa joissakin asennoissa olemista ja välillä ihan kävelykin rasittaa selkää.
Löysin itseasiassa patit selästä (tiesin jo niiden olemassa olosta tai aavistin, että siellä jotain on) kun selkä oli mennyt kipeäksi. Nyt kyseinen patti ei enää ole kipeä.
Mulla on myös tuossa leukaluun alapuolella patti ja sekin tietenkin häiritsee.
Kaulassa on ollut kanssa patti jos toinenkin... ultrattu ne tosin eikä mitään ollut.
Välillä ahdistaa ihan niin paljon ettei oikein tiedä miten päin pitäisi olla ja mitä sitä tekisi. Tulee vaan sellainen järkyttävä ahdistuksen tunne eikä sille mitään voi.
Pyörittää vaan kaikkia ajatuksia päänsisällä eikä niissä välillä ole mitään järkeä tai saattaa olla, en tiedä.
Auttaakohan tähän luulotautiin mikään? Joudunko elämään aina kauhean pelon ja ahdistuksen keskellä peläten kaikkia tauteja.