Voisiko sen ettei isän luokse voi nyt mennä ottaa siltä kannalta, että nyt on lupa levätä ja toipua ensin? Olen huolissani siitä ettet anna itsellesi lupaa levätä. Että äitisi tai siskosi hoitavat kyllä isän sen verran hyvin kuin mahdollista (ja se riittää), ja sun on nyt hoidettava ensin itseäsi - jos omat voimavarat tyhjenee kokonaan ei voi auttaa muitakaan.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta sitten. Syy: lisäys

Elokuun helvetti alkaa taas. Kipu lyö lääkkeiden läpi. En pysty istuu, en olla sohvalla. Koko ajan on vaihdettava asentoa, ku viiltävä kipu alkaa. Mikään ajatus ei ole tossa pelissä. Ne on selviytymisessä.

Tätä ei ehkä moderoida enää tänään? Laitan kuitenkin vielä viestin... et ole yksin, sinua ajatellaan varmaan useammalla taholla. Voimia kestää. Jos löytäisit rentouttavan asennon/paikan/tilan.... ja se hengitys.... Elämä kantaa kuitenkin vaikka vaikeita oloja, kuin vaikka ystävien kautta saa kuin korsetin tueksi, jos milloin selkä meinaa prakaa.... tai mikä kohta milloinkin meinaa pettää alta. Hiljenevän kivun yötä, lepo tärkeintä😷🙁

Pakko keskustelua ja soroppi myöntää, et äiti ja isä pelästy hiemän kun itkin täällä yksinäni.molemmat soittivat mulle. En pysty vieläkään olemaan itkemättä.

Olen tänään virkannu tytön villatakkia. Kattonu urheilua.

Sit alko vihloo, on se vihlonnu ennenki, mut koko ajan. Ihan ku avain olisi lukossa ja sitä väännettäis ympäri ja aika ku se on kohdalla kirpasee, sit taas avainta väännetään, helpottuu. Menin sohvalle, peiton alle. Kyl se siitä miljoonien asentojen jälkeen rauhottu.

Mä en kestä kipua. Pelkään sitä. Mut myös hyväksyn sen.  Olen monet leikkaukset käy y läpi. Synnytyksen johon en oikee saanu lääkkeistä apua.mul on viisaudenhampaat vedetty  plus 2 normaalia hammasta pois. Mul on 2 huollutta hammasta suussa, joiden kipu oli jäätävän kova. Ekana saatiin yks kuntoon kunnes alko toinen kettuilee. Pelkään mennä hammaslääkäriin, pelkään mennä lääkäriin. Pelkään ottaa lääkkeitä. Pelkään syä ja jua. Lasken kellolla koska voin mitäkin syö.

Sisko oli vissiin käyny 2h ennen isän luonna. Tyttö meni pikakäynnille jalaitto isälle tipat. Olen suuresti velkaa tytölle.  Onneks äitillä alkaa viikon loma, ni saan ehkä vapaammin henkittää.  Tytön asiat koululla on ok. Isä voi ihan hyvin. Äiti vooi ihan hyvin. Kaikkii on nukkumassa. Miksi mä oon hereillä ja itken.

Jaon lääkkeet. En tiä onko oikein jaettu ees. En jaksa kiinnittää huomioo. Jos ne on päin mäntyy, sit on. Makuhuoneen lattialla on sekaisin puhtaat ja likaset. En o pitkään aikaa hoitanu kasvojani. Enkä tänää jaksa enää. Jos aamulla jaksan perusrasvaa laittaa.

Mut nyt lopetan...

Äitisi ja isäsi välittävät susta 🙂

Tuttu ilmiö että joskus itku tulee sellaisella hetkellä kun kaikki on (tai pitäisi olla) suhteellisen hyvin - ehkä silloin kun uskaltaa vähän hellittää siitä huolesta mitä muuten kantaa, silloin kun ei ole keho jatkuvassa hälytystilassa. Ehkä ne on niitä itkuja, jotka joskus jäivät itkemättä, kun oli vaan pakko selvitä päivästä toiseen, eikä ollut välttämättä varaa pysähtyä tuntemaan tai suremaan.

Tänään kävin kävelyllä tukarin kans. Koko ajan kaarsin oikealle ja tuntu et jalka laahustaa. Ja että oli turta. Käytiin kaupalla vielä. Kauppamatkalla kotiin, aloin puhuu siitä että puhuminen on vaikeaa. Tukari käski huomen puhuu lääkärille tai viimeistään loppu kuusta kun on ehkä palaveri. Mua pelottaa...

Sain tytön villatakin helmaa tehtyä taas muutaman kerroksen. Huomen jos on aikaa, teen ne hihat loppuun.

Pyykkiä pitäis pestä ja astioita. Kaikki on rempallaan. Mut kyl mä niitä pikku hiljaa teen. Nyt ku housut on vissiin loppu, ni pakko pestä niitä lisää...

Alaselkä teki nyt sen minkä pelkäsin. Ei istuta. Seitään tai jotenki maataan va. Äiti tulee tk:hon vastaa mua, kun soitan sille päästyäni.

Mä en tiä enää mutä teen...

Itken ja kuuntelen musiikkia. Samalla koitan täällä siivota jotenki. Selässä kipu edelleen. Jos tätä menoo menee ni ensi viikolla ei nousta sängyst enää. Äiti ei ymmärrä va haukkuu mut ku en mene hänen kans kaupoille kiertää.  Olen masennuksen ja impartaalla. Koitan hiljaa itelleni kertoo miksi mun ei kannattais kuolla, mut en keksi niitä kovinkaan monta.

Sain ihmeen paljon siivottua loppujen lopuksi täällä. Paistoin perunat ja porkkanat ja makkarapalat. Liian kuumalla pannulla.

Isästä oon huolissani koko ajan. TÄnään soitin hänelle ja ihan hyvin puhe onnistui, verrattuna edelliseen kertaan.

Pitäis lakanapyykit viä äitille pesuun. En vaan saa aikaiseksi sitä. En pysty vaihtaa likaisia lakanoita.

Oma mieleni on epä tasapainoinen. HUomenna otan ihan ihan iisisti. teen käsitöitä ja istun.

Sanoin tutulle et mul on oloh. Pöydällä ja tääl makkarin lattialla "ohjeita" erinlaisiin tossuihin. Luin hänelle yhden ja sano ettei ymmärtäny ollenkaan et on jotain koodikieltä. Saa nähä pääsenkö huomenna koittamaan jotain näistä ohje koodeista..

Ilta meni ihan okei. Jokainen tikarin isku selkään tuntuu sellai että haluaisin pois.

Isä voi vissiin ok:sti . Äiti haukkui aamulla mut, mut päivällä tuli jo teetä juomaan. Mä en unoha sitä haukkumis viestiä.

10 pvä päästä porukka lähtee tuuriin, eli sisko, tyttöni ja äiti. Oli selvää että mä jään tänne isää hoitamaan. Eihän mulle mitään luksusta ikinä. Multa pyydetään pienestä pullosta hilseshampoota, kun ei sitä muutenkaa siinä pullossa ole. Mä oon aina valmis, mulla on kaikkea. Mun rahaani käytetään. Sit kehataan tulla haaskalle, kun saan uusia lankoja tulattuu.

Mietin tässä, jos kokeilis yksii sukkii tehä, jonka ohjeen kopsasin jokin aikaa sitten. Jos käytän monivärilankaa., niin mitä siihen keskelle. Jotain yksväristä varmaan.

Mut joo, vois ottaa yölääkkeet ja lukee kirjaa niin kauan ku silmät sanoo plops...

saloka kirjoitti:
Isä voi vissiin ok:sti . Äiti haukkui aamulla mut, mut päivällä tuli jo teetä juomaan. Mä en unoha sitä haukkumis viestiä.

Ehkä äitisi tuli teelle, koska häntä harmitti tapa jolla hän oli aamulla puhunut puhelimessa, mutta ei kuitenkaan osannut pyytää anteeksi? En tiedä, tuli vaan mieleen.

Kuulostat katkeralta. Ehkä syystäkin... mitä arvelet, olisiko olosi helpompi jos pystyisit unohtamaan?

Soroppi. Mä voin unohtaa jotain, mut en näitä äitin "juoksupoikana" olemist. Joka on valmis joka paikkaan heti menee. Mitä yhest selkäkivusta, se on kumminki va sen omaa ajattelua. Silloin harvoin kkun mä ite jotain pyydän, on tullut heti kielto. Mutta mun täytyy olls 24/7 paikalla ku tinasotilas. Hän ei ymmärrä mun sanomaa ei:tä  kokeiltu on.

Huomennakin mun pitäis pestä pyykkejä, et saan puhtaat housut jalkaani. En tiä onko tonne kaapin nurkkaan eksyynyt jotku housut mitkä mahtuu viel.  Mut ei, mun pitää mennä hänen mukaa kaupunkiin ja sieltä tohon isoon kauppaan ja pelkät linja-automatkat on 30+30+30 suunnilleen.

Ja kaikkeen huipuks mun maha alko oireilee just. Voi tulla ihana yö.

Moi. Mulle tuli sama mieleen kun tossa yllä Soropilla. Mitä jos äitisi tuli teelle juurikin siks et hän halusi sopia. Anteeks pyytäminen voi olla joillekin tosi hankalaa. Etkö voisi sanoa äidillesi et viesti loukkasi sinua ja haluisit vähintäänkin anteekspyynnön. Oot aikuinen ihminen ja sulla on oikeus sanoa mistä et pidä ja kertoo miten sua ei tule kohdella.. edes omien vahempien. Vaikka anteeksipyyntöä ei tulisi, niin jo se että saat sanottua asiasi voi auttaa.

Sulla on paljon huolta ja murhetta, niin oman jaksamisen kans, kuin myös se et huolehdit isästäsi. Ootko ajatellut, et noi kaikki "pakkoliikkeet" ja muut keholliset oireet voi olla ihan stressistä. Tai vireystilan vaihtelujen seurausta. Monestikaan ei sen kummempaa tartte. Kun on paljon stressiä elämässä niin kroppakin oireilee. Yrittäisit keskittyä omaan jaksamiseen enemmän ja murehtia muista vähemmän. Tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty, muista on helpompaa välittää kuin itsestä.
Itseä pitäis myös kohdella kuin ystävää, vaikka miettiä,kun laiminlyö itseään että tekisikö niin vaikka omalle parhaalle ystävälleen. Vastaus on luultavasti että ei, et tekisi. Sit sietää miettiä sitä, miks oletat et voit tehdä itsellesi niin.
Elät kokoajan omissa nahoissasi, itsesi kanssa 24/7. Mikset siis tekisi kaikkea et voisit edes hitusen paremmin? Se, kuinka itselle puhuu ja kuinka itseä kohtelee vaikuttaa aika paljon omaan oloon. On elämänmittanen matka opetella kohtelemaan itseä hyvin, vaikka sanomalla itselle jokapäivä 1 mukava asia. Sanomalla että olen yhtä hyvä kuin muutkin ihmiset.

Myös Saloka sinä ansaitset itseltäskin hyväksynnän ja hyvän kohtelun. Olet hyvä ja kelpaat just tollasena. Sinä riität. Hoida itseäsi, pidä hyvänä. Olet itses kanssa kokoajan, yritä tehdä se aika niin hyväksi kun voit. Kohtele itseäsi hyvin ja vaadi muiltakin hyvää kohtelua. Itse voit auttaa itseäsi parhaiten.

Niin kovasti toivon sulle jaksamista. Ja voimia.

Kiitos zirkoni 😥❤

Käytiin lopulta äitin kans kaupungis ja siel isossa kaupassa. Kaupast ostin huomiseen pitsaan täytteet. En tiä tuleeko tyttö tai hakeeko äiti isälle maistiaisen. Olen viestin ainakin laittanu.

Iltaa kohden alko oikee jalka sattuu ja sattuu vieläkin. Mitään en voi kipuun ottaa.

Pelottaa ensi viikko kun tarvii panacodit purkaa pois. Jos multa kysyis, lopettaisin heti kaikki, mut sit mietin et pitäiskö jarruttaa ja ottaa ekana viikon yöstä pois, sit aamulla ja sit päivällä. Odotan koko ajan et lääkäri kirjoittaisi omakantaan jotain. Pitää varmasti psygiatrisena tapauksena.

Aloin tekee sukkia tasona. Löysin youtubest jonkinlaiset ohjeen.

En tiä missaanko iltapalan. Olen syöny tänään ruuan vaan. Ei tee oikee mieli. On täys olo, vaikka ei ole täynnä.

Mulla on aika surullinen olla yhest jutusta. Mä en pysty enää vaikuttaa siihen. Olen yrittäny. Toivottavasti se päivä menis toisenlaisesti.

21. Pvä joudun isän perään kattoo. Mennä lämmittää ruuan ja laittaa tipat. Tytöt lähtee tuuriin ja mä tyttö jäin niin ku aina, isää hoitaa. Mä en käsitä miten ne voi lähtee ja jättää kaiken taakse.

Äiti jatkaa vissiin tammikuussa töissä. Piru ku ei se lähe sielt mitenkää.

Alku illasta havahduin, oonko käyny tänään vessas ollenkaan. Äitille ku sanoi, ehdotti kirjaamaan ylös. Ehkä jos jaksan viel, teenki semmoisen taulukon. Olen juonu 1.5 litraa teetä, joka ennen on pistäny juoksuttaa. Söin paljon jätskii missä on nestettä. Olen juonu mehuakin. Pelkään munuaisten puolesta.

Sain pitsan tehtyy aamulla jo. Vähän suolanen tuli, mut mitä välii. Nyt mul on ma asti ruoka turvattu ja pakkaseen meni yks pala. Jollen olis nyt lämmittäny pitsan palaa ja syöny sitä, olis mun syömiset ollu huonot, pieni pitsanpala ja 2 paahtoleipä salaattia.

Äiti tuli tänne säätää taas. Mä en jaksa sitä.

Huomen pitää housuja pestä, et viikon pärjää taas. Huomen aamul vois painonki ottaa ja kattoo. Suihkussa käyn joko huomen tai maanantaina. Tosin voisin huomenna käydä suihkus ja ma pestä pyykkiä.

Nyt vois ottaa yölääkkeet ja alkaa lukee omituista kirjaa.