En tiedä onko omakaan syöminen täysin reilassa, mutta.hiukka huolettaa sinunkin tilanne Saloka. Kun keho eikä mieli saa tarvimaansa ravintoa, se urvahtaa 🙁

Ruokajuttuihin en muuten ota kantaa. Ei ole mun vahvuuksia. Tiedän vaan sen, että mitä enemn väriä lautasella, sitä enemmän kuituakin? Tuoreet kasvikset pestyinä ja paloiteltuina, pelkkinä paljaina kuorittuinakin kuten.porkkanat, ai että voi lisätä olemisen tuntua kun narskuttaa menemään.

Tsemp!

Puhuit totta keskustelua.

Olen jo uuvahtanut. EIlen nukahin kesken chatin klo 16. Ja herätyskello herätti 17, kun sisko tuli käymään. Ajatus unesta oli kun tyttö soitti 15 jälkeen ja ihmetteli kun puheesta ei saanut mitään selvää ja olin vaisu. Yritin myöhemmin, mut emme päässeet ollenkaan juttelee. Yöllä tyttö oli laittanut viestin, mut olin niin väsy että en jaksanut enää soitella. Hän luuli sit että olen vihanen tai jotain. EN ole. Laitoin hänelle etten ole vihanen, että olen vaan niin väsynyt.

Tunnin päästä pitää lähtee linja-autolla kohti kaupunkii. TÄytyy toivoo ettei bussi o tupaten täynnä. Tai ettei siellä o huutavia lapsia.

EN saanut eilen kerrottuu syömisongelmasta tukihenkilölle. EI sitä vaan tökkäytetä kun toinen on auton ratissa. Äitille kun kerroin, oli hän et oon raskaana. Ei hänkään osannut auttaa. Tutulle kerroin ja hän melkein nauro mulle.

Mut kai mun tarvii tä käsitellä yksin.

En saanut ees viestillä kerrottuu tukihenkilölle, mut hoitajalle sanoin et mulla on syömisen kanssa ongelmis. Mut ei se tuntunut välittävän yhtikäs mitään siitä. Tuntuu vaan että olen kaikille taakka. Hoitotaholle, tukarille, jokaiselle ihmiselle ja se saa mut itkemään. EN halua olla taakka. Sanoin hoitajallekkin, etten halua olla heille taakka, et jos oon taakka siellä ni tietenkin pois vaan. En tiä miten hän sen ymmärsi. Muutenki tuntu että käynti oli turha. Hoitaja kysykin, et onko ne turhia käyntejä. EN mä osaa puhuu ja sit kun puhun, en saa vastakaikua. Millai hoitajan luonna ollaan? miten siellä puhutaan?

Tuntu että aiheutin tytöllekkin eilen ongelmia. Hän oli huolissaan päivällä ja sit se oli yölläkin. Vaikka kerroin ettei mulla mikään hätä ole. Hän on niin huolehtiva. Ehkä mä illalla laitoin hiukan tylyn viestin hänelle.

Matka hoitajalle meni sinne paremmin kun takas kotiin. Kotiin takas ahdistuin, mennessä en. Syy oli kai liikaa ihmisiä bussissa. Mut selvisin matkasta ja olen kotona ollut jo parisen tuntia.

Onneks en ihan niin väsynyt ole, mitä eilen. Piristystä antaa pepsi max, jotai ostin taas.TUntui että nyt tarviin kofeiinia, et muuten en pärjää iltaan asti. Energiajuomiin en koske, mut kohta rupeen siihenki.

Mut joo. tyttö on vissiin tänään tulossa käymään, tai ainakin joku päivä. On kivaa nähä häntä taas pitkästä aikaa. TOivottavasti hän jaksaa taatan luonakin käydä, vaikka taata tällä hetkellä nukkuukin, mut hänet saa herättää.

Harmi että syömisen kanssa on nyt taas hankalaa. Varmaan siitä kertominen on hankalampaa sellaiselle joka ei ennestään tiedä, mutta toisaalta tukihenkilö ei mitenkään voi tukea jos ei asiasta tiedä. Ei niissä kuitenkaan mitään häpeällistä ole! Käykö sulle koskaan sellaista että muiden seurassa ollessa menet sellaiseen moodiin että peittelet ongelmia tai yrität uskotella selviäväsi kaikesta, koska et halua olla vaivaksi tai kiinnittää itseesi huomiota? Mulla on joskus ollut sellaista, ja osa siitä mitä kirjoitit kuulosti tutulta.

Lempeitä tuulosia täältä suuntaasi puhaltelen. 💨

Tyttö tuli käymään. Olen iloinen, mutta surullinen.

En ole viel syöny mitään ja kello on yli 18. Ajattelin koht mennä tekee iltapala leivät ja tulla ne pakolla syömään. Nyt ei maistu enää pepsi max. Leivätki on ku puuta söis. Ehkä leikkele vois auttaa, mut ne haisee. Tein aamulla vadelmavispipuuroa, mut en o syöny sitä yhtään.

Tuntuis et tä menee pahemmaks va. Olen tänään ihme ja kumma jaksanu aamu 8 asti olla hereillä, huonon yön jälkeen.

Olen alkanu kärsii rinta/kylki kivuista. Enemmän ne tulee levossa. Yritän huomen puhuu sairaanhoitajalta, mitä tehä. Ne voi olla harmiittomia. Ne voi johtuu lääkkeeistä, se voi olla vakavaakin. Ei mua nyt ahista, mut silti on kipuja.

Pitäis varmaan mennä tekee ne leivät ja hakee vähän juomista ja iltalääkkeet.

soroppi kirjoitti:
Harmi että syömisen kanssa on nyt taas hankalaa. Varmaan siitä kertominen on hankalampaa sellaiselle joka ei ennestään tiedä, mutta toisaalta tukihenkilö ei mitenkään voi tukea jos ei asiasta tiedä. Ei niissä kuitenkaan mitään häpeällistä ole! Käykö sulle koskaan sellaista että muiden seurassa ollessa menet sellaiseen moodiin että peittelet ongelmia tai yrität uskotella selviäväsi kaikesta, koska et halua olla vaivaksi tai kiinnittää itseesi huomiota? Mulla on joskus ollut sellaista, ja osa siitä mitä kirjoitit kuulosti tutulta.

Lempeitä tuulosia täältä suuntaasi puhaltelen. 💨

Soroppi, yritän mahdollisimman vähän näyttää olooni toisille. Mut sit ku se kipupiste ylittyy, ni repeen. En tällä hetkellä pysty ajattelee että mua tultaisiin hoitaa tänne kotiini tai vietäis sairaalaan. Saisin varmaan hepulin yms. Et mut pitää rauhottaa. En hae tietääkseni huomiota, en ainakaan yritä.

Siksi mua ihmetyttää tä syömiskivio.päällimmäisenä ei o laihutus, vaikka olis kivaa saada 40kg pois. En laske kaloreita. Mut telkkarissa ja facessa ne ruokien kuvat kuvottaa. Vaikka tulis ravintola-annos. Mulla ei o ikinä ollu tämmöst.sit viimeks ku söin lihaa, alko se haju kuvottaa, vaikka lihassa ei ollu mitään omituista. Kanan kans on pariin kertaa jo tullu yökkimis refleksi. Täs yks päivä keitin riisiä puuroon, ku sen haju valtas olohuoneen, olin et mihin pääsen pakoon tota kammottavaa tuoksua. Vois luulla et oon raskaana, mut se on mahdottomuus.  Nyt se kammotus on siirtyny juomiinki. Pepsi max maistu ihan kamalalle. Miettisin juodes, mitä kettua mä tätä juon. Tänään päätin jättää sen kauppaan ja ottaa vaik jaffaa tilalle. Jotain mun on sentään juotava, jollen syömään pysty.

Söin ekan kerran joskus klo 18. Jälkeen. Eikä sillonkaa ollu ees nälkä. Niissa leivissä ei ollu mitään makua, vaikka pistin 60% margariinii paljon niihin.

Kamalinta täs on se, et äiti ei hyväksy tätä. Se lappaa tänne hedelmiä ja vihanneksia ens viikolla, enkä mä tiä mitä mä teen niiden kans. Nyt jo saa kivit ja avokadot heittää vesilinnuille. Pakastin on täynnä smoothie ainespusseja. Siellä on kasvissosepusseja. Mut kun ei tee vaa mieli ja pelkkä näkökin saa voimaan pahoin. Juurespusseista voisin tehä lettuja, ne ei o nii kamalan näköisiä. Verrattuna raastettuun porkkanalettuihin. Pitää ottaa kokeiluun, kun saan munia huomenna. Pitää tk:sta kävellä kaupan kautta kotio.

Tällä hetkellä voin suht hyvin. Kun kattoo energiansaanti ja päiväl valve tila. Olen monen ihmisen kans puhunu täst syömisestä, koska haluan et se loppuu yhtä nopeesti kun tuli, ja pelkään että se leviää yhtä nopeesti ku korona maailmalla. Siksi yritän avoimesti puhuu tästä. Mitä sitä peittelemään, olen syömishäiriöinen. Mutta sitä tukea ja ymmärrystä en tunnu saavan mistään. Kun lauantaina kerroin tutulle et söin nugetteja ja porkkanaraastetta, ni hän kommentoi ivallisesti "höhhöä". Seuraavana päivänä sanoin hänelle et olisin kaivannu vähän tukea ym. Et se oli päivän ainut ruoka mitä söin, ja leivät. Hän ei puhunu mitään. En mä kaipaa niitä kommentteja että "olisin jo pyörtyny" tai vastaavaa. Sillä mun kroppa on tottunu tähän. Olen kärsinyt sh:sta monen monta vuotta. Amikses eläsin pelkällä veellä välillä. Nykyään en ehkä siihen kykene, mut kovaa rataa menee siihen suuntaan, vaikka taistelen vastaan. Mut lopulta munki voimat voi loppua.

Mut joo. Olen ehkä puhunut tällä kertaa. Aika alkaa kattoo striimii ja rauhottuu ja sit nukahtaa....

Tänään on taas huonompi päivä. Suihkussa huomasin laattojen välissä hometta.Nyt pitää keksii miten ja millä voimilla saan sen pois. Ei o kivaa jos se johtaa kylppäriremppaan.

Muutenkin on väsyttävä päivä ollut. Kävin aamupäivällä tk.ssa korvat huuhdeltiin taas, toinen kerta tänä vuonna. Sit olen vaan ollu ja möllöttänyt. Isälle oon pari kertaa soittanut. Äitille kerran. Kukaan ei vaan jaksa enää kuunnella mua ja mun asioitani.

Osasyytä voi olla tässä vuodenajassakin. Lämmin aika vaikuttaa, pääasia olisi nesteiden juominen. Itsellä myös mielialasyömättömyyttä. Eikä nukkuminen ole ollut koko keväänä aivan normaalia, ehkä tämä aika on sen summaantumista. Liian pitkään kestänyt pitää saada jotenkin muuttumaan. En tiedä miten.

Keskustelua, voi olla tä lämpö, mut tä alko ennen helleaaltoa. Mun täytyy vielä keksiä syy tälle.

Haamuna kuljin käytäviä sinne tänne. Välillä en tienyt määränpäätä. Olin siis 2:ssa isossa kaupassa. En kunnolla ees musta mitä kaikkee ole ostanut. Sen muistan että paljon juotavaa...

Nyt oon ihan uuvahtanut...

Kävin kävelyllä rannalla, aurinko paistoi ja tuuli vähän, otin aurinkoa vähän aikaa, ja kävelin takaisin päin. Kuuntelin musiikkia. Oli ihanaa, taidan mennä huomennakin. Mukavaa viikonloppua.

Pikemiten. Kuulosti ihanalta. Harmi kun asun niin "syvällä" kaupungissa, etten näe merta, en jokee enkä järveä.

Kroppa on ihan poikki. Söin iltapalaleivät jo. Muuten on syömiset menny pienellä salaatilla ja 2lla munkilla. Huomen ajattelin jos kokeilis tehä smoothien ja juua se. Siitä tulee 5dl hedelmää. Muuten se on iltaan asti juomisella ja sit leivät.

Se etten syö, on mulle todella raskasta. Halu olis kova, mut sen ruuan näkeminenki. En pystyny menee ees lihahyllyn ohi tänään. En va jaksa taistella tätä mörköä vastaan. Se tais viä tämän erän.

Mut joo, kauppatavarat on edelleen kassis. En jaksanu muuta ku kattoo et siel ei o jääkaappikamaa.  Tuli taas ostettuu ihan kaikkee, mitä mä teen niillä kaikilla ees.

On hiukan yksinäinen fiilis. Hylätty olo.

Jalat sattuu ärsyttävästi. Koko kroppa sattuu

Miksi mä oon tämmöne. Pitäiskö mun heittää lääkkeet vegee ni ku tyttö teki/tekee.

Mitä hyötyy on enää elää, kun elämä on paskaa täynnä.  On sitä, on tätä, on tota.

Taidan olla huomenna sängys pitkään.

Moikka Saloka. Etkö voi sanoa äidilles ettei kanna luoksesi ruokaa, kun ne kaikki ei mahdu ja mene mitenkään. Sano, että olet aikuinen ja hoidat itse kaappiisi ruokaa omiin tarpeisiin sopivasti.
Ootko yrittänyt syödä hedelmii, marjoja, salaattii. Sellasta pientä naposteltavaa mitä kesä tarjoaa. Mulla ainakaa kuumalla säällä ei niin paljon tee mieli "lämmintä" ruokaa.Ja vettä on kans hyvä juoda.

MIssä päin sä asut? eikö siellä oo jotain sellasta palvelua mielenterveyskuntoutujalle, et kävisivät olemassa apuna esim just siivoushommissa, jos ne on itselle raskaita. Ei ne puolesta tee, mut auttavat. Tääl ainakin on useempi sellane.
Onks toi home siivoamattomuudesta vai ihan talon rakenteista?

Zirkoni, en usko et home on mun syytä. Sitä on ns. Suihku"kaapin" kohdalla. Mulla on verho, mut sen sisällä olevalla alueella. Verho vain suihkussa ollessa kiinni, muuten auki. No sen näkee sit jos huoltomies tulee kattomaan, johtuuko musta vai onko rakenteissa tai jossain jotain vikaa..

Kyl me tukihenkilön kans siivotaan täällä. Ja siivoan itekkin. Mut ku on +26 sisällä lämmintä, ni ei oikee jaksa. Huomiseksi lupasin tytölle vähän siivota, jos tulee...

Nukkusin 13h viime yönnä. Enkä vieläkään o jaksanu nousta. Tai oon mä aamulääkkeet ottanu ja hakenu juotavaa. Sit tulin takasin sänkyyn. Luin tos ja hermot meni koko aikaiseen kolisteluun naapureilta. Jatkan kohta lukemista taas.

Tässä tämä päivä sit menee.

Ostin eilen 3purkkia alpron soija"rahkaa" mansikan makuista. Otin nyt yhen purkin ajatuksena syä se. Kuinkas sitten kävikään. Maku on edelleen laimee, mut se koostumus sai yökköömään ja pyörittää tuotetta suussa. Nyt mietin kokeilenko vielä, vai annanko isälle suoraan.

Nesteitä on menny. Olen juonu appelsiinimehua, sekamehua ja nyt on mansikkamehua. Olisin kylmäteetä juonu, mut tarviin tulkkia.

Sängystäkin kömpisin ja olin sohvalla muutaman tunnin.

Leivät mun pitää viel mussuttaa tänään...

Hei, Saloka! Halusin tulla sinua ketjuusi moikkaamaan! Jaksatko mennä ulos? Minä yritän päästä sinne huomenna. Mulle tulee silloin yksi työntekijä. Ajattelin, että siivoaisimme/järjestäisimme vähän keittiön pöytää. Ja sitten menisimme käymään pihalla. Käyn miehen kanssa kaupoilla tänään tai huomenna.