saloka kirjoitti:Huomenna taas fysio. Taas puhumista.

Voiko muka puhumisella parantuu? Miten? Mä ainakin sen jälkeen ahdistun.

Kerroin tukarille suunnitelmani itteäni kohtaa. Et yritän nä 4kk jotenki pärjätä ja sit huolehin ittestäni.

Puhuminen eikö se ole sitä mitä olet kokenut ja miten asioita koet?

Jos saa tyhjennettyä mieltä askarruttavista asioista päätään, se usein, ainakin omalla kohdalla se on vapauttanut jotain jostain. Kun olen kuunnellut (lukenut) viestejäsi täällä, olet ylikuormittunut kaikesta niistä, mitä joudut/tulee tehdä. Onko mitään minkäänlaista mahdollisuutta irtautua tuosta kuviosta vähäksi aikaa? Tekis niin hyvää jos pääsisit olemaan jossain muualla kuin kotona, normaaleissa paikoissas, vaan olemaan ja vaikka kattomaan kuin luonto kohta alkaa kukkia. Se sun ystävä, voitko ajatella että te kaksitein menisitte sinne mökille? jossain viestissä/vaiheessa kirjoitit jostain mökille menosta? tai vaikka retkelle eväitten kanssa jonnekin lähimaastoon. Sulle tekis niin hyvää olla joko yksin tai jnkn kanssa jonka tunnet turvalliseksi, siis tehdä jotain oman hyvän olon eteen. Ettet tyytyis siihen mitä yleensä vakiosti teet, vaan ottaisit irtioton, edes piipahtaisit jossain ja jatkossa jos löydät konstin/paikan/mahdollisuuden ystävän kanssa, useammin. Voisitko kuvitella?

Arjen sankari olet kun teet tuota kaikkea mistä olet kirjoittanut. Saisit olla kyllä itses Sankari. 💓🌹

Alkaa voisit vaikka siitä että kysyt tuolta tuki-ihmiseltä/jostain tästä sydeemisokkelosta neuvoa kuinka saisit jnkn tuuraamaan esim.sun isän hoidossa? mission impossible?

7350 askelta tänään menty ainakin ja lisää tulee ku täällä kotona kuljen. Toi on mulle ektra paljon. Jo 4000 on mulle paljon. Ei ihme että oon väsynyt tällä hetkellä, tai no, olenko väsynyt.

Keskustelua, ei me voida mennä ystävän kanssa mökille. Ei meillä sellai ole sellaista suhdetta. Muuten oli ihan hyvä ajatus. Mut äitin kanssa olen mökkeilly.

mä tiän että mun pitäisi irtautua. Mut helpompi sanottu kun tehty.

Mut mun aivot on ihan jumissa nyt...

Yleensä ympäristönvaihdos toimii, ainakin irrottaa niistä arjen pyörimisistä kotiaskareiden ja yön ja aamujen vaihteluiden tiimoilta. Kuka muu muka tietäs paremmin kuin sä mistä piristystä saat.... Voisitteko käydä jossai ulkona luonnossa kuitenkin? Vois tehdä hyvää molemmille? Mitä paremmin sinä voit, sitä paremmin sun läheiset voi, kun sulla on jotain sinua virkistänyttä mielessä. Parempaa huomista....

... h.lääkäris käyty, juurihoidos. Parin vko päästä uudelleen. Mietin va millä maksan tämän kaiken. Tai voin tai pystyn maksaa, mut sit on syömisen kautta hankalaa.

Nyt oon väsyneen energinen. Mietin jos teekupponen hiukan piristäis.levätäkään ei jaksa. Haluis tehä jotain, mut silti ei ole energiaa tehä mitään.

Hei, saloka.

Oletko ollut terve, ilman influenssoja, vai sairaana influenssojen kanssa? Nyt puhutaan paljon korona-viiruksesta, ja ystäväni perui matkoille lähtömme sen tähden, joten joudun olemaan suomessa.

Koulussa menee ihan kivasti. Pikemiten.

Pikemiten, ei ole ollu flunssia sen alkuvuoden jälkeen kun ääni oli viikon poissa. Ihme ja kumma.

Viikonloppu meni. Ei jaksanu ku istuu ja koittaa kutoo sukkia. Ruuaksi tein, mitä löysin.

Tänään aamul olin labrassa ja nyt oottelen isää.

Äiti tahtois mut messuille vkl:na. En tiä. Siellä on nii paljo porukkaa. Enkä tekis siel muuta ku kävelisin. En pystyis nauttii ollenkaan.

Mul on alkanu taas kasvot kesii ja kutiaa. Kiva kulkee ulkona kun puol naamaa kesii. Täytyy illalla laittaa yhtä tosi rasvasta rasvaa ja jatkaa sitä käyttöä taas iltaisin.

En o jaksanu kirjoitella. En o jaksanu mitään. Tyttö tarvis tukee, mut en jaksa sitäkään. Tunnen itteni hyödyttömäksi.

Pelkään labratuloksia.

Sain tänään sähköpostissa matkatarjouksia, nyt pääsis 300e viikon lomamatkalle turkkiin, jos eivät ole jo menneet matkat nimittäin. Vähän teki mieli, mutten usko että lähtisin itse matkalle, laitoin sinne pyynnön että pitäisivät minut ajan tasalla hintojen suhteen. Pikemiten.

❤Ehkä uupumus saa sut aliarvioimaan sen tuen, mitä sinusta tytöllesi tällä hetkellä on. Vaikka sen vaikutuksista ei mitään näkyviä merkkejä olisikaan, se että olet olemassa, sitkeästi ja päivästä toiseen, voi silti olla hänelle tärkeää - on se olemassaolo sitten väsynyttä tai duracell-pupumaista. Aina ei tartte jaksaa mitään erityistä, sinulla on arvoa vaikka olisit vaan.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: korjaus

Onnex aamulla saa nukkuu, tukari tulee vasta 14 aikoihin.

Labra vastauksetkin tuli. Laitto miettimään, mitä jatkossa.

Isän kans meni hyvin, isä odottaa vaan kuolemaansa 😥. Hän on "poistanu" elämästään toisen tyttärensä ja hänen poikansa. Mä vielä kelpaan hänelle. Olenhan mä pukija ja riisuja.

Tytöllä on kaamee olla. Mul on kaamee olla. Möngerrän sänkyyn, laitan peiton päälle jossa on peitto ja pussilakana lähteneet karkuun. Päätä sattuu. Pitäis varmaan alkaa nukkuu. Jos se on semmoista särkyä.

Sain sentään yhet tossukat valmiiksi tänään, valkoiset ja niis on valepalmikoita. En tiä aloitanko huomenna taas uusien sukkien parissa. Katotaan mikä fiilis.

Jos oikein muistan, ni pikemiten ja soropin (?) Viestit oottelee julkaisua. Luen ne sit huomenna.

Mut nyt meen iltapisulle vielä ja sit nukkuu...

N. 12h unta. Vapaapäivä tuli tänään, kun tukari kipeenä. Laitoin pyykkikoneen pyörii ja otin vasta lääkkeet. Huomen pitäis raahautuu fysioon. Miten mahtaa linja-automatka mennä. Nyt jo ahdistaa mennä sinne.

Tyttö voi huonosti. Menee tutustuu yhteen terapiaan tänään. Toivon että heidän kemiat toimii. Sais tyttö jotain apua.

Isällä on kaik vissiin ok. Kattelee telkkarista tiedä ja voita-ohjelmia ja ratkoo niitä kysymyksiä ja tehtäviä. Siitä on tullu isälle tärkeä jokapäiväinen ohjelma.

Tänään taitaa mennä ruoka va makaronilla ja jauhelihalla. Siitä semmoinen sotkotus. Ei oikee jaksa nyt panostaa ruokaan. Jos 3 pvä sitä söis.

Tuttava on mikä on. Kai hänel jotenkin menee. Oli ottanut ekat yliannostukset, kun lääkkeet oli jaettu väärin. Onneks oli tullu va huonoo oloo.

Ite pidän im käsi kädessä. Näen ympärillä koko ajan erinlaisia vaihtoehtoja. Siinä tarvitaan 100%itsehillintää. Mut silti ajattelen sitä et miltä tuntuu puukotuksen uhreillla, siis miltä tuntuu se puukonisku ja kuolema. Vkl:na tos talon takana kerrostaloissa oli tapon yritys. Mietin, miksei tullu tänne, samalla ulko-oven ohi kulkiessa mietin mitä jos oven takaa olis joku rynnäkkökivärillä ja ampuis oven läpi mut tuusan nuuskaks. Miltä se tuntuu.

Ihan sairas ajatusmaailma tällä hetkellä.

Mut olen vankina täällä. En voi tehä itelleni mitään kun mulla on 2 ihmistä jollen halua sitä paskaa niskaan.

Kukat tarvis taas vettä. Ainakin osa. Mun kyyneleet ei taida riittää niiden juuristolle. Mut katotaan koska jaksan. Ehkä tänään tai vasta viikon päästä.

Tiskit tarvis hoitaa. Puhtaat laittaa kaappiin ja likaset koneeseen.

Eilen piti viä lakanat äitille, mut en jaksanu alkaa kerää niitä. Toin kyl äitiltä puhtaat. Mut tos ne eteisessä kassis viel on.

Eilen kaupas miettisin toscapiirakkaa, jos tekis. Mul pitäis olla aineksetkin. Mut saa nähä koska jaksan alkaa tekee.

Ehkä on parempi hoitaa tänää va pyykit ja ruoka. Muuten istua ja kattoo telkkaa....

Pyykit sain hoidettuu ja ruuan tehtyy 3ksi päivää. Ruuan söinki jo. Laitoin oloh. Toiset verhot ja siirsin radion paikkaa ja kukkasia vähän eri paikkaan ja erinlailla. Kastelin ne myös. Juttelin äskö tytön kans ja hän hyväksys terapiapaikan. Laitoin äitille alku iltapäivästä viestiä et kumpa kuolisin. Että olen liian väsynyt ja että en jaksa enää. Enää en ole itkeny. Mut se paska olo on edelleen. Samalla kroppa kipuilee. En tiä mitä tekisin huomisen fysion kanssa. Sen näkee aamulla sitten. Ajattelin kokeilla jos saisin neulottuu, enkä menis sohvalle maate.

Olen huono tytär. Isä oli kaatunu ja enkä ollu auttamassa. Ite hän on jotenki pystyny nousemaan. Polvet auki ja mustelmilla. Luita ei ehkä poikki.

Mut nyt mun täytyy yrittää nukkuu, et aamulla jaksan nousta ja lähteä.

Aamu ei valjennu mulla hyvin. Silmät vuotaa, pieni nuha, kipu päässä, pieni lämpö ja heikkous. En uskaltanu lähtee fysioon.

Äiti soitti äskö. Mun pitää huolehtii isästä. Mietin., jos soitan klo 15 sille ja kysyn tarviiko apua tai jotain. Jos tarvii, nii lähen. Muuten on ihan turha mennä sinne. Äiti tietenkin erii mieltä.

Yritän tässä nyt kerätä voimia. Olla menemättä nukkuu tai sohvalle. Yritän tehä käsitöitä.

Kävin isää moikkaamassa. Vuoteenomana. Äiti sano et soittaa huomen lääkärille. Ilmeisesti isä joutuu sairaalaan, tarkkailuun. Nyt ku ei tiä, onko se sittenki saanu eilen jonku kohtauksen.

Huomisesta ei tiä, onko vapaapäivä mulla. Sen näkee hiomenna sitten.

Päätä sattuu vielä, mut silmät lopetti vuotamisen niin ku nenäkin. Kumma tauti mulla taas on, vai onko tä taas sitä ku viimeks et joka päivä tulee jotain uutta.

Olen tossa tehnyt tossukoita, muurahaisenpolku mallilla. Jännään va, riittääkö lanka.

Mut nyt soittelen isälle taas....

On se taas niin vaikeaa tehä yks hakemus. Mut toivottavasti sain sen nyt oikein.

Ei tullu vp:tä, mut huomenna on. Saa nähä miten isän kans menee.

Päätä särkee vieläkin. Unet jäi lyhyeen. Mut ei enää voi alkaa nukkuu, ku koht pitää lähtee isää hakee.

Vois kotimatkalla käyd kaupan kaut, kun sielt saa yhen suklaalevyn ilmaiseksi.