Pitkä päibä ollu tänään. Äiti soitti 9.30 aikoihin ja ilmoitti että olis tulossa kylään. Olin ihan sekaisin kun olin joskus klo 8 jälkeen menny nukkuu. En tieny oliko päivä vai yö.

No äiti taas siivoili täällä, vaikka en halunnu. Puhuttiin suunnitelmist ja mun nukkumisista. Jouduin äitille taas sanoo et on ihan turha siihen sellai puuttuu. Mä en voi vaikuttaa siihen mitenkään. Mä nukahan sitten väkisin joskus, mut siinäki voi käydä ni et nukahan 5 min ja taas mennään.

Jouduin nyt ottaa särkylääkkeen yötä vaste, jos tä mun ihme kipu (?) Alkais helpottaa. Mulla tuntuu et tä oikee käsi olis va ns. 50% tehoinen ja koko oik. Yläkroppa ja pää. Join tos 2 lasillista vettäki jos sekin auttais. En halua mitään särkylääkkeitä popsii. Mut nyt oli oikeastaan pakko ja tiän jos läheisille sanoisin ni ne olis väkisin mulle tunkenu suuhun sen pillerin.

Sain yhet sukat valmiiksi. Äiti toi mulle lisää erin värisiä lankoja. Nyt ei lopu lanka kesken. Ihanaa huomata että äiti auttaa ja arvostaa näin mun tekemisiä. Hän jo suunnittelee et menis tytön kans mun varastoon hakee mun langat sieltä. Kun musta ei näillä voimilla ole paljoo hyötyy. Äiti ei o ikinä moittinu mun käsitöitä ja jos löydän ite niistä virheen ni hän yrittää mulle kertoo ettei se ole maailman loppu. Tyttö on ihan samanlainen. Äiti ottaa aina vastaan mun sukkani. Hän säilyttää niitä ja antaa sitten lahjaksi niitä ym. Mutta aina hän kertoo lahjan saajalle jos on mun sukkani. Nytki hä oli puolittanu valmiiksi noita langanloppuja joita sain. Olen myös huomannu että perheeni on ehkä iloisia kun teen käsitöitä taas ja olen aika innostunu niistä. Vaikka en mitään erikoisia osaakka tehä.

Huomiseksi pitäis keksii jotain ruokaa. En o ottanu mitään sulamaan. Miettisin jos ottais herättyäni leipää sulaa ja tekis sitä. Mulla on vielä leikkelettä. Vois olla hyvää vaihtelua välillä. Oon 2 pvä syöny ranuja ja grillitassuja ja sitä ennen ranuja ja makkaraa. En jaksais mitään isoo tehä.

ihanasti alkaa kipu palata pikku hiljaa. Sain ton kivun sillä lääkkeellä pois tähän asti. nyt mietin, miten jatkan. En jaksais alkaa särkylääkettä ottaa, mut alkaa tuntuu siltä että kipu yltyy ja alkaa rajoittamaan mun tkemisiä ja oloani todella paljo.

Mulla on leipää sulamassa. Odotan että sulais että sais tehtyy ja samalla syötyy sitten. Olen tos litran teetä vissiin juonut jo.

Olen tossa koittanut kutoilla. Hiukan vaikeeta se on, vaikka olis halukin tehä kovasti.

Kauheasti oli satanut kovaa lunta. Räntää oli tullut ja pakkasta sitten. Meni yli tunti lumitöihin ja olin ihan väsyksissä ja hikinen. En tiedä, millä voimilla sain ne tehtyä.

Sitten kävin sulattamassa autoa kauppakeskuksessa. Se oli paksussa lumessa ja jäässä, eikä sitä pystynyt harjaamaan pois. Jää ja lumi oli takertunut sellaiseksi karheaksi massaksi, jolle ei ollut mitään tehtävissä. Harjasin sen minkä pystyin harjalla irti saamaan. Ikkunat sain melko puhtaiksi, jotta sillä pystyi ajamaan, mutta muuten se oli yltä päältä jäisen lumen peitossa. Kävin kahvilassa ja kaupassa sillä välin, kun auton sulamista piti odotella.

Kun palasin kotiin, menin sohvalle makailemaan, enkä ole jaksanut siitä nousta kuin ruokaa ottamaan. Vielä oli entistä karjalanpaistia yksi annos jäljellä.

Huomiseksi ostin eineksiä. En jaksa laittaa nyt mitään pelkästään itselleni.

Puhuin tutun kanssa puhelimessa mm asioista mitä epäilen, mitä ihmettelen ja mitä pelkään. En muista koska olisin saanut sanoa hänelle jotIn niin että hän kuuntelee eikä keskeytä mua. Kerroin hänelle myös yhen toiveen, että pitää huolta tytöstä, jos mulle jotain joskus tapahtuu. Mulla on vaan semmoinen tunne et tä on hidasta kiduttavaa kuolemaa. Nukkumaan mentäes pelkään etten herää enää. En itteni takii va sen takii pelkään että tyttö ei tuu kestämään sitä. Enkä halua satuttaa sitä. En o tota nukkumisjuttua sanonu kenellekään ku nyt tutulle. Kysyin häneltä myös että kertoisko hän mitä voisin tehä itteni kans. Mulla on edelleen ihmeen pelottavia päänseudun kipuja. Ne yltyy yhtäkkiä todella kovaksi ja sit ne laantuu yhtä nopeasti. Ne on pelottavia. En tiä mitä ne on.. muistaakseni mulla on samankaltaisia joskus todella kauan sit ollu. Mut ne oli rajuumpia. Silloin ne lakkas ku aloin piikittää b12 ja syömään foolihappoo. Mut nyt sekään ei voi olla syy, kun käytän noita kumpaakin koko ajan. Seurailen tässä arkipäivään asti ja sitten kirjoitan lääkärille ja kysyn mitä tehä. Olis kivaa kutoa, mut voimat menee niihin kipukohtauksiin ja siihen että olo on kaamee.

Yritän va jaksaa jollai keinolla. Täytyy kattoo koska kyen ja uskallan suihkuun mennä. Tällä hetkellä en jaksa leipääkään tehä seisovalteen. Epäilyttää miten läy about 15 min suihkussa. Tiedän et mun olis pakko mennä sinne.

Mut joo.... taidan kattoo videoita hetki ja sit koittaa nukkuu...

Saloka, ikävää, että sinulla on noin huono olo!

Minulla tämä päivä on mennyt kotona. Kaupasta lähdin hakemaan makaroonia, kun se unohtui edellisellä kerralla. Pesen pyykkiä. Tässä onkin minun tekemiset tältä päivältä.

Ostin myös leipää, kun teki mieli voileipiä. Silti nekään eivät oikein maistuneet. Suklaakonvehtejakin ostin, kun ne olivat niin hyvässä tarjouksessa. Tämä rasia ei kuitenkaan ollut kovin hyvä.

Joku jo ampui raketteja äsken. Jotkut ehkä juhlivat uutta vuotta. Itse olen kotona. Ei kuitenkaan tunnu nyt erityisen pahalta olla yksin. En jaksaisi minnekään mennä.

koiruli oli eilen täällä. haettiin vähän ennen puolta yötä. Oli kivaa taas hänen kanssa olla. Hän jopa istui sylissä pitkästä ja harvinaista kertaa. Hän ite tuli. Keskustelimme hänen karkaamisesta ja hän antoi paljon pusuja mulle. Sai hän nannaaki multa. Oli kivaa.

Olen huomannut että toi pääkipu pahenee jos yskäsen, aivastan tai heilutan päätä. En yhtään tiä miksi. Ja kun en tiä niin en tiä mitä teen että se paranis. Pitää varmaan koittaa jotenkin lääkärille kirjoittaa tänään tai viimeistään huomenna. En va tiä mitä siihen kirjoittaa.

Huomenna aamulla on aikainen herätys. Saa nähä miten saa illalla nukuttuu. Viime yö meni siinä että iho kutisi joka paikasta ja jalkaa sattui. TOsta tuli mieleeni että pitäis vieläkin mennä sinne suihkuun. TÄytyy tänään kattoo jos jossain vaiheessa pystyis sinne mennä.

Pitäis keksii jotain syötävää täksi päiväksi. EI yhtään o mitään hajuakaan mitä tekisin. Pitäisikö va mennä ottaa se viiminen hernekeitto sulamaan ja syä se. Ei ehkä muuta mahdollista ole. Samalla vois sitten mennä lämmittää teetä itelle ja jua.

Hei saloka ja purjevene (ja muut), miten vuosi 2024 on lähtenyt teillä käyntiin?

Sain juuri loman viimeisen erityisempää jännittämistä vaativan sosiaalisen velvoitteen hoidettua. Nautin siitä ettei ole krapula, sain pitkään odotettua ruokaa (illallinen ei ollut suuren suuri joten nukkumaan mennessä oli nälkä) ja voin lähteä lenkille aurinkoa moikkaamaan vaikka anoppi valittelikin siitä että ulkona on ihan liian kuuma. Pitää muistaa ottaa vesipullo mukaan.

Ei ole oikein ollu kiinnostusta kirjoitella eikä mitään muutakaan. Yritän vaan selvitä päivistä kunnialla. Onneks perheeni yrittää jotenkin auttaa ja tuoda joskus jotain iloa elämääni.

Koiruli kävi tossa tällä viikolla hoidossa. Tuli yllättävä puhelu ja kysyttiin että saako tulla heti. Tietenkin hän saa. Sain rapsutella ja puhella karvakasan kanssa. Hän makasi vieressäni ja tuli välillä ihan naamalle kattelee ja pusuttelee. Hän antaa nykyisin mun istua nojatuolilla. Nyt kun istuin niin hän tuli viereiselle sohvalle viereen maate ja "vahtisi" mua. hän on niin rakas.

Äiti kävi eilen tuomassa mun pyykit. Samalla toi mule 6 kerää lankaa ja sano että tiedänköyhen lapas ohjeen. Ettisin netistä sen ja sanoin että olen joskus tehnyt tolla mallilla lapaset. Hän sit sano et nyt menee sukkatehas kiinni hetkeks ja avaat lapastehtaan ja siinä on lankoja ja siinä on vaikka ohje, sen ku teet. Illemmalla soitti ja kysy, joko on lapaset aluillaan. Sanoin että hiukan aloittamis vaikeuksia kun pitää kattoo 2 erii ohjetta. Mallia ja peukaloa erikseen.

EIlen kiukuttelin tai jotain äitille kun on taas hiukan huono toi syömis juttu mulla. Sanoin sille että ketuttaa kun ei tiä mitä pystyy syömään taas tällä hetkellä. Avasin karkkipussin tos muutama päivä sitten tarkoitus oli että voisin syä kun tietsikkaa kattelen. Söin muutaman ja ne oli 10 kertaa makeempia mitä ennen. Otin sipsiä samalla ajatuksella. Ne oli ihan normi sipsejä. Muutaman sain syötyy ja puski suola niin voimakkaasti suuhun että pahaa teki. Loppu niidenki herkuttelu hetkeks, jatkoin kyl sit taas myöhemmin taan uutaman verran.  Söin 2 päivää leipääkinkulla. En maistanut yhtään mitään.Suussa oli vaan leivän inhottava tekstuuri. Yritin sitä sit pakosta syä jotenki. Tein kanaa ja riisiä.Siinä kävi ihan samalla tavalla. Tekstuuri suussa, mut ei mitään makua. Saa nähä kuinka kauan tämäkin taas kestää.

Unet on aika kadoksissa tällä hetkellä. EI uni tuu sit millään kun koittaa mennä nukkuu. Sit päivällä menee väkisin silmät kii ja nukahtaa hetkeks. Olen sit istumassa tai missä. Enkä nukaha kun minuutti kans.

Äiti ei enää kamalasti käske mun tekee mitään. TOinen kerta jo kun ei tarvinnu kuunnella sitä pakottamista viä roskia. No myöhemmin kuulin että oli tytölle puhelimessa kysynyt että seuraavan kerralla kun tulee tänne, ni veiskö mun roskat. Ei äiti sellai enää muutenkaan mua käske mtään tekee täällä. Olen hänelle sanonut noista pääkivusta. Nyt tuntuu hiukan siltäettä ne olis vaihtanut puolta päässä.Muutenkin ne alkaa heti ku herää.Ei kamalan paljoo jaksa siksi ylhäällä olla, ettei ylly niin kovaksi että hermot menee.

yritän syä ja jua nin paljon ku voin. Mut jos liikaa niin sitten tulee kamala olo. Yritän nukkua niin paljon ku pystyn. Kävin tossa hetki sitten suihkussa. Olin ulkona koirulin kanssa tos kun oli täällä. Ei me kaukana oltu, mut oltiin kumminki. En jaksa ottaa lääkäriin yhteyttä. En jaksa alkaa selittää enää jollekkin, kun en osaa selittää sellai että ymmärtää. Ehkä mun on vaan parasta lähtee...

Kiitos kysymästä, soroppi! Minulla on sama kuin mitä saloka tuossa edellä kuvasi: ei ole ollut kiinnostusta oikein kirjoitella tai muutakaan. En ole edes huomannut, miten pitkä aika on mennyt, kun edellisen kerran kirjoitin.

Olen voinut huonosti. Olen liian masentunut. Kaikki on väkisin tekemistä, enkä meinaa selviytyä kaupassakäynnistä ja ruuanlaitosta ja muista kotitöistä. En saa nukuttuakaan kunnolla. Kaikki tuntuu valtavalta ongelmalta.

Minullakaan ei uni tule millään, kun menen nukkumaan. Valvon neljä tai viisi tuntia, ennen kuin nukahdan.

n. 3 h unilla yritän taas pärjätä. Yritän kohta selvittää, miten onnistuu toi käsityö. yritän edelleen niitä äitin pyytämiä lapasia tekee. EI oikee onnistu toi ohjeen luku mulla. Mut kai s jotenki onnistuu sit joskus. Onneks äiti sanoo että ei sillä ole mitään välii millaset tulee.  Äitihän viimeks kun kävi toi mulle 6 lankakerää ja sano et nyt loppuu sukanteko ja alat välillä tekee lapasia.

Ei tässä mitään järkevää oikee ole. Eilen keitin perunoita ja tänään paistan niitä että saan tehtyy ruokaa itelleni. Kai se jotenki onnistuu sitten. Pitää va jaksaa.

Minulla on ruoka loppu. Tai on pakastimessa ja jääkaapissa kaikenlaista, mutta ei ole valmiina ruokaa. Pitäisi alkaa tehdä jotain. En jaksa. Sulatin sitten kaksi valmiiksi paistettua kananfilettä ja söin niistä toisen sellaisenaan. Kasvisten virkaa toimitti appelsiini, jonka juuri ja juuri jaksoin kuoria. Jälkiruuaksi söin suklaakonvehteja. Pitäisiköhän huomenna yrittää syödä järkevämpi ateria. Kananfile oli kuivaa ja mautonta, mutta jäljellä on vielä toinen samanlainen. Ehkä syön sen illalla. Ei sitä viitsi poiskaan heittää.

Pesin kaksi koneellista pyykkiä. Sitten yritin lukea sanomalehteä ja vähän sainkin luettua.

En pysty oikein mihinkään keskittymään eikä mikään tekeminen kiinnosta. En aio tänään lähteä mihinkään, mutta huomenna voisin yrittää käydä ruokakaupassa.

Saloka, hei 💚

Onko näin, että sinulle ei laadita lähetettä täydellisiin tutkimuksiin? Ovatko sinun kaikki "tutkimus"tulokset saatu tk-lääkärin/lääkärien tekemistä labrapyynnöistä, jotka otetaan pääasiassa julkisissa labroissa? Tai, jos olisitkin joskus päässyt lähetteellä erikoislääkärille, niin onko pyyntö koskenut suppeaa yksittäistä sairausepäilyä?

Kokemuksesta voin sanoa, että nykyinen tk–hoiva jättää ihmisiä suoraan sanoen heitteille 😒 Edes perusröntgeniä ei välttämättä määrätä: ystäväni käännytettiin päivystyksestä, ja yli vuoden päästä löytyi selkänikaman murtuma – niin hienoa kuin julkisen terveydenhuollon olemassaolo onkin. Aikanaanhan ko hoiva ei ollut tuhannensirpaleista!

Jos sinulla on omia epäilyjä sairaudestasi (tarkoitan että jos ehkä olet löytänyt diagnoosin joka täsmää oireisiisi), niin monilla oireyhtymillä/sairauksilla on omat yhdistykset (tosin saatat kyllä tietääkin sen!). Joissakin tarjotaan myös lakitietoutta.  Jo yhdistysten verkkosivuilta voi saada tosi paljon hyödyllisiä vinkkejä hoitoonpääsyyn ja vertaiskokemuksia, jotka huojentavat kun tajuat ettet ole suossa suinkaan yksin.

Pahimmillaan tk saattaa heikentää dramaattisesti potilaan vointia: viranomaisen taholta tuleva asiakkaan ohittaminen, leimaaminen tai mitätöiminen, jmv, on hirveämpää vallankäyttöä kuin esimerkiksi se mitä puoliso, tai muu, yksittäinen ihminen, voi aiheuttaa – viranomainenhan edustaa auktoriteettia.

Ehkä sinun tosiaan ei kannata käydä ainakaan nykyisessä tk:ssa?! Uusit vain reseptit... On typerryttävää, että kaikilla ei ole mahdollista saada pätevää hoitoa. Yksityinen terveydenhoito on meille monille kallista.

Ihanaa muuten, että koirulista on sinulle paljon iloa 😊 – Minä en jaksaisi ottaa vastuuta hauvasta, mutta olen viime päivinä miettinyt miten terapiakoira -idea toimii, tuttavillani kun ei ole koiria. Kun kadulla tulee vastaan höpsön oloinen hauva, niin aina alan vaistomaisesti hymyillä, vaikka muuten olisin miten ahdistunut :')

Nikkari: Juu olen tk:ssa käynyt. Melkein vuosi kesti että asioihin joku puuttui. Joskus marraskuun aikoihin lopulta lääkäri yritti auttaa. Hän teki 2 eri lähetettä,mutta niistä tuli hylky. Olen pari kertaa käynyt labrassa. Marraskuussa kaik oli ok, mut joulukuussa ei. tk:ssa on kuulemmat lääkäreitä kokoontuneet ja miettineet mitä voisivat tehä, mut ei keksineet. Antoivat ohjeen aloittaa c ja d vitamiinia. Joulukuun labroissa sain ohjeen aloittaa raudan.Tällä hetkellä ei vaan ketään tiedä mitä tehä ja miten auttaa. En ees ite. En tiedä millä helpottais oloani, kun on niin paljon erinlaisia juttuja. Läheiset ovat ilmeisesti aika huolissaan, kun ovat mua kohtaan ihan erilaisia. Syksyllä sanoin sossulle että en tee toistaiseksi enää mitään suuria päätöksiä, joku muu saa ne tehä. Onneks se otettiin ihan ok vastaan. En oikeastaan liiku oven ulkopuolella yksin mihinkään tai minnekkään. Pari kertaa olen koirulin kanssa talon edessä tai ympärillä käynyt. Elän tai yritän elää vaan päivä kerrallaan. Yritän jotenkin jaksaa ja keksii miten joka päivä pystyisin syömään ja juomaan. Onneks koiruli käy viihdyttämässä aina välillä täällä ja tyttö lähettelee välillä ihania kuvia hänestä ja kertoo juttuja.

Saloka, toivon, että saisit kunnollista hoitoa.

Minulla päivät vain menevät yksi kerrallaan ohi. En oikein mistään saa kiinni. Nyt rasittaa lumityöt, kun niitä pitää tehdä monta kertaa päivässä. Jos en jatkuvasti kolaa niitä pois, lunta ehtii kertyä niin paljon, etten jaksa sitä enää kolata millään. Välillä tuntuu selviytymistaistelulta.

Tänään kävin vain ruokakaupassa. Kävellen menin, kun auto on lumen alla ja tiet auraamatta. Se olisi varmaan jäänyt kiinni johonkin. En uskaltanut yrittää. Ostin sitten vain vähän, sen verran mitä jaksoin kantaa. Lopuksi puhdistin autoa lumesta huomista varten. En tiedä, uskallanko sillä huomennakaan lähteä.

en oikee ole jaksanut mitään. Olen yrittänyt kovasti. Tänään hiukan tässä jotenkin jaksan olla, mut huomaa että keskittyminen ym on aika nolla. Olen jokusen päivä sitten tehnyt noita lapasia ja nyt eilen huomasin että ne on täysin päin mäntyy menny ja en voi muuta ku purkaa niitä taas ainakin puolet. ALkaa moti menee noihin käsitöihi. Äiti sano että purkaan ja jätän työt hetkeks pois. Purkasin, mut silti tekee mieli koko ajan tarttuu ja yrittää uudelleen. En tiä kyenkö siihen vielä. Olin jo valmis polttaa kaikki langat ja tuhomaan tarvikkeet.

Alan olee aika väsynyt jo tähän elämiseen. Olen nurkkaan ahettu eläin.