Huomenta

Ei maistu mikää, kahvi jäähtyy pöydällä. Kun kello tulee kymmenen menen heti kauppaan! Ehkä...

Suunnittelin eilen monimutkaistakin "menyyta" ku ajattelin jos en vaa itelle tee. Jos munakasrulla on jollekin monimutkanen. Mulle se taitaa vähäsen olla, koska en ole koskan tehnyt. Miltähän se tulee maistumaan jne.. tai sit vaan ranskalaisia ja nakkej.

Purjevene halua sanoo et olen ylpeä kun olet raivannut hyllyjä

Minäkin löysin vaatteit, muutama pussi meni uffiin. Ehjiä mutten ollut käyttäny niit. Ja kiva ostaa jotain uutta kun saa vanhaa pois! Oma itressi olin pussilakanoissa (kun jaksais mennä katselee ja olis raha...)

Ja sain setvittyä viimein koirien tarvikkeet, joita paljon mm.kaulapantoja, hihnoja, monet valjaat, edes menneen koirani pikkusia valjaita. Tein semmoisen luovuta/myy pussin ja laitoin ne sinne. Meinasin tirauttaa yhden pannan kohdalla mutta nykyset lemmikit auttaa aika paljon etten hajonnut. Niin se meni.

Uin muutama päivä sitten. Kädet tykkäs paljon, selkä ei. Eilen koira ui, sillä varmasti fysiikka paljon parempi, onhan sillä neljä jalkaakin mahan alla, mulla vaan kaks jalkaa.. epeli.

Nyt mun sisuksia kalvaa. Oiskohan se kahvi viel lämmint?

Tyttö lähti tänään. Kävin kävelemässä lenkin. Liian pitkän yritin kävellä. Vaikka heti alkumatkasta teki huonoa, silti väkisin kävelin tutun reitin läpi. Tuli niin huono olo. Hyvää oloa on vain siitä, että tuli suoritettua. Liikunta kai periaatteessa tekee hyvää, vaikka olo olisi huonompi juuri sen jälkeen.

Tekisi mieli jäätelöä. Ehkä kaivan pakastimesta yhden.

Paino on taas noussut vähän. Syön liikaa.

Vahingossa heräsin ekan kerran näin ja katoin kelloa. Puhelin hälytti että tukari tulee tasalta. Ei muuta ku nousuun va sit jotenki. Onneks sain jotenki itteni ylös.

En kyl ollu yhtään odottanu tukarin tuloo. En yhtään tiä mitä teemme jne. Saa nähä miten tä sit menee.

Taas paino on laskenut uusiin kymmeniin. Se oli tos vähän aikaa tasoissa tai hiuka nousussaki. Mut 2 pvä en ole oikee pystyny taas syömään. Tullu liian huono olo heti. Lääkkeet oon syöny joka päivä. Täytyy kattoo jos tänään kauppaan eksyn, jos ostan jotain helposti syötävää sitten.

Haluaisin kyl men nukkuu takas, en o nukkunu ku ehkä alle 5h taas yöllä. Edellis yönnäki meni heikosti. En saanu yhtikäs millään nukuttuu.

Mut joo. Saa nähä millaine päivä tästäki tulee sit. Toivon että voimat alkaa palautuu tässä pikku hiljaa. Että se olis va tämmöistä aamuheikkoutta. Pitäis va miettii mitä tukarin kans tekis.

Juttelimme sitten tunnin ja sitten käytiin tokmannilla. Ei sieltä löytyny ku koiralle kaikkea kivaa. Mut saimpa hiukan rahaa tuhlattuu. TOivottavasti oikeeseen asiaan.

Olo tuntuu aka heikolta, oikeesta. Ei oikee jaksa mitään. Jalat tuntuu heikolta ja muutenki tuntuu känniseltä.

Tukari kysy mitä teen synttäreinäni. Kysyin et mitä hän tarkoittaa. Tarkoittaako sitä että aijonko ryypätä. Sanoin että ei oo pelkoo et alan ryyppää, sillä ei vähempää vois kiinnostaa tällä hetkellä. En tiä missä vika.

Äiti soitti vihdoin. Kattosin tossa, etten ole keneenkä pitänyt koko eilisen päivään yhteyttä. Viimeks oli ma klo 21 aikoihin. Ei oikein eilen jaksanut kiinnostaa mikään, ni ku ei nytkään. Tiedän että pitäis jua ainakin ja mennä laittaa tiskikone päälle, mut ku ei jaksa. Ei jaksa ees tätä oikee kirjoittaa. Haluis va mennä sohvalle tai sängylle makaa ja olla siinä, mut yritän venyyttää sitä niin kauan kun mahdollista.

Minäkin olen vaan maannut sängyssä tai sohvalla, kun mikään ei kiinnosta. Ei ole voimia alkaa tehdä mitään.

Yritin lukea lehteä, mutta ei siitä mitään tullut. Lehti tuntui olevan täynnä paisuteltuja katastrofiuutisia, joissa vatvottiin samoja pieniä asioita moneen kertaan. Ikään kuin oikeat uutiset olisivat loppu ja vanhoja juttuja pitää yrittää venyttää spekuloimalla draamaa, jota niissä ei ole. Aina voi keksiä ylimääräistä draamaa ja pyöräyttää vielä pari juttua samasta. Väsyin lukemaan sellaisia.

Olisi pitänyt jaksaa vielä hoitaa asioita, mutta en jaksanut. Yritän tehdä huomenna heti aamusta jotakin.

Sain yhden asian aamulla hoidettua. Piti kysyä epäselvästä palkasta. Siihen meni lopulta ehkä vain noin 15 minuuttia, mutta oli silti iso kynnys jaksaa alkaa selvittää.

Kävin kävelemässä aika pitkän lenkin. Ensin ajattelin, etten pysty, kun voimat tuntui olevan niin vähissä. Sitten kuitenkin pystyin yllättävän pitkälle kävelemään. Ja jaksoin vielä takaisinkin.

Ostin äsken kävelylenkillä myös mansikoita vain itselleni. Harvoin ostan itselleni. Näiden pitäisi olla makeita, mutta en ole vielä maistanut. Edelliset olivat kamalan happamia. En tiedä, mitä lajiketta ne olivat, mutta tosi happamilta maistuivat. Oli vaikea saada syötyä ne loppuun. Ehkä niille olisi voinut ripotella vähän sokeria. Ei tullut mieleen.

Uudet mansikat maistuivat hyviltä. Puolet on vielä jäljellä.

Kohta pitäisi syödä jotain iltapalaksi kelpaavaa. Onkohan viikko sitten tekemäni jauhelihakastike vielä syömäkelpoista. Säilyyköhän se näin kauan. Sitä on vielä jäljellä, enkä haluaisi heittää pois.

Olen taas makaillut muutaman tunnin, mutta nyt tuntuu vähän paremmalta ja jaksavammalta. Jaksaisinkohan kastella kukat. Voisi yrittää.

saloka kirjoitti:
Tukari kysy mitä teen synttäreinäni. Kysyin et mitä hän tarkoittaa. Tarkoittaako sitä että aijonko ryypätä. Sanoin että ei oo pelkoo et alan ryyppää, sillä ei vähempää vois kiinnostaa tällä hetkellä. En tiä missä vika.

Ehkä oot vain aikuistunut 😉 Jos se yksin ryyppääminen on jo vuosien varrella nähty, ehkä tilalle voi keksiä jotain muuta synttäriperinnettä (ostaa itselle jäätelön tai vaikka ruusun?). Olisipa kiva muistaa sua synttäreinäsi jotenkin. Itseni tuntien unohdan, mutta haluatko kertoa minä päivänä ne oli?

Olen huomannut että olet kirjoitellut viime aikoina vähemmän kuin tavallisesti ja ollut asiasta vähän huolissani. Tarinointiasi on ollut ikävä vaikka en usein siihen reagoikaan.

Mietin tota jalkojen huteroutta ja huippaavaa oloa yhdistettynä painon nopeaan laskuun. Mikä sitä laskee? Sain jostain viestistä kuvan että syöminen on ollut taas vaikeampaa - pitääkö se paikkansa, vai oliko se parin päivän jakso jolloin et syönyt juuri mitään poikkeus?

Selvisikö niissä labrakokeissa muuten mitään erityistä, tai muutettiinko lääkitystä sen seurauksena?

Purjevene kirjoitti:
Sain yhden asian aamulla hoidettua. Piti kysyä epäselvästä palkasta. Siihen meni lopulta ehkä vain noin 15 minuuttia, mutta oli silti iso kynnys jaksaa alkaa selvittää.

👍

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 4 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Olen saanut kukat kasteltua. Nyt voi taas viikon olla rauhassa niiden suhteen.

Kävin syömässä huoltoasemaruuan ja parissa kaupassa. Sitten tuntui hyvältä idealta palata kotiin lukemaan loppupäiväksi. Nyt kun olen kotona, on kuitenkin rauhaton olo ja vaikea keskittyä lukemiseen.

Soroppi. Tänään mulla on synttärit. Taitaa tulla aika yksinäiset juhlat. Onneks se ei oikeastaan haittaa yhtään.

Juu olen ollu aika hiljainen. En o jaksanu paljoo kirjoitella enkä edes soitella tai puhuu puhelimessa.

Ei se lääkäri oikeastaan mitään sanonu. Laitto labraan ja tuloksis oli hiukan matala folaattiarvo. Sain taas lääkityksen siihen ja osasin pelätä sitä jo. Lääkityksen kans oli ongelmia ekana, mut onneks se selvis. En o kyl huomannu yhtään voinnissa erityistä. Mitään jatko juttua ei ole.

Juu syömisen ja juomisen kans on edelleen ongelmia. Yritän joka päivä ees jotain syä. Vaikka se tekee pirun pahaa oloa, ei maistu hyvältä, yököttää yms. Juominen tuntuu täyttävän liikaa ja pienikin määrä saa tunteen että alkaa oksettaa. Nukkuminen on mitä on. Ei siinäkään o yhtään kehuttavaa. Ei va tunnu siltä että tarvis unta ennen ku silmät tosiaan painuu väkisin ki.

....

Ķaaos oli hoidossa päivällä mulla. Ihan ok meni, ainut oli ettei hä ymmärtäny sitä et tietokoneessa koirat haukku eikä oven takana. Hiukan häntä vissiin jännitti tai ahisti, kun ei luut kelvannu. Mut onneks sit lopulta hä alko lepämään mun jalkojen vieres kun menin sohvalle maate.

Tytön ravintolareissu ei menny ihan ni hyvin. Olivat moneen kertaa tarkistanu et tilattu ruoka on laktoositonta, mut jälkiruuassa se petti. Ja tyttö huomasi sen liian myöhään. Sanoin tytölle ja poikkikselle et laittavat oikee pomolle viestii siitä, vaikka he olivat kertoneet kokille jo terveiset. Sanoin et ku pomolle pistää, ni hän näkee sen et keittiös on jotain puutetta. Kokki oli kuulemma ollut aika väliinpitamättömän kuuloinen, kun tyttö oli tarkistanu mitä suklaata omi käyttänyt. Ja kun tyttö oli kertonu et se ei ole laktoositon vaan normi maidollinen.

En mä täällä paljoo mitään tee. Olen koittanu kutoo. Hiukan siivoilla. Kävin mä suihkussakin tos. Yritän va jotenki jaksaa selviytyä jokaisesta päivästä.

Saloka, onneksi olkoon syntymäpäivän johdosta! 🌼

Paljon onnea täältäkin 🐕

Nyt kun kerrot niin palautuuhan se mieleen että tuosta folaatista oli puutetta! 😳 Ei se välttämättä vointiin vaikuta ennen kuin sitä on merkittävästi liian vähän, mutta tärkeää sitä on silti riittävästi saada. Kai se on unen kanssa vähän sama asia kuin ruokahalu(ttouude)nkin, että pakko on kuitenkin syödä ja nukkua ainakin jonkin verran ettei mene kroppa rikki 🙃

Se on vaikeaa se nukahtamisen odotteleminen. Yritän opetella kärsivällisyyttä sen suhteen että makoilen sängyssä ja lepäilen tekemättä mitään vaikka mieli ja ajatukset vähän edestakaisin säntäilisikin - se on turhauttavaa kun huomaa ajatuksenjuoksusta että ne alkaa kulkea jotenkin erikoisia/unenomaisia latuja pitkin, olenkohan nukahtamassa - ja sitten kun unta on odotellut jo jonkin aikaa siitä innostuu, ja sitten onkin taas täysin hereillä 🙄 Tuleepahan ainakin fyysisesti levättyä jos ei muuten.

Mä katson tässä toisella silmällä suunnistuksen mm-kisoja. Kivaa sunnuntai-iltapäivän puuhaa kun pitäisi malttaa parannella tautia. Työmatkamajoituksessa on telkkarikin niin ei tartte pieneltä ruudulta tihrustaa - sen edessä ei kuitenkaan yhtä mukavaan makuuasentoon pääse.

Kävin tänään kauempana kaupassa, mutta ei tehnyt mieli ostaa mitään. Olen siivonnut turhia tavaroita pois niin paljon, ettei tee mieli ostaa mitään uutta. Ehkä se on ihan hyväkin näin. Ei ainakaan tule mitään turhaa ostettua.

Iltapäivä on mennyt kotona maatessa. Vähän luin, mutta keskittyminen oli aika huonoa.

Kiitos onnitteluista. Oli ihana saada ne.

Eilen olin vähän väsy tai jotain. Päätä sattui ja kuulemma äänestäki se kuuli. Yritin jaksaa va eteenpäin. Tyttö soitti päivällä ja harmitteli ettei päässyt käymään. Kuulemma tulee myöhemmin joku päivä. Sanoin ettei se haittaa. Äiti kettuili ja soitti ja kysy joko on iso jono oven takana. AIka paljo harmitti ku ei todellisuudessa ketään ollu ja äiti tiesi sen ja silti tolla kettumaisesti kysy.

Kaipa tässä pitää jotenki jaksaa tääkin päivä...

Tuntuu taas tosi huonolta olo. Heikolta. Yritän jua mehua, mut tulee vaan paha olo siitä. Yritän silti lipittää sitä pikku hiljaa. Laitoin hernekeittoa sulamaan, pakkasesta. Annan kattilassa sulaa jonkin aikaa ja sit sulatan paremmin. KOitan syä sitä sitten. Sanoin tutulle ja ehkä tytölle, että ei tunnu hyvältä olo taas. TUntuu kuumalta, mut silti jotenki kylmältä. TUttu alko heti kettuilee mulle. Kaikki painaa tosi paljon ja pääkin tuntuu että alkaa taas sattuu, ni ku eilenki. Ei jaksa kauan ehkä enää puhuakaan. Energiat menee siihen että jaksaa pitää silmät auki, jotenkuten. Voi olla että johtuu ilmastakin, en tiä. Ehkä menen sohvalle va suoraa maate. EN oo taas pariin päivään telkkariakaan avanut. Ei jaksa paljoo kiinnostaa enää mikään ohjelma mikä sieltä tulee tai on tallennuksessa. Yritän vaan selvitä taas tästäkin eteenpäin. Olla turvassa ja jne.

Tyttö soitti että koirakin hiukan kipee. On ilmeisesti syönyt liikaa toisn koiran luita joita on löytänyt ihan ihme paikoista. Nyt on luut poistettu ja omiakin vähän säännöstellään. Muuten on ihan ok koira, eli ei ilmeisesti näytä sairaalta. Sanoin tytölle että jakaa päivän nyt ja antaa säännöllisesti sille vettä, ees vähän. Ruuan kanssa on varovainen.

Mut joo. Mä taidan koittaa jua taas ja sitten mennä tohon sohvalle maate....