Aamulla tukari kysyi, että hän olis tulossa tänään. Enhän mä voinut kieltäytyy, kun ei mulla estettä ollu.

Puhelimme hetken ja sitten tukari kysy haluanko lähtee eläimiä kattoo. Suostuin. Harmi vaan että eläimiä ei oikeen ollut ja mä väsyin kävelemisestä niin paljon että kotiin kun tulin, nukuin n. 2-3 h päikkärit.

Nyt oon ihan pöllähtänyt. Tajusin sentään tehä salaatin itelleni, etten ihan ravinnotta ole ja juoda jo hiukan vettä.

Muutenkin tänään on ollu jotenkin sekava päivä. En muista asiaoita ja tuntuu että joku muu ohjaa mua. Ne sanat mitä sanon, ei olisi omiani. TOivottavasti huomenna olisi parempi olo.

Liian väsynyt tähän päivään. Liian pimeetä tähän päivään. Kukat huutaa tyhjyyttä. Ruuan jaksin tehä uuniin. Nyt olen vaan. Saan nähä mitä tostakin ruuasta tulee.  Pelottaa.

Äiti soitti että työni menee jossain vaiheessa SPR:lle heti kun me ehitään viemään ne sinne. Sitten pääsee taas tekemään sukkia ja lapasia ja tossuja, tosin tä tuleva joulu verottaa sen verta että tarvii alkaa joululahjoja tekemään ensimmäiseksi. Heti kun olen jaksanut kirjoittaa ohjeen ylös paperille.

Mut joo, mietin, tarvisko lamput sytyttää. Ulkona on aika vesikeli. TOsin jos ton telkkarin toska avaan tulee siitäkin valoa.

Kuinkakohan kauan noi pottusilput pitäis olla uunissa, ääneen tässä vaan ajattelen. Ehkä olis parempi mennä kattomaan jo....

Tänään on ollut parempi päivä. Kävin kahdessa eri kaupassa, kun toisesta ei saanut jauhelihaa. Halusin tuoretta kaupassa jauhettua. Oikeastaan en olisi jaksanut mihinkään lähteä, mutta onneksi pystyin silti lähtemään, niin on nyt ruokaa pitkäksi aikaa taas ostettuna. Ostin vihanneksia ja hedelmiä paljon tyttöä varten. Tulee sitten itsekin syötyä niitä enemmän.

Ulkona sataa. On niin mukavaa, kun on sadepäivä. Aika vähän valoa on, mutta näin on minusta parempi kuin auringonpaiste. Jaksan paremmin.

Saloka, ihanaa, että jaksat ja osaat tehdä käsitöitä lahjaksi annettavaksi. Haluaisin itsekin osata tehdä jotain sellaista.

Taas uusi päivä. Masennuksen taso on keskinkertaista. Ei ole aivan voimaton olo, mutta mikään ei kiinnostakaan. Tässä mielentilassa voisi ehkä onnistua vähän siivota tai yrittää jotain muuta tehdä. Voi olla, että tekeminen lähtee käyntiin, jos hyvin käy.

Aamiaisen sain laitettua ja syötyä. Päälle join mukillisen vahvaa kahvia. Ei se kyllä tunnu paljon auttavan.

Tukinetti on muuttunut tosi hitaaksi. Pelkästään kirjautuminen kesti tänään melkein minuutin, eilenkin yli puoli minuuttia. Se on jo joitain viikkoja ollut selvästi hitaampi kuin aiemmin.

Purjevene kirjoitti:
Tukinetti on muuttunut tosi hitaaksi. Pelkästään kirjautuminen kesti tänään melkein minuutin, eilenkin yli puoli minuuttia. Se on jo joitain viikkoja ollut selvästi hitaampi kuin aiemmin.

Valitettavasti näin on. Laitan tähänkin tiedoksi asiaa koskevan tiedotteen:

Tänään piti joko olla kauppa tai pyykkipäivä, mut kumpaakaan en oo ajatellut sen enempää. Vaikka heräsin ite yöunilta, ni silti alko heti väsyttää. Pitäiskö ottaa litra mustaa teetä naamariin, jos se vähän auttais. En tiiä. Olen vaan ni väsy ja voimaton ja sitä kautta haluton ja pelokas. En uskalla kokeilla että jaksaisin kantaa painavaa pyykkikoria kotiin. Tai että jaksan sen n. 30 minsaa oottaa että  se koneellinen on pesty. Entä se ripustaminen. Siihenkin tarvii voimia. Jaksanko kannattaa käsiäni ylhäällä, että saan ne kuivuu.

Tekstailtiin yhen ystava/kaverin kanssa eilen illalla. Hän kirjoitti että kuolen tätä menoa. Ehkä tämä onkin sitä. Eilen oli taas oireilua hajun kanssa, pitkään ja kesti kauan ennen kun uskalsin silmäni  laittaa kii. Lääkäristä ei ole kuulunut yhtikäs mitään. Ehkä tämä tarkoittaa sitä että on ite tosiaan pärjättävä. En yhtään ihmettele noita parvekehyppääjiä, jos terveydenhoito on täällä tälläistä. Itteänkin kiehtoo jollakin osalta toi parveke ja siksi käynkin siellä niin harvoin.

Suihkussakin pitäisi käydä ja hiukset pestä. Jos mä sittenkin tänään ottaisin sen että menen suihkuun vaan ja muut jätän.  Ei mul niin kiire kauppaan ole ja pyykit voi oottaa. Äitin tyköö pitäis kyl tohon varpaaseen sitä ainetta hakee, mut en jaksa.

Miten ihminen voi olla tälläinen.

Saloka, välillä on tosi voimaton olo. Minullakin on tuollaisia päiviä, niin kuin kuvaat. Tänään on kohtalainen vointi. Ei ole noin raskasta kaikki. Joitain päiviä sitten oli juuri sellaista. Eikä voi tietää, milloin taas tulee sellaista. Voi tulla jo tänään.

Kävin syömässä lähistöllä valmista ruokaa ja pesen pyykkiä. Joo pyykissä on aina tuo vaatimus, että pitää jaksaa ottaa ne koneesta pois ja ripustaa. Ja sitten vielä ottaa ne kuivumasta kaappiin jossain vaiheessa. Kun voimat on vähissä, se on hirveän suuri operaatio, joka on lähes mahdoton väkisin suorittaa.

Toivottavasti voit levätä ja odottaa voinnin paranemista. Voimia, saloka 💛

Olen yrittänyt olla menemättä nukkumaan. Ei se hyödytä mua ollenkaan. Äiti sano että kyl se tästä menee. Sanoin että pelkään syksyä, jos nyt jo tätä.

Sain taisteltua sen kuusen valmiiksi. Harmi ku en voi näyttää sitä. Nyt äiti saa kehittää valot siihen ja sit katotaan uusia kuusia.

Litran olen teetä juonut. Hiukan on parempi olla, vaikka päässä on samanlainen olo ku eilen, eli ihan sekava. Päätä särkeekin hiukan. En mä sit sinne suihkuun asti päässy ikinä. Kukatkin on kastelematta. Pitäiskö mun nyt ottaa itteäni niskasta kii ja pakottaa ees antaa noille kukkasille vettä. Ei tästä muuten tuu mitään. Tai olisko vaan ja hoitais huomenna sitten. Mahtaako noi kukat kestää vielä yhen yön? En siis tiä kuinka kauan on ollu ilman vettä.

En jaksanut enää siivota. Luin kirjaa vähäsen ja ripustin loput pyykit. Alkaa väsyttää, ja onneksi kohta voi mennä nukkumaan. Päivän ihanin hetki, kun voi mennä peiton alle eikä tarvitse jaksaa yhtään mitään.

Kävin jo aamupäivästä kaupassa. Nyt makoilen ja kerään voimia tekemään ruokaa.

Jotenki aivot olis menny jo, mut kroppaa sattuu ja väsyttää.

Isä oli iloisella tuulella. Eka kommentti oli et olisin juossu sinne. "Justhan sä soitit ja nyt oot siinä" tästä tietää isän ajantajun.

Tytöl jouduin soittaa ja pyytää apua. Mitä tortillalättyy ostan. Äitin kans pähkäiltiin mitä kurkkumajoo ostan, ku en oikee majoosta tykkää. Huomen yritän tehä jauhelihatortilloja itelleni. Saa nähä miten onnistun siinä asiassa.

Harmittaa kun en jaksanut tänään suihkuun enkä pyykille. TOivottavasti huomenna olisi yhtä hyvä päivä kun tänään. Pikku lepohetkillä olen jaksanut päivän suht hyvin.

Olen alkanut juomaan teetä taas, mutta en ku litran vaan päivässä ja aina en sitäkään. Olen huomannut että se määrä ei ainakaan vielä sekoita mahaani.

Perhos orkidea tuottaa harmaita hiuksia. Pitäis sille uusi kasvualusta ostaa ja isompi purkki. Pyrkii pohjan kautta jo ulos kupista. Hädin tuskin sain lasikiposta ulos sitä.

Onneks ensi viikolla mennään purkkeja ja purnukoita kattoo tytön kanssa ja samalla isälle se telkkari. Mietin miten laskut maksan.

Äiti olisi yhteen mun haavaan antanut levolacia. Oli erehtynyt betarinen ja levolacin kanssa.

Tänään ei ole ollut masennusta mutta mikään ei edelleenkään kiinnosta. Söin eineksen ettei olisi mennyt vanhaksi. Pian täytyy lämmittää ruokaa tytölle.

Hain kaupasta mansikoita ja pensasmustikoita. Nyt on marjoja tarpeeksi pariksi päiväksi.

Tänään oli tarkoitus siivota mikä yleensä tark.kokonaan uuden järjestyksen luomista kämppään. Sataa lotuuttaa kuitenkin aika lailla, voi sanoa kuin saavista kaataen.

Ehkä vaan suunnittelen miten sitten järjestän kun sää on suotuisa. Tällä säällä ei voi viedä ulos mitään tuultumaan. Lenkintekokaan ei houkuta, tuohon sateeseen ei kovin hevillä innosta mennä. Tuo suunnittelukin saattaa jäädä tulevaisuuteen että saan toteutettua joitain muutoksia joita mielessä jo on. Nuorempana siivosin kaiken kerralla, aamusta iltaan kesti usein, kun touhuilu antoi niin hyvän tyydytyksen, kun ei murun murua jäänyt avojalan alle. Ja se puhdas tuoksu!

Mukavaa vknloppua kaikille:)

Tuntuu hyvältä, kun ulkona on viileää ainakin näin aamulla. Avasin ikkunat ja tuuletan oikein kunnolla.

Kohta pitää laittaa aamiaista, mutta tyttö nukkuu vielä. Itsellä alkaa olla jo nälkä. Ehkä kohta laitan jo itselleni.

Mikään ei vieläkään kiinnosta, vaikkei ole oikeastaan masentunut olo. On jotain siltä väliltä. Tällainen olo on ihan kelvollinen. Saa nähdä, kauanko pysyy.