vaikka kuinka olisi huono olo, päätin taistella sitä vastaan. Puhuin just tutun kanssa. Kerroin sille tosta mahasta. Pitkästä aikaa se kuunteli, eikä keskettänyt. EN kertonut oksentelusta. Tuttu sano et voi vitsi, eli kirosana. Viikko sit kun kerroin tytölle mahastani, kun hänellä on mahaongelmia. Hän mulle soitti yks päivä vessasta ja purki pahaa oloaan ja hämmennystään. Kerroin hänelle, että tiiän miltä susta tuntuu, kun mulla on tota joka päivä. Hän sit siihen, et miten sun suolisto kestää. Sanoin et hyvä kysymys. Äitilleen viitti sanoo, ku ei se ymmärtäis kumminkaan. Antaa hänen taistella isän mahaongelmien kanssa. Meillä siis on perheessä maitoallergia, ei laktoositon, vaan ihan suora koko maito. Mulla lisäksi maha ei hyväksy kauraa, ja äiti tuuppaa sitä kaurajätskii vaikka kiellän. Varmaan toi tomaattikin polttaa mun mahaani, en tiiä.

Yritän keksiä jotain kirjoittamista vaa, etten tuntisi tätä pahaa oloani. Käsityöt ei vie ajatuksia tarpeeksi kauas, telkkarikaan ei.

HUomenna ajattelin ottaa puuro linja. Syön 3 pvä riisipuuroa. Jos se rauhottais vähän tota mahaa ja suolistoa. Ja jos saisin hiukan sitä että söisin hiukan vähemmän.

Anteeksi että kirjoittelen ruokajuttuja ja mahajuttuja. EI mulla ole muitakaan oikee, kenelle näitä suollan. Saan vaan enemmän ajatuksia päähän, kun tänne kirjoitan ja jonkun rauhan tapaisen. Vaikka mun syömiset ei ole mitenkään ihmeelliset ja ehkä ravintoarvoltaan heikot, ni en ajattele sitä tällä hetkellä. Epäilen ettei mitkään ravintoarvot imeydy mussa tällä hetkellä, eikä oo pitkään aikaa imeytynyt. Onneksi tiistaine on b12 piikki, ni saan ees sitä vitamiinia. Olen miettinyt vitamiiniinien ostamista, mut syön myös foolihappoa, niin mikä vitamiini sopisi mulle. Silloin kun söin niitä nalle vitskuja, lopetin foolihapon. Sain siitä oireita heti, hermostollisia.

Ehkä tää kasvojen punotus ja aukimeneminen johtuu jostain vitamiinin puutteestakin, tai siitä että oon 3 pvä syönyt tomaattia. Oli kivaa aamulla peilistä kattoo ja hävetä naamaani. Niin ku koko kroppaani.

Sain isän istuinsuojan valmiiksi. Sanoin äitille että nyt pidän siitä tauon. Aloitin sinertäviä normisukkia tekee. Niistäkin tulee eripari sukat. Raidat vähän vinksalleen ja heikun keikun.

Mut mä taidan alkaa neuloo, kiitos

huono olo jatkuu, ilmeisesti henkisenä.

Äiti tahtoo huomen kaupunkiin. Kysyin jos tyttö menis mukaan, ettei mun tarvis mennä. En o oikee siinä kunnos tai siinä voinnissa, että menisin sen raskaan matkan tekee. Eihän se tytölle sovi, vaikka lupasin kulut maksaa.

Kai mä meen suihkuun polttaa itteni. Tai kattoo, tulenko ees sieltä ehjänä takasin....

saloka kirjoitti:
Saan vaan enemmän ajatuksia päähän, kun tänne kirjoitan ja jonkun rauhan tapaisen.

Anna tulla vaan niitä juttuja minkä kirjoittamisesta tuntuu olevan apua, sitä vartenhan tämä paikka on olemassa!

Hei hyvä huominen:)

💚

taas kai sataa, mutta ei se haittaa, ihan ei olla sokerista - vaikkei kyllä kai vaan suolastakaan...

ruoho ja kaikki vihreys lisääntyy... nämä ensi vihreydet sateen jälkeen metsässä mikä tuoksu ....mmmmmmm

Kiitos soroppi ja keskustelua.

Puihin on tullu lehtiä jo ja pensaihin. Äiti sano et sireeni kukkii. Voikukat komeilee sellaises paikkaa mis ei ole ajettu nurmikkoa. Aamulla ihana nurmikon tuoksu, kun ajoivat niitä. Pikkulinnut etsivät syötävää. Pikku örkit lentelivät. Aamulla oli pilvistä, mut nyt ei pilvistä ole tietoakaan. On lämmintä. Mul on keittiön ja olkan ikkunat raolleen. Ilma ei kulje.

Kävin äitin kans kaupungis. En jaksanu inttää vastaan. Käytiin torin laidalla, koska täällä ei ole toria. Kirjakaupassa, kaupassa ja takas kotiin. 2h meni. Käveltyy tuli yli 3000 askelta. Mä en ostanu mitään koko reissulla. Ei tehny mieli.

Nyt mul on riisipuuro jäähtymässä ja vetäytymässä. Saa nähä tuliko sitä sittenki 4 päiväksi.

Tiskikoneen täytin loput astiat ja laitoin päälle.

Loppu illan olen va. Neulon sukkia, joista ei tullukaan eriparia. Yritän kerätä voimia keskiviikkoon, kun sit tarvii leipoo tai viimeistään torstaina. Torstaina tulee tukari ja pe on piikki. Huomenna täytyy ite ottaa piikki.

Olo ei mitenkään järin hyvä ole. Mut yritän pärjätä. Pelottaa jo syöminen, kun parin riisin maistaminen tekee pahaa. Eilen en oksentanu kertaakaa, enkä oksenna tänäänkä!

Mut täytyy kai mennä sitä puuroo hakee ja syyä, siten siitäkin pääsee....

Tunnen itteni epäonnistuneeksi äidiksi. Täysin turhaksi.

Toisten ihmisten lapset iloitsevat koulun päätöksestä. On juhlia. On iloa.

Mä itken täällä. En juhli, kun ei ole juhlittavaa. Tyttö kävi 3 vuotta koulua, mutta ilmeisesti turhaan. Tällä hetkellä ei ole mitään todistetta että hän on käyny jotain koulua. Kohta kela alkaa perii maksuja takas ja sit menetän ehkä tyttöni. Hän ei kestäis sitä.

Äitini yrittää, jos sais tytön hoitamaan asiansa. Mä en enää jaksa. Tiedämme et johonki on otettava yhteyttä, mutta mihin. Emme tiä onko koululla enää ketään. Se mikä on tytön suunnitelma, on kans auki. Meneekö johonki opparille vai kortistoon vai syksyllä kouluun.

En jaksa!

Aloin eilen lukemaan Inkeri Markkulan kaksi ihmistä minuutissa. Eei o yhtään hajua millainen kirja on, mut luetaan se kumminki. Oli liian iso valikoima kirjoja, mitä lukea. Olen pieni kirjasto.

Fiilis on surkea vielä... äiti on soitellu ja harmitellu, mitä tekis isän suolen kans. Oli illalla antanu pussin movicolia ja 4 helmee lacsoberonia. Pelkäämme et menee tukkeeseen ja alkaa se jumalaton oksentaminen taas. Kun nyt saatais toimii, alkaa äiti antaa movicolia ja vi-sibliniä joka päivä. Isällä on menny kauan joku kallis (yli 200e) maksava lääke suolistoon. Nyt äiti sano ettei hommaa sitä enää. Tulee movicolit ym halvemmaksi. Ja auttaa paremmin. Toivomme nyt et isä "parantuu" yön aikana. Tänään hän on syöny, ku 2pvä paastos melkein.

Mun oma maha on hiukan rauhottunu, kun lopetin sen ahdistuslääkkeen. Mut huomaan et jalat alkaa levottomasti heilua, varpaat ennen kaikkee. Jalat on todella kipeet tästä syystä. En tiiä onko se ahdistusta sit. Kyl täs makuulla olles otti rintaaki vähän, mut sit se loppu.

16. Pvä lähenee. Silloin aamulla äitil on lääkäri. Hän on menossa kaihileikkaukseen. Ei sitä tollon vissiin leikata vielä. Samana päivänä sossu tulee mun kans juttelee.

Sit ennen juhannusta isä menee verille taas ja juhannuksen jälkeen kuville. Kiireinen kesäkuu meillä.

Saa nähä mihin noista mua tarvitaan. En järin innostunu ole mistään.

Eniten mua ketuttaa se, et mut jätetään tänne yksin perjantaina. Ei siinä muuta, mut saan sen rokotteen sillon. Pelottaa ne sivarit niin paljon. No onneks oon tottunu tähän jo. Jätettiin mut elokuussaki yksin, ku selkä meni. Viikon kaks makasin sängys ja vessaan lähties itkin kivusta. Onneks toi selkä on nyt ollu suht okei. Aamujäykkyyttä vähän, mut vetreentyy kun lähtee liikenteeseen.

Mut nyt kello on jo noin paljon... alan lukemaan ja sit nukkuu...

tänään ei ole kiinnostanut oikee puhuu kenenkään kanssa, eikä ottaa kenenkään yhteyttä. Pakolliset soitot olen vasten tahtoisesti suorittanut.

Äiti haluais et menisin sen kans huomen illalla munia hakee ison kaupan luo. Mun pitäis leipoo heille ne sarvetkin.

TIedän että äiti tahtoo hyvää,mut ei tällä hetkellä en jaksa. Mut miten sen saan hänen kaaliin sen.

Tänään iltaa kohen alkanut päätä särkee, väsy painaa ja muutenkin fiilis huono. Otin piikin tossa hetki sitten.  TOivottavasti se tuo voimia taas hetkeks.

Mut taidan luovuttaa tästä tietokoneesta ja siirtyysohvalle lepäämään...

En ole välttämättä hirmu hyvin kartalla aiheesta, mut minun käsitykseni on että rokotteesta tulevat yleiset sivuvaikutukset on mittaluokkaa pienempiä kuin esim. mielialalääkkeiden muutoksista tulevat. Kai ne yleisimmät rokotusten sivuvaikutukset ovat jotain flunssan tyyppistä (kun immuunijärjestelmä aktivoituu), tai rokotusraajan särkyä.

Kiitos Soroppi

Tänään en lähtenyt äitin kanssa isoon kauppaan. Leiposin viimisillä sen hetken voimillani  heille mökille mukaan juustosarvia. Aikaa ja voimia siinä meni,mut onnistuin. Niistä tuli ihan hyvän näköisiä.

EIlinen pistosjälki ympäriltä punottaa. TOivon ettei siinä olisi mitään vakavaa.Sisko sano et voi olla reaktio vaan. TÄytyy seurata ja pe voin näyttää sitä rokotuksessa sitten, jos vielä silloin punottaa.

Äiti on tietenkin käärmeissään, kun ei ymmärrä tätä mun olotilaani. OLen yrittänyt kirjoittaa hänelle, kun puhumaan en pysty enkä jaksa. Mut tuntuu et sekin on ihan turhaan.

Eniten mua huolettaa se, että ei kiinnosta enää käsityöt eikä chatit. Voin ihan hyvin olla päiviä ilman chatteja, kun ennen se oli ainut henkireikä. Nyt menen vaan virran mukana. Kässätöitä teen, mut en ihan koko aikaa. Eikä tai enkä saa siitä enää  sitä innostumisen ja hyvän olon tunnetta. TOinen mikä huolettaa myös, on se että en jaksa kiinnostaa enää soittaa kenellekään tai puhuu kenenkään kanssa. JOs saa valita soitto tai ei soitto, niin ennemmin ei soittoo.

Olen pohtinut, kirjotanko tännekään enää, mut sit oon miettinyt sitä että tä on mulle joku henkireikä, missä voin "puhua" asioita ja pohtia asioita. JOskus tulee ihan järkevää tekstiä, kun taas joskus ei mitään päätä eikä häntää.

Yritin tos pari tuntii sit nukkuu, mut ei siitä mitään tullu ku alko puhelin piippaa ja jne. Sit päätin että menen lämmittää puuron ja syön sen. EN oo pariin päivään oksentanut ollenkaan, kun olen puuroa syönyt. Pitää huomenna tehä mannapuuroa vaihtelun vuoksi. Onneks sekin on nopea puuro valmistaa. Syödään nyt puuroja, kun ne ei sellai tee pahaa oloo. JOs huomenna meen kauppaan, ni ostan tai katon kofeiinitonta teetä ja ostan sitä itelleni. Epäilen ettei maha oikee tykkää kofeiinista tällä hetkellä.

Ei tukih. tullukaan tänään, tapaaminen menee ensi viikkoon. Lisää jännitystä ja hermoilua. Pitää tänään sopii äitin kanssa huomisesta, et miten tai koska lähdetään. TOivon että huominen menee nopeesti pois alta, ilman että missään tuntuu.

Tein tossa mannapuuroa valmiiksi. Saa myöhemmin sitäsit syyä ruuaksi. EIlen illalla söin leipää ja se oli vähän vaikeaa syyä. Ei oikee jaksanut purra ja niellä, mut luulin että tänään joutuu lenkille, ni oli pakko syä muutakin kun puuroa.

Huomaa taas,kun ilmat lämpeni, on vointi heikompi. Mulla on vessas ihan järkyttävän kuuma. SIellä ei voi asioita kauan toimittaa, tai sit alkaa päässä heittää. Patteri on viel pytyn vieressä. Hyvin suunniteltu taas toi vessa.

En tiiä uskallanko juua teetä enää, mukillisen join. Otin vesipullon ja juon vettä sit. Yritän juua, ettei nestevajautta tulis.

Harmittaa kun piti aamulla 10 herätä jo. Olisin nukkunu pitempään, mut luulin tukarin tulevan. No nukutaan sit viikonloppuna. Huomenna tarvii jo 8lta nousta, vaikka aika onvasta 10 jälkeen.

TIskit pitäis mennä laittaa, mut ei oikee jaksa siihenkä ryhtyy.

26 astetta sisällä ollu koko päivän, eikä aurinko paista. Mitä kummaa laitan huomenna päälle. Koska herään. Onnistuuko kaikki.

Soitin tytölle ja sanoin että mulle saa soitella vkl:na et saan aamupäivällä piikin ja sen jälkeen jään yksin.

Musta tosin tuntuu että kehitän ite itelleni ne oireet. En osaa relata, niin ku pitäisi. EIlenki ku otin b12 vitskun, alk pistokohta punottaa. Heti löi päähän ajatus kaikesta huolimattomuudesta ja sellaisista. TÄnään ku katoin kohtaa, on kaikki okei. Eli turhaa olin huolissani.

Siivottiin äitin kanssa täällä hiukan. TIskit kone tiskasi. Äiti toi salaattia, basilikaa ja herneenversoja. Mihin kummaan mä noita viimisiä pistän, kun mul on ennestään lehtikaalta jääkaapissa jo. Pitäis varmaan kattoo joku pastaohje, johon noi saa laitettuu vaikka pestoa (?). Mut se on sit sunnuntain asia, jos mä jaksan ja kyen.

Äiti ei ees kattonut sarvia, eikä ottanut. Ottaa huomenna kuulemma. Jotenkin tuli pettynyt olo.

Mut nyt meen hakee leipää muutaman palan ja sitten alan kattoo suomen peliä...

hengissä.

Väsy jatkuu. Nyt saa onneks vkl:n levätä. En ehkä tuu tekemään yhtikäs mitään järkevää.

Äiti toi mulle patonkeja ja metwurstia. Saan tehtyy täytettyjä patonkeja, kun ennestään on salaattia ja kurkkua. Se koska syön, on eri asia. Söin tossa kotiin tullessani mannapuuro-annoksen jo, joten ei järin nälkä ole.

Mut nyt alan menee sohvalle. ALkaa väsy painaa ku 8lta nousin jo hereille.

Käsi alkaa kipeytyy, muuten ok olo.

Sorruin oksentamiseen, taas, pitkästä aikaa. Söin liikaa. Pitää olla huomen varovaisempi.

Mieli on vähän sitä ja tätä. Yritän va pärjätä sen kans.

Nukkumaan tekis mieli, mut ei oikee kehtaa tähän aikaa viel. Jos ton jalkkis ottelun kattoo ja sit.

saloka kirjoitti:
Käsi alkaa kipeytyy, muuten ok olo.

Sorruin oksentamiseen, taas, pitkästä aikaa. Söin liikaa. Pitää olla huomen varovaisempi.

Sortumuksia sattuu, mutta onneksi huomenna on uusi päivä. Sitten voi taas yrittää uudestaan niillä korteilla, jotka sillä hetkellä on pöydällä. 🙂

Miten voit tänään?