Ai ai, ku pää on hiukan kipee. Mut silti olen silti koittanu muuta ku maata.

Äiti kävi. Toi jarruliimaa. Laitoin isän uusiin sukkiin kokeeksi sitä. Saa nähä miten toimii isän jalassa.

Uusia sukkia sain hetken tehtyy, kunnes tulin sohvalle.

Äiti toi kaupasta leivoksen naistenpäivän, tulevan., kunniaksi.

Huomenna suihkuun yritän. Oli tänäänki vaikea nousta. Jos äiti sit rasvais selkäni, joka on alkanu kutiimaan taas.

Ruuanki sain tehtyy. Huomenna ruoka onki helpompi, ku vuokaan va kaikki. Perunoita ja ryynärit. Maanantaina on sit paistinpottuja ja munaa, kai. Ja siitä eteenpäin ainaki ti. Vois kattoo, jos huomenna jaksais tehä pannarimuffineja välipalaksi.

Mut joo, tälläst täällä..

Äiti tuo mulle ehkä pitsa aineksia. Pääsen ma leipoo. Teen pakkaseen samalla.

Hiukan sain kudottuu vielä. Sain luettuu yli 10 sivua.

Nyt alan olee aika ventti. Jos sitä menis nukkuu, jos toi pääkin helpottais.

Saloka, aina välillä mainihet miettiväs miestukihenkilöä. Ymmärrän että voi mietityttää, itseäkin mietityttäis jos esim.lääkäri yhtäkkiä vaihtuis mieheksi. On välillä joskus ollutkin. Mutt tukihenkilö, kotiin tuleva henkilö...

Työelämässä keikkatyössä kuitenkin joillain kerralla sattunut miehiäkin työkavereina. Ne, jotka hakeutuneet alalle, sosiaalialalle, tai hoitoalalle, niissä on jotain erityistä toisenlaista kuin tavan miehissä. Heissä on mielenkiintoa olla avuksi, halua auttaa. Heitä on koulutettu hommaansa. Heissä on ehkä enemmän ihmistä kuin sellaisissa joita tavataan vain toimistossaan.

keskustelua kirjoitti:
Saloka, aina välillä mainihet miettiväs miestukihenkilöä. Ymmärrän että voi mietityttää, itseäkin mietityttäis jos esim.lääkäri yhtäkkiä vaihtuis mieheksi. On välillä joskus ollutkin. Mutt tukihenkilö, kotiin tuleva henkilö...

Työelämässä keikkatyössä kuitenkin joillain kerralla sattunut miehiäkin työkavereina. Ne, jotka hakeutuneet alalle, sosiaalialalle, tai hoitoalalle, niissä on jotain erityistä toisenlaista kuin tavan miehissä. Heissä on mielenkiintoa olla avuksi, halua auttaa. Heitä on koulutettu hommaansa. Heissä on ehkä enemmän ihmistä kuin sellaisissa joita tavataan vain toimistossaan.

 

Juu miettisin sillon kauan sitten, kun oma tukihenkilö jäi lomalle että siksi aikaa olis mies tullu. Mut olisin kumminki menny lukkoon. Tulee sellainen hälyytysvalo päähän, "vaara". Mulle ex teki niin paljon pahaa, etten voi ajatella seurustelusuhdetta. En ainakaan puhumatta toisen kanssa.

Taustalla tulee 50km hiihto.

Äiti tos kävi ja toi huomiseksi pitsa ainekset. Samalla annoin isälle vietäväksi muutama psnnarimuffinssit. Toivottavasti huomiseksi riittäis tä jaksaminen.

Mulla on vasyneen energinen olla. Mun pitää ottaa taukoja, että jaksan seuraavaan asiaan.  Seisoo ei oikee kestä kauan, muuten tulee olo et pyörtyy.

Pitää tänään suunnitella miten huomiset pitsat tekee ja missä järjestyksessä. Onneks ei tarvii kohottaa.  Ottaa jauhelihapaketit sulamaan...

Alko päätä taas oireilee. Mulle ei sovi tä 2-3h syöminen.....

Isä oli ilmeisesti sukista iloinen. Ei siitä saanu taas selvää.

Koht pitäis alkaa nukkuu. Aamulla tarvii aikasin alkaa tehä pitsaa. Just muistin jauhelihat ottaa sulaa 😂

N. 2h siinä meni, ku teki 2 peltiputsaa ja paisto itelle perunoita ja munia ja söi. Taikinan tein ite, hiivaton. Täytteeksi j. Lihaa ja kinkkuu.  Illemmalla on pakastus opetaatio. Pilkkominen ja pakastaminen.

Ajattelin klo 15 aikoihin syä jolo ne loput pannarimuffinit tai sit pitsan palanen. Ja klo 17 aikoihin toisinpäin.

En tiä kuinka kauan teen tätä syömisjuttua. Sen oon huomannut et laktoosia ku syön, ei tuu oireita. Maha on ollu suht ok. Syömisen ohella juon vähintään 1.5 litraa vettä päivässä. Pelkään va mennä vaaalle sit ku semmoiselle pääsen. Oma on rikki. Äitin tykön olis. Oon pyytäny tytön ostaa kun käy ehkä ennen mua kaupassa.

Mut jos nyt kutois noita sukkia.

Voimat loppuivat ja tulin klo 16 sänkyyn jo. Ei jaksa kuunnel musiikkii, ei lukea, ei mitään. En jaksanu ees vaatteita riisua. Vessaan pitäis mennä, mut ei jaksa.  Kai se tässä loppu ilta menee 😥

Sain mä sentään vessas käytyy ja samal täytin vesipullon ja otin pannarit. Muuten oon ollu sängys. Ai nii, otin mä mukillisen teetäkin. Oon soittanu tutul, sille ei paljoo tarvii puhuu, ku se puhuu ja lopettaa puhelun. Soitin ja puhelin tytön kans. Hän koittaa huomen uutta tietsikkaansa, miten toimii yms. Olen äitille soittanu, ku se hermoilee miten isän ultra ja röntgen menee huomen. Labroja oli tullu, jossain oli jotain häikkää, paremmin tiedetään, ku lääkäri soittaa. Mut kukaan ei kysyny mun vointii ym, tyttö nyt ei tieny, mut äiti ja tuttu tiesi. Ehkä se on niin, et oon toisten roskakori/sylkykuppi.

Mua ei enää ees kiinnosta huolehtua itestäni. On kipuja, jos kovia otan codia. Jos pärjään ni ok. Liikkuminen on tullu huonommaksi. Puhe sekoilee välillä. Puheen ja kirjoittamisen ymmärtäminen on välil hankalaa. Tä väsymys/uupumus. Ja jne.

Ehkä mun kannattaa alkaa nukkuu, yrittää ees. Kunnes herään painajaiseen tai siihen et pää sanoo naps. Kuuntelen autojen menoa, sekunttiviisarin etenemistä. Lasken kovin, mut ei auta. Joskus olen sit nukahtanu, kunnes herään paljon enne kellonsoittoo. Enkä saa ehkä enää unta....

Tänään on vaikea päivä. Millään ei jaksa olla enää. TUlikose totaalinen väsymys nyt sitten. Onko se tälläst. Jostain kaivoin jaksamista ja paistoin hiukan pottuja.Kuoret lenteli sinne tänne, mut en jaksanu noukkia vielä.Kumminki kumoon itteni keittiön lattialle. Söin ja join mukillisen teetä. Samalla mietin, miten saan astiakoneen tyhjennettyy ja täytettyy.

Oon yrittänyt chateis olla, et jotain "elämää" olisi tähän päivään. Mut se keskittyminen ja jokin saa mut vaan johonki omaan elämääni. Chattejä on vielä, saa nähä miten käy.

Huoltomiehet kävi aamulla. Lavuaarin putket menny väärään kohtaan, bide sai uuden pään ja olohuoneen yks kohta ehkä katotaan, onko siinä kosteusvaurio. Kivaa,  taas kämppä tämmöinen.Viime kämpäst joutusn häippäsee 2 viikossa. Pitäisikö alkaa kattoo sopivaa asuntoo jo nyt...

Isällä menny ultras ja röntgenis hyvin. On ainakin hengis kotona ja oottaa ruokaa. Nyt vaan ootellaan tuloksia.

Tyttö on herännyt koulutunnille. Häärännyt mukana. Uusi kone siis pelittää.

Tänään kun jaksais tonne 21 asti olla ylhäällä, on aika hyvin. Mut tä olo saa hengityksen raskaaksi ja sitä kautta ku ajattelen, että alan hypertiloimaan ja sit oon omalla tuolillani, omassa kotonani, yksin , saaden jonkun ahdistus tai paniikkikohtauksen. Ja lääkeen saa vasta klo 15 tai 19. Pitää vaan rauhottuu...

Klo 19 jälkeen meinasi taju lähteä. Ekalla kerralla menin lattialle istuu ku jalat oli puuroa. Sen jälkeen nousin ja alkö korvissa soimaa ja pyöryttää. Äkkiä iltapalatarvikkeet jääkaappiin ja nopeesti sohvalle. Kyl siin sai seinistä pidellä. Sohvalla huomasin et tuli kuuma ja otin hupparin pois.

Þätä ennen olin ottanu 1.5h ennen codin. Toi selkä tai mikä lie, alko olee niin kipeenä. En tiä onko näillä jokin yhteys. Ei ainakaan ennen o ollu.

Selkä, mikä lie, kipu rauhottui, mut ei loppunu. Koko ajan on kipua, olen missä asennossa tahansa. Ihan ku vasen jalka ei ole mun. Otan pienen codikuurin, jos se auttais.

Jään la yksin. Suunnitelmis oli ti mennä apteekkiin hakeemulle lääkkeitä lisää. Mun on pakko saada toi kipu lakkaamaan.

Huomen suunnittelin pyykinpesua ja leipomistä..myös tiskonehommat. Muþ voi olla et ne kaikki jää nyt.

Mut yritän alkaa nukkuu... ja toivon etten herää 5 aikoihin.....

Kivut on aika kovat ja mä en suostu makaa. Vasenta jalkaa sattuu pakarasta lähtien. Vointi muutenki heikko. Jotenki jaksan puhelinta pitää.

Piti lripoa, mut se saa jäädä tulevaisuuteen. Piti pestä pyykkiä, mut senki kohtalo on tulevaisuus. Samoin tiskit.

Yritän tos kutoo, jos se helpottais mielialaa....

saloka kirjoitti:
Piti lripoa, mut se saa jäädä tulevaisuuteen. Piti pestä pyykkiä, mut senki kohtalo on tulevaisuus. Samoin tiskit.

Vitsit, eipä tommoisessa tilanteessa auta hirveästi tulevaisuudesta huolehtia. Työt ehtii kyllä sitten ajallaan, nyt keskityt vaan tekemään mukavia hommia (vaikka sitä kutomista) ja selviytymään niin pitkään että kipu hellittää.

Oliko jotain erityistä mikä laukaisi kivut?

soroppi kirjoitti:

saloka kirjoitti:
Piti lripoa, mut se saa jäädä tulevaisuuteen. Piti pestä pyykkiä, mut senki kohtalo on tulevaisuus. Samoin tiskit.

Vitsit, eipä tommoisessa tilanteessa auta hirveästi tulevaisuudesta huolehtia. Työt ehtii kyllä sitten ajallaan, nyt keskityt vaan tekemään mukavia hommia (vaikka sitä kutomista) ja selviytymään niin pitkään että kipu hellittää.

Oliko jotain erityistä mikä laukaisi kivut?

En tiä mikä laukaisi. Onhan toi alaselänkylki ollu kipeenä koko ajan, mut eilinen oli tuskaa. Onneksi sain yöllä nukuttuu ja pääsin sängystä ylös.

Kipu saatu jokseekin hallintaan. En ota codeja enää. Katon millaista se on ilman.

En o täällä mitään ihmempiä tehny. Kutonu sukkia, juonu teetä litra tolkulla, chattaillu yms.

Tänään tyttö tuli pikasesti käymään. Haki villatakkinsa ja kuvattiin se samalla. Kelpuutti.

Isän kans on vähän ongelmia.

Eilen kävin vanhemmilla. Mennes ei tuntunu miltään, mut tulles oli raskasta. Mut selvisin.

Äiti jotain puhu et huomen pitäis postiin mennä. Ei yhtään huvittais eikä jaksais. Sit äiti hakis kaupasta 5kg pottuja. Toivon salaa ettei niitä olis. Mä tiiän et äiti pakottaa mut lähtee. On ihme jollei. Mulla oli kyl muita suunnitelmii huomiseksi, mut mitä mulla niitä olis. Ei mul ikin saa semmosii olla. Kaiken lisäks en tiiä onko kortti voimas enää, enkä varmasti maksa kuukautta yhen linjan takii.

Mun pitää maanantaina sit soittaa lääkärille. Siirtää sekin.

Ruoka tarvii suunnitella uudelleen. En voikaa tehä sitä laatikkoo, kun en mä kaupan jälkeen jaksa enää kuorii ja pilkkoo pottuja js porkkania.

Kaikki menee päin mäntyy vaan yhden posti/kauppa reissun takii. Ja ku mä en tarvii mitään kaupasta. Voin kattoo vaakaa itelleni, mut sekään ei ole mikään pakottava ostos.

Täällä myrskyää ulkona. Saa nähä mitä tuhoa se tekee...

Vihĺoo jostain tuolta vasemmalta alamahasta. Kun vihlasee, menee silmät kiinni kivusta.

Tein väärin ku menin kauppaan. Se oli painajaista. Mennes mummot puhui maailmanlopusta jonka korona aiheuttaa. Kaupassa.... niin kaupassa... iso kauppa, remontti, hyllyjen siirtämiset, ihmispaljous ja maski. Kassoilla oli tunne et nyt lähtee taju. Sain itteni tsempattuu. Pääsin ulos ja sain maskin alta hiukan happea. Kotona maha meni sekaisin.

Olen tos yrittäny sen jälkeen kutoo, mut aina puikon jälkeen se putoaa syliin. Luovutin nyt ja tulin sohvalle maate.

Syöminen on vähän ollu sitä mitä on löytyny, eli ruuaksi vegepuikkoja ja jälkkäriks pari munkkii. Iltapala edessä vielä.

Huominen ruoka hiukan elää koko ajan. Tällä hetkellä uunivuokaan on menossa... perunaa, jauhelihaa, porkkanaa, kukkakaalimurua ja parsakaalimurua. Saa nähä mitä soopaa siitä tulee.

Huomenna vanhemmat lähtee viikoksi pois. Saa nähä miten pärjään. Ruokaa mulla on ja tehtävä lista pitkä.

Nyt lepään ja sit siirryn sänkyyn ehkä lukemaan...