Ne sensorit herkkenee ajan myötä, joilla suojaat itseä liian roiseilta roiskeilta. Tarkoittaa sitä, että synkemmät ajat voi loiveta. Aina on toivoa 😎😀

Kiitos soroppi ja Keskustelua.

Virta vähän tuntuu hiipuvan, mut ei loppuvan. EIlen luin hujauksessa iltasadun, vaikka sivuja oli 15. Enää 2 lukua ja sit kirja loppuu.

Pitäis mennä laittaa maskit pesukoneseen, kun niitä on sen verta paljon. Sit tekemään ruokaa. Mietin va, riittääkö margariini kaikkeen.

Kirjoitus sujuu nopeemmin kun ajatus. Tossa tein aamupäivällä sukkia, purkasinki ne jo ja aloitin uudelleen. Eikä menny hermot.

Yritän olla soittamatta äitille ja tutulle. Niillä menee hermot muhun jo.

Perjantaina on sossu ja ensi viikolla hoitaja. Hoitaja pelottaa, kun hän ei usko eikä näe mun jaksojani. Sossu pelottaa kans, kun se voi passittaa mut hoitoon. Mut kaipa ne menee hyvin joka tapauksessa. Pitää vaan perjantaina muistaa keskittyy. Se ongelma mulla hiukan on. JUst chattiin kirjoitin että se on kivaa kun on yhtä aikaa masentunut, yliaktiivinen ja harhainen. Onneks harhat on mieniä ihmeellisiä pilkahduksia. Mut päivä tässä mennään.

Mut nyt ruuan tekoon....

Taitaa energiat olla out. Voimat vähissä, tulin sohvalle. Otin 2 mukillista teetä. Yritin, en jaksanu neuloo. Jos myöhemmin illalla sit. Katon jouluisia ohjelmia, kun jääny kattomatta. En jaksa ees soittaa kenellekkään. Parin tunnin pääst alkaa peli, 3h päästä striimi.

Olen saanu jotain tehtyy.... pesin maskit, tein 3ksi päivää ruuan, tiskikone hurisee, en kai mä muuta sit o tehnykään. Hirveen vähän. Tänään en jaksa suihkuun, huomenna uusi yritys. Viimeistään pe aamulla mentävä.

Nyt lepään, juon ja katon tv:tä. Peitto korvissa...

Oksensin pitkästä aikaa. Ei va juominen imeytyny. Mul on joskus tälläisia hetkiä. Sit nollaan ja taas kaikki alkaa alusta.

Pesin ja rasvasin kasvot ja huulet.

En illalla jaksanu tehä mitään, äskön lopetin iltasadun. Huomenna luen viimisen kappaleen tosta kirjasta. Haikea luopuu, mut uusi tulee tilalle. Toivon et siitä tulee yhtä jännä. Sen uuden luen itsenäisesti, vaik tuttu vissiin luulee muuta.

Masentuneisuus alkaa nostaa päätä. Aamulla oli tosi vaikea herätä jo. Miten mahtaa huomenna käydä sit.

Ulkona on kaamee sumu. Ei ees naapurin taloa näe. Toivon ettei tyttö oo kavereiden kans autolla.

Tällä hetkellä yliaktiivisuutta ei oo. Ei ainakaan niin paljo et pää hajoo.

Harhoja ei oo, mut kyl mä olan yli vilkuilen vähän välii, tyhjässä kämpässä. Hajuharha tai sit niin ku ite itelleni sanoin, se oli ruuasta lähtöisin olevaa krääsää. Kun kerran paahdoin kastikkeen vehnäjauhoja, enkä tuulettanu. Ihme ettei palovaroitin lauennu, tosin ilma oli ihan kirkas. Välähdyksiä ei o ollu tänään, eikä pitkään aikaa hahmoja.

Näillä kun katsoo, ni kaikki on ok, et voi alkaa nukkuu. Mut meen kattoo viel facen ja sit sammuu valo.

Ärsyttääkö teitä, jos oma äiti tulee häärää sun asuntoosi?

Joo, äiti tuli. Ja meni. Tällä kertaa pesi vessan. Sit se katto jotain sukujuttuu mun tietsikalta.

Joulutorttujakin toi. Paistoin ne just. Huomiseks jauhelihaa...

Sain just kirjan loppuun, olen väsyny. Menen nukkuu....

Yliaktiivisuus alkoi taas, mut olen pystynyt jotenkuten pysymään paikoillaan.Mitä nyt yli 300 askelta keittiön ja olohuoneen välillä kuljettuna. Oon yrittänyt keskittyy tietokoneeseen ja telkkariin.

Huominen sossun palaveri pelottaa. Mitä sossu tai tukari sanoo, jos ne huomaavat jotain. Jos mulla vielä aamulla on tä.

Äiti kävi kaupassa ja toi mulle jauhelihaa ja teetä. En ite lähtenyt. Soitin äitille että munia voi tuoda, kun ei ole ku 5 enää jäljellä ja ne menee kun kerran tekee kokkelia.

TÄnään alkaa uusi kirja. Menen kohta tekemään iltapalaleivät ja sit sänkyyn kohden. Katon yhen striimin, jos se tulee ja sit alan lukee kirjaa.

Voin kattoo jos jaksan kirjan jälkeen kirjoittaa tänne vielä ja kertoa millainen kirja oli... tai se alku...

Ärsyttäisi jos tulisi hääräämään. Jos tulisi niin sanoisin et ei tartte tulla. Kylässä saa käydä ja auttaa jos pyydän, muuten en kaipaa ketään hääräilemään näin aikuisena enää. Tosin ei tääl oo häärättävääkään kun pidän itse kotini kunnossa.

Suosittelen sanomaan äidille suoraan, että lopettaa ja pyydät kyllä jos tarvitset apua.

Kirja oli mielenkiintoinen ja luin 30 sivua sitä heti.

Laitoin hhuomiset vaatteet valmiiksi. Toivon etteivät ne tuu ennen aikoja, sillä mä nukun ja herään vasta 30 min ennen aikaa. Jos nyt nukkumisest tulee jotain.

Ei väsytä sellai unettavasti yhtään, muuten kroppa on väsyny. Aivot käy ylikierroksilla. Näen ja keksin erinlaisia juttuja mitä voisin tytölle tehä. Mut tiedän ettei hän ikin niitä käyttäis.

Ehkä on parempi sulkee puhelin. Sammuttaa valo ja ottaa hyvä asento.... ja koittaa nukahtaa...

Sossu meni jotenkuten. Paniikissa kroppa. hääräsin sukkiani ja muuta vastaavaa, mutta vastasin kysymyksiin. Hermostuneesti naureskelin välillä. EI siitä tullu mitään. 5 min ennen sain kuulla ettei omaa sossua tullu, va sijainen joka oli MIES. Dikdi enemmän lukkiutumista. Mut ei mua mihinkään hullujen sekaan heitetty.

Yö meni pipariksi. Äiti soitti puolilta öin et heidän varastoon murtaudutaan/ murtauduttiin. Mitä mä sille voi tehä. Luulin et olin nukkunut jo kauan, mut olinki joku tunnin. Sen jälkeen ajatukset lähti liikkeelle ja sain nukuttuu vaan 30 min pätkissä, kunnes aamu tuli.

Nyt ajattelin että kun olen jo syönyt, ni kudon tässä ja ootan että mm kisat jatkuu.

Nyt mä taidan tietää mistä yliaktiivisuus johtuu. Tai sit on semmoinen jakso et aamu ihan okei, illalls ksrkaa kaikki käsistä.

Sain tytön villatakin valmiiksi, jes!

On vaikeaa kirjoittaa tätäkin. Koko ajan teen vähän käsitöitä, sit teen taas jotain hiukan, kunnes taas teen jotain jne jne.

Toisin sanoen pääni hajoaa ihan kohta, jollei tä lopu. Läheiset ei jaksa mun soittojani. En pysty keskittyy ees tohon hemmetin peliin.

Millainen päivä huomen mahtaa olla....

Sit kaikki meni siihen et sain ahdistus/paniikkikohtauksen. Vaan ja ainoastaan siitä että yritin tutulta ja äitiltä pyytää apua. Tuttu reagoi vasta sit ku sanoin et on kivun takii vaikee hengittää. Äiti alko puhuu isästä, ittestään ja neulomisistaan sukistaan. Lopulta sanoin et en haluu puhuu, ku ei hänest o mitään apuu. En tosin tiedä mitä apua olisin halunnu ees. Mut tapahtunu mikä tapahtunu. Onneks oli lopulta lääkkeiden otto aika ja 30 min olo alko helpottaa. Vanne rinnan päältä hävis, hengitys tasaantu, puhe rauhottui. Tuntùi ku olis pilvissä leijannu.

Nyt oon sängys. Alan kohta lukemaan sitä kirjaa. Saa nähä kuinka pitkälle tällä kertaa pääsen.

Huomen isä menee silmälääkäriin. Äiti kattoo miten matka menee ja jos hyvin ni sit tulee täällä käymään, ainakin hakee tytön villatakin.

Mä varmaan katon urheilua koko päivän ja kudon tossukoita. Olen saanu toisen sukan melkein valmiiksi, enää toinen. Sit teen samalla mallilla toiset, pelkkää liilaa.

Mut nyt kirjan syöveriin...

Isot kukat kasteltu, oli siinä työtä. Taas.

Kroppa alkaa ottaa kierroksia, joten se mun teoria ri pidäkään paikkaan. Toivottavasti ei päädy ahdistukseen. Taas.

Eilen jaksoin lukea 20 sivua, eli oon 50 sivua lukenu kirjasta. En voi sil mitään, ku se vie mennessään.

Huomiseks tarvis keksii ruokaa. Ma paistan juureslettuja ison kasan.

Mikä teoria se oli, mikä ei pitänytkään paikkaansa? (Tuntuu ettei saisi kysyä kun tiedän etten välttämättä ole lukenut kaikkia viimeaikaisiasi viestejä niin huolella läpi.. Mut kysynpä kumminkin. Vähän niin kuin tervehdyksenä. 🙂 )

Otin pakkasesta ylikypsää hernekeittoa. Saakoon kelvata huomiseksi päiväksi.

Söin tänään kokeeks kaurajätskiä. Saa nähä mitä maha tuumii. Vielä ei kamalasti.

Oon juonu tänään lämmintä teetä 2.8 litraa, kylmää teetä 5dl ja vettä 1.5 litraa. Ei voi sanoa et oon kuiva.

Tänää en lue kirjaa. En jaksa. Ootan lääkkeen tehoa ja menen maate..

Tytöllä on kaikki ok. Voin olla levollinen. Isällä ja äitillä myös.

Äiti toi monta lankakerää, eri väriä. Käski tehä rumat sukat, ehkän mä siihen kyenny, vaikka ekaan laitoin vihreetä, keltaista ja vaalean lilaa. Huomen näkee enemmän ku teen sitä. Edelliset tossukat valmistui.

Nyt alkaa silmät harittaa... joten moikka.