Hei.
Ajattelin aloittaa ketjun, johon kaikki voivat vapaasti kirjoittaa. Ajatukseni on, että voimme keskustella painonhallinnasta, laihdutuksesta ja siitä, mikä on tavoitteemme. Toivon, ettei tähän ketjuun tulisi kovin laihdutus-vastaisia viestejä. Niin, että positiivinen asenne painonhallintaan ja laihduttamiseen säilyisi.
Itse aloitin tämän laihdutus-prosessin kesän alkupuolella. Käytän ensisijaisesti Nutrilettia. Välillä olin hetken normiruoalla. Kiloja on jokunen tippunut, mutta nyt junnaa paikoillaan. Ehkä siksikin ajattelin aloittaa tämän ketjun, että voisin saada motivaatiota tähän omaan painon pudottamiseeni. Vaikka mieli on maassa, on mulla kuitenkin motivaatiota laihduttamiseen. Ja näin se on helppoa. Ja hei, tämä ei ole mikään Nutrilett mainos! Olen ollut aikanaan Painonvartijoissa, ja menisin uudelleen, jos se olisi vielä Suomessa.
Minkälaisia kokemuksia teillä on? Oletko laihduttanut joskus tai laihdutatko nyt? Miten olet onnistunut? Mitä muuta aiheen tiimoilta on mielessäsi? Kirjoitellaan…🙂
saloka kirjoitti 18.11.2015 11:50
Tuli taas syötyy liikaa. Menin suoraan suihkuun. Mietin jos kävis temen hakee ja ottain Päikyt. En mä syö ny ku perunan ja broikkukasviskastiketta ja salaattia. Lautanen oli ihan täys.bajatteölin heti et pääsen suihkuhuonees oksentaa, mut oven taa tuli joku. Rintaa ahdistaa niin paljon.
Verikokeis natrium arvo yläkantis, muut suht ok.
Temekin laittaa maahan järkyttävästi ilmaa, mut sitä on pakko syä.
Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Voitko nyt yhtään paremmin, kun syöt enemmän? Niin voisi ajatella... Et ole niin aliravittu... Voimia sinulle!
Paino oli mennyt vähän alaspäin. Kiva.
Mietin tuota anoreksian kaipuuta. Mikä mut saa haluamaan sairastua vakavammin? Vastausta mulla ei ole. Muuta kuin, että sairas pää. Aina olen halunnut painaa vähemmän. Kokenut itseni ylipainoiseksi. Ja nyt olenkin sitä reilusti. Vähemmän pitäisi painaa, mieluiten sairaalloisen vähän.
Mulla on terapia tänään. Puhun tästä... ellei muuta tule väliin...
Yhdeltä hoitajana tuli taas kommentit annoskoostani.
Kävin ryhmän jälkeen heselt ostaa isot rajut. Osastolla oksensin ne sit pois.
En voi yhtään sen paremmin. Olen sekaisin ajasta ja tekemisistä. Onneks mul annetaan ja vaaditaan lääkkeitä, meinaan en yhtään muista mitä pillereitä kävin illalla hakee.
Käsityöt takkuaa. Kaikki takkuaa.
Osittain kai kyse on hylätyksi tulemisen pelosta. En uskalla voida hyvin. Jos olisin anorektinen, mitä musta ei saa, saisin hoitoa ja huomiota. En tulisi - ehkä - hylätyksi. Olen kovin herkkä tuolle. Oppinut sun luultavasti jo lapsena.
Tämän päivän pisteet on syöty, joten iltapala on vettä. Ei onneksi ole nälkä. Syön nyt noin 19-20 pistettä. Omega sisältävään öljyn olen ainakin tilapäisesti jättänyt, kun pisteet ei riitä muuten. Se vie kuitenkin aina sen kaksi pistettä. Tosin kai minä sen rasvankin tarvitsisin.
Riisissä ja makaroonissa pitäisi siirtyä tummiin tuotteisiin. Ne ovat vain kalliimpia.
...Mutta tuosta hylätyksi tulemisesta... tai oikeastaaan siis sen pelosta... En minä tiedä, miten siitä voisi päästä irti. Mulle se on luontainen tapa olla ja toimia. Ei keneenkään voi lopullisesti luottaa. Eikö se ole vain realismia?! Onko teillä muilla kokemuksia ja ajatuksia asiasta?
Heräisin ennen kuutta. Tarkoitus oli nukkua kahdeksaan, mutta kun ei väsyttänyt, nousin ylös. Takaisin sänkyyn voin mennä. Tälle päivälle ei ole ohjelmoitua ohjelmaa. Kaupassa pitää käydä. Tyttö tulee! Mä tosin oon koko viikonlopun kurssilla, mutta nähdään illat!
Paino oli puolikiloa alempana kuin eilen ja samalla koskaan. Neste-juttuhan tuo pääasiassa on, mutta niin on tosin ollut aiemminkin eli ehkä ihan oikeasti mennään alaspäin. Mutta kyllä mulla on vielä 3-4 kiloa matkaa seuraavaan kymmenlukuun. Ja sitten vielä 10 kiloa matkaa...Josko pääsisin ensi kesään mennessä tavoitteeseeni, siihen terveeseen. Sitten voidaan katsella anorektikon taivalta.
Tänä aamuna otin ihan normi-määrän Duphalacia. Vatsa varmaan menee taas luikurille siitäkin. Pitäisi löytää sopiva annostus, mutta enää en tiedä, mikä on normaali vatsantoiminta. Eli ainakin pään laktuloosi on sotkenut.
Tälle päivälle on paljon suunnitelmia. Ompelua, siivoamista, pyykkiä, kaupassa käyntiä... kai muutakin... Saa sitten nähdä, mitä saan tehtyä...
Hain temen et pääsen nukkumaanm on tyhjä ja ahdistava olo. Kävin oksentaa lounaan pois. Pelottaa maananen hoitokokous.
Tytöt lähtee tätinsä kanssa mökkeilee.
Ostin yks päivä sokeritonta Jussia. Et se On makeeta.mutbnyr silmät kii ja musa sopimaan. Ei tästä kirjoittamisesta mitään tuu.😴
Hei, Saloka.☺️❤️☺️ Mulla on puurolautanen ja kahvimuki edessäni. Tänään otin Duphalacin aamusta. Toivottavasti vatsa ehtii toimia ennen kurssille lähtöä.
Eilen en ottanut Duphalacia, joten paino oli tänään puoli kiloa enemmän kuin eilen amulla.
Mulla on illaisin käytännössä lähes hallitsematonta syömistä. Se on vaikeutuntu viime aikoina. Voisiko Ketipinorin vähennys vaikuttaa siihen? Siinä olisi ainakin ajallinen yhteys. Onko ajatuksia, miten selviäisin tämän asian kanssa. Oksentaa en montaa kertaa illassa haluaisi...
Itsemurha-ajatuksiakin on taas. Ei kovin voimakkaita, mutta on kuienkin...
Sarjassamme,äiti joka ei ymmärrä mitään. Kuulemma joudun huomenna pois jo hänen mukaan. Saa nähä sit.
Söin ja oksensin. Hyvää ruokaa oli, mut ahdisti ni pirusti.
Hei, Saloka. Mä haluan kuolla. On elämässä kivoja asioita, niistä nauttii sen hetken, mutta lopuksi kaikki tuntuu tyhjältä. Voi olla, että olen nyt väsynytkin, ja se synkentää ajatuksia entisestään. En keksi tapaa satuttaa itseäni riittävästi. Otin äsken Temestaa, ettei sattuisi pahempaa. Mä vain haluaisin pois.
Mikä sut saa olemaan syömättä?
Syömiseksihän tämä ilta sitten meni...🤕
Huomenta. Tulostin ruokapäivkirjaan tyhjiä lehtiä ja tein taulukon painonlaskun seurantaa varten. Taulukonkin perusteella mennän alaspäin. En jaksannut tiskata, joten otin puuron sijasta aamupalaksi rahkan ja pilkoin sekaan omenan paloja. Hyvää oli, ja vienee nälän usemmaksi tunniksi.
Illalla mulla tulee syötyä liki koko ajan. Joku ratkaisu siihenki pitäisi löytää. Olen yritänyt syödä välillä reilumminiltaruoalla tai ottaa proteinia, muta kyllätämä jatkuu. Nyt olen tosin syönyt ilta-aterialla tavallista vähemmän, kun päivällä olen syönyt runsaammin. Mulle sopiva taasapaino pitäisi löytää. Ehkä se siten on se ilta-aterian suuruus.
Viikonlopulta jäi jäljelle juustoa, pitäneee pakastaa se. Se on ollut pakkasessa jo kertaalleen. Toisaalta siitä voisi tehdä kasvispaistoksen. Energiaa olisi vain juuston verran. Mulla on nyt yksi parsakaali. Voisi laittaa siihen myös nuo rupuset tomaatit. Mitenköhän porkkana käy siihen?.- kokeillaan. Sitä pitää esikypsemtää. Pitää katsella netistä ohjeita lämpötiloista ja ajoista...
Tuntuu jotenkin tyhmältä kirjoitta ruoasta tai painosta, kun sekin kaikki tuntuu loppujen lopuksi merkitykettömältä.
Hoito kokous. Siirryin toiselle osastolle jossain vaihees ja siellä tulee pidempi jakso. Menen huomenna omasta tahdosta kotiin käymään. Hoitaja ja lääkäri hiuka empi.mulla on niin paljon asioita,joita tarvii hoitaa.
Eilen yritin oksentaa ruuat pois,onnistumatta kokonaan. Taisin kaks kertaa käydä.
To pitäisi alkaa käydä ulkona. Vähintään 30 min lenkki ĺounaan ja päivällisen välii.
Jp. Kysyit jotain mun syömisestä. Mun suhde ruokaan on väärin. Jos annettaisiin,ni en söis ikinä mitään. Ruoka saa mut vsymään jan ahdistamaan.
saloka kirjoitti 23.11.2015 15:8
Hoito kokous. Siirryin toiselle osastolle jossain vaihees ja siellä tulee pidempi jakso. Menen huomenna omasta tahdosta kotiin käymään. Hoitaja ja lääkäri hiuka empi.mulla on niin paljon asioita,joita tarvii hoitaa.
Eilen yritin oksentaa ruuat pois,onnistumatta kokonaan. Taisin kaks kertaa käydä.
To pitäisi alkaa käydä ulkona. Vähintään 30 min lenkki ĺounaan ja päivällisen välii.
Jp. Kysyit jotain mun syömisestä. Mun suhde ruokaan on väärin. Jos annettaisiin,ni en söis ikinä mitään. Ruoka saa mut vsymään jan ahdistamaan.
Hei, Saloka!☺️❤️☺️ en ollut aiemmin tajunnut, että olet sairaalassa. Luulin sinun olevan vanhemmillasi... Onko tyttösi heillä?
On varmaan hyvä, että olet nyt osastolla! Valvotaanko syömisiäsi? Mikä on se perussyy, miksi olet nyt sairaalassa? Onko se masennus vai tuo syöminen vai mikä?
Muistan, että kun olin ensimmäistä kertaa sairaalassa - vuosia siten - mun piti jossain vaiheessa alkaa käydä puolentunnin kävelyillä. Ei huvittanut yhtään. Laauhustin hitaasti jonkun pienen lenkin, olisiko ollut kilometriäkään. Toivottavasti sinulla sujuu paremmin!
Kerro, miten kotona käynti meni...
Voimia sinulle! (Minäkin haluaisin sairaalaan.)
Paino oli taas laskenut. Olen kai luonteeltani "kirjanpitäjä". Mulla on monenlaista listaa jääkaapinovessa. Seuraan ahdistusta ja lääkkeiden käyttöä siihen, jotta näen onko siinä jokin logiikka ja näen paljonko Temestaa ja beeetasalpaajaa menee. Seuraan myös syömisiä eli pidän ruokapäiväkirjaa näkyvillä. Ja sitten painoa... Nyt tein listan, johon voin merkitä painon käyränä. Ajattelin, että siitä näkee selvimmin painonlaskun. Jos se vaikka motivoisi tässä projektissa...
Mulla on kohta edessä MS-piikin pistäminen. Pelottaa vähän.
Eilen ole ensimmäinen päivä, kun Ketipinoria meni vain aamussa. Viikon päästä tuo lääke on ainakin tältä erää historiaa. Sitä ahdistusta, minkä se peitti alleen aikanaan ei ole tullut takaisin. Olen sen osilta helpottunut!
---
Pistin tässä välissä. Saatui ja pelotti. Ruiskun nappia piti painaa kovaa, että se pisti. Mutta nyt se on ohi viikoksi. Onneksi tuo lääke sopii minulle!
Heräsin viiden jälkeen. Nyt jotenkin huono fiilis. Masentaa. Ehkä tässä on vähän väsymystä mukana.
Turhaa, turhaa, turhaa on kaikki vaan...
Jardin Prive kirjoitti 24.11.2015 5:58
saloka kirjoitti 23.11.2015 15:8
Hoito kokous. Siirryin toiselle osastolle jossain vaihees ja siellä tulee pidempi jakso. Menen huomenna omasta tahdosta kotiin käymään. Hoitaja ja lääkäri hiuka empi.mulla on niin paljon asioita,joita tarvii hoitaa.
Eilen yritin oksentaa ruuat pois,onnistumatta kokonaan. Taisin kaks kertaa käydä.
To pitäisi alkaa käydä ulkona. Vähintään 30 min lenkki ĺounaan ja päivällisen välii.
Jp. Kysyit jotain mun syömisestä. Mun suhde ruokaan on väärin. Jos annettaisiin,ni en söis ikinä mitään. Ruoka saa mut vsymään jan ahdistamaan.
Hei, Saloka!☺️❤️☺️ en ollut aiemmin tajunnut, että olet sairaalassa. Luulin sinun olevan vanhemmillasi... Onko tyttösi heillä?
On varmaan hyvä, että olet nyt osastolla! Valvotaanko syömisiäsi? Mikä on se perussyy, miksi olet nyt sairaalassa? Onko se masennus vai tuo syöminen vai mikä?
Muistan, että kun olin ensimmäistä kertaa sairaalassa - vuosia siten - mun piti jossain vaiheessa alkaa käydä puolentunnin kävelyillä. Ei huvittanut yhtään. Laauhustin hitaasti jonkun pienen lenkin, olisiko ollut kilometriäkään. Toivottavasti sinulla sujuu paremmin!
Kerro, miten kotona käynti meni...
Voimia sinulle! (Minäkin haluaisin sairaalaan.)
eka kotiloma ja ahdistaa ja jännittää. Olen ku norsu posliinikaupassa. Ruuan teen vasta nyt ja heti aloin laskee kaupassa, et tota ja tota ja sit pääsen oksentaa ne pois.
Olen ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. Mun aivot on ihan lukossa. Saan poissaolokohtauksia vähänn välii. Olen ns. sekaisin koko ajan. Syön 1-2 temestaa joka päivä. Illalla otan että saan unen päästä ki ja joskus ruokailun jälkeen.
Ensi yö pelottaa.
Huomenna on lääkäri. Menen tämän vuodon vuoksi, joka on kestänyt varmaan yli kk jo. Nyt sitä tulee hiukan enemmän, taas. Huomenna pitää ossalla olla klo 16 mennessä.
TÄnään lääkäri sano että mun pitäisi alkaa 30 min lenkkejä tekee, että joku hoitaja patistaa mut siihen. TÄnään sit puhuin perhetyön kanssa ja he tulevat aina joskus lenkkeihin mukaan.