En ole viikkoon tosissani laihduttanut. Enkä kyllä pitempäänkään aikaan. Nyt se alkaa... taas. Tänään tosin käyn kahvilla tytön kanssa, mutta lasken nekin pisteet... Tuntuu kurjalta, kun painon tippuminen on pysähtynyt. Olen ollut laiska!

Haluaisin pudottaa pisteet reilusti alle 18 pisteen, mutta se voisi olla liian vähän. Tuntuu, että olen taas jumissa koko tämän jutun kanssa. En osaa jatkaa... Nyt on pöydällä edessä 0-keittoa. Paistoin eilen IKEAn valmispakkauksen ruisleivän. Hyvää. En kuitenkaan "uskalla" ottaa sitäkään. Katsotaan sitten illemmalla, mitkä on syödyt pisteet.

Mun on ikävä tyttöä. Miestä en osaa nyt ikävöidä, vaikka lähti aamusta. Ehkä tuon ikävän takia haluaisin olla syömättä kokonaan?

Alkoi ahdistaa. Pelottaa, että paniikki on iskemässä. Huomenna vähenee taas Ketipinor. Eli jäljelle jää 50 mg:aa aamuun ja 50 mg:aa depotia iltaan. Kaksi viikkoa ja se on loppu. En ole huomannut, että painon pudotus olisi helpompaa ilman Mirtazapinia ja vähennetyllä Ketipinorilla. Eli se toive taisi olla turha. Mutta ahdistusta on ollut vähemmän, lukuun ottamatta noita paniikkioire-kausia. - Kyllä siitä paniikki yrittää tulla. Otin heti ahdistuksen tultua Temestaa ja beetasalpaajaa. Toivottavasti ne tehoaa pian!

Masentaa...

Tunnen itseni läskiksi täällä. Yritän syä, mut tämän päivän saldo on jo 2 viipaletta leipää, hiukan riisiä ja kanakastiketta ja hiukan jauhelihakastiketta. Vielä pitäis syä leipää. En tahdo.

Hei, Saloka! Hyvä, että olet syönyt edes jotain! Onko se pysynyt sisällä?

Mä olen halunnut monta päivää satuttaa itseäni. Se on jäänyt. Tein sen nyt. Mulla on niin ikävä ihmisiä. Haluaisin satuttaa enemmän!

Tekisi mieli syödä, mutta päivän pisteet on täynnä. Ei mulla ole oikeastaan nälkä. Ja samalla ehkä vähän ristiriitaisesti mä haluaisin mennä oksentamaan jo syömäni leivänpalat.

Haluan oksentaa, haluan sairaalaan, haluan satuttaa itseäni enemmän, haluan syödä - ja sitten oksentaa -, haluan juoda pään täyteen, mutta ei ole tippaakaan alkoholia talossa, haluan ottaa yliannostuksen, haluan kuolla, haluan elää, haluan nähdä tytön, haluan nukkua, haluan ommella, haluan rikkoa ompelukonen, haluan, että voisin sanoa, etten enää halua jaksaa! En halua minua...

Mittasin painon useamman tunnin aikaisemmin kuin normaalisti viime aikoina, sillä on iso merkitys, tiedän sen... Mutta tuo lukema! Noin paljon. Söin eilen kohtuudella, ja paino vain nousee.🙄 En nyt ymmärrä... No, samanlainen normipäivä tästäkin saa tulla. jos viikko menee painon kanssaa näin, niin sitten on ison pohdinnan paikka.

Menin nukkumaan vasta lähempänä puoltayötä, ja nousin kuuden jälkeen. Lyhyet unet, mutta nyt aamusta ainakin tuntuu, että riittää hyvin. En ymmärrä tätäkään.😉 Mutta tämä sopii hyvin.

Näin jotain unta... Taisin olla sairaalassa, ja se tuntui hyvältä ja tarpeelliselta. Kirottu epävakaus. Sillä perusteella evätään sairaalassa olot!

Satutin itseäni äsken ja satutin eilen. Muutamana päivänä viikolla olen suunnitellut satuttamista, mutta se on jäänyt. Nyt kun mies on poissa, on siihen mahdollisuus helposti. Oireilu jatkukoon! Kaipaan jo torstain terapiaa. Tekisi mieli oksentaa ja ottaa yliannostus. Nyt tekisi mieli satuttaa itseäni monin tavoin. Kaikella oppimallani... Ehkä tämä on ikävää miestä kohtaan, mutta en tunne sitä. On vain vaikea olla. Tyttöä on ainakin ikävä.

Mietityttää, miten vähillä lääkkeillä mennään. Olen tottunut siihen, että on monta lääkettä ja isot annokset. Nyt ei ole kohta psyykenlääkkeenä kuin Ixel masennukseen. Levozin on illassa unta tukemassa ja Temesta tarvittavana ahdistukseen. Kai tuo kertoo siitä, että mun sairauteni on aika lääkeresistentti. Paljon on kokeiltu, mutta millään ei ole suurempaa vaikutusta. Harmittaa toisaalta, että lääkkeitä on tullut syötyä vuosia todennäköisesti turhaan, mutta ehkä psyykkisesti olen nuo tarvinnut. Jotain on tarvittu pahaan oloon. Mitä tapahtuu seuraavan kerran, kun masennun kunnolla?

Nyt masentaa... Satutan itseäni koko ajan. Mikään ei tunnu nyt riittävän.

Söin lounaalla ja välipalalla sen verran vähän, että tuli sitten nälkä, johon söin liikaa. Ja edelleen voisin syödä. Nyt on mietittävä, miten selviän illasta. Taitaa päivällinenkin olla 0-keittoa. Ja jotain sen kanssa. Ja sitten keveyt iltapala. Että mä olen tampio. Olisin odotanut syömisen kanssa ruokaan, niin olisin saanut vatsan täyteen. Hemmetti!

Joutuisin ottaa pienen kaupallisen muusia ja salaattia lisää ja pari lihapullaa. Alko ahdistaa ja menin temen pyytää. Sain ja menin nukkuu. Heräsin siihen ku äiti herätti. PÄIVÄLLINEN MENI helpommin ja nyt iltapalakin. En silti syö tarpeeksi ja sen tiedostan, mut enemmän alkaa ahdistamaan. Ennemmin olisin syömättä.

Olen täällä ainakin viikon vielä. Sää nähdä mikä jatkoa tulee... En jaksa omaan ketjuun kirjoitella.

100 grammaa vähemmän kuin viikko sitten. Yritän olla siitä tyytyväinen, ja olenkin. Ja samalla alin lukema ikinä! Katsoin papereita, ja saatoin todeta - taas kerran -, että alaspäin mennään. Kuukausi sitten kyllä junnattiin melko samoissa painoissa, mutta sitten tuli reissu ja paino nousi. Siitä on kuitenkin lähdetty taas alaspäin.

Mutta kyllä minä hukassa olen... Miten jatkan? Ja eilen taas oksensin. Hampaat mun oli tarkoitus pestä, mutta oksennus tuli mieleen, ja sen tein. Olin tyytyväinen. Kuten eilen kirjoitin, en itedä, miten ja minkä verran söisin jatkossa. Painonvartijoiden systeemi on tuttu, mutta en ole enää täysin vakuuttunut sen toimivuudesta. Muuta en kuitenkaan osaa.

Painon putoaminen pitäisi saada taas vauhtiin, että tämän homman mielekkyys tulisi esiin. Nyt tuntuu tyhjältä puurtamiselta. No, ainakin tiedän, miten syödä, jotta paino ei nouse.😉 Jatkon kannalta jotain opittu.

Puolen tunnin päästä pitäisi pistää MS-piikki. Pelottaa taas kerran...

En o to jälkeen oksentanu.. mut mä mun annoskoot. Tiedän et enemmän pitäisi, mut sit iskee ahdistus. Tänään aamupalaksi otin 2 viipaletta leipää. Päässä tai mielessä soi se sika biisi. Olenko nyt 2 iltaa ottanu temen ja zopin. Jonkun Hän päästä taju menee jää aamulla herään. Sää nähdä kuinka kauan ne tästäkin kattoo.

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Oletko vanehempiesi luona? Ilmeisesti sun on siellä parempi olla kuin kotona? Ja saatte olla tytönkin kanssa samassa paikassa. Miten sen uuden lääkkeen kanssa oli?

Hyvä, Saloka, kun et ole oksentanut.

Minä halukun taas itseäni. Olin yhdessä tapaamisessa ja otin useamman palan kakkua. Tampio! Siinä meni päivän pisteet! Eikä oksentaminen enää auta...😠

Käytiin perheen kanssa he selkä. Söin sen minikanan. Nyt on v mäinen olon vielä pitäis iltapala syödä. Taidan sillon va jäi teetä. En voi oikee tekee ottaa jos otan sen klo 22.miksi mun piti syä se. Tekee niin mieli mennä laittaa sormet kurkkuun.

Yritin eilen selvitä kakunpaloista Duphalacilla. Tiesinhän ettei se auta, mutta otin silti. Vatsa meni luikurille, ja paino oli vähän aamusta, mutta en sitä sen enempi noteeraa, kun oli oikeasti vain nesteenpuutosta. Otin kuitenkin myös nyt aamusta Duphalacia, vaikka en sitä varmaan olisi tarvinnut.

Mun laihduttaminen taitaa olla jossain määrin sairasta. Oksentelua ja liikaa laktuloosia. Kaipaan päästä terveydenhoitajan juttusille, mutta siihen menee vielä pari viikkoa. Alan huolestua... mutta vain vähän... Kun paino ei tipu normi-keinoin, on yritettävä sitten muuta.

Nukkumaan meno meni eilen yhteentoista, ja nyt väsyttää. Oon menossa kaupunkiin päivällä. Tänään ei ommella. Tein itselleni eilen lähiaikojen työlistan. Olisi kiva saada jotain siitä tehtyäkin...

Hei, Saloka. Kehun sinua syömisestä, ja itse toimin toisin. Niin kai se meillä sairailla menee. Haluaisin saada sinut "lihomaan", jotta oma laihtumiseni näkyisi. Kuulostaako anorektiselta?! Ja sitten en edes laihdu!😟

Tuli taas syötyy liikaa. Menin suoraan suihkuun. Mietin jos kävis temen hakee ja ottain Päikyt. En mä syö ny ku perunan ja broikkukasviskastiketta ja salaattia. Lautanen oli ihan täys.bajatteölin heti et pääsen suihkuhuonees oksentaa, mut oven taa tuli joku. Rintaa ahdistaa niin paljon.

Verikokeis natrium arvo yläkantis, muut suht ok.

Temekin laittaa maahan järkyttävästi ilmaa, mut sitä on pakko syä.

Tulin kurkkaamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Minusta on hienoa, että huomaat itse, ettei laihduttamisesi ole ihan terveissä mitoissa. Minua pelottaa puolestasi, että suolesi tottuu tuohon duphalakkiin ja tekeekin ongelmia jossain vaiheessa. Ja tiput todella syvälle anoreksiaan. En minä pahaa tarkoita, ihan vaan huolestuttaa. Onneksi ei ole vielä lunta, se on minulle kauhun paikka. Nyt sentään saan itseni potkittua lenkille, mutta kun lumi tulee niin varmasti jää siihen.

dahliakukka kirjoitti 18.11.2015 11:55

Tulin kurkkaamaan kuulumisia pitkästä aikaa. Minusta on hienoa, että huomaat itse, ettei laihduttamisesi ole ihan terveissä mitoissa. Minua pelottaa puolestasi, että suolesi tottuu tuohon duphalakkiin ja tekeekin ongelmia jossain vaiheessa. Ja tiput todella syvälle anoreksiaan. En minä pahaa tarkoita, ihan vaan huolestuttaa. Onneksi ei ole vielä lunta, se on minulle kauhun paikka. Nyt sentään saan itseni potkittua lenkille, mutta kun lumi tulee niin varmasti jää siihen.

Hei, Dahliakukka!☺️❤️☺️ Mun sairaudesta kertoo kai se, että pidän tuota sinun "uhkakuvaa" anoreksian toteutumisesta toivottavana lopputuloksena. Kun voin psyykkisesti tällä hetkellä aika hyvin (=en suunnittele itsemurhaa, mutta esim satutan päivittäin itseäni) jotain on tultava oireeksi tilalle. Olen laihduttanut niin pitkään, että se menee yli. Kun tuloksia ei muuten tule, niin... toiset keinot käyttöön. Mutta on kyse muustakin. Onko se muu esim sairas minäkuva tai ruumiinkuva? Vai mitä? Mikä saa haaveilemaan anoreksiasta?! Olen näinä laihdutuksen vuosina naureskellut tälle "anorektiselle minäkuvalleni", kun painoa ilmoittaessani totean sen olevan esim. 37 tai 47 kiloa. Mitähän mun pitäisi tehdä? - Laihtua ja paljon!🤔