Painoa tullut ihan hirveästi takaisin! Ja vielä MS-piikkikin sattuu. (Itse pistäminen ei tehnyt kovin kipeää, mutta nyt se pistoskohta on arka.) Mua väsyttää.

Otin tuossa aamupalaksi ruispuuron. Nyt mennään pari viikkoa tosi pienillä syömisilllä! Miten vajaassa viikossa voi tulla noin paljon painoa!?😐 Ei mitään herkkuja! Pisteet 18 pisteeseen. Päivittäin! Ei ylityksiä! Tää tuntuu taas tosi hankalalta... Ehkä se, mikä tekee tästä kaikkein kamalinta, on se, että olen painoseurannassa terveydenhoitajalla ja haluaisin esittää hänelle onnistumisiani. Seuraavaan käyntiin on puolitoista viikkkoa, ja siihen mennessä on saatava paino ennalleen edelliseen käyntiin. Pelkään, etten onnistu.

Enhän mä edes tiedä, paljonko oikea painon nousu on, kun en muistanut heti herättyäni mennä vaa'alle, vaan vasta aamulääkkeiden oton jälkeen. Nyt otin Duphalacia reilummin. Kaikki keinot käyttöön... Haukun itseäni tästä kaikesta...

moi JP.
tässä tämä menee. Aivastellen ja niiskutellen.
MÄ uskalsin vaa´alle tänään. Ei näyttänyt niin hirmu lukemii, mitä ekana pelkäsin. Eilen sain syötyy ilman pahempii pahanolon kohtauksii. Tänään jatkan keiton syöntii ja toivon etten oksenna sitä pois. Yksi leipäkin olisi iltapalaksi vielä. Ostin eilen tosi hyvää leipää itelleni.

Hyvä, Saloka, kun sait eilen syötyä ilman oksentamista.😍 Mä yritän kanssa sitä. Lounas jäi väliin. Otin nyt välipalaksi 100 grammaa raejuustoa ja porkkanoita. Päivällinen on joko makaronilaatikkoa tai 0-keittoa. Katsotaan sitten miltä tuntuu...

Dosetti pitäisi jakaa. Kävin apteekissa ostoksilla. Nyt voin sumplia ketipinorit, sekä depotit että tavalliset, järjestykseen.

Nyt parina päivänä on mennyt puoliltapäivin useampi Temesta. Olen silloin juonut kahvia, mikä voi laukaista tuon liki paniikkia lähentelevän olon. Tai sitten Ketipinoria on lasketttu liian alas, ja saan siitä nuo oireeet. Mun oma ideanihan on, että Ketipinorin hyöty mulla on juuri tuo ahdistustason laskeminen. Ja jos sen joudun korvaamaan Temestalle, ei homma oikein toimi... Huolettaa...

Jardin Prive kirjoitti 26.10.2015 23:37

Hei, Juro 50! Miten sinulla on sujunut Ketipinorin tiputtaminen?

Mä vähennän ensi yöksi taas 50 mg depottia eli ensi yönä menee 200 mg depottia ja aamusta 150 mg tavallista Ketipinoria ja päivällä vielä 100 mg tavallista.

Hei JP
Ketipinorin tiputtaminen sujunut hyvin.Otin viimeisen 25mg lauantaina.ja nyt kaksi päivää ilman ketiä.yöksi olen ottanut rivaa ja olantsapiinin.Ja nukkunut mielestäni ok.
Lopetin sivuoireiden takia koko ketin.Ehdin syömään 200mg depottia 4-5kuukautta ja pienenpää annosta viime talvesta.Toivottavasti ei pysyviä muutoksia veren arvoissa ym.
Tsemppiä laihdutukseen lueskelen kyllä palstaa,mutta olen huono kommentoimaan!

juro50 kirjoitti 27.10.2015 15:29

Hei JP
Ketipinorin tiputtaminen sujunut hyvin.Otin viimeisen 25mg lauantaina.ja nyt kaksi päivää ilman ketiä.yöksi olen ottanut rivaa ja olantsapiinin.Ja nukkunut mielestäni ok.
Lopetin sivuoireiden takia koko ketin.Ehdin syömään 200mg depottia 4-5kuukautta ja pienenpää annosta viime talvesta.Toivottavasti ei pysyviä muutoksia veren arvoissa ym.
Tsemppiä laihdutukseen lueskelen kyllä palstaa,mutta olen huono kommentoimaan!

Hei, Juro50!☺️❤️☺️ Kiitos tsemppauksesta, nyt sitä tarvitaankin ihan tosi paljon.

Kuulostaa lohdulliselta, että olet saanut Ketipinorin lopetettua kokonaan. Ehkä se tosiaan on mahdollista myös mulle. Toivon niin. Mä vähennän sitä taas tänä iltana.

Kävin nyt aamusta vaa'alla. Kilon verran, ehkä vähän reilut, enemmän kuin viime viikolla. Miten se on mahdollista?!😐 Tuntuu mahdottomalta, että mä olisin syönyt vajaassa viikossa niin paljon. Vai voiko sen tehdä Temesta, mitä olen joutunut ottamaan huomattavan paljon kaikkina päivinä, vielä eilenkin...?

Tuo ahdistus on ollut kovaa. Johtunee Ketipinorin vähentämisestä. Pystynkö pääsemään Ketipinorista eroon, jos se aiheuttaa mulle näin kovan ahdistuksen? Tai enemmän pelkään, että sen vähennys tuo esiin sen ahdistuksen, mitä se peittää. Että olen edelleen yhtä ahdistunut kuin sairastumisen alussa. Mä en selviä sen ahdistuksen kanssa! Ja se ei häviä vieroitusoireena pois.

Tänään mulla menee lääkityksenä Ketipinoria: 100 mg x 2 ja illalla 200 mg depot.

Osaatteko sanoa (eli siis minkälainen mielipide teillä on), että mitä mun pitäisi nyt tehdä? Tartten nyt apua.😯🗯️

Tänään herääminen on ollut yhtä pitkää piimää. Olen herännyt ja mennyt aina nukkumaan takaisin... Nyt on tarkoitus nousta kokonaan.

Paino senkun nousee! Yksi on tietysti se, että vatsa ei ole pariin päivään toiminut ja Duphalac (otin eilen kahteen otteeseen) kerää nestettä suoleen. Ja vesihän painaa. Mutta ei se kaikkea selitä. Eilen söin liikaa. Nyt tänään on otettava systeemi taas haltuun. Että tää on mennyt vaikeaksi!

Oletko puhunut lääkärin kanssa pelosta lopettaa Ketipinoria? Onko hyvä lopettaa, jos ajatus jo aiheuttaa ahdistusta? Minä en myöskään uskalla lopettaa. Pelkään yöunieni menetystä. Kerran lopetin ihan omin luvin ketipinorin, kerrasta. Muutaman kkden selvisin ilman, sitten alkoi olla niin kamalaa, että oli pakko palata. En ole koskaan ajatellut kuinka koukuttavaa Ketipinor on. Vaikka syön sitä ja Mirtsaa niin huonosti jakselen, en koe apua saavani. Minulla ei ole hoitosuhdetta keneenkään, edes diabeteksen takia. Ketään ei kiinnosta, itse pitäisi jaksaa taistella, että saisi hoitosuhteen. Mutta, kun kaikki voimat menee jo sängystä nousuun. Minua pelottaa kaksi luomea kaulassani. Ne en näytä pahoilta, mutta minusta ne kasvaa. Luuloharhaisuus saa minut jo uskomaan vaikka mitä. Painoni kanssa en jaksa taistella. En minä tästä pienene, kun treenaaminen kasvattaa lihaksia läskin tilalle. Yhtä isona pysyn siis.

dahliakukka kirjoitti 29.10.2015 11:15

Oletko puhunut lääkärin kanssa pelosta lopettaa Ketipinoria? Onko hyvä lopettaa, jos ajatus jo aiheuttaa ahdistusta? Minä en myöskään uskalla lopettaa. Pelkään yöunieni menetystä. Kerran lopetin ihan omin luvin ketipinorin, kerrasta. Muutaman kkden selvisin ilman, sitten alkoi olla niin kamalaa, että oli pakko palata. En ole koskaan ajatellut kuinka koukuttavaa Ketipinor on. Vaikka syön sitä ja Mirtsaa niin huonosti jakselen, en koe apua saavani. Minulla ei ole hoitosuhdetta keneenkään, edes diabeteksen takia. Ketään ei kiinnosta, itse pitäisi jaksaa taistella, että saisi hoitosuhteen. Mutta, kun kaikki voimat menee jo sängystä nousuun. Minua pelottaa kaksi luomea kaulassani. Ne en näytä pahoilta, mutta minusta ne kasvaa. Luuloharhaisuus saa minut jo uskomaan vaikka mitä. Painoni kanssa en jaksa taistella. En minä tästä pienene, kun treenaaminen kasvattaa lihaksia läskin tilalle. Yhtä isona pysyn siis.

Aloin jo viestin, mutta hukkkasin sen...🙄

Mä oon vähentänyt Ketipinoria paljon. Useita vuosia sitä meni 2 grammaa päivässä, nyt enää n. 400 mg:aa. Haluan nähdä, pystynkö sen lopettamaan kokonaan, vaikka pelottaakin. Saan nukuttua ihan hyvin, kun otan 300 mg Levozinia nukkumaan mennessä. Eilen tosin oli vaikea nukahtaa. Ketipinor ainakin alkuun vaikutti ahdistusta lieventävästi. Varmaan sillä on jotain tekemistä masennuksenkin suhteen, mutta katsotaan selviänkö...

Tänään terapia meni itkuksi. Kipu menneistä on niin kovaa, että haluaisin rangaistukseksi masentua taas voimakkaasti.

Mä saan olla tyytyväinen noiden hoitosuhteisiin liittyen. Löytyy sekä psyykeen, MS-tautiin ja painoon omat tahonsa. MS kontrollli tosin on vain kertavuotinen nyt kun ongelmia ei ole ollut. Mutta saan sinnekin yhteyden, kun tarvitsen. Harmi, kun sinulla on niin toisin. Koen, että tältä osin minusta pidetään huolta.

Terapeutti antoi mun itkeä. Kysyi koko ajan kysymyksiä, jotka vei juttua ja itkua eteenpäin. Nyt tekee mieli satuttaa itseäni... Ja paljon...

Miten saa esim. diabeetikolle kuuluvat ilmaiset verensokeriliuskat, jos ei ole hoitosuhdetta minnekään?
Toivoisin asiallista vastausta ja kysyn mielenkiinnon vuoksi, koska ajattelin, että osaisin kyllä itsekin jo hoitaa diabetekseni mutta ei ole varaa ostellaa liuskoja ja että ne saan pitää olla hoitosuhde.

Älä Jardin satuta itseäsi. Osaisimpa auttaa.
Tkssa on yhtenä päivänä viikossa sellainen hoitotarvikkeiden jakelu, josta saa mm verensokeriliuskia. Ne katsoo, että nimesi löytyy tiedoistoista. Ei ne mitään kysele, oletko käynyt labroissa, mittaatko sokereita tms. Mutta muistaakseni se on tietty määrä niitä liuskojakin mitä kerralla saa. Katsovat koska viimeksi olet hakenut. MInä laiminlyön suht kokonaan diabetekseni ja mittaan verensokeria vaan silloin, kun tulee outoja oireita. Kun alkuvuodesta olin osastolla, niin siellä mitattiin ihan vähänväliä verensokerit ja oli hyviä arvoja. Syön kotona paljon vähemmän, kuin sairaalassa, niin en usko kovin suuriin muutoksiin. Tietty olen väärässä, mutta on niin paljon muuta sairautta, etten jaksa sairauksista pieninpään keskittyä. Aivan puhtaasti omaa laiminlyöntiä. Ja tkssa niin kiire diabetespuolella, niin ei ne ehdi minua kaivata. Reseptit soitetaan uusimispalveluun tai kädään luukulla sanomassa, että nyt ois lopussa lääkkeet. Ei ne kontrolloi, jos vuosia ollut samat lääkkeet. En tiedä meneekö muualla näin, mutta omassa kylässä, minun omalla kohdallani.

maanvaiva kirjoitti 29.10.2015 13:27

Miten saa esim. diabeetikolle kuuluvat ilmaiset verensokeriliuskat, jos ei ole hoitosuhdetta minnekään?
Toivoisin asiallista vastausta ja kysyn mielenkiinnon vuoksi, koska ajattelin, että osaisin kyllä itsekin jo hoitaa diabetekseni mutta ei ole varaa ostellaa liuskoja ja että ne saan pitää olla hoitosuhde.

En kyllä tiedä asiasta mitään kun ei ole omakohtaista kokemusta. Ihmettelen silti saako mistään jos ei ole lääkärin lähetettä? http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/verensokeri/mittausvalineet tuolta löytyy jotain tietoa asiasta.

Mulla oli paino suunnilleen kohdillaan tänä aamuna. Duphalac oli kerännyt suoleen niin paljon nestettä, että kun se eilen poistui, painokin laski.🙂

Kiitos A.. linkistä. Noin se kyllä meillä menee ja lääkärin paperi ilmaisiin diabeetikon apuvälineisiin on meillä voimassa vuoden ja että se jatkuisi, pitää käydä lääkärissä taas. Kuten arvasin.
Ja vaikka kuinka olisi monisairas, ei diabetesta voi hoitaa vähän kuin toisella kädellä, koska jos diabetes ei ole kunnossa, ei mikään muukaan sairaus voi olla kunnossa. Mun mielestäni asia on näin ja olen kyllä kokeillut sitäkin, että viisveisaan mitään koko diabeteksesta.

Ja ennen kuin jonkun tekee mieli sanoa etten mitään ymmärrä sairauksista, niin sanon, että perussairauksiani ovat diabetes, epilepsia ja vaikea sydänsairaus. Aamuni kuitenkin aloitan aina mittaamalla verensokerini.

kun en ole päässy oksentaa, ni paino pilvissä. mut nyt tulee ehkä helpotusta, kun ei oikee o ruokaa...