Painonhallinta

Painonhallinta

Käyttäjä Jardin Prive aloittanut aikaan 13.07.2015 klo 10:06 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 13.07.2015 klo 10:06

Hei.

Ajattelin aloittaa ketjun, johon kaikki voivat vapaasti kirjoittaa. Ajatukseni on, että voimme keskustella painonhallinnasta, laihdutuksesta ja siitä, mikä on tavoitteemme. Toivon, ettei tähän ketjuun tulisi kovin laihdutus-vastaisia viestejä. Niin, että positiivinen asenne painonhallintaan ja laihduttamiseen säilyisi.

Itse aloitin tämän laihdutus-prosessin kesän alkupuolella. Käytän ensisijaisesti Nutrilettia. Välillä olin hetken normiruoalla. Kiloja on jokunen tippunut, mutta nyt junnaa paikoillaan. Ehkä siksikin ajattelin aloittaa tämän ketjun, että voisin saada motivaatiota tähän omaan painon pudottamiseeni. Vaikka mieli on maassa, on mulla kuitenkin motivaatiota laihduttamiseen. Ja näin se on helppoa. Ja hei, tämä ei ole mikään Nutrilett mainos! Olen ollut aikanaan Painonvartijoissa, ja menisin uudelleen, jos se olisi vielä Suomessa.

Minkälaisia kokemuksia teillä on? Oletko laihduttanut joskus tai laihdutatko nyt? Miten olet onnistunut? Mitä muuta aiheen tiimoilta on mielessäsi? Kirjoitellaan…🙂

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.10.2015 klo 11:19

Eilen ahdisti kun en saanut ahmimiani ruokia pois. Tunsin sen paskan imeytyvän ja pelkäsin aamulla heräväni turvonneelta ja läskinläskinä. Onneks sen ostamani pitsan sain pois, mut siihen jäi.

Paino on laskenut. Nyt jotain 110 kiloo. Punnitsenedelleen omalla, kun tuttavan vaaka näyttää hebreaa.

Join ekan teekupposen ja otin lääkkeet. Kohta uusi kupollinen, tosin toi tsevia sokeri sekoitus loppu, joten tarvii tyytyy tseviaan va. Opetella kuinka paljon sitä laittaa.

En sit soittanut lääkärille. En uskalla. Mitä mä sille ees sannon. "hei, mä oksennan ruuat pois, koska pelkään lihovani ja se ruoka ahistaa. ". sit se kumminkin tuputtaa lääkkeitä. TIedän ettei näin voi jatkuu. No huomenna tuttu pitäisi tulla viikonlopuksi, joten mä en voi oksennella täällä.

TÄnään olisi ite tehyt lohkopotut, porkkanaa ja makkaraa ruuaks. Kokeilen jauhopotuista tehä lohkiksii. Saa näh ä kuinka paljon alkaa syömisen jälkeen ahistaa.

Kaikki herkut tuli eilen vedettyy naamaan. Ei ole eilisistä ostoksista enää mitään jäljellä. Enkä mee ku huomenna vasta kauppaan. Vedetään sit leipää...

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.10.2015 klo 16:35

Lääkäri antoi luvan Ketipinotin lopetukseen. Jatkan siis vähentelyä. Ohjeet jäi vähän epäselviksi, miten toimin, mutta tehdään sitten niinkuin hyvältä tuntuu...

Ihmettelen tätä karkin himoa. Oikeastaan se alkoi eilen, kun kuljin kaupassa irtokarkkihyllyn ohi. Tai sitten jo edellisellä kauppakerralla, kun kassoilla on myynnissä lakritsia. Hitto, että mä haluan nyt karkkia!🙄 Oon syönyt tänään pikkuisen keskimääräistä enemmän. Lounas oli isompi ja välipala ihan kohtuullinen. Onko kellään ajatusta, mikä tämän voisi aiheuttaa?

Nyt mua masentaa. Äsken tunsin väsymystä. Ehkä tuohon väsymykseen olisin halunnut syödä karkkia, saada siten mielihyvää ja energiaa. Ja ilman sitä olo vaihtuukin alakuloksi. Haluaisin syödä jotain sellaista, minkä voisi oksentaa. Erittyykö oksentaessa jotein mielihyvähormonia?😐 Otan vielä 100 grammaa rahkaa, makeutusainetta ja sokeria.

Jos sillä nyt yrittäisi eteenpäin...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.10.2015 klo 17:35

mun ei tee mieli karkkii, ei mitään oikeastaan. kävin juuri poistamaan päivän ruuat pois. tuli taas voittaja fiilis, vaikka ei sais tulla. mulla alkaa jo kropas huomaa tämän, jos tarkkaan haluu olla. kädet tärisee aika hullun lailla. Huomenna lupaan olla oksentamatta ja siitä eteenpäin ni kauan ku täällä on joku.

tietääkö joku, imeytyykö ruuasta ne kaikki mahasta vai suolesta vasta?

eilinen pitsa ei tehny kamalaa vahinkoo, jos sitä jäi. vessas on saanu käydä, mut ei ripulilla.

yritän jua ja yritän jossain vaiheessa kokeilla mehukeittoa saada pään sisäinen peikko aisoihin. olen väsy. en menny tänään mihinkään. en haluu näyttää et menee huonosti. yritän kerätä rohkeutta ja soittaa huomenna lääkärille. ennen ku tä menee överiksi, jollei ole sitä jo.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 15.10.2015 klo 18:36

Hei, Saloka!☺️❤️☺️ Uskon, että tuo sun päätös lääkärille soittamisesta on hyvä. Toivottavasti pystyt sen tekemään ja toivottavasti lääkäri ymmärtää hätäsi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 15.10.2015 klo 19:35

söin 5½ viipaletta setsuuri leipää. enkä oksenna sitä. pidän siitä ki. mä kartan tota vessaa. pissaan sit housuihin, jollei muu auta.
makaan sohvalla 2 peittoa päällä ja silti kädet ja jalat ihan jäässä. Juttelin äitin kanssa puhelimessa. Kirjoitin äitille ja pyysin anteeksi. Äiti ei tiä tästä häröilemisestä. En voi mennä sille sanoo et mä oksennan ihan huvikseni tai siksi että laihtuisin.

Olen miettinyt sanoja lääkärille, mut en löydä yhtään oikeaa sanaa. Jotenkin toi koko oksentamis sana suusta on liian iso kakunpala mulle.

Itkeisin, jos pystyisin. Olen ennemmin kuollut hahmo sohvalla.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 16.10.2015 klo 08:28

Hei, Saloka!☺️❤️☺️

Tuon oksentamisen kanssa on mullakin hankalaa. Mieli tekisi, mutten anna itseni syödä sellaista, että pitäisi oksentaa. Mutta voi se halu silti tulla...

Mulla on paino edellisestä aamusta tippunut parisataa grammaa. Eikä vatsa toiminut eilen mitenkään ihmeellisesti. Voiko se olla tuo Mirtazapiinin lopetus, että kun syö vähän, niin nyt ihan oikeasti laihtuu??!

Nukuin yön tosi huonosti. Varmaan Ketipinorin vieroitusoire.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.10.2015 klo 08:29

Lisäsin viime yölle Levozinia. Nukuin vähän paremmin, mutta oli tuo yö kuitenkin tosi katkonainen. Tuntuu niin pitkältä yöltä, kun heräilee koko ajan. En ole kuitenkaan vielä valmis, en lähelläkään, että lopettaisin Ketipinorin vähentämisen. Kyllä tällä vielä mennään. Se on vain vaikeaa, kun ei tiedä, kauanko tätä kestää. Itse asiassa menin eilen nukkumaan jo yhdeksältä, kun alkoi väsyttää. Eli "unikello" on sekaisin. Saattoihan tuo iltaväsymys tosin olla puhtaasti väsymystä edellisen yön huonosta nukkumisesta...

Paino samoissa kuin eilen.

Saisinkohan jotenkin lahjottua (!) itseni käymään kävelyllä? Mikä olisi riittävä houkutin? Ruoalla tai herkuilla palkitseminen ei nyt onnistu. Kangasta?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.10.2015 klo 11:55

Eilen iltanen oli yhtä tuskaa. En kyenny kun makaamaan ja estämään pahan oloa. Tunsin itteni niin pieneksi. Olin niin voimaton taistellessani. Mut tänään on taas uusi päivä. Mut herätettiin teekupposen kanssa. Mut en kye vielä syömään mitään. Oon litran teetä juonut. En tiä koska saan taas mahollisuuden bulimikoida. Onko siihen mahdollisuutta enää koskaan.

JP, mulla on kans toi miettimistä,miten saisin itteni palkittuu jostain. TUtun kanssa sovittiin että kun 120 tulee ni mennään syömään. Ja seuraava olisi 100. Mut nyt viimeksi vaaka näytti taas paljon paljon enemmän, mitä ennen. En sellai osaa itteäni palkita mistään, kun se tuntuu jotenkin typerältä mun suuhuni.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 17.10.2015 klo 12:02

Jp kyselen vähän tyhmiä...itseltä niitä kyselty, niin kierrätän kysymykset eteenpäin. Älä vaan loukkaannu, kun se ei ole tarkoitus. Miksi sinä laihdutat? Tarkoitan lähinnä, onko pientä ylipainoa vai sellaista, joka vaikuttaa jo terveydentilaan? Oletko varma, että kun onnistut olet tyytyväinen laihaan itseesi? Puntarilla onvaan numeroita. Haittaako ylipaino sinua, kun katsot peiliin vai kaupassa, kun huokaat, ettei taas löydy mitään vaatteita? Minä kamppailin asian kanssa, että vaikka olen puolet itsestäni laihduttanut, niin silti minulle mahtuu xl. Nuo vaatteiden kokoluokitukset on muuttuneet hurjasti. Minun viisas ystäväni sanoi, että meille ihmisille koko ajan pakkosyötetään tiettyä mallia, joka olisi se yksi ainoa joka täyttää kauneuden ja koon luokan. Osaankohan mitenkään tuoda itseäni järkevästi julki..minä en vieläkään ole itseeni tyytyväinen ja peilistä katsoo joko täysin outo ihminen, jota en tunnista tai se sama vanha paksukainen. Ja edelleen on kauhea tarve laihduttaa. Vertaan itseäni toisiin ja näen hirviön. Vaikka minulle kuka sanoo, etten ole iso niin en usko. Niin monta vuotta lääkärit jankutti, että pitää laihtua. Nyt ne jankuttaa proteiineista ja unohtaa kaiken muun. Kukaan ei auta näkemään todellisuutta. Mitä, jos sinä Jp olet jo laiha, mutta katsot vaan numeroita vaa, alla... ja miksi kukaan ei määrää masennuslääkkeitä, jotka ei lihota? Minulle tulee varmaan Ketipinorista liian vilkkaat jalat, mutta ei vaan onnistu lääkkeen lopetus, kärsii sitten yöuni. Oletko kokeillut nk aikuisten värityskirjoja, kun oikein masentaa? Ainakin se vie ajatukset pois surkeudesta ku rupeaa stressaamaan kuvia eikä itseään.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.10.2015 klo 13:12

Hei, Saloka! Tuntuuko susta hyvältä, että ystäväsi on luonasi tämän viikonlopun. Onko positiivisia puolia enemmän kuin negatiivisia?

Mä haluan illalla elokuvan yhteydessä nautiskella yhden siiderin muun iltapalan lisäksi, joten tein nyt päivällä vihanneskeiton, johon laitoin maitorahkaa. Ja sitten otin palan leipää. Ei siitä itse asiassa niin vähäpisteinen sitten näköjään tullutkaan. Pitää säästää välipalasta...

Mulla itseni palkitseminen voi toimia teoriassa, ja ehkä vähän aikaa käytännössäkin, mutta ei kyllä yleensä pitkän päälle. Mun on vaikea motivoida itseäni...

Voimia sinulle!

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 17.10.2015 klo 13:24

dahliakukka kirjoitti 17.10.2015 12:2

Jp kyselen vähän tyhmiä...itseltä niitä kyselty, niin kierrätän kysymykset eteenpäin. Älä vaan loukkaannu, kun se ei ole tarkoitus. Miksi sinä laihdutat? Tarkoitan lähinnä, onko pientä ylipainoa vai sellaista, joka vaikuttaa jo terveydentilaan? Oletko varma, että kun onnistut olet tyytyväinen laihaan itseesi? Puntarilla onvaan numeroita. Haittaako ylipaino sinua, kun katsot peiliin vai kaupassa, kun huokaat, ettei taas löydy mitään vaatteita? Minä kamppailin asian kanssa, että vaikka olen puolet itsestäni laihduttanut, niin silti minulle mahtuu xl. Nuo vaatteiden kokoluokitukset on muuttuneet hurjasti. Minun viisas ystäväni sanoi, että meille ihmisille koko ajan pakkosyötetään tiettyä mallia, joka olisi se yksi ainoa joka täyttää kauneuden ja koon luokan. Osaankohan mitenkään tuoda itseäni järkevästi julki..minä en vieläkään ole itseeni tyytyväinen ja peilistä katsoo joko täysin outo ihminen, jota en tunnista tai se sama vanha paksukainen. Ja edelleen on kauhea tarve laihduttaa. Vertaan itseäni toisiin ja näen hirviön. Vaikka minulle kuka sanoo, etten ole iso niin en usko. Niin monta vuotta lääkärit jankutti, että pitää laihtua. Nyt ne jankuttaa proteiineista ja unohtaa kaiken muun. Kukaan ei auta näkemään todellisuutta. Mitä, jos sinä Jp olet jo laiha, mutta katsot vaan numeroita vaa, alla... ja miksi kukaan ei määrää masennuslääkkeitä, jotka ei lihota? Minulle tulee varmaan Ketipinorista liian vilkkaat jalat, mutta ei vaan onnistu lääkkeen lopetus, kärsii sitten yöuni. Oletko kokeillut nk aikuisten värityskirjoja, kun oikein masentaa? Ainakin se vie ajatukset pois surkeudesta ku rupeaa stressaamaan kuvia eikä itseään.

Hei. Kyllä mä oikeasti olen ylipainoinen! Kävin juuri laskemassa BMI:n. Merkittävä ylipaino.

Mä laihdutan ensi sijaisesti siksi, että mä kelpaisin itselleni.

Sitten tule se, että olisin kaunis, ja kolmantena terveys.

Mulla tulee molempien vanhempien puolelta vahvasti taipumus 2-tyypin diabetekseen. Ja tähän asti olen selvinnyt ilman sitä. Sokeriarvot on koholla, muttei vielä niin paljon, että diagnosoitaisiin diabetes. Toivon, että kun paino vielä tästä tippuu ja sokeriaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet poistuu, niin nuo arvot paranisivat vähän.

Mun tavoitteeni, mikä tällä hetkellä on, on juuri ja juuri normaalipainon puolella. Mielellään laihduttaisin vähän enemmän. Sinne normaalipainon puoleenväliin. Viimeksi painonvartijoissa ollessasi eli vuosia sitten, en tainnut päästä sinne puoleenväliin, mutta normaalipainoon kuitenkin. Silloin tosin, kun aloitin laihduttamisen, mulla ei ollut painoa edes näin paljon kuin nyt. Ja olen tiputtanut painoa jo aika lailla.

Tuo värityskirja juttu voisi vaikka toimia. Olen monasti miettinyt kirjojen ja värien ostoa. Oletko sinä värittänyt ko. kirjoja? Jos, niin minkälaisia värejä suositelet, puuvärit vai tussit?

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 17.10.2015 klo 16:18

Kiitos Jp. Minä laihduin ja en silti selättänyt diabetesta. Olen niin pettynyt koko laihtumiseen, mikään ei muuttunut. Minä haaveilin piikkikoroista..no eipä mene näihin jalkoihin. Haaveilin, että sopisin ihmisten pariin, kun en olisi lihava...yhä yksin kattieni kanssa. Uimapuvusta, mutta enhän osaa uida.
Anteeksi ruikutukseni.
Suosittelen ihan puuvärejä. Ne ei mene paperista läpi, kuten tussi menee. Väriliituja en ole vielä kokeillut. Itsellä ehkä tarkin jälki tulee puuväreillä, kun minun käsi saattaa tehdä omia liikkeitä, kun pitkään puristan kynää.
Valoa päivääsi.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 17.10.2015 klo 20:36

mulla on monta aikuisten värityskirjaa. Olen niitä niin paljon värittänyt, että olen kuluttanut 3 tussia loppuun. Tykkään ennemmin tusseista, ku värikynistä tai nniistä stabiloneista. Mut tusseissakin on eroja, jotkut mulla rikkoo sen paperin ja se ei ole kaunista.

JP, onhan tä seura ihan kivaa. TÄnään ei ole paha oloa, hirvee väsy vaan päällä. Ollaan tehty kaikkee pientä ja pääsin sinne suihkuunkin. Tein meille porkkanalettuja ja aijon useamminkin tehdä, niin hyvii ne on.

Huomenna kävelemme tonne hiukan kauemmas lähikauppaan. Pitäisi ostaa tiistaiseksi keittoaineksia. Tyttö tulee sittenkin vissiin maanantaina vasta. Saa siis nähä miten mulla käy huomen illalla, jos yksin jään. Huomaan syövän koko ajan, vaikka ei olisi nälkä. Vaikka olisi kuinka täynnä. Ihan ku en sais ruokaa viikolla enää.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 18.10.2015 klo 10:20

Kiitos, Dahliakukka ja Saloka, tuosta värityskirja ideasta. Voisi mulla toimia toisinaan myös ahdistuksen kanssa. Eli kirja ja kynät. Ostoslistalle! Mä tiedän, että kirjavaihtoehtoja on useita. Pitää valita mieluisin. Ja sitten värit. Laadusta joutuu maksamaan...

Mulla on paino parisataa grammaa korkeammalla kuin eilen. Eli ei mitään hälyttävää. Söin eilen normaalia enemmän. Onneksi paino on viime aikoina taas tippunut. Vaikka se menee koko ajan alaspäin, suunta on se, niin alan aina pelkäämään, että se jämähtää paikoilleen. Vaikuttaa siltä, että paino tippuu hyppäyksittäin. Ja sitten se junnaa samoissa viikon, kaksi. Sitten uusi pudotus. Tosin tuo pudotus on tainnut viime aikoina tulla Duphalacin ansiosta, mutta kun kerran siellä alhaalla pysyy, niin kai se on ihan oikeaa laihtumista?

Mua alkaa ahdistaa. Voisiko se olla tuo aamukahvi? Ja väsyttääkin. En tiedä, mitä saisin tehtyä... Tunnen itseni luuseriksi. Masentaa... En ole vielä edes lukenut pivän uutisia... En saa tänään mitään aikaiseksi. Sillä ansaitsisin olemassaolon oikeutukseni. Edes osan siitä.

Eilen hahmotin sen, että laihdutan, jotta kelpaisin itselleni. Näen tällä hetkellä tuon pudotuksen vain vaa'assa. En koe, että ulkomuotoni olisi muuttunut, vaikka kymmenen kiloa on lähtenyt. Ehkä, jos näkisin kesäkuisen peilikuvani peilin vieressä nyt, voisin huomata eron. Voihan se olla sitäkin, että olen laihtunut sen verran hitaasti, että tottuu siihen kuvajaiseensa. Mutta kelpaanko itselleni oikeasti vielä silloinkaan!?

Haluan, että minusta sanotaaan, että olen laiha. Eli periaatteessa normaalipaino ei riitä. Pitäisi olla vähintään sen alarajoilla. Ja sitä en ole kai ollut koskaan. Kelpaanko siis silloin? Mitä jos kukaaan ei sano, että olen laiha tai että olen kaunis. Olen vanha, lihava luuska.

Käyttäjä dahliakukka kirjoittanut 18.10.2015 klo 13:47

Jp, 10kg on huikea määrä painonpudotuksessa. Ja se, että olet saanut sen pidettyä poissa. Teet siis jotakin oikein. Hienoa.
Meiltä suomalaisislta taitaa olla turha odottaa kehua, vaikka huomaisi toisen kuinka laihtuneen. Me emme kehtaa sanoa toisille mitään ja voihan olla kateuttakin mukana, että voi perhana, kun tuo näyttää hyvältä ja itsellä vaan läskit roikkuu. Ja on tietenkin sekin puoli, ettei uskalleta sanoa, jos ajatellaan että se laihtunut ajattelee, että kylläpäs taisin olla läski kun nyt ulkopuolinenkin huomaa muutoksen. Näin ainakin itse olen asian kokenut.
Ja se, että kun minulla ainakin on kauhean leveät hartiat ja lonkkaluut, eihän ne pienene vaikka en söisi mitään ja tietysti pituuteni määrittää sekin miltä näyttää. En uskalla edes mennä vaalle. Minua niin inhottaa kuntosalilla, kun joka puolella peilejä ja en voi pakoilla peilikuvaani mitenkään. Mikähän siinä on oikeasti ideana laittaa niitä peilejä sinne, missä ainakin minä tunnen itseni särkyvämmäksi..valotkin sellaiset, ett joka kurttu näkyy. Sama, kuin kauppojen pukuhuoneet. Niissä peilit aina paljastaa minussa kaiken hirveyden. Olen ajatellut sillälailla, että jos mahdun viime syksyisiin vaatteisiin, niin en ole lihonut hirveästi.
Miehillä niin paljon helponpaa kantaa ylipainonsa. Se jotenkin hyväksytään paremmin, kuin naisella.