Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Kiitos arka ja Jardin Prive kun kirjoititte ☺️❤️☺️
Mulla on diagnoosina vaikea asteinen toistuva masennus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö riippuvaisin ja estynein piirtein,nuo on ne viralliset. Sitten on lääkäri puhunut että mulla on rajatilahäiriö tyyppistä oireilua,siitä ei ole virallista diagnoosia ja dissosiointia stressaavissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa. Ja nyt vielä se ms tauti epäily,ensi viikolla tiedän tuleeko se diagnoosi.
Mä olen ollut mielenterveys ongelmainen melkein koko ikäni.. lapsena jo oli jonkunlaista masennusta,mutta ei mua tutkittu kun ei kukaan musta niin välittänyt... mun äidillä oli paranoidinen skitsofrenia ja hänen siskollaan on myös. Äitini on kuollut kun olin 9vuotias,tapaturmaisesti,aika kamalalla tavalla.. isäni on myös kuollut kun olin 20v. Mulla ei ole sisaruksia.
Tuossa nyt oli vaan pieni osa elämästäni. En syytä vanhempiani mistään,jokainen tekee sen mihin pystyy. Mutta koen että geenit aika paljon vaikuttaa ja valitettavasti se millainen lapsuus on. Mutta silti en syytä vanhempiani koskaan.
Mieheni on töissä arkipäivät,hänellä ei ole mielenterveys ongelmia. Mä olen eläkkeellä.
Niin kyllä varmaan johtuu tämän hetkinen ei kiinnosta ja huvita mikään olo tuosta ms tauti epäilystä. Nyt en ole sitä itkeskellyt niin kuin ekat kaksi viikkoa,mutta mieliala on edelleen todella alavireinen.
Ei onneksi montaa päivää niin on se neuro käynti.
En oikein osaa kirjoittaa nyt mitään järkevää. Ei ole kovin hyväolla.
Hei Minävaan!
Kiitos kun olit kirjoittanut ketjuuni, sain siitä lohtua. Saanko kysyä minkä ikäisiä lapsia sinulla on , olet saattanut kertoakin mutta en muista. Miten saat ajan kulumaan nyt kun olet eläkkeellä? Minä luen aika paljon mutta välillä minun ahdistus pahenee ja silloin otan käteeni Rukousystävä-lehden ja luen sitä vähän aikaa. Minun pitäisi kyetä hyväksymään ettei minusta tullut sairaanhoitajaa että tämä tuskaisuus helpottaisi, olen jo kolme vuotta etsinyt ratkaisua mutta en ole vielä löytänyt. Uskon että Jeesus on kanssani ja tietää mitä koen, lisäksi aion mennä seurakuntaan. Haluaisin psykoterapiaan mutta en vielä tiedä pääsenkö. Vapaaehtoistyötäkin haluaisin lisää että olisi enempi sisältöä päivissä mutta en ole vielä soittanut vapaaehtoistoiminnan koordinaattorille kun täytyy puhua ensin miehen kanssa. Mies tykkää että olen kotona, sanoi kun olin päiväsairaalassakin että on outoa kun et ollut kotona. Oletko keksinyt mitään keinoja millä helpottaa masennusta? Mitkäovat ilonaiheesi? Toivotanvoimia päivääsi ja Jumalan siunausta sinulle ja perheellesi! Kirjoita taas!
Hei arka, kiitos kun kirjoitit.
Tyttö asuu kotona mutta poika ei.. pojalla on vaikea sairaus,sairastui ihan pienenä vauvana. Rakastan poikaani ja tyttöäni ylikaiken. Poika käy meidän luona viikottain säännöllisesti.
mä olen aika paljon kotona,katson telkkaria ja voimien mukaan koitan tehdän asioita. Joinain päivinä on helpompaa ja toisina aivan tuskaista.
Liikunta on yksi mikä mulla joskus on piristänyt,mutta tällä hetkellä en ole jaksanut edes lenkkeillä. Ystäviä näen joskus,aika harvoin. Kirjastossa tykkään käydä. Pihahommia myös tykkään tehdä voimien mukaan. Pahimpiin ahdistuksiin otan oxamiinin,yritän mahdollisimman harvoin ottaa etten jää riippuvaiseksi.
muista arka että olet yhtä arvokas ihminen vaikka et valmistunutkaan sairaanhoitajaksi ja poikiesi sairauteen et voi vaikuttaa,olet heille varmasti todella tärkeä kuin myös tytöllesi ja miehellesi. Toivon että löytäisit jotakin helpotusta oloosi. On hienoa että jaksat tehdä vapaaehtoistyötä,se antaa varmasti sinulle itsellesi myös hyvää mieltä.
Mä olen taistellut eilisen illan ja tämän päivän pahaaoloa vastaan. Olen aivan jumissa itseni kanssa. Osuvin lause yhdestä kirjasta on tähän hetkeen: en tahdo kuolla,en vain jaksa elää.
Hei minävaan!
Sinä olet todella samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä, ahdistusta vastaan joutuu taistelemaan lähes koko ajan. Minäkin odotan että saan lisää Oxaminia. Aika nuoria lapsesi vielä ovat. Heissä on sinulle elämäntehtävä ja miehessäsi. Niinkuin minullakin perheessä. Olenlukenut tuon kirjan en tahdo kuolla mutta en jaksa elää. Minulla kuolemanhalu on aikakova. Rukoilin äsken että tästäpäivästä tulisi sinulle helpompi päivä. Saisit levätä ja rentoutua. Päivä kerrallaan
Kiitos arka kun rukoilit puolestani.
Tänään ainakin vielä tuntuu vähän kevyemmältä elämä. Mulla on helpompia päiviä ja välillä todella raskaita.
Lasteni vuoksi aina olen yritän hakea apua meidän perheelle,koen kamalan huonoa omaatuntoa kun sairastan masennusta. Haluaisin jaksaa,mutta joskus vaan en kaikesta yrityksestä ja tahdosta huolimatta jaksa. Mä en halua kuolla, pelkään kuolemaa. Haluaisin vaan olla terve ja jaksaa. Mulla oli niin hyvä kausi monta kuukautta ennen tätä,ajattelin jo että vihdoin selätin masennuksen,mutta sitten tipahdin taas sinne väsymys kuoppaan maaliskuussa. Mä en tiedä vielä voiko osa syy mun väsymykselle olla myös mahdollinen ms tauti,torstaina kun on neurologille aika tiedän varmaan enemmän. Se pelottaa että jos se tulee siitä niin onko sille sitten mitään tehtävissä. Lääkitys taitaa auttaa vain tulevaisuutta varten,en tiedä.
Toivon kaikille voimia päivään ja aurinkoa 🌻🙂🌻
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Jännittääkö/pelottaako sua torstai kuinka paljon?
Mä sain aikanaan ensi tiedon MS-taudista silmälääkäriltä. Mulla oli näköhermontulehdus toisessa silmässä. Hän lähetti mut magneettikuviin, ja vastauksen eli diagnoosin sain häneltä. Sitten kun vähän myöhemmin menin neurologille, tiesin jo diagnoosin, eikä se siinä tilanteessa tuntunut enää sillä tavalla pahalta. Vaikka kyllähän mä huonosti voin psyykkisesti.
Lääkityksen aloitin psykiatrisella osastolla ollessa. Muutaman viikon hoitaja pisti muhun puolikkaita ruiskullisia ja sitten aloin siellä pistää itse kynällä.
En tiedä lääkkeistä niin paljon, että kuinka hyvin on mahdollista hoitaa jo olevia oireita, mutta mielestäni jotain on kuitenkin tehtävissä. Itse asiassa olen aika varma siitä. Mutta kun ei itseä ole koskettanut, niin en ole ottanut selvää.
Olet ajatuksissani. Voimia!😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Tuolla Aran ketjussa pohdit, ovatko sairautesi synnin, pahojen tekojen aiheuttamia. Minä uskon ettei niin ole. Tulee mieleen yksi raamatunkohta, en jaksa nyt etsiä raamattua hyllystä, joten kerron vain kohdan idean. Jeesukselta kysyttiin sairaasta/vammaisesta miehestä, onko hän sairastunut omien vai vanhempiensa syntien tähden. Jeesus vastasi, ettei kumpienkaan, vaan että Jumkalan tekojen piti tulla näkyviin hänessä. Ja Jeesus paransi tuon miehen.
Ajattelen, ettei sairaus ole seuraus synnistä. Jeesus ei ehkä paranna jokaista, mutta on kuitenkin läsnä. Läsnä siinä sairaudessa.
Monasti miettii, että miksi minulle kävi näin, miksi minä sairastuin. Mutta joskus voi tulla sekin ajatus, että miksen minäkin, jos joku toinenkin. Vaikeiden sairauksien suhteen tuo ajatus ei ole helpoimmasta päästä, mutta joskus tämän masennuksen ja muun psyykkisen sairauden sekä MS-taudin kanssa mietin tuota, miksen minäkin-ajatusta.
Voimia sinulle kaiken keskelle!😍
Kiitos Jardin Prive kun kirjoitit ☺️❤️☺️ olen kaivannut sua kun olet vähemmän täällä nyt ollut.
Ei tämä päivä mennytkään aamun jälkeen enään yhtään hyvin. Ensin tuli tuttu kamala väsymys sitten kaverini pahoitti mun mielen ivallisilla sanomisillaan.. ja tuosta sitten romahdin taas pimeyteen ja olo huononi samantien. En ole vahva tällä hetkellä. pienetkin asiat saa mut romahtamaan.
ja musta tuntuu ettei kukaan mun ystävistä tajua mun pahaaoloa ja hätää ja pelkoa ja väsymystä. tuntuu että he vähättelevät ja pitävät mua vaan laiskana valittajana. joten päätin etten enään heille kerro edes mitään. olen sitten aivan yksin. ainakin mun yhden kaverin mielestä ms tauti asiassa kaikki on hyvin kun vaan saan lääkityksen ja elämä vaan jatkuu tosta noin vaan. hän on elänyt hyvän turvallisen elämän lapsuudesta asti, heidän perheensä on terve, hän itse on, hänellä on läheinen suku ja heillä asiat terveyden puoleen kaikilla on hyvin. hän ei voi ymmärtää millasen elämän mä olen elänyt.. kaikki kun ei saa niitä parhaimpia kortteja tässä elämässä. meidän perheessä ja suvussa tuntuu olevan jos minkälaista sairautta, mielenterveys puolella kuin myös somaattisia. vakavia sairauksia ja kuolemaa. kaikkea ikävää. onhan se elämä rakentunut ihan eritavalla niillä kenellä lapsuudesta asti kaikki ollut todella epävakaata.. ja eipä tämä elämä kovin ruusuiseksi ole muuttunut koskaan, sairauksia sairauksien perään meidän suvussa. menetyksen pelkoa ja suurta huolta. katastrofeja millon missäkin asioissa.
ottaa niin päähän kun ihminen joka on kokenut hyvän elämän viitsii sanoa että ei ole masennusta olemassa, vain laiskuus ja että minkään ei pitäisi muka tuntua miltään. musta ainakin sairastuminen, läheisen tai itsen, tuntuu kriisille, elämän suunta muuttuu samalla sekunnilla.. saat hakea paikkaasi elämässä uudelleen. siihen kuuluu niin paljon tunteita ja pelkoja, ajatuksia ja surua. toiset ei vaan pysty asettumaan toisen asemaan ja miettimään jos itse sairastuisi tai oma lapsi. se kun ei ole vaan lääkitys ja kaikki hyvin. kaikki muuttuu silloin. epävarmuus astuu elämään todellisena.
kamalan pitkä vuodatus nyt tuli tästä.
mietin edelleen osastoa.. vaikka lääkäri oli sitä mieltä että täällä olevat osastot on liian levottomia mulle. mutta.. mitä kohta voin muutakaan. olo on niin paha jatkuvasti. jos hetken päivässä jaksan, kaikki muu on sitten pimeyttä. ja kuinka tunnenkaan niin suurta häpeää ja huonommuutta olla tämmöinen. pelkään että lapseni kärsii tästä. siksi haluaisin pois etteivät he joutuisi näkemään mua tämmöisenä. mä haluaisin olla taas se sama jaksava äiti mitä olin vielä alkuvuodesta. mihin se kaikki katosi?
mihin mä voin mennä piiloon ettei muut joudu kärsimään mun pahasta olosta?
itkin pitkän aikaa miehelleni päivällä.. itkusta ei meinannut tulla loppua. silloin tuli olo että mitä jos mä vaan kuolisin pois, olisko kaikilla sitten parempi olla, yksi taakka vähemmän, yksi valittaja poissa häiritsemästä. en tiedä.
ahdistaa.
tyttö meni yökylään kaverille. musta on hyvä että hänellä on kavereita paljon, saa elää sitä normaalia lapsen elämää ja keskittyä lapsen asioihin eikä nähdä tämmöstä väsynyttä äitiä koko ajan. onneksi hänellä on myös jaksava isä. sitä myös tänään hoitajani kanssa mietittiin voisiko mieheni jäädä sairaslomalle nyt mun voinnin vuoksi, sitä en tiedä voiko. huomenna hoitaja lupasi soittaa mulle ja mietitään jotain ratkaisuja mun tilanteeseen. mä niin haluaisin taas olla se jaksava äiti ja ihminen.
kyllä mua jännittää vähän se torstain neurologi käynti, pelkään että se sanoo vaan että mene kotiis katotaan puolen vuoden päästä uusiks tai jotain, ettei se kuuntele ollenkaan mua tai mitään. pelkään diagnoosia, mutta pelkään myös jos en sitä vielä saa, niin en saa sitten edes lääkitystä jollon joudun kestämään yhden pahenemisvaiheen vielä ennen kuin saisin lääkityksen. mua eniten pelottaa tässä ms taudissa sen arvaamattomuus.. sen asian kanssa olen jo poikani sairauden vuoksi koittanut oppia elämään.. hänenkin sairaus on arvaamaton, yhtenä hetkenä kaikki onkin täyttä kaaosta ja poika on teholla.. suren paljon että poika joutuu kestämään sairauttaan, mutta olen vuosien aikana jotenkin pakolla oppinut valitettavasti edes vähän kestämään sitä että kaikki voi muuttua hetkessä. se oli mulle vuosia todella vaikeaa ja ahdistavaa. ms ei nyt sentään teholle johda, mutta jotenkin se pelottaa että jos vaikka jalat lähtee yks kaks alta ja se olikin sitten siinä mun kävelyt elämässä. en tiedä voiko niin käydä. suren lasteni vuoksi, itken kun sitten en enään voi heidän kanssaan touhuta niin kuin ennen.
kiitos Jardin Prive lohduttavista sanoista tuosta synti asiasta ☺️❤️☺️ mä oikeesti olen vuosia pelännyt että mun ja lapsen sairaus on mun isäni syntien tai mun syntien "palkka". ja olen myös miettinyt onko meidän perhe jotenkin kirottu kun tuntuu että meidän perheessä ja suvussa on niin paljon pahaa tapahtunut. ja olen myös miettinyt onko mut kirottu, aiheutanko mä kaiken pahan ja tuhon meidän perheeseen. nämä on taas näitä omia pohdiskeluja, toiset pitää niitä aivan sekopäisinä, mä ajattelen niitä enemmänkin vähän niin kuin uskon pohjalta.. jos niin voi sanoa.
tulipa pitkä teksti nyt. odotan huomista että tiedän saisinko jotain apua olooni. tää ei vaan voi jatkua enään näin. ms epäilyksen jälkeen mun olo paheni vielä pahemmaksi ja tätä samaa epätoivoa on kaikki päivät. valoa ei näy oikein missään. pelottaa mihin tämä vielä johtaa jos tämä ei lopu. haluan lapselleni vain hyvää ja toivon että mä tulisin jotenkin kuntoon että voisin olla taas jaksava äiti lapselleni. en kestä itseäni tämmöisenä äitinä.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Hyvä, että hoitajasi otti sinun vointisi auttamisen asiakseen. Se on hienoa! Yritä luottaa siihen, että hän haluaa auttaa sinua, ja jotain apua löytyy!😍
Hei Minävaan!
On yhteinen pelko meillä, minäkin nimittäin olen pelännyt että olen perheelleni vaan taakka mutta ei se kuulemma pidä paikkaansa, masennus se siinä vaan puhuu. Olet rakas ja tärkeä äitinä vaikket aina kaikkea jaksakaan. Olen aivan varma että sairaudessasi tai poikasi sairaudessa ei ole kysymys mistään synnistä johtumisesta, meille kaikille vaan annetaan erilaisia taakkoja tässä elämässä ja esirukoilija sanoi että Jeesus on mukana kärsimyksissä. Yritetään yhdessä jaksaa, mulle kaikki päivät tahtoo olla vaikeita mutta haluaisin lisää vapaaehtoispaikkoja että olis muuta ajattelemista kuin oma tuska. Olet rakas ja tärkeä, älä unohda sitä. Kirjoita taas.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Olin päivän käsityökurssilla. Väsyttää. Tuntuu, etten jaksa tehdä mitään. Istun vain tässä koneella. Turhauttaa, kun en saa mitään aikaiseksi.
Otin työväenopistolta tänään mukaan kotilainaan yhden kaavalehden. Pitäisi katsoa se läpi, ja piirtää tarvittavat kaavat. Tuntuu, etten nyt pysty mihinkään... ☹️
No, pakko jotain jaksaa yrittää....
Jaksamista sinulle!😍
kiitos arka ja Jardin Prive kun kirjoititte ☺️❤️☺️
mulla on ihan kamalan pahaolla. musta tuntuu että mä oon aivan solmussa itseni ja elämäni kanssa. en löydä mitään ulospääsyä tästä pahasta olosta. joskus tuntuu etten ole edes olemassa ja joskus taas tuntuu liiankin hyvin että olen olemassa ja en haluaisi olla, koska en jaksa tätä oloa. mikään ei huvita tai tuo iloa. jatkuvasti vaan väsyttää ja jalkoja särkee. tänään särkee jalkoja ihan todella paljon. sitä en tiedä mistä se tulee. sitä mulla on aina välillä ollut ennenkin. eniten särkee nilkkoja ja sääriä, ei pohkeita.
mä en tiedä yhtään mitä teen itseni kanssa. osastolle lääkäri ei mua mielellään edelleenkään laittaisi, koska on niin levotonta siellä, siitä voisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. ymmärrän sen. onko kaikki sitten menetetty mun elämässä? mä en haluaisi olla taakkana täällä kotona, mutta ei mulla ole muutakaan paikkaa olla, ellen sitten mene metsään telttaan, mutta en uskalla.
välillä tuntuu kun olisin kadonnut itseltäni kokonaan, etten olisi enään tässä.
mä haluaisin tuntea iloa ja onnea, mutta mä en tunne, ja alkaa tuntumaan ettei tässä mun elämässä ole kohta enään mitään järkeä. mä vaan sotken kaiken ja pilaan kaiken olemassa olollani. kaikilla olisi paljon helpompaa ilman mua. vali vali vali. tätä tämä just on. juuri siksi mietin mitä jos mua ei olisi enään, loppuisi tämmönen. en kestä itseäni!!! vihaan itseäni!! haluan pois pois pois pois.
Hei Minävaan!
Jaan pahanolosi, et ole yksin. Minäkin haluaisin pois, paljon itsemurha-ajatuksia. Rukoilin äsken puolestasi. Yritetäänkö jaksaa tämä päivä tunti kerrallaan. Luin yhdestä naistenlehdestä kertomuksen naisestajoka istui elinkautista miehensä murhasta. Hänellä oli viisi lasta ja hän sanoi että antaisi mitä vaan voidakseen olla äiti lapsilleen ja peitellä heidät illalla sänkyyn. Minun teki mieli kirjoittaa hänelle ja kysyä mistä hän saa elämänvoimansa. Hän saa tavata lapsiaan kaksi tuntia kerran kuussa. Olisin voinut kertoa hänelle samalla Jeesuksesta. Mutta en ole ainakaan vielä kirjoittanut. On olemassa ihmisiä joilla on kärsimystä, samaistun heihin ja haluasin taistella yhdessä heidän kanssaan niinkuin sinunkin kanssa että jaksettais eteenpäin.Miehelläni onolutta kaapissa mutta hän ei ole tarjonnut minulle, en halua itse kysyä. Ai, hän sanoikin että kävisin kaupassa hakemassa lisää olutta. En tiedä antaako hän siitä minulle. Neljä olutta on minun annos, tuska helpottaa ja luen hartaasti Rukousystävälehteä. Oletko yrittänyt lukea Raamattua. Minä olen lukenut evankeliumit ja apostolienteot mutta vanhaa testamenttia en ole lukenut. Raamatussa sanotaan että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa etsivät. Siunausta sinulle ja kirjoittele!
Hei minävaan00☺️❤️
Minulla myös paha olo koko ajan,inhoan ja vihaan itseäni,kun olen tällainen😞 En näe missään mitään valonpilkahdusta.
Uskon,että saat helpotusta,kun käyt siellä neurologilla ja lääkitys aloitetaan🙂 Nyt varmasti tuntuu kurjalta☹️
Jaksamisia😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Olen samaa mieltä Elämänilohukassa kanssa. Uskon, että olosi ainakin joltakin osin helpottaa huomenna. Voi olla, että se tuo mukanaan jotain muuta, mutta ainakin yksi odotus loppuu!
Ajattelen sinua huomenna siellä neurolla!
Meinasin kirjoittaa, että kertoisit, miten kävi ja mitä sait kuulla, mutta en pyydäkään sitä, vaan että kirjoitat sitten kun siltä tuntuu, ja sen mitä haluat jakaa... Olet kuitenkin ajatuksissani!
Voimia iltaasi ja huomiseen. Ja toivottavasti saat nukuttua ensi yönä edes jotenkin.😍