Hei för alla!
Erittäin hankalan viikonlopun jälkeen tuntuu siltä että vertaistuki tai ylipäätään tuki olisi paikallaan. Sairastuin masennukseen ja ahdistushäiriöön kun olin teini-ikäinen, noin 17-18v. Tämän takana oli vanhempieni vaikea avioero joka tuhosi minut aika lahjakkaasti viiden vuoden ajan kestäneen sekoilun ja henkisen terrorin avulla. Masennus ja ahdistus helpotti kun sain ammattiapua ja pääsin pois kotoa. Masennus ja ahdistus kuitenkin muuttivat suuntaa ja nykyään kärsin pahasta paniikkihäiriöstä. Häiriö on vähän tuulella käyvä mutta silti aina siellä, aina olemassa. Viikonloppuna yritin päästä puolisona reissuun (noin 100km) pääsimme noin 50km kun minun oli pakko ajaa tien sivuun koska tuntui siltä että nyt lähtee henki tai taju. Pääsin huoltoasemalle, jossa istuimme puolison kanssa toista tuntia vetämässä happea. Olo tasaantui sen verran että pääsimme kääntymään takaisin kotiin. Loppu viikonloppu menikin sitten läpikäymiseen ja totesin että nyt alkaa riittää tämä. Tänä aamuna töihin mennessä olo oli uskomattoman masentunut ja ahdistunut ja hetki sitten sain pahan paniikkikohtauksen josta nyt tässä yritän toipua. Eihän tätä jaksa kukaan, olen ollut tämän orja jo yli kymmenen vuotta ja terapiasessiot ovat tuttuja mutta apu on ollut marginaalista. Lääkkeitä on määrätty jo aikaisemmin mutta niihin en uskalla turvautua koska ne pelottavat minua. Ainoa turvani on puolisoni joka on uskomaton nainen. Hän kiistatta rakastaa ja ymmärtää minua. Ei koskaan tuomitse vaan yrittää aina auttaa. Olen henkeni velkaa hänelle. Olen jumissa, en näe muita kuin seiniä ympärilläni, työstä en voi luopua koska toimeentulomme on siitä kiinni. Työni on henkisesti ja fyysisesti todella kuormittavaa, on usein kiire ja paljon sattuu yllättäviä asioita. Olenkin alanvaihtoa suorittanut jo pari vuotta. Nyt kuitenkin korkeakouluopintoni ovat kärsineet pahasti ahdistuksen ja masennuksen aiheuttaman voiman puutteen vuoksi. Naimisiinkin pitäisi mennä jossain vaiheessa ja perhettä perustaa mutta en näe sitä mahdolliseksi niin kauan kun tämä vaiva imee minut näin syvälle. Koen tämän epäoikeudenmukaisena niin itseäni kuin puolisoani kohtaan. Välillä tuntuu siltä että helpompaa olisi vain kadota maailmasta mutta rakastan puolisoani liikaa, kadotakseni. Tämä vaiva on pakottanut minut valehtelemaan, kiertelemään ja välttelemään. En pysty mihinkään normaalista poikkeavaan. Tunne kuinka silmukka kiristyy on loputon. En halua olla enää oman mieleni vanki. Aupa.
Heipä hei taas, illan kuulumisia ja hullutuksia, no ei. Aika neutraali ja ehkä jopa ihan ok fiilis. Vähän tietty rahahuolet, koulukiireet ja työväsymys painaa mutta jostain syystä nyt on olo iha hyvä. Päivät ovat kulkeneet aaltoliikettä, aamulla väsyttää ja ottaa vähän päähän. Päivällä on kiire ja väsyttää muttei välttis kerkeä ahdistamaan. Iltapäivällä väsyttää ja kauhee hinku jo kotiin. Kotona, väsyttää ja olo ihan hyvä. Illaksi koululle, siellä fiilis on oikein bueno joskin vähän väsynyt. Koulusta kotiin päästyäni onkin sitten jo sen verran tööt että iltapala naamariin ja taju pois. Mutta olen huomannut että tosiaan kaikkea yhdistää väsymys. Kaippa sitä on vähän väsynyt kun kolme vuotta putkeen tätä rulianssia on pyörittänyt. Milloin saa levähtää?
Hapekasta sunnuntaita kaikille. Tais tästä pojasta tulla raivoraitis. Perjantaina innostuin hieman maistamaan, pari olutta, pari lasia viiniä ja 1-2dl jallua. Eilen en pystynyt tekemään mitään, niin käsittämättömän hirveä olo. Pääsin sängystä vasta joskus kuuden aikaan ja silloinkin raahasin itseni kotipitsaan jonne meinasin kuolla, olo oli sitä luokkaa jo että pelotti ettei kuolekkaan. Ja mitä vielä. Tänään sama homma jatkuu. Olo kuin puolikuolleella. Tässä kalalla yrittäny olla mutta ku tuntuu että laatta lentää millon vaan niin ei kauhean mukavaa. Saamari ei ole darra ennen kahta päivää kestänyt. Vielä pitäs muka isänpäivähömpötyksissä käydä. Ei saatana kuolema tulee. Onko muilla ollu vastaavia oireita venlakuurin aikana. Tämä poika ei nimittäin enää viinaan koske pitkällä tikullakaan. 😝
Hohhoijaa, se että darra kiusaa mieltä ja ruumista, ei riitä. Kuolemakin on varjostanut perhettä ja pää sanoo poks. Taas on viikatemies ollut asialla. Siskoni anoppi kuoli tänään. Siskoni menetti tänä kesänä jo miehensä kuolemalle ja nyt tämä vielä päälle. Paskin vuosi ikinä.😭
Hojo hojo! Mitenpä menee, no päin persettä. Kouluhommat kusee lahjakkaasti ja motivaatio nolla, työssäkin on raaka motivaatiopula. Mikään ei kiinnosta eikä mikään tunnu hyvältä. Haluan pois. Entäs lääkitys? Toimii ihan hyvin ja olo kohtuu levollinen. Seksiä tekee mieli koko ajan ja mitä erikoisempaa sen parempi. 😮. Vatvon paikallani enkä saa mitään aikaan. Tekisi mieli vain nukkua ja löhötä eikä tehdä yhtään mitään.
Hellurei!
Ollut pieni tauko tarinoinnista. Ollut vähän hankalaa taas elää tän kehonsa kanssa. Ahdistaa ja pelottaa paikotellen aika raakasti. Aamuisin kärsiny huonosta voinnista ja huippauksesta. Helpottaa tosin, kun syökäisee ja ottaa lääkkeet. Nyt pitäisi kohtapuoliin lähteä töihin, niin kyllä jotkut meistä evät saa olla rauhassa edes itsenäisyyspäivänä. Ahdistaa ja pelottaa lähteä töihin. Tärisyttää. Miksi tämä taas menee näin. Ensiviikolla olisi tarkoitus tutustua ja siirtyä mahdollisesti terapeutin hoitoon tuolta psyk sairaanhoitajan piiristä. En tiedä mitä odottaa mutta toivo elää tosin vaivoin. Perkeleen paniikkihäiriö. Vihaan sinua!!
Vuosi siis vaihtui. En päässyt terapeutille vaan psyk.hoito jatkuu tosin minulta vaihtui hoitaja. Lääkitystä nostettiin taas pykälällä tuossa ennen joulua. Sen jälkeen olen saanut kivoja nykimisiä ja pakkoliikkeitä. Jeejee. Ens yönä pitäisi mennä töihin. Ottaa ohimosta sekin. Ei paljoa turhempaa hommaa ole kuin portaiden lakaisu keskellä yötä vain siksi ettei hienoilla ihmisillä kengän kärjet mene lumisiksi aamulla. Vaan sitäpä minä teen. Olkaa ihmiset kilttejä ja yrittäkää joskus ajatella turhamaisuuttamme ja siirtykää edes kerran vuodessa talkoohenkeen. Nostetaan yhdessä suomi nousuun. Ainiin talkootyöstä pitää maksaa verot, ei sit mitään unohetaan koko juttu.🙄🤕
Voimat on eli voimaton. 15tunnin työpäivä vei taas mehut kohtuu tehokkaasti miehestä. Kerta toisensa jälkeen sitä vain pakottaa itsensä liikkeelle ja puurtamaan persreikä pitkällä ihmisten elämän laadun ylläpitämiseksi tasolla, josta ei voida tinkiä. Kiitos olisi paikallaan sanonpa vaan. 10 vuotta olen tätä jaksanut ja vielä pitäisi 40vuotta jaksaa eli ei voi sanoa että maaliviiva häämöttäisi. Pyydän teitä, mikäli käytätte palvelua jonka tiedätte vaativan ammattitaitoa, fyysistä ponnistelua ja pitkiä hermoja, kiittäkää meitä ja arvostakaa meitä, koska ilman meitä olisitte pulassa. Olen ammatissa jonka ainoa palaute on valitus ja kiukuttelu joka johtuu vain siitä että arvostus puuttuu eikä ymmärretä kyseisen ammatin tärkeyttä. En sano että tämä olisi ainoa ala joka vastaa edellämainittua. Ihmiset, kunnioittakaa rakastakaa ja olkaa ihmisiä toisillenne, taustasta riippumatta.
Taas tuli pöljäkkeellä pitkä kirjoittelutauko. Kaise johtuu siitä ettei ole tunnetta, tarvetta ja kiinnostusta mutta olen sanojeni mittainen eli aloitan taas ja kirjoitan aina kun ahdistaa/pelottaa yms. Nooh mitenkä meillä menee? Hyvin kait? En tiedä. Venlafaxin on nostettu jo 150mg päivässä. Se tuntuu riittävän tällä hetkellä. Olo on turra, ihanan turra. En vain kyllästy tähän ettei jokainen päivä ole yhtä paniikkia. On toki päiviä joka viikko että saan tosissani keskittyä kestämään tilanteita ja saan istua 7-kertaa päivässä shaiballa koska maha on paniikissa. Makiaa hommaa ei siinä mitään. Eipä tässä mihinkään psyk.terapiaan päästy. Nyt alkavat lopettamaan lähihoitokertoja pikku hiljaa eli jään lääkkeen varaan roikkumaan ja yksin parantamaan itseämi.🤕 Nooh tänä kesänä tulossa 5viikon loma josta suurimman osan olen yksin koska puolisoni lähtee kuukaudeksi ulkomaille töihin. Ehkäpä se on itsetutkiskelun paikka minulle. Olen muutenkin miettinyt tätä elämääni. Miksi minä olen tässä tilanteessa. Välillä tuntuu että voisin vain kadota jonnekkin enkä tulla koskaan takaisin. Saisin elää sitä elämää jota haluan. Olla oma irstas itseni ja hullutella ja sikailla pitkin maailmaa. Minkäs teet kun piti mennä aikanaan rakastumaan. 😝. Olisin ehkä terve mies jos olisin aina elänyt yksin ja suhteeni olisivat vain irtosuhteita. Rakkaus kun ei vaan katso aikaa saati paikkaa kun se iskee ja ottaa omakseen. Kokeilen ehkä kesällä että lähden 2-3viikoksi erämaahan asumaan yksin, ilman mitään ja ketään. Nautin siitä tai en mutta aion löytää itseni uudelleen. Perkele! Btw ekaa kertaa menossa lauantaina leffaan yli kahteen vuoteen saa nähä miten onnistuu vai pitääkö lähteä kesken kaiken pois. Kiitos ja anteeksi
Niin se kesä vierähti, selvisin koin näin. Rakkaanikin tuli takaisin. Tässä syksyä aloiteltu töiden merkeissä. Työtkään ei vituta pahastikkaan. Koulukiinnostus on vain täysin nolla. En ole saanut mitään aikaan, kun ei vaan huvita. Saa nähdä pitääkö tässä jäädä poissaolevaksi ja ottaa sitten joskus uudella energialla loppuun. Elämä muutoinkin ottamassa uusia säveliä. Olen ryhtymässä yrittäjäksi ja nyt myös päätimme rakkaan kanssa että josko me lasta alettaisiin koittamaan. Mielenkiintoisia aikoja siis elämme. Ok eihän tämä tunnu miltään mutta ei haittaa.
Lääkeannostus on pysynyt samana eli 150mg venlaa/päivä. Se on ollut minulle soppeli määrä. Tuntuu hyvälle ja rakastan tätä lääkettä. Vaikka tiedä en mitä lienee minulle aiheuttaa pitkässä juoksussa. Mutta aivan sama kunhan ei tarvitse palata entiseen. Terapiat lopetettiin kesällä ja sen jälkeen menty ihan itekseen. Tuntui vähän siltä että se lopetettiin koska lääke toimii eikä oikein muuten osattu minua auttaa.
Haluaisin taas jatkaa tänne rustailua koska se jotenkin tuntuu hyvältä ja turvalliselta. Mukava myös jos nämä vuodatukseni auttavat/kiinnostavat jotakuta. Kiitos ja anteeksi että olen olemassa ja sori jos oon syntyny😋
Just another day at plains... Heissulivei taas. Poristaanpas addiktioista. Itse olen koukussa seuraaviin: nikotiini, kofeiini, sokeri, venlafaxin, kauhuleffat, gore(kaikkeen sairaaseen väkivalta, seksi, kuolema viihteeseen/ yms, sarjamurhaajat...
Mistä nämä syntyvät? Nikotiiniin jäin koukkuun jo rippikouluiässä kun tuli tupakointi aloitettua, kofeiiniin vielä nuorempana kun aloin ala-asteella kahvia juomaan, sokeri hey kuka nyt ei makeasta pidä? Kauhuleffat ovat olleet suoranainen addiktio aina, hyllyssäni alkaa olemaan satoja leffoja ja ei mene päivää ettenkö niitä tutkisi. Niistä tulee hyvä fiilis ja en voisi kuvitella elämää ilman niitä. Sitten se paha, gore... Tuotanoin katselen liki päivittäin netin syövereistä sairaita asioita: teloituksia, pahoinpitelyjä, poliisien rikospaikkatallenteita, onnettomuuksia ja liki joka viikko rajuja väkivaltaisia tai hyvin kieroutuneita pornoon tai seksiin liittyviä tallenteita. Miksi? Ei en kiihotu niistä, ei en saa niistä mielihyvää. Katson niitä vain siksi että tuntisin jotain. Sympatiaa, sääliä, inhoa, vihaa, edes jotain. Kun mikään ei tunnu miltään, olen koukuttunut etsimään sitä mikä herättää tunteita. Addiktio on mennyt siihen pisteeseen että kun näen videon jossa koiran pentuja poltetaan elävältä, ei välttämättä tunnu miltään. 😮. Viimeinen on ehkä pahin addiktioni ja vaikein päästä eroon. Mihin sinä olet koukussa? Olen halukas tietämään.🌻🙂🌻
Ahdistaja kirjoitti 14.9.2016 11:14
Just another day at plains... Heissulivei taas. Poristaanpas addiktioista. Itse olen koukussa seuraaviin: nikotiini, kofeiini, sokeri, venlafaxin, kauhuleffat, gore(kaikkeen sairaaseen väkivalta, seksi, kuolema viihteeseen/ yms, sarjamurhaajat...
Mistä nämä syntyvät? Nikotiiniin jäin koukkuun jo rippikouluiässä kun tuli tupakointi aloitettua, kofeiiniin vielä nuorempana kun aloin ala-asteella kahvia juomaan, sokeri hey kuka nyt ei makeasta pidä? Kauhuleffat ovat olleet suoranainen addiktio aina, hyllyssäni alkaa olemaan satoja leffoja ja ei mene päivää ettenkö niitä tutkisi. Niistä tulee hyvä fiilis ja en voisi kuvitella elämää ilman niitä. Sitten se paha, gore... Tuotanoin katselen liki päivittäin netin syövereistä sairaita asioita: teloituksia, pahoinpitelyjä, poliisien rikospaikkatallenteita, onnettomuuksia ja liki joka viikko rajuja väkivaltaisia tai hyvin kieroutuneita pornoon tai seksiin liittyviä tallenteita. Miksi? Ei en kiihotu niistä, ei en saa niistä mielihyvää. Katson niitä vain siksi että tuntisin jotain. Sympatiaa, sääliä, inhoa, vihaa, edes jotain. Kun mikään ei tunnu miltään, olen koukuttunut etsimään sitä mikä herättää tunteita. Addiktio on mennyt siihen pisteeseen että kun näen videon jossa koiran pentuja poltetaan elävältä, ei välttämättä tunnu miltään. 😮. Viimeinen on ehkä pahin addiktioni ja vaikein päästä eroon. Mihin sinä olet koukussa? Olen halukas tietämään.🌻🙂🌻
Luin kaikki kirjoitukset tästä ketjusta. On kyllä ollut kieltämättä rankkaa sulla. Arvelin kirjoitella koska itse olen kanssa erittäin tyytyväinen venlafaxiin. Kirjoittelinkin tänne otsikolla " onko mielialantasaajista apua". Itse aloitin viikko sitten korotettua annosta, eli 150mg ja hyvin menee.
Itse olen nähnyt myös erittäin raakoja ja sairaita videoita, mutta en ole niihin jäänyt koukkuun sentään, ihan vaan mielenkiinnosta. Tuli mieleen, että miksi ne ei herätä sinulla mitään tunteita niin itse ainakin huomasin, että tämän venlafaxiin ansiosta itsekään en tunne samalla tavalla erikoisia tunteita jos katselen noita videoita tai luen järkyttäviä uutisia.
Mitäs tunnet kun katsot kauhuleffoja, kun sanoit että saat fiiliksiä... minkälaisia fiiliksiä? Eikös nekin ole tunteita omalla tapaa? Itse ainakin nautin, että lääke turruttaa jonkin verran tunteita.. mutta ei liikaa. Nauran, heitän läppää ja huomaan kyllä surun ja masennuksen tunteen, mutta osaan lääkkeen ansiosta käsitellä sitä ikäänkuin katselisin tilannetta täysin ulkopuolella itsestäni ja se menee ohi. Voisi melkein sanoa, että tältä tuntuu aito läsnäolo kun siitähän on kirjojakin kirjoitettu ja niitä on tullut luettua vuosien varrella. Mutta en koskaan ole koskaan sitä läsnäoloa saavuttanut.
Tämmöistä pikaista turisemista tähän hätään...
😉
Samaa mietin minäkin, että olisiko tuosta Venlafaxinista johtuvaa tuo turta olo? Mulla oli aikoinaan kombo cipralex+venla ja oikeastaan kaikki tunteet hävisi ympäriltä paitsi tuo tyhjyys. Ikäänkuin olin olemassa kuorena mutta sisältä olin tyhjä. Hankala selittää mutta tuon tyhjän olon ansiosta pystyin jatkamaan normaalia elämää sentään. Tuli mieleen, että oletko jatkuvan videopätkien katsomisen takia takia turtunut näkemääsi, eihän koiranpentujen hukuttamisen katselu tunnu enää missään kun sellaista katsoo sata kertaa. Katsot, katsot mutta mikään ei tunnu miltään koska et enää näe näkemääsi.
Etsit yhä vain sairaampia klippejä jotta saisit niistä edes jotain irti? Onnistuuko lopettaminen?
Hyvää freedaagia!
Vielä edelliseen palaan, tosiaan olen onnistunut parhaillaan kuukauden olemaan erossa goresta ja sitten vaivihkaa hakeudun sen pariin. Pidän tätä addiktiona koska se vie mukanaan aina uudestaan enkä koskaan ole saanut sitä loppumaan. Onko se sitten paha addiktio vai ei? En tiedä. Kauhuleffojen antamat fiilikset koostuvat jännityksestä, mielenkiinnosta ja lapsenomaisesta innostuksesta.
Sitten mitäpä tänään turistaisiin...
Raha, olen hieman ongelmissa sen kanssa. Kaikki rahani olen tavalla tai toisella käyttänyt itseni viihdyttämiseen, harrastamiseen yms. Liiton maksut ovat 1,5v ajalta maksamatta. Muut laskut olen maksanut ajallaan mutta olen tyhmyyksissäni ja laiskuuksissani laiminlyönyt liittomaksut. Nyt liitto on vailla puolen vuoden maksuja eikä minulla ole sellaisia rahoja. Tyhmästä päästä kärsii lompakko. Onko muilla mielaritoipujilla ollut huomiota että raha-asioiden hoito takkuilee?☹️ "hävettää"
Aikaa on vierähtänyt, liian paljon. Anteeksi.
Paljon on tapahtunut mutta päälimmäisenä sanottakoon että vihdoinkin pääsin eroon myrkyllisestä hullusta työpaikastani. Ryhdyin yrittäjäksi ja en ole katunut sekuntiakaan. Ihana herätä joka aamu siihen että olet oman itsesi herra ja päätät itse päivästäsi. Toki pankki vähän pakottaa miehen liikkeelle mutta silti aah! En voi sanoin kuvata kuinka hyvältä tuntuu.
Mitäpä lääkitykseen kuuluu, no annostus on pysynyt venlafaxuissa 150mg/päivä, se tuntuu riittävän. Toki takaraivossa piilee ajatus että jossain vaiheessa lekuri varmaan haluaa alkaa purkamaan lääkitystä pois. Nou way jose! Sanonpa vaan. Rakastan tätä järkkymättömyyttä, varmuutta, pelottomuutta, paniikitonta elämää. Vaan on tässä lääkkeessä huonokin puolensa. Nyt sen olen pistänyt merkille ja niin on eukkokin. Seksiä ei tee mieli... ei sitten tippaakaan. Ollaan toki harrastettu harvakseltaan ja vermeet toimii ja vauhti kova ja kesto pitkä mutta en koe vaan tarvetta/halua seksuaaliselle toiminnalle.
Mitäpä muuta, mun pää on puuta... kiireistä on ollut ja rankkaakin mutta oli on ok ja arki kulkee...
Hojo lokos!
Tulipa kokeiltua ihan piruuttaan että otin venla kapselista yhden pelletin pois. Alkupäivä oli huonohko olo ja tärisytti vähän mutta eipä se kauaa kiusannu. Loppupäivä olikin ihan jees ei mitään ihmeempiä, pää oli vähän hellänä mutta mietinpä tässä josko tuota tohtisi keskustella tohtori sykerölle tuosta purkamisesta. Odotettavissa hulluutta, viekkareita ja kaikkea muuta ihanaa.
No mitäpä sitä? Ei kait tässä mitään ihmeempiä, edelleen innosta soikeana yrittäjyydestä ja sen tuomista plussista elämään. Ihana olla näin vapaa.