Moi Ahdistaja!
Mä olen aina ollut todella herkkä ja tunteellinen ihminen, en tarkoita tunteellisella pelkästään siis itkevää, rakastavaa jne. vaan oon aina tuntenut kaikki tunteet todella voimakkaasti, niin vihan kuin surunkin.
Oon pienestä tytöstä asti ollut todella iloinen ja naurava, oon ala-asteella saanut jopa jonkin ylimääräisen palkinnon/muistamisen päättäjäisissä siitä hyvästä kun oon niin iloinen ja tuon naurua ja iloa ympärilleni 😀
Aattelen aina muita ensin ja teen mielelläni kaikkea muiden hyväksi. Oon mielummin hiljaa kuin että toisin mielipiteeni esiin jos toinen on eri mieltä ja aina kun oon ihmisten kanssa tekemisissä oon todella kohtelias ja mietin mitä sanon, teen jne.

Alotin tän oloni hoitamisen siis niillä itsehoitolääkkeillä, mäkikuismalla joka on tarkotettu lievään masennukseen. Sitä saa apteekista siis ilman reseptiä. Vaikutuksen alkamis ajaksi annettiin 2-4 viikkoa mutta ite huomasin jo kolmen päivän käytön jälkeen selviä muutoksia itessäni. Kaikki tunteet hävis. Ihan kaikki. Olin hyvilläni siitä että se kamala ahdistus ja v***tus loppui, jotkin asiat saattoi ärsyttää vähän ja ihan muutaman sekunnin ajan mutta sitten taas ei mitään fiilistä. Lääke auttoi siis siihen vaivaan johon sitä aloin ottamaan, no problemo. Sillon mua pelotti se ajatus etten tuntenut onnellisuuta, iloisuutta, en nauranut tai mitään muutakaan positiivista. Että kaikki tunteet kuoli. Oon aina ollu tietonen että tällaset lääkkeet voi sitä tehdä että yllätyksenä se ei tullut (onneksi!) mutta silti jotenkin kaipasin niitä positiivisia fiiliksiä. Ajattelin kuitenki että no en voi saada koko pakettia että ei ahistas mutta olisin iloinen. Että sellaista se näitten lääkkeiden kanssa on, ei sille voi mitään. Pari tyyppiä tiesi sillon että käytin niitä ja sanovat suoraan et olin välillä tosi karmeen näkönen ihan ulkosestikkin ja että olin muuttunu. Lauoin asioita suoraan, nakkelin loukkaavia vitsejä ja välillä kun olin sanonu jotain mietin itekkin et ei pirttana sanoinko MINÄ todella tuon ääneen.. Lähimmäiset jotka ei tiedä mun tilannetta oli kans ihmeissään sillon et onko sulla kaikki hyvin, oot jotenki muuttunu.. Tätä tunnettomuutta kesti noin puoli toista viikkoa muistaakseni.
Sitte tapahtu se joka ajo mut lääkäriin ja päivystykseen. Kaikki lähti yhestä biisistä joka toi ekaa kertaa todella hyvän fiiliksen mulle, olin siitä oikeesti ilonen ja jopa itkin että jee mä tunsin jotain ja se oli vielä hyvä fiilis. Sitten alko tuleen samana ja seuraavana päivänä kaikkia tunteita yhtäkkiä ja taas kerran enempi niitä ahdistavia ja huonoja fiiliksiä. Itkin lähes tauotta kaks päivää. Mä itkin myös sitä että miksei lääke voinutkaan vaikuttaa. Että mieluiten oisin täysin tunnoton kuin että tuntisin ahdistusta.
Niin mä oon aatellu joskus edelleenkin että oisin mielummin tunnoton. Ja se oli myös yks syy tavallaan sinne lääkäriin menoon, että saisin kunnon mömmöjä niin että loppuu ne tunteet jukoliste.
Nyt mulla on kolme lääkettä siis ja ainoo joka toimii on melatoniini, sillä saan vähä paremmin unen vaikka valvomista on nyt taas tullukkin. 2.10. on avopuolelle eka aika joten toivon että tähän lääke tilanteeseen tulee sitte päivitystä. Nyt kolme viikkua syöny mielialalääkettä eikä minkäänlaista vaikutusta.

Huomenta taas!
Eipä tämä julkisten paikkojen aiheuttama paniikki ota lähteäkseen. Eilen oltiin puolison kanssa kaupungilla ja koko ajan oli paniikkinen ja hermostunut olo. Helpotti hetkellisesti kun menimme ravintolaan lounaalle ja otin siellä yhden oluen joka rentoutti. Mutta kun lähdimme pois niin eipä aikaakaan kun sama meno jatkui. Muutenkin tuntuu että lääkityksen teho ei oikein riitä. Liikaa tulee näitä paniikki ja pelkopäiviä, jotka haittaavat esim työntekoa. Pitäisi varmaan soittaa tohtori sykerölle että nostetaanko annostusta vai mitä tehdään. Vähän jäätävä olo muutenkin☹️

Uudet tuulet puhaltaa. Olisi tarkoitus jättää tupakkatuotteet pois eli itse kessu ja aaaah niin ihana nuuska😭. Tilailin tänään itselleni sähkötupakan ja nesteitä jos jonkinlaisia. Saa nähä miten äijän käy. 15v tupakointia ja nuuskaa kuitenki takana.

Harvoin tunnen sääliä ja sympatiaa. Tänään tunsin. Kun asiakas murtuu nenän edessä ja on paniikista sekaisin ja itse yrittää rauhoitella ja tukea. Meni asiakkaalla päivä pilalle, meni minullakin.☹️

Moi
no on kai toi säälin ja sympatian tunteminen ihan hyvä tunne...
ja hei, tsemppiä tupakanpolton lopettamiseen 🙂 mä lopetin vuosi sitten, takana oli 10+ vuotta heviä röökinpolttoa. 10 kg tullut painoa, mutta kannatti.
Mä olen muuten vähentämässä venla-annostusta, kenties jopa ajamassa alas. Orgasmivaikeuksien lisäksi menin ihan zombiksi. Nyt otan enää 75 mg joka kolmas päivä lopetusoireiden vähentämiseksi ja ajan tästäkin vielä alas.
Sykerö määräsi 5 mg diapamia ahdistuskohtausten varalle venlojen tilalle.
Saa nähdä, mitä tästä seuraa 😋 ei tää ainakaan tylsää ole tämän pään kanssa, noin jos positiivisesti ajattelee.
Mukavaa päivää sulle ahdistaja, eteenpäin eikö niin! Ja lääkitystä voi muuten lisätä jos sun pelot ei sillä pienene, venlaahan voi vetää jopa 300 mg päivässä. Se on hyvä lääke, itse olen sitä mieltä, vaikka nyt tuli mulle tunneturtumusta siitä.

Hojo taas. Hankala päivä, aamusta asti vatsa sekaisin ja huimaa. Olo on huono, eikä mitään käryä että miksi. Ahdistaa vain ihan kivasti. Jollain konstilla kai se on jaksettava tämäkin fucking päivä. 😞

Loppupäivä sujuikin huomattavasti paremmin. Menin siskoni luo ja savustelimme saamiani kaloja ja illan istuin kummityttö kainalossa pelailemassa tabletilla pelejä ja siskon kanssa rupatellen. Kummia nuo muksut kun ne saa ihmismielen paremmaksi, pitäisköhän hankkia oma...?🙄

Tänään tuli sähkötupakkavehkeet ja vermeet. Ihan mielenkiintoista touhua. Ei ainakaan tee tupakkaa mieli mutta tuo nuuskan piru voi olla silti aika paha sähkötupakasta huolimatta. Sitä kun on kerran oppinut rakastamaan tuota ruskeaa kultaa niin ei sitä vain enää opi vihaamaan. Jospa sen sais pikkuhiljaa tuon sähköröökin avulla ajettua vain satunnaisen lemmen asteelle ja pikkuhiljaa pois kokonaan.

Töttöröö taas kaikille lukijoille. Väsyttää ja väsyttää ja vielä vähän väsyttää. Kahtena päivänä peräkkäin vedin itseni ihan totaali piippuun töissä ja ei tahdo palautua. Aina sitä pomppaa ennen kuutta ylös viikonloppunakin eikä saa oikein nukuttua tai levähdettyä. Eli oravan pyörä senkus jatkuu vaan. Onko kellään tehnyt mieli koskaan vaan jättää kaikki ja lähteä, kadota ja antaa maailman viedä. Haaveilen usein oravan pyörästä pois hyppäämisestä ja maailmalle katoamisesta vailla nimeä ja vailla kasvoja jotka minut tuntevat ja joita minä en tunnista.😟

Moi Ahdistaja. Mulla tulee ainakin vähän väliä sellasia pois pääsy ajatuksia. Ja ne on nimenomaan pois PÄÄSEMIS ajatuksia, ei lähtö ajatuksia tai muutakaan vaan että pääsisin pois tästä kaikesta. Mulla on okt ja maatilan eläimiä jonkin verran. Lähtemiset ei siis tuu kyseeseen tosta noin vaan. Tänä kesänä oon saanu kuitenki viettää lomaa ja tehdä reissuja enemmän ko koskaan elämässäni. Huomasin että se teki mulle todella hyvää! Vastuu kaikesta yksinään painaa myös mieltä joten oikeesti kunnon irti otto arjesta jo auttaa. Mutta kyllä mieli välillä nakkaa kyynelten läpi niitä toiveita josko jättäis vaan kaiken ja lähtis pois.. Oisko helpompaa, ken tietää..

Aamun mietteitä:
Kauniit ihmiset, miksi kauniit ihmiset ovat yleensä vain keskenään? Miksi kauniit ihmiset ovat toistensa kanssa parisuhteessa? Miksi kauniille on kaikki helpompaa? Miksi kauneus=Menestys? Entä me tavikset ja rumat ja poikkeavat?😟

Moi Ahdistaja
no ei kauniit ihmiset ole keskenään parisuhteessa, eikä kauniit ole onnellisia. Moni meistä käy itsensä tai elämänsä kanssa sellaista kamppailua, että harvalla on aavistusta.
Jos itseäni ajattelen: en usko, että kovinkaan moni mun kanssa ammatillisesti tekemisissä oleva uskoisi, miten pelokas ja masentunut usein olen.
Ei elämä ole kenellekään helppoa. Ihmiset ylläpitävät mitä uskomattomimpia kulisseja sisäisen rikkinäisyytensä kätkemiseksi.
Mä joskus ajattelen, että maailma on niin hullu, että on oikeasti normaalimpaa oireilla kuin olla niin kuin ei mitään!

Voinet olla oikeassa. Nuo olikin mietteitä, ei väitteitä.
Mietin tossa aamusella että en ole koskaan nähnyt kaunista ja rumaa tai kaunista ja tavista pariskuntana ja jotka olisivat saman ikäisiä suurinpiirtein. Toki rahalla saa ja hevosella pääsee mutta sillain että olisi kutakuinkin samat tulot jne... Pakko myöntää että ei ole tosiaan koskaan tullut vastaan ja kuitenkin näen joka päivä hirmuisen määrän ihmisiä, pareja ja sinkkuja.😟

Ahdistaja, tuskinpa kauniilla ihmisillä sen helpompaa on. Kauniille ollaan helposti kateellisia ja ilkeitä tai heidän pahaa oloaan ei uskota (tulee mieleen Chisun biisi "Yksinäisen keijun tarina"). Kaunis ihminen myös saattaa itse pitää itseään hyvin rumana. Ja mikä sitten lopulta on se kauniin määritelmä? Luulen, että ns. tavalliset ihmiset koetaan myös helpommin lähestyttäviksi, kun taas kaunista ihmistä pidetään ehkä pelottavana. Niin ja en tosiaan pidä itseäni kauniina. Mielialasta riippuen voin välillä olla tyytyväinen, mutta juuri nyt näen vain kaikki viat, enkä ymmärrä miten kukaan mies ikinä voisikaan musta välittää. Samalla ajattelen, että jos se välittäminen on vain ulkonäostä kiinni, niin ei se sitten minkään arvoista olisikaan.

Luen koko ketjun myöhemmin, mutta tartuin nyt vain tuohon yhteen kommenttiin jostain syystä.
Voimia päivään!

Perjantain tuumailuja:
Onko olemassa tuuria? Jos on, miksi toisilla sitä on ja toisilla ei? Jos ei niin miksi hyviä asioita tapahtuu enemmän toisille kuin taas toisille? 😝