Oman elämäni vanki

Oman elämäni vanki

Käyttäjä Vanki aloittanut aikaan 08.02.2013 klo 22:44 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Vanki kirjoittanut 08.02.2013 klo 22:44

Pitkän pohdinnan jälkeen päätin kirjoittaa hieman ajatuksiani tänne tukinettiin. Yksinäisyys on niin vahvasti läsnä tällä hetkellä elämässäni, että tää on samalla mulle terapiaa. Ei kellään kiinnosta näitä muuten kuunnella.

Tilanne katsaus:

Olen vastikään avoeron kokenut nuori mies ja mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni oma kämppä. Kämppä on ollu mulla kohta kuukauden nimissä mutta en vieläkään ole saanu sitä sisustettua ☹️. Kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta mutta lisäksi olen hieman alkoholisoitunut. Näiden kolmen vaivan yhteenlaskettu summa on = olen paennut äitini helmoihin. Käyn töissä toisella paikkakunnalla kolme kertaa viikossa ja lainaan tähän tarkoitukseen autoa äidiltäni joten tämä on hyvä tekosyy viettää yöt hänen luonaan ainakin näinä kolmena päivänä viikossa.

”Yksinäisyys ympärilläin, joskus ottaa hahmon ihmisen..”

Yksinäisyys on jokaisen ihmisen omakohtainen kokemus. Ihminen voi tuntea olevansa yksinäinen vaikka elämässä olisi ystäviä, puoliso, työkavereita jne. Minun tilanteeni on se, ettei minulla ole enää ketään. Melankolisuus ja suru sisälläni on karkoittanut ihmiset ympäriltäni. Ystävät ovat kaikonneet mutta hyvän päivän tutut ovat säilyneet. Tosi ystäviä siis. Onko tämä ihan yleinenkin menettely keino kun kaverilla tulee kriisi elämään niin jätetään yksin? 😐 Mulla on yksi entinen ystävä, nykyinen hyvän päivän tuttu, joka esitti olevansa tukena minulle mutta yhden itku puhelun jälkeen sanoi suoraan mitä ajatteli: ”V**** mulla ärsyttää ku oot nii negatiivinen! Älä jaksa jankuttaa siitä naisesta, et muuten pääse koskaan yli siitä.” Reilu kerho ottaen huomioon, että erosta oli kulunut kuukausi ja tämä oli ensimmäinen kerta kun halusin avautua hänelle. Näissä ihmisissä kiteytyy se kuinka ihminen voi olla yksinäinen vaikka ei kirjaimmellisesti ole yksin.

PS: Itsensä voi helposti ikävöidä ikäväksi 😞..

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 08.03.2013 klo 15:13

Päivää propeli!

Muistan kyllä ne keksit joissa on naamankuva 😀 vaan tuskinpa niitä enää myydään. En ymmärrä miten jaksat sitä ikävää vapaaehtoisesti 😮. Jos se olis minusta kiinni, palaisin yhteen eksäni kanssa saman tien mutta sie tunnut olevan tyytyväinen ratkaisuusi. Tartuta minuunkin vähän tuota itsensä arvostamista ja järkeä 😞.

Mukava kuulla, että sinulla on hyvä olla 🙂. Olisipa mullakin vielä joku kaunis päivä. Vielä se koittaa ja sitten nautin.

Selkeästi pohdit elämääsi tällä hetkellä juurikin noin miten tuo uni sitä kuvaa. Mitä sinulla on, ja mitä ei. Jännä elämän tilanne sullakin. 🙂

Vähä heikko olo, taidan painua lepäämään kun illaksi töihin häätyy päässä.

Ainiin, hyvää naistenpäivää kaikille tukinetin ihanille naisille! 🌻🙂🌻

Käyttäjä propeli kirjoittanut 12.03.2013 klo 22:22

Iltaa vanki.Ajattelen,että minun pitää mennä elämässä eteenpäin, en voi jäädä paikalleni.
Minulla on suunnitelmia.Välillä tulee sellainen epätoivoinen olo,että mitä,jos en löydäkkään
uutta kumppania.Ikävöin välillä tota exää.Nyt koitan ajatella niin,että on hyvä,jos olisin jonkin aikaa itsekseni ja kävisin läpi nämä erojutut.☺️❤️.Minä olin nuorempana sellaisessa on/off suhteessa,jossa yritettiin olla yhdessä ja taas oltiin erossa.Eihän siitä pidemmän päälle tullut mitään😉.Mahdankohan olla liian vaativa?No ei mulla ole,kuin yksi toive,että löytäisin joskus sellaisen ihmisen joka ei ryyppää😳.Onkohan liikaa toivottu multa?😎 Ihanaa,kun toi aurinko hymyilee niin itsekkin jaksaa hymyillä.Kevättä rinnassa.

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 14.03.2013 klo 00:23

Iltaa propeli

Askel kerrallaan. Itselleen pitää osata olla armollinen 🙂. Eiköhän me päässä etiä päin vielä kunhan usko tulevaisuuteen säilyisi.

Jossain tuolla on miehiä jotka eivät juo 😉, ei se ole yhtään liikaa vaadittu. Olisin itse tosi onnellinen jos mulla olis rakas joka ei jois. Alkoholi on aina aiheuttanu vain pelkkiä ongelmia suhteeseen itselläni. Plus, ois helpompi pysyä itelläki selvin päin kun olis joku tukena ja motivoimassa. Pidä toi 🙂👍.

On ollu erittäin hämäriä olotiloja viime aikoina. Viha ja välinpitämättömyys on kasvanu sisälläni. Sitä se pettymys aiheuttaa ☹️. Olen aina ollu kiltti ihminen nii en pidä oikein tästä, en haluais olla niin vihainen.

Kevät tulee, toivottavasti se vaikuttaa positiivisesti minuunkin.

Hyvää kevättä kaikille! 🌻🙂🌻

Käyttäjä propeli kirjoittanut 14.03.2013 klo 22:00

Moi vanki.Se on sitä tunteiden näyttämistä.Minä olen aina ollut se kiltti lapsi.Nykyään kiltti aikuinen,kunnes tuli ero.Sitten muutuin ja kävin kaikki tunteet läpi.Vihan jota en ollut ennen näyttänyt ja surun.En tiennyt kuinka paljon kannan sisälläni vihaa🤨.No olen minä vieläkin kiltti,mutta nyt osaan näyttää tunteet ja olla omaa mieltä asioista ja sanoa myös sen ein.Pitää vaan uskoa ja luottaa itseensä.Kuunnella itseään.Mä koitan nyt keksiä,että miten saisin tämän kierteeni katkastua,kun herään joka yö samaan aikaan.Mä kyllä tiedän miksi,mutta en tiedä vielä,että miten saisin ajan muutettua.Herään siihen,kun näen jonkun unen ja sitten mietin sitä😉.Eikö yöllä pitäisi nukkua eikä miettiä?Juu onhan niitä miehiä ja kyllähän se joskus kohdalleni tulee,jos on tarkoitus.viina pilannut monta suhdetta.Kyllä mä ymmärrän sellasen ruoan kanssa ottamisen,mutta en sitä älytöntä juomista,kun mennään humalaan ja sit sekoillaan eikä muisteta mitään.🌻🙂🌻

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 16.03.2013 klo 03:29

voi kuolema sentään!

Meninpä sitten ryyppäämään. Oli taas niin "hauskaa". Nyt kun kirjoitan tätä, tuntuu että sekoan. Ahdistaa aiva hulluna kaikki asiat ja on jotenki surrealistinen olo. Tuntuu, etten ole oma itseni tällä hetkellä. En tunne tätä kaveria. Hänen tekonsa, toimintamallinsa, ajatuksensa ovat täysin typeriä, naiiveja, loukkaavia muita ihmisiä kohtaan, itsekeskeisiä, sairaita jne. Tälläinenkö olen? Narsistinen psykopaatti, hullu ja typerys.

Alkoholi sekoittaa meikäläisen nupin totaalisesti mutta sitä on silti niin tyhmä, et menee juomaan. Toimintamalli tämäkin.

Propeli, oletko melatoniini tuotteita kokeillu? Pitäs parantaa unenlaatua ja kestoa.

Unta jos ma saisin, sitä rakastaisin.

Käyttäjä propeli kirjoittanut 16.03.2013 klo 15:10

Moi vanki.On toi alkoholi kyllä sellanen joka vie mennessään.Se ei ainakaan paranna oloa.
Toivottavasti pystyisit olemaan juomatta🙂,mutta siihen ei pysty kukaan muu vaikuttamaan kuin sinä🙂👍 tsemppaan sua.Olen mä kokeillu noita melatoniini valmisteita.Mun pitäis vaan saada itelleni se unirytmi jotenki takasin.Nyt huomaan,et on tota työstressiä.Kaikkea hyvää sulle.Pidä hyvää huolta itsestäsi😎

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 19.03.2013 klo 23:21

propeli kirjoitti 16.3.2013 15:10

Moi vanki.On toi alkoholi kyllä sellanen joka vie mennessään.Se ei ainakaan paranna oloa.
Toivottavasti pystyisit olemaan juomatta🙂,mutta siihen ei pysty kukaan muu vaikuttamaan kuin sinä🙂👍 tsemppaan sua.Olen mä kokeillu noita melatoniini valmisteita.Mun pitäis vaan saada itelleni se unirytmi jotenki takasin.Nyt huomaan,et on tota työstressiä.Kaikkea hyvää sulle.Pidä hyvää huolta itsestäsi😎

Hei propeli!

Itselläni on myös unirytmi jälleen ihan sekaisin. Pitäis saada töitä, muuta kuin yötöitä siis. Nyt näyttääkin siltä, että se on edessä!

Menetän työpaikkani justiinsa nyt, samalla myös äitini tuen, kämpän ja toimeentulon. En ole löytänyt itselleni tuuraajaa tulevan viikon kiertueen ajaksi (kattaa siis omalta osaltani 2 työiltaa). Viikko ei ole kauan aikaa eikä pari päivää tuntuis olevan paha mutta kukaan ei tee niitä puolestani. Menetän täten työni koska kumpaakaan ei voi peruuttaa ja valitsen mielummin elämäni sisällön kuin työn jota olen hampaat irvessä tehny jo jonkin aikaa. Tätä ei äitini ymmärrä koska raha, ja menetän hänen tukensa sitä myöten.. Samalla myös auton tietysti koska rahat loppuvat.

Asiat tuntuivat vähän aikaa sitten sovitulta mutta nyt viime hetkellä kaikki on selällään. Olen ymmärtäny väärin ja selittäny huonosti asiat vissin tai sitten olen vain harhainen kun kuvittelin sopivani asiat. Sekin kuulostaa epätodennäköiseltä. Ehkä en vain sovellu tekemään yhteistyötä näiden ihmisten.

Synkältä näyttää ja pahalta tuntuu mutta joku sisälläni sanoo, että syy ei ole minun tai minussa vaan päinvastoin; onko oikein tehdä töitä ilman työsopimuksta, ilman työterveydenhuoltoa, ilman mahdollisuutta palkalliseen sairaslomaan tarpeen mukaan? Olenko typerys kun teen töitä niin hirveän vihaisten ja joustamattomien ihmisten kanssa kerta en tule toimeen tälläisten ihmisten kanssa?

Peukut silti pystyyn, että ihme tapahtuisi enkä menettäis tota duunipaikkaa. Joka tapauksessa, kävi miten kävi, häviän silti.

😞

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 20.03.2013 klo 10:42

Valinta on tehty. Jos Luoja suo, kaikki menee hyvin. Ajattelen nyt ennen kaikkea omaa terveyttäni. En kestäisi yksinäisyyttä ja elämää ilman musiikia, siksi valitsen tämän tien. Se tulee olemaan raskas mutta sitäkin antoisampi.

Mieli on yllättävän hyvä. Työ joka tuntuu vankilalta, ei ole sen arvoista. Kurjuus ja köyhyys ei tunnu missään jos saan pitää mielenterveyteni.

Hän joka tuomitsee minut tän valinnan perusteella, tuomitkoon. Se jääköön omaan arvoonsa.

Käyttäjä propeli kirjoittanut 20.03.2013 klo 18:15

Moi vanki.Jokainenhan tekee itse ne omat valintansa ja,jos tämä on sinusta hyvä ja sinä haluat tehdä niin.Silloin on hyvä tehdä silleen miltä tuntuu.😉Ei aina voi heti tietää onko valinta oikea vai väärä.Pitää kuunnella itseään ja tehdä silleen miltä tuntuu,että ei sitten joskus jää harmittamaan.Mä itse meen mun vaistojen ja intution varassa.Joskus ne voi johtaa mua harhaan ja asiat ei meekkään niin ,kuin olin suunnitellut.Useimmiten ne menee kyl niin,kun olen halunutkin asioiden menevän😎.Elämässä tulee yllätyksiä ja vaikeita asioita,mutta kaikesta selviää kyllä.Mun elämä näytti viimekesänä ihan kaaokselta ja hyvin olen siitä selvinnyt😀.Nyt voin jopa hymyillä ja nauraakkin asioille.Tsemppii sulle.

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 22.03.2013 klo 01:26

hei propeli

Tää valinta, eli työttömyys, oli ihan hyvä vaihtoehto tässä vaiheessa. On aika vähän keskittyä itseeni ja miettiä mitä oikeasti haluan. Yötyö rajoitti elämääni esim sekoitti unirytmin. Tämän takia en jaksanu vapaapäivillä tehdä varsinaisesti mitään. Mulle sopii päivä työ. Mitäs sinulle?

Olen ollu viime päivinä käsittämättömän harhainen. Unet ja todellisuus sekoittuvat päivittäin, kuvittelen unessa tapahtuneet asiat todeksi. Herääminen on vaikeaa kun menee monta tuntia päässä kiinni todellisuuteen. Tuntuu hankalalta järjestää asioita. En käsitä tätä hetkeä, muutaman kuukauden sisällä on tapahtunu nii paljon. Ahdistaa tää ku pitäs järjestellä asioita nyt. Olen tällä hetkellä tien päällä (soittohommia) enkä pysty järkkäilee mitää. Mulla ei ole rahaa mihinkää, pitää joka päivä rukoilla et keikkapaikalta sais ruuat ja majoituksen. Kun ei ole mitään, ei ole mitään hävittävää.

Ainakin oon vapaa tekeen oman pääni mukaan asiat.

Käyttäjä propeli kirjoittanut 22.03.2013 klo 18:34

Moi vanki.Eteenpäin mennään,vaikka välillä vaikeeta onkin.Sillon mulla menee hyvin,kun ei ole noita ahdistuskohtauksia.Niistä,kun pääsisin kokonaan eroon ni olis hyvä.Työt multa loppuu Toukokuussa ja sit pitäis keksii taas jotain,et jostain saa leipänsä ja laskurahat revittyy.Tää pätkätyöläisen elämä ei oo mukavaa😳.Ihanaa,kun aurinko paistelee ja lämmittää jo.En tiiä oisko sitä onnellisempi,jos olisi paljon rahaa ja vois ostaa kaikkea mitä tekee mieli.Mulle riittää työ,ruoka ja katto päänpäällä.Olen aikas vaatimaton.🌻🙂🌻.Ihanaa,kun saa levätä tämän viikonlopun😉.En tiedä vielä lähdenkö pääsiäisenä käymään maalla, vai teenkö jotain kivaa ja tapailen,vaikka kavereita.Voimia sinulle ja koitahan nukkua kunnon unet niin jaksat taas🙂👍.kirjottelemisiin😎

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 28.03.2013 klo 12:58

Nyt on reissut reissattu ja hauskaa oli,

kotiinpaluu ei.

Olen nyt sitten omillani. Ei työtä, ei rahaa, ei tukea, ei mitään. Saa nähä miten tässä pärjätään. Joka puolelta tulee syyttelyä siitä kuinka "itsekkäällä" käyttäytymiselläni olen saattanut muut ihmiset vaikeuksiin. Hetkinen, en tietääkseni ole vastuulla tämän firman työkuvioista enkä tosiaankaan ole vastuussa muiden ihmisten töistä. Kerta minulla ei ole työsopimusta ollu, voin erota milloin tahdon ja miten tahdon eikä kenelläkään pitäisi olla tähän mitään sanottavaa. Miksi minun pitäisi elää elämääni muiden ihmisten ehdoilla? Vielä kun puhutaan työasioista. Työ on iso osa elämää, enkö saisi päättä itse mitä työtä teen ja ennen kaikkea kenen kanssa teen. Jos en ole tyytyväinen, pitääkö minun silti tyytyä siihen, että kunhan vaan on joku työ? Näin olen kuullut.. mutta henkilökohtaisesti en usko siihen. On mahdollista nauttia työstä mitä tekee, on mahdollista tehdä mielenkiintoista työtä jota ei tarvi tehdä hampaat irvessä.

Täysin järjetöntä toimintaa. Jos teet omat päätöksesi ja kuljet omaa polkuasi, olet itsekäs, lapsellinen ja paha. Mikä näitä ihmisiä vaivaa, kerta kaikkiaan, jättäisivät minut rauhaan 😞.

Nyt liikkeelle. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Ps: Ihminen on ihmiselle pahin vihollinen

Käyttäjä propeli kirjoittanut 29.03.2013 klo 09:10

Moi.Minä ennen olin muiden mieliksi ja tein mitä muut halusivat.Vaan empäs tee enään ja olenkin ilkeä ihminen.Kappas olen itsenäinen ja teen omat päätökseni ja elän omaa elämääni en muiden.Enkä ole ilkeä 🙂olen vaan oppinut elämästä jotain.Olen myös huomannut,että kaikille ei voi edes puhua eikä kannata,kun asiat menevät eteenpäin.Eikä myös mielestäni ole pakko tehdä sellaista työtä jossa ei viihdy.Itselläni on sellainen työ josta tykkään.Harmittaa vaan,kun työt loppuvat kohta ja sitten pitää taas miettiä uutta.En ole enään mikään nuori niin,että töiden hakeminen ja saanti ei ole helppoa.Kuin taas nuorilla se saattaa olla helpompaa varsinkin,jos on koulutus🙂🌻.Juu vanki ei pidä jäädä makaamaan tuleen.Eteenpäin sanoi mummo lumessa😀 Mulla oli asiat viimekesänä pielessä ja selvisin siitä.Elämä kantaa ja jos,oikein uskoo ja luottaa itseensä niin selviää melkein mistä vaan🙂👍.Mulla oli hyviä ihmisiä ympärillä jotka auttoivat ja saankin olla kiitollinen siitä.Nokka pystyyn ja suunta eteenpäin!tsemppiä🙂👍

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 29.03.2013 klo 16:44

Kiitoksia propeli lohduttavista sanoista. 🙂🌻

Kyllä tää tästä. Edessä voi olla muutto jonnekin muualle täältä pohjoisesta kun sosiaaliset kuviot on niin retuperällä. Voiko rakastaa ja vihata samaan aikaan jotakuta sydämensä pohjasta? Tältä ainakin tuntuu.

Uskonasiat kiinnostavat jälleen päivä päivältä enemmän, tämä on hyvä uutinen. Ehkä saisin käsiteltyä tunteitanikin uskon kautta paremmin, oppisin antamaan anteeksi ja hyväksymään tiettyjä tosiasioita elämässä.

Hyvää pitkä perjantaita kaikille! 🙂🌻

Käyttäjä Vanki kirjoittanut 02.04.2013 klo 01:33

Voi kuoleman kuolema

Oli järkyttävän raskas viikonloppu. Sain keikkatyötä baarimikkona ja pe, la valvottiin sitte taas. Sunnuntaina piti mennä vielä lankeamaan viinapirun ansaan vaikka kuinka vakuuttelin itselleni, että nyt loppuu tää juominen. Alkaa todella pahasti tuntemaan alkoholistiksi itsensä, tälläkin hetkellä juon kaljaa.

Miten tähän pisteeseen olen päätynyt? Pari kuukautta takaperin olin savuton ja raitis, nyt pari viikkoa takana miltei joka päiväistä kaljan lipittämistä. Hävettää, ahdistaa, masentaa.. Vainoharhaisuuttakin on alkanu ilmentymään. En koe olevani minkään arvoinen. Pääsis pois tästä nk. oravanpyörästä, haluaisin olla edes viikon selvinpäin! Aina tuntuu vaan kuitenkin tulevan joku "syy" juoda. Ristiriitaista, en tahdo juoda mutta juon silti.

Tunne elämäki kivasti sekasin vaihteeksi. En kestä, en yksinkertaisesti kestä, nähdä enää vilaukseltakaan tiettyjä ihmisiä. Pulssi nousee kattoon ja hirveä ahistus päälle jos näin tapahtuu..

Pakko ryhdistäytyä, nyt on pakko.