Moi vanki, mitäs kuuluu nyttemmin ?

hei jupiteri

kyllä tää on taas ollu enemmän ja vähemmän syöksylaskua. Raha vaikeuksia, odottamista, masennusta.. Olen pystyny tovin olleen selvänä, mut ratkeamine kolkuttaa ovella. Ruokahalu on kadonnu ja unta ei meinaa saada. Välillä tuntuu et mite tästä voi noussa enää, mut päivä päivältä olo paranee. Kai. Olen laittanu itelle kahen viikon tavotteen.

Sinnitellään!

Vanki kirjoitti 24.4.2013 3:9

hei jupiteri

kyllä tää on taas ollu enemmän ja vähemmän syöksylaskua. Raha vaikeuksia, odottamista, masennusta.. Olen pystyny tovin olleen selvänä, mut ratkeamine kolkuttaa ovella. Ruokahalu on kadonnu ja unta ei meinaa saada. Välillä tuntuu et mite tästä voi noussa enää, mut päivä päivältä olo paranee. Kai. Olen laittanu itelle kahen viikon tavotteen.

Sinnitellään!

Hyvä kuulla, että olet selvänä pystynyt olemaan.. sekin vaatii kovaa psyykettä kun on ongelmaa alkoholin kanssa, ole ylpeä myös siitä! Oliskiko mitään matalan kynnyksen apupaikkaa sun kaupungissa mihin voit mennä jos odottaminen tuntuu voittamattoman pitkältä ? Vertais tuki ongelmista mihin alkoholiki on sotkeutunu voi olla joillekkin myös hyvästä, ihan vaikka AA ihmisiltä. Toisille se voi olla taas vaikeaa. Hyvä pitää tavoitteita, kunhan pitää ne realistisena tilanteeseen nähden.. itselläni on myös tavoite, kumpuraista maastoa pitkin sinnepäin mennään ☹️..

Jaksamisia sinulle!

Hei jupiteri!

Täällä pohjoisessa, missä tällä hetkellä asustelen, ei ole mitään matalan kynnyksen apupaikkaa olemassa. Koska olen alle 25-vuotias, joudun hakeutumaan nuoriso puolelle ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, ettei se ole hyvä homma. Aikasempi kokemus kerto sen, ettei nuoriso päihdepuolella oteta oikein vakavasti näitä asioita ellei ole viimisen päälle narkkari.

Ei mitään uutta auringon alla

puheenvuoro loppuu pisteeseen

.

Klara vappen tai jotain

Nyt olisi se päivä jolloin pitäisi käyttää tuota ylioppilas lakkia ensimmäisen kerran sitten viime vuoden. Ei hirveästi vaan innosta koko vappu. Masennus ja ahdistus äityny taas pahaksi. Saatan olla vähän kipeänäki kun palelee, on huono olo ja aivan järkyttävän väsy koko ajan.

Katson ulos. Koleaa ja harmaata. Muistelen aikasempia vappuja. Joskus näillä leveyksillä on vapun aikaan ollu todella lämmin ja vehreää, mutta tässä vuodessa on jotain pahasti vialla. Tämä vallitseva harmaus on häiritsevää. Vettä on satanu jo pari viikkoa ja silloin kun ei sada, aurinko muistuttaa olemassa olostaan vain kadotakseen jälleen harmaan pilvimassan taakse. Odotan kovasti kesää. Auringon paiste, luonto ja lämpö piristää, tai on aina piristäny tähän asti. Kevät on mielestäni vain ikävä välivaihe, syksyn lailla, joka pitää kestää ennen varsinaista pysyvyyttä (talvi, kesä). Kesässä on taikaa. Silloin ilmassa on uutta energiaa, toivoa, uskoa. Viime kesä oli varmaan parasta aikaa elämässäni. Sen jälkeen raskain aika alkoi.

Mitäs vielä.. Aivan. Olen korviani myöten liemessä raha asioiden kanssa. Oisko kellään mitään vinkkeliä miten esimerkiksi erääntyneiden laskujen kanssa pitäisi toimia jos ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa niitä? Kämpän vuokra sama homma.. Oon tosi huono hoitaa näitä asioita, en ole ollu tämmösessä tilanteessa ennen. Kun oli töitä nii ei tarvinu paljo miettiä laskuja, ne maksettii ja sillä selvä.

Itsetuhoiset ajatukset alkanu pyörimää taas pyöriin päässä ahdistuksen lisäännyttyä. Välillä mietin "pois pääsyä" pelottavan systemaattisesti ja kylmä kiskoisesti. Pitäisi varmaan kirjoittaa vaikka kirjeet lähiomaisille, jos se herättäis minut ajattelemaan tuollaisen teon todellisia seurauksia.

Vappuja vaan kaikille! Syökää munkkeja ja juokaa simaa minunki puolesta!

Vanki kirjoitti 30.4.2013 16:27

Klara vappen tai jotain

Nyt olisi se päivä jolloin pitäisi käyttää tuota ylioppilas lakkia ensimmäisen kerran sitten viime vuoden. Ei hirveästi vaan innosta koko vappu. Masennus ja ahdistus äityny taas pahaksi. Saatan olla vähän kipeänäki kun palelee, on huono olo ja aivan järkyttävän väsy koko ajan.

Katson ulos. Koleaa ja harmaata. Muistelen aikasempia vappuja. Joskus näillä leveyksillä on vapun aikaan ollu todella lämmin ja vehreää, mutta tässä vuodessa on jotain pahasti vialla. Tämä vallitseva harmaus on häiritsevää. Vettä on satanu jo pari viikkoa ja silloin kun ei sada, aurinko muistuttaa olemassa olostaan vain kadotakseen jälleen harmaan pilvimassan taakse. Odotan kovasti kesää. Auringon paiste, luonto ja lämpö piristää, tai on aina piristäny tähän asti. Kevät on mielestäni vain ikävä välivaihe, syksyn lailla, joka pitää kestää ennen varsinaista pysyvyyttä (talvi, kesä). Kesässä on taikaa. Silloin ilmassa on uutta energiaa, toivoa, uskoa. Viime kesä oli varmaan parasta aikaa elämässäni. Sen jälkeen raskain aika alkoi.

Mitäs vielä.. Aivan. Olen korviani myöten liemessä raha asioiden kanssa. Oisko kellään mitään vinkkeliä miten esimerkiksi erääntyneiden laskujen kanssa pitäisi toimia jos ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa niitä? Kämpän vuokra sama homma.. Oon tosi huono hoitaa näitä asioita, en ole ollu tämmösessä tilanteessa ennen. Kun oli töitä nii ei tarvinu paljo miettiä laskuja, ne maksettii ja sillä selvä.

Itsetuhoiset ajatukset alkanu pyörimää taas pyöriin päässä ahdistuksen lisäännyttyä. Välillä mietin "pois pääsyä" pelottavan systemaattisesti ja kylmä kiskoisesti. Pitäisi varmaan kirjoittaa vaikka kirjeet lähiomaisille, jos se herättäis minut ajattelemaan tuollaisen teon todellisia seurauksia.

Vappuja vaan kaikille! Syökää munkkeja ja juokaa simaa minunki puolesta!

En olekkaan täällä ainakaan yli viikkoon käyny. Oma vappu meni ihan mukavasti. Kun lukee tätä sun kirjotusta niin nyt kun itsellä tuntuu menevän paremmin ku aikasemmin niin huomaan kuinka pessimistisesti ajattelet, että vuodessa on jotain vialla ja aurinko tulee vain mennäkseen jne. Kun rupee tuota ajatustapaa ruokkimaan niin se on yks noidankehä ja kaikki ajatukset päättyy lopulta kuolemaan tai muuhun kurjuuteen. Itse yritän ja ajattelenkin nykyään vähän positiivisemmin, kun joku on menny huonosti tai pieleen aikasemmin niin sille ei voi enää mitään, ja vaihtoehto on itsellä joko jatkaa eteenpäin ja yrittää eteenpäin tai kelata vanhaa ja jumittaa siihen. Korostaen "yrittää etenpäin" semmosta pakkopullaa se on kunnes pääsee siihen pisteeseen, että välillä nauttii asioista. Hyvä kuitenkin että odotat kesää. Suomen kesä on paras! Itse tykkään keväästä ehkä eniten, ja toivon että se olis pitkä, mut aurinkoinen, nii se nyt on aikapaljon ollutkin
😋.
Raha-asioista melkein varmaan paras soittaa laskussa näkyvään neuvonta numeroon ja kertoa, että nyt on tilapäisesti vaikeuksia maksaa laskut ajallaan. Niitä voi sillain saada vähän järjesteltyä semmosille aikaväleille, ettei ne kasaantuis nopeesti. Ja jos on lainoja, niin maksuvapaita kuukausia voi sopia pankin kans myös. Viimekädessä jos tulee kertakaikkiaan mahdoton paikka niin joku raha asia neuvoja tai semmonen on mun mielestä olemassa, varmaan pankista saa lisätietoa, joka voi auttaa ja etsiä ja selvittää keinoja laskujen maksun hoitoon tiukas paikas.

Pidätkö itselles päiväkirjaa tai jotain ? Itse kirjottelen päiväkirjaa, ny vähän harvemmin tullu kirjotettua... huomaa et se meinaa välillä unohtua kun menee paremmin. Mut se auttaa myös, kun voi selata muutaman kuukauden taaksepäin ja lukea miten sillon on menny ja onko miten ajatukset muuttunu... semmosta teese itse terapiaa 😉

Muista, et vaikka viimekesä ol iparasta aikaa ja nyt ollu vaikeinta aikaa, kun tästä suosta pääset olet paljon vahvempi!

Hei Jupiteri!

Pahoittelen, olen parantumaton pessimisti enkä näe tässä tilanteessani mitään positiivista. Se, että kesä tulee ja aika kuluu on vain huono homma ottaen huomioon kasaantuvat "velvollisuuteni". Näiden "velvollisuuksien" takia olen lopettanut kaikkien asioiden hoidon, koska voimat ei tunnu riittävän edes itsestä huolehtimiseen. Joka päivä painostetaan eteenpäin, soitellaan perään ja haukutaan. Olen tilanteessa missä en uskalla enää vastata vainoharhaisuuksissani puhelimeen. Pelkään, että soittaja alkaa heti puhumaan rahasta ja menen lukkoon.

Pakoileminen ei auta pitkällä juoksulla, mutta en voi muuta nyt. Sitä ei tunnu kukaan ymmärtävän enkä vaadi, jättäisivät vain rauhaan edes hetkeksi.

Raha, tämän maailman syöpä ja todellinen riidan aiheuttaja.

Kaksi kuukautta ja velkaa yhtäkkiä on velkaa kiitettävästi. Puhelimeen ei meinaa uskaltaa vastata, joka toinen puhelu tulee velkojalta. Asiallista hommaa, uhkailua ja haukkumista. Raha tilannettaan ei pysty edes selittämään, se ei kiinnosta ketään. Suorastaan lamaannuttaa nämä jutut. Paljon pitäisi järjestellä asioita, juosta virastosta toiseen ja soittaa puheluita ympäri kyliä, mutta oikeasti tekis mieli vetäytyä sängyn pohjalle sikiöasentoon itkemään.

Katoaa usko ihmisiin pikku hiljaa, myös itseensä.

Vanki kirjoitti 13.5.2013 11:33

Raha, tämän maailman syöpä ja todellinen riidan aiheuttaja.

Kaksi kuukautta ja velkaa yhtäkkiä on velkaa kiitettävästi. Puhelimeen ei meinaa uskaltaa vastata, joka toinen puhelu tulee velkojalta. Asiallista hommaa, uhkailua ja haukkumista. Raha tilannettaan ei pysty edes selittämään, se ei kiinnosta ketään. Suorastaan lamaannuttaa nämä jutut. Paljon pitäisi järjestellä asioita, juosta virastosta toiseen ja soittaa puheluita ympäri kyliä, mutta oikeasti tekis mieli vetäytyä sängyn pohjalle sikiöasentoon itkemään.

Katoaa usko ihmisiin pikku hiljaa, myös itseensä.

Joo ei se raha kuulemma onnelliseks tee, vaan kyllä se kummasti helpottaa jos ei ole rahasioiden kans kusessa. Köyhälläkin voi olla hyvä olla, mut et on velallinen ja köyhä niin sillä ei ☹️.

Kuullostaa pahalta. Usko muihin saattaa mennä ja sille ite haistatan mielessäni pitkät. Mut usko itseensä ku menee nii sitte sitä kyl tosiaan lamaantuu. Joku energian ja inspiraation pommi ku posahtais sinulle. En mä ny oikee keksi mitää nasevaa sanottavaa. Onko sulla perhettä, isää, äitiä joka vois auttaa ? Oletko niille puhunu asiasta?

Pitkästä aikaa täällä näin, paikan päällä itse minä. Eikä sen terveempänä.

AA-kerho tarkastettu, apua haettu, paholaista vastaan taisteltu ja mikään ei ole muuttunut. Kyllä nyt kysyn; kuinka vaikeaa on saada lääkärin lähete nykyään? Vastaus: mahdotonta. Sanovat terveyskeskuksessa; "Jos tulee itsemurha ajatuksia, mene päivystykseen." Voi, sanonko mikä..

Tällä hetkellä elämässä ainoa hohdokas asia on: -. Niin.. Sitä ei ole. Mikään, ja todellakin tarkoitan sitä, ei toimi. Kaikki mitä yritän menee päin prinkkalaa ennen kun kerkeää varsinaisesti alkaakaan.

Lyhyt, ytimekäs valitus näin yö myöhään. Hyvää juhannusta kaikille tukinettiläisille ja toivottavasti teillä menee paremmin.

Näin

Mulla meinas käydä köpelösti.. Olin juhlissa missä tarjoilussa oli kirkasta, 45% viinaa, viiniä ja olutta. Tinttasin itseni 3.3-3.6 promillen humalaan, kaatuilin, huusin ja meinasin lyödä ihmisiä. Ambulanssi ei suostunut auttamaan, mutta poliisi vei putkaan käytöksen takia. Sain viinakramppeja humalan aikana ja teloin itseäni ankarasti. Putkasta herättyäni en pystyny kävelemään. Jalat ei kantanu ja oksentelin sappinestettä jatkuvasti. Päädyin suojaisaan paikkaan nukkumaan ja nukuinkin pihalla 6 tuntia ennen kuin pystyin jatkamaan matkaa. Olo on suorastaan psykoottinen.

En tiedä miten jaksan elää tätä kurjaa elämääni enää päivääkään.. Kukaan ei luota minuun, oma lapseni ei viihdy seurassani, olen rahaton ja velkaantunut ja yksinäinen. En ole päässyt mihinkään hoitoon vieläkään ja armeijaan pitäisi lähteä ensi viikon jälkeen. Pelottaa, hävettää, ahdistaa, masentaa, oksettaa, vapisen, en saa unta.. Lista on loputon. Itsemurha pyörii päivittäin mielessä. Ja pahinta on, että kaikki tämä on täysin minun omaa syytäni. Minä olen tuhonnut mielenterveyteni, ihmissuhteeni ja finanssitilanteeni.

Kunpa joku korjais minut pois täältä pyörimästä ja pilaamasta muiden elämää. Kaikki on mennyttä