Olen pahoillani tilanteestasi. Itse painin aika lailla samanlaisten asioiden parissa.. Tosin minulla on enemmän omaa syytä tuossa, ettei ole ystäviä - ainaisen ulkopuolisuuden tunteen vuoksi se olen pikemminkin minä, joka olen pikku hiljaa jättäytynyt pois ystävyyssuhteista. En usko, että ihmiset hirveästi jaksavat olla toistensa tukena. Itse ainakin näen masennuksen vuoksi asiat niin synkkinä ja negatiivisina, ettei sitä kukaan viitsi kuunnella. Ja kun asiat eivät muutu mihinkään, niin se tuskastuttaa ihmisiä. En sano, etteikö sinun ystäväsi olisi pitänyt olla empaattisempi, mutta puhun noin yleisesti masennuksesta.

Kävin myöskin läpi tuskallisen avoeron muutama kuukausi sitten ja olen ensimmäistä kertaa eläissäni omillani. Onneksi käyn terapiassa, se pitää minut jotenkin elämänsyrjässä kiinni.

Tsemppiä sinulle!

Dodiin!

Nyt tien päälle!

Alkoi kyllästyttämään kerta kaikkiaan tämä masennus-, ahdistuskuvio joka on hankaloittanu elämääni jo vuoden päivät niin paljon, että nyt saa riittää. Päätin tehdä jotain radikaalia, nähdä maailmaa ja ennen kaikkea tutustua kauniiseen kotimaahamme. Kiertelen pari kolme viikkoa ympäri Suomea katselemassa kaunista luontoa, tutustumassa uskomattomiin ihmisiin uskomattomine tarinoideen paikoissa joihin et löydä matkaoppaiden avulla! 🙂👍 Ensi keväänä tai kesänä matka jatkuu rajojen ulkopuolelle joko junalla tai autolla Ruotsi - Tanska - Saksa reitillä.

Lähtö on nyt ja oon aika innoissani. En ole tehny vuosiin mitään näin jännittävää ja uutta.

Wish me luck! 😉

Hei Vanki

Joko olet reissusta palannut? Miten matka sujui? On hienoa että
innostuit kiertelemään. Matkailu avartaa sanovat🙂

sarrukka kirjoitti 21.2.2013 19:27

Hei Vanki

Joko olet reissusta palannut? Miten matka sujui? On hienoa että
innostuit kiertelemään. Matkailu avartaa sanovat🙂

Olen kotiutunu 🙂. Hyvin suju reissu, tapasin uusia ihmisiä ja näin uusia paikkoja. Kaikin puolin oli onnistunu reissu 🙂👍. Mieliki on pirteämpi kuin kuukausiin ja oli koko reissun ajan mutta saa nähä miten tää aloilleen asettuminen nyt vaikuttaa. Voi olla, että heti kun tilanne sallii nii lähen taas kiertelemään 😉.

Yksin olo oli mahtavaa. En ole nauttinut yksin olosta pitkiin aikoihin kun en ole ollut yksin lainkaan mutta tällä kertaa se tuotti suorastaan nautintoa. Sain olla juuri sellainen kuin olen ja sain olla vähän sellainenkin kun en ole 🙂. Sain pari hyvää kaveria, jopa ystävää, reissulta ja koska facebook, yhteydenpito on helppoa.

Yhteenveto: Suosittelen lämpimästi kaikille pientä irtiottoa arjesta vaikka sitten reissun muodossa. Kaikilla ei tietenkään ole tälläistä vapautta lähteä vaan menemään mutta jos on, käyttäkää se.

Jaksamisia kaikille 🙂🌻!

Moi.Hienoa vanki.Mä olen kanssa miettinyt,että lähtisin kesällä johonkin yksin kiertelemään.2v sitten olin yksin reissussa ja oli kivaa.Tuli tehtyy sellasta mitä ei ollu ennen tehny ja nähtyy paikkoja.Sillon olin viikon reissussa.Nyt lähtisin kiertelemään tanssilavoja,jos olisi vaan joku kaveri.Mutta eiköhän sekin järjesty.🙂😉Mä ootan,että pääsen ajelemaan pyörällä🌻🙂🌻

Moi propeli!

Pyöräily on mukavaa kesällä. Luonto on kaunis ja rauhoittava.

Nyt se sitten iski.. Ahdistus, masennus. Olihan tämä odotettavissa.

En ymmärrä kuinka vaikeaa mulla on päästää irti tuosta tietystä ihmisestä. Heti kun kuulen hänestä, näen hänet jossakin jne. tuntuu, että sydän pysähtyy ja kuolen siihen paikkaan.

En jaksakkaan kirjoittaa.. Pitää vaa hammasta purren tehdä tää työilta ja yrittää selviytyä huomiseen, ehkä sitten ois parempi mieli ja olo ☹️. En ole nukkunu kunnon yöunia taas muutamaan yöhön, sekin voi vaikuttaa tähän.

Ps: Muistakaa nukkua tarpeeksi, ihmiset. Hyvää yötä kaikille 😴

Moi vanki.Se on kumma tuo ahdistus ja masennus.Rakkaasta ihmisestä on joskus vaikea päästä yli.Varsinkin,jos näkee jossain ja vielä jonkun toisen kanssa.Mä toivon,että pääsen eroon tästä mun ihastuksestani.Oltiinhan me yhdessä yli vuosi ja tuli heti melkee eroni jälkeen,että en ehtinyt selvitellä alta pois vanhaa suhdetta/liittoa.Mun pitäisi vielä hakea omia tavaroitani pois ja se tuntuu olevan mulle vaikeeta,mut ei auta🙄 itkut markkinoilla
😉.sitten vasta voin päästää kunnolla irti toisesta,kun olen hakenut kaikki omat tavarani.Unet on muuten tosi tärkeet,kun saa nukuttua kunnolla niin jaksaakin paremmin🙂🙂👍.Mä taistelin ton kissan kanssa viimeyönä,ei antanut mun nukkua.Hyppi ja pomppi ja kolisteli pääsin nukkumaan 01.30 ja kolinat alko uudestaan 05.40.En raaski luopua tosta kissasta,mut kohta voi olla,että on pakko😐😐😐.Nukutaan kunnolla ja kerätään voimia🙂🌻 hyvää ja aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille.

propeli kirjoitti 24.2.2013 9:52

Moi vanki.Se on kumma tuo ahdistus ja masennus.Rakkaasta ihmisestä on joskus vaikea päästä yli.Varsinkin,jos näkee jossain ja vielä jonkun toisen kanssa.Mä toivon,että pääsen eroon tästä mun ihastuksestani.Oltiinhan me yhdessä yli vuosi ja tuli heti melkee eroni jälkeen,että en ehtinyt selvitellä alta pois vanhaa suhdetta/liittoa.Mun pitäisi vielä hakea omia tavaroitani pois ja se tuntuu olevan mulle vaikeeta,mut ei auta🙄 itkut markkinoilla
😉.sitten vasta voin päästää kunnolla irti toisesta,kun olen hakenut kaikki omat tavarani.Unet on muuten tosi tärkeet,kun saa nukuttua kunnolla niin jaksaakin paremmin🙂🙂👍.Mä taistelin ton kissan kanssa viimeyönä,ei antanut mun nukkua.Hyppi ja pomppi ja kolisteli pääsin nukkumaan 01.30 ja kolinat alko uudestaan 05.40.En raaski luopua tosta kissasta,mut kohta voi olla,että on pakko😐😐😐.Nukutaan kunnolla ja kerätään voimia🙂🌻 hyvää ja aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille.

Hei propeli!

Kuulostaa iha minu tarinalta 🙂. Minäki aloin seurustelemaan ennen kuin olin kunnolla käsitelly vanhaa suhdettani. Tällä hetkellä yksin olo on ehdottomasti paras vaihtoehto. Tuosta lemmikkieläimestä sen verran, että varsinaisia riiviöitä ne osaa kyllä välillä olla mutta tunne side syntyy tosi herkästi. Vaikea sitte luopua lemmikistä vaikka meno menis iha mahottomaksi.

Mieli on ollu taas parempi mutta taitaa johtua vaa tekemisestä, sitä nimittäin on riittäny. Kiireistä aikaa 🙂. Ensi kuussa olis yhteishaut ja siihenkin kuluu aikaa kun lukee pääsykokeisiin.

Unet ovat jänniä. Syvempää merkitystä tai ei, ne tulevat jostain alitajunnan syövereistä. Ihminen käsittelee päivän tapahtuneita unissaan ja esimerkiksi oppiminen tapahtuu unessa. En siksi yhtään ihmettele kuinka suuri vaikutus unilla on hereillä olo aikaankin.

Näin viime yönä, kuten myös toissa yönä, erittäin ahdistavaa unta eksästäni.. Uni oli liian hyvää ollakseen totta mutta herättyäni minulla ahdisti pahasti ja se heijastuu loppu päivään. Ymmärsin, etten ole vielä käsitelly eroamme loppuun. Viime yön unessa olin jälleen onnellinen mutta uni päättyi siihen, että tajusin hänen menneen kihloihin toisen kanssa ja se sai aikaan voimakkaan tunneryöpyn johon heräsin. Tämä oli kuin potku munille. Muistutus siitä, etten ole vielä valmis. Kuinka rasittavaa!

Elämä ei ole reilua eikä helppoa mutta tänne asti ollaan selvitty, joka itsessään on jo pieni ihme, enkä siksi aio luovuttaa. Tämä elämän kivinen tie patikoidaan läpi vaikka ilman kenkiä jos se sen vaatii.

Lopussa kiitos seisoo

Moi vanki.Juu eteenpäin mennään sanoi mummo lumessa,vaikka vaikeaa joskus onkin.Mä rupesin tutkimaan noita uniani joita näen.On muuten aika mielenkiintoista.Avautuu paljon asioita.Sit rupesin käsittelemään tätä jälkimmäistä eroani:käyn läpi hyvät ja huonot puolet ja huomaan,että en ollut vielä valmis uudelle suhteelle.Mua ei ole ahistanut vähään aikaan,kun olen koittanut viettää terveellistä elämää ja nyt,kun rupesin taas syömään roskaruokaa niin sormet turpos ja tuli päänsärkyä.Miks mä en voi uskoa ja pysyä siinä paremmassa?vaatii paljon multa itsekuria.Nyt huomaan mikä suuri merkitys sillä on,että käsittelee ensin kunnolla vanhan suhteen pois ennen,kuin aloittaa uuden suhteen.🙂kirjoitan päiväkirjaa ja käsittelen vaikeita asioita.Pidän myös huilipäiviä jolloin en mieti käsiteltäviä asioita🙂🌻Huomaan,kuinka rupean voimaan paremmin,kun saan käsiteltyä pois alta vaivaavat asiat☺️❤️🌻🙂🌻

propeli kirjoitti 3.3.2013 8:16

Moi vanki.Juu eteenpäin mennään sanoi mummo lumessa,vaikka vaikeaa joskus onkin.Mä rupesin tutkimaan noita uniani joita näen.On muuten aika mielenkiintoista.Avautuu paljon asioita.Sit rupesin käsittelemään tätä jälkimmäistä eroani:käyn läpi hyvät ja huonot puolet ja huomaan,että en ollut vielä valmis uudelle suhteelle.Mua ei ole ahistanut vähään aikaan,kun olen koittanut viettää terveellistä elämää ja nyt,kun rupesin taas syömään roskaruokaa niin sormet turpos ja tuli päänsärkyä.Miks mä en voi uskoa ja pysyä siinä paremmassa?vaatii paljon multa itsekuria.Nyt huomaan mikä suuri merkitys sillä on,että käsittelee ensin kunnolla vanhan suhteen pois ennen,kuin aloittaa uuden suhteen.🙂kirjoitan päiväkirjaa ja käsittelen vaikeita asioita.Pidän myös huilipäiviä jolloin en mieti käsiteltäviä asioita🙂🌻Huomaan,kuinka rupean voimaan paremmin,kun saan käsiteltyä pois alta vaivaavat asiat☺️❤️🌻🙂🌻

Samoilla viivoilla mennään, propeli. Täytyy vaan antaa itselleen aikaa 🙂. Olen itse sen verran tunteikas ihminen, että kaipaan rakkautta mutta olen tietoisesti yrittänyt olla edes ihastumasta kehenkään. Jos huomaan tuntevani jotakin kohtaan jotain, tukahdutan sen heti siihen. Ei riitä rohkeus vielä tuollaiseen.

On helppo tietää miten tulisi toimia ja mikä on hyväksi mutta on vaikea elää sen tiedon mukaisesti.

Tsemppiä propeli 🙂👍, you can do it!

Moi vanki.Kiitos🙂Mä tutustuin muutama vuosi sitten yhteen ihmiseen ja sillon mä en paljoo hymyilly.Tää ihminen sano mulle,et mun pitäis hymyillä😀.No mä tein niin ja rupesin hymyilemään Miltäköhän mä mahdoin näyttää😉.Ihmiset tuli juttelee ja kysymään neuvoa😎 no eihän sellasta hapanta tomaattia kukaan uskalla lähestyä🤨.Ihastuminen on ihanaa,mutta sen aika ei ole vielä☺️❤️.Ehkäpä vielä jonain päivänä minä löydän ihanan ihmisen jonka kanssa olla ja sinäkin löydät,kun vain jaksamme uskoa siihen ja toivoa🌻🙂🌻.Ensin pitää vaan saada nämä omat asiat järjestykseen.Mennään hymyillen eteenpäin🙂

propeli kirjoitti 4.3.2013 21:30

Moi vanki.Kiitos🙂Mä tutustuin muutama vuosi sitten yhteen ihmiseen ja sillon mä en paljoo hymyilly.Tää ihminen sano mulle,et mun pitäis hymyillä😀.No mä tein niin ja rupesin hymyilemään Miltäköhän mä mahdoin näyttää😉.Ihmiset tuli juttelee ja kysymään neuvoa😎 no eihän sellasta hapanta tomaattia kukaan uskalla lähestyä🤨.Ihastuminen on ihanaa,mutta sen aika ei ole vielä☺️❤️.Ehkäpä vielä jonain päivänä minä löydän ihanan ihmisen jonka kanssa olla ja sinäkin löydät,kun vain jaksamme uskoa siihen ja toivoa🌻🙂🌻.Ensin pitää vaan saada nämä omat asiat järjestykseen.Mennään hymyillen eteenpäin🙂

hei propeli!

Haha, mulle on käyny samanlailla 😀. Ennen mieki murjotin (teen sitä kyllä vieläki välistä) ja myöhemmin kuulin et porukka suorastaan pelkäs minua sen takia. Mulla on kuulemma kaunis hymy ja siksi pitäs hymyillä enemmän ja sen tehtyäni ihmisten oli helpompi lähestyä minua. Hyvä, että opin tänkin taidon kun sain sitten töitä jossa pitää olla sosiaalinen 🙂.

Voi sitä onnea kun me löydämme ihmisen jolle voimme antaa kaikkemme ja ennen kaikkea itsemme.

Kiirettä pukkaa, hommaa on mahdottomasti.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Hirveä olo, kerta kaikkiaan..

Unirytmi on menojen takia täysin päälaellaan. Saan unenpäästä kiinni aamulla ja herään vasta myöhään iltapäivällä. Ei tee yhtään hyvää mielelle tämä, huomasin sen yksin ollessani.

Ikävä iski jälleen. Ikävöin eksääni. Tuntuu kuin kaikki mitä oli, olisi ollut vain unta. Tunnen itseni miltei petetyksi, en hänen toimesta vaan itseni. Ihan kuin kaikki se rakkaus olisi ollu vain oman kieroutuneen persoonallisuuteni luoma illuusio, jonka tarkoituksena oli vain tuottaa tuskaa. Pakko myöntää, että onnistuin hyvin siinä mutta miksi haluaisin tuottaa itselleni tuskaa?

Olen aina ollu melodramaattinen persoona, niin kauan kuin muistan. Olin jo lapsena herkkä ja omaan maailmaani uppoutuva, miltei muista eristäytyvä. Menetin isäni ollessani 8-vuotias ja koin sen loppuna, lapsuuden loppuna. Tämän tapauksen jälkeen olen kokenu useasti niin sanotusti 'loppumisen' tunnetta; paha tunne siitä, että jokin tuttu katoaa ja loppuu pian. Murrosikä oli paha, tunteiden vuoristorataa ja maailman painon tuntua alusta loppuun. Olin hetken tasapainossa pahimpien vuosien jälkeen kun elin "nuoruuttani" mutta tämä loppui seinään kun minusta tuli isä. Yksi päivä ja sinulla on enemmän vastuuta kuin olisit ikinä osannu odottaa. En valittanu, lapsesta oli pakko pitää huolta. En käytännössä nukkunut yli vuoteen kokonaista yötä ja tämä johti siihen, etten enää välittänyt mistään. Suhteeni oli kuivunut kasaan, en tuntenut toista kohtaan enää mitään ja ainoa josta välitin oli lapseni. Elin köyhää elämää, rahallisesti ja henkisesti.

Kun tämä suhde päättyi viimein ja vihdoin, tunsin ensimmäistä kertaa vuosiin eläväni. Rakastuin, tosiaan rakastuin. En ollut ikinä tuntenut ketään naista kohtaan niin voimakkaita tunteita. Ne tunteet saivat minut sekaisin. En hyljännyt lastani mutta eron tuottaman vihan ja katkeruuden takia oli pitkä aika, etten saanut nähdä lastani. Minulla on isänä oikeuteni mutta ymmärsin varsin hyvin kuinka vaikea tilanne oli. En painostanut suuntaan enkä toiseen ja asiat selvenivät ajan kanssa.

Synkkänä ihmisenä olen raskasta seuraa toiselle ja tämän huomasin uudessa suhteessani. Vaikka kuinka sain rakkautta ja olin onnellinen, syksyn tullen masennuin ja ahdistuin erittäin pahasti. Olin ollut masentunut ja ahdistunu jo pitemmän aikaa mutta kaikki kärjistyi syksyllä. Suhde alkoi murentumaan. Yritin olla pirteämpi väkisin mutta se ei jatkunut ikinä tarpeeksi pitkään. Raskaan olemukseni takia turhan päiväinen riitely lisääntyi lisääntymistään eikä kukaan jaksa sellaista pitkään. Itse olin valmis elämään siinä suhteessa vaikka loppu elämäni, rakastinhan häntä enemmän kuin olin koskaan ketään naista rakastanut, mutta hän ei tahtonut yrittää. Muutaman psykoottisen kohtauksen jälkeen homma oli selvä, oli minun aikani lähteä.

Nyt kun tapahtuneesta on jo hyvä tovi kulunut, mietin miksi en tosiaan pystynyt pitämään itseäni ruodussa? Olen pitänyt synkkyyttä, masennusta ja ahdistusta osana persoonallisuuttani. Olen tuonut sitä esille läpi elämäni aina kuin mahdollista, aivan kuin haluaisin ja pitäisin siitä. En todellakaan nauti tästä olostani mutta olen käyttäytynyt ja toiminut aina ihan kuin nauttisin. Olenko niin tottunut ja 'rakastunut' sairauteeni, etten edes halua parantua..? Siksikö mikään apu ei ole aikanaan ja nykyään parantunut oloani?

Olen oppinut kantapään kautta sen kuinka ihmiset kaikkoavat ympäriltä jos heidän niskaan sysää kaikki murheet ja tunteet. En enää tee niin, sitä olen harjoitellut ja sen olen oppinut. Mustasukkaisuus on ollu itselläni aina ongelma naisten kanssa mutta sekin on tunne, jonka voi käsitellä itsensä kanssa. Aina sitä ei tarvitse toiselle antaa ilmi, varsinkaan jos se on perätöntä tahi liian sairaalloista. Patoutumia ei kukaan tahdo mutta itse en ota sitä riskiä enää, että kieroutuneen ajatuksen juoksuni takia menettäisin itselleni elintärkeitä sosiaalisia suhteita. Käsittelen tunteeni yksin ja kanavoin niitä parhaani mukaan.

Eiköhän avautuminen riitä tälle yölle. Paranihan se olokin hieman kun sai kirjoittaa. Se joka tän jaksaa lukea, kymmenen pistettä ja papukaija merkki! Laitetaanpa vielä pieni aforismi tähän loppuun:

Hedelmä kypsyy kiinni puussa

paahtavan auringon alla

mutta jos irroitat sen ja jätät

kivelle päiväksi, se mätänee

-Vanki

Hyvää yötä maailma!

Huomenta vanki.Miten paljon ihminen voikaan oppia elämässä.Ihminenhän on toiselle opettaja😉.Hymyilemisestä tulee vielä hyväolokin.Eilen hymyilin,kuin hangonkeksi,kun menin töihin.Välillä saattaa jopa naurattaa,kun miettii jotakin hyvää juttua😀Muistatkos muuten ne keksit,joissa oli naamankuva?😀 tuli vain tässä mieleeni.Pitääkin katsoa kaupasta saako niitä vielä.Viimeyönä näin unta,kun suunnittelin kankaanpaloista pöytäliinaa.Olikohan se uni vähän niinkuin omasta elämästäni?johon etsin puuttuvia paloja.Ikävöin tätä exääni ja hän on mielessäni joka päivä.En vaan voinut olla nyt suhteessa,jossa en pysty antamaan toiselle sitä mitä hän kaipaa tai tarvitsee.Minä uskon siihen,että jokaisella on aika,paikka ja jokin tarkoitus😉Elämä on oppimista🙂👍.