Kiitos AK ja ihanaa juhannusta myös sinulle. Ruusut ja runot kuulostaa ihanan tunnelmalliselta, koita nauttia. Ja jos pilleripäissään kaikki tuntuu paremmalta ja kykenet paremmin iloitsemaan ajastasi, niin melkein soisin senkin sinulle... onko sillä nyt enää edes väliä viettääkö elämäänsä ilman nappeja vai niiden kanssa, JOS ne siis parantaa edes jollain tavalla elämänlaatua.... 😐

Lähdin jo mökille. Täällä kone mokkulan voimin toimii, ulkona sataa. Ahdistaa vaikka vasta yksi sisko ja äiti paikalla. Muut tulevat ripotellen. Paikalle tulossa vielä yhden siskon kokonainen perhe lapsineen, siitä kun kuulin, niin olin tosissani jo jäämässä kotiin, mutta täältä nyt itseni löysin kuitenkin.... 🙄 Yritän mennä eteenpäin täälläkin vaan hetki kerralllaan, ilman odotuksia. Jos on jo ihan super hirveä olla niin miksi se siitä muuttuisi. Ei varmaan voi enää pahemmaksi ainakaan mennä!!

Huvittaisi kanssa kumota nyt ihan hirveät kännit, täällä ei mitään nappeja edes ole millä sekoittaa pollaa enempää, mutta ei huvittaisi tiedostaa omia sekavia fiiliksiään yhtäkään hetkeä... huoh...

Et muuten arvaa, AK, en tiedä tartutitko minuun unettomuuden vai mitä on käynyt, mutta mulla kanssa jo ainakin kolmas aamu kun herään klo4 enkä pysty enää nukkumaan!!!!! sekin varmaan minulla myös masentaa entisestään..kun ei ole oikein levännyt missään vaiheessa.

Viestisi lukeminen piristi kyllä ja on kiva miettiä, että josko teillä menisi mukavasti siellä juhannuksenvietto. Toivotaan niin. Ehkä minäkin poimin ne 7 kukkaa sitten tyynyn alle kun sen hetki 🌻🙂🌻 Josko minun tuleva "pelastava enkelini" näkyisi sitten unessa.. löytäisin samanlaisen kallion itselleni kun sinä olet omasta miehestäsi. Nauti valkoisista ruusuistasi, olen hengessä mukana!

Kiitos Ystävä,

Jännää, että voimme hetken koskettaa toistemme elämää näin, sen paremmin tuntematta. siinäkin on jotain arvokasta, tarkoituksellista.

Minä jouduin kuukautiskipuihin ottamaan tosi vahvan särkylääkkeen ja menin, kuin meninkin ihan kuutamolle, mutta en hyvässä mielessä. Tällainen pökkyräinen, nukuttava olo on inhottava. Minä haluan rennon, mutta skarpimman, tyynen olon.

Nyt on vain alakuloinen, yhtä pilvinen, kuin ilma, tavallaan lohdullisen harmaa. Olen kuitenkin tympääntynyt. Ihan hienoisen pieni juhannusmieli on kuitenkin kaiken takana.

Olet ymmärtäväinen. Minäkin yritän olla. Itseänikin ja omaa elämääni kohtaan. Ja armollinen. Siinä oikein onnistumatta.

Nyt lopetan turinat lie koko juhannuksen ajaksi. Tekisi mieli kuunnella virsiä, ehkä sen teen. Niin hyvää juhannusta sinulle ystävä, kuin se vaan voi olla, halaus!

Kyllä me mimmit vielä noustaan. Ollaan onnellisia ja kauniita, koko maailma on meidän.

Vähän ankea aamu takana, taas. Heräsin vartin yli neljän, huh. (TAAS)
Tulin kuitenkin vähän kirjoittelemaan tänne, omaan osiooni ja päätin vielä käydä sinullekin toivottaan hyvää juhannusaattoa. Olo on aika ankea. Taidan ottaa lisää temestaa. Pakko pysyä kasassa miehen vuoksi, ettei sille tule aiva kamala juhannus. Saan pakottaa itseni kaikkeen, muuten makaisin vain sängyn pohjalla koko päivän.

Toivottavasti sinulla on edes hiukan mukavampaa..

Hei Monage ja kaikki muutkin tässä ketjussa. Olen juuri rekisteröitynyt käyttäjäksi. Olen kärsinyt virallisesti masennuksesta yli 20 vuotta. Virallisesti tarkoittaa sitä, että silloin menin lääkäriin ja sain ensimmäisen kerran diagnoosin. Olen kokeillut luultavasti kaikki mahdolliset masennuslääkkeet läpi isoilla annoksilla ja nykyään käytän Efexoria 225 mg/vrk. En pääse masennuksestani koskaan eroon ja olen oppinut vihdoin hyväksymään sen tosiasian. En voi lopettaa lääkitystä, koska silloin menen huonompaan kuntoon ja en enää löydä elämästä mitään positiivista. Masennuslääkkeen rinnalla käytän Lorazepamia ahdistukseen. Ahdistukseenkin sain diagnoosin, mutta vasta n. 6 vuotta sitten. Samalla sain vielä diagnoosin määrittelemättömästä persoonallisuushäiriöistä. Masennukseni on ns. epätyypillinen masennus. Olen ollut vakavasti masentunut niin monta kertaa, etten edes muista kuinka monta kertaa. Alussa olin vuosikausia aina "vain" keskivaikeasti masentunut ja ilman muita diagnooseja. Olen joutunut neljä kertaa lopettamaan työni masennukseni vuoksi, koska masennus ja pitkät sairauslomat aiheutti lopulta sen, että minut lopulta leimattiin lähinnä haitaksi työpaikalla.

Täytän syksyllä 42 vuotta ja olen onnistunut itse telekään elämässä hyvin isoja muutoksia ihanan aviomieheni tukemana ja avulla. Voin kirjoitella historiastani myöhemmin lisää jos joku on kiinnostunut, mutta näin uutena jäsenenä yritän nyt kirjoittaa tällaisen lyhyemmän stoorin.

Olen kokenut kaikenlaista pompotusta julkisen terveydenhuollon kautta. Tämäkin on hyvin pitkä tarina. Mutta sen voin sanoa, että julkinen terveydenhuolto laiminlyö masennus- ja ahdistuspotilaat todella pahasti. Ja kun pääsee erikoislääkärille niin lääkärit vaihtuvat koko ajan ja uudet lääkärit ei koskaan ehtineet perehtyä sairaushistoriaani eli ne lääkärikäynnit olivat suorastaan nöyryyttäviä. Samoin psykolgit olivat jatkuvasti sairauslomalla joten välillä oli pitkiäkin taukoja, etten päässyt tapaamaan lääkäriä enkä psykologia. Silloin vain piti yrittää pärjätä ja en aina pärjännyt.

Syy miksi kirjoitan menneessä aikamuodossa, johtuu siitä, että viimeinen niitti minulle oli se, että sain lääkärinlausunnon ison pinon jatkeeksi, jossa todettiin minun olevan täysin työkyvytön. Sain siis kuntoutustukea Kelalta muistaakseni n. 2 vuotta. Sen jälkeen tuen maksaminen siirtyi lyhyen yrittäjyyteni vuoksi Eläkevakuutusyhtiö Varmalle ja en saanut viiteen vuoteen mitään rahaa mistään. Kävin jopa ilmoittautumassa työttämäski työnhakijaksi, kun niin käskettiin tehdä, mutta työvoimatoimistossa ilmoitettiin, että en kuulu sinne. Taistelin vakuutusoikeuteen saakka ja hävisin taistelun. tämän viiden vuoden aikana olin siis oikeasti todella sairas ja lääkärit sanoivat, ettei kielteinen päätös vakuutusyhtiöltä ole kiinni muusta kuin väärällä numerolla alkavasta iästäni. Lääkärikin kirjoitti valituksiin uusia lausuntoja, mutta turhaan. Olin siis oikeasti työkyvytön ja jopa Kela hyväksyi lausunnot, mutta eläkevakuutusyhtiön joku tuntematon lääkäri päätti minun olevan tarpeeksi terve tapaamatta minua koskaan. Minulle jopa sanottiin puhelimessa, että hae työpaikka ja ota sieltä sitten heti sairauslomaa?? Valitettavasti moraalini esti minua hakemasta työpaikkaa valehtelemalla, että olisin työkuntoinen 😠. Tämän yli 15 vuoden pompottelun ja viimeisen 5 vuoden nöyryytyksen jälkeen mittani oli täynnä ja olin menettänyt kaiken uskoni suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Pakkasimme tärkeimmät tavaramme, lahjoitimme valtavan määrän tavaraa pois ja muutimme koko perhe lemmikit mukaan lukien toiseen maahan.

Nykyään haen reseptini yksityiseltä lääkäriltä, joka tuntuu ammattitaitoisemmalta ja empaattisemmalta kuin yksikään tapaamani lääkäri Suomessa. Kärsin edelleen ahdistuksesta ja masennuksesta, mutta olen kuitenkin paremmassa kunnossa kuin muistan olleeni Suomessa koko aikuisiälläni. Teen töitä ja välillä palan loppuun, mutta tuntuu silti upealta olla vuosien jälkeen työkuntoinen 🙂👍.

Enää en vajoa sysksytä kevääseen vakavaan masennukseen, koska saan valoa ympäri vuoden, luonto ei kuole syksyisin vaan näen ihanaa vehreyttä vuoden ympäri ja tässä maassa on muutenkin hyvin erilainen ilmapiiri kuin Suomessa. Ihmiset eivät elä suorittamista varten ja ihmisiä arvostetaan eri perustein kuin Suomessa. Koen, että sain vihdoin kaun sitten menettämäni elämäni takaisin.

Toivon jaksamista kaikille masennuksen kanssa kamppaileville. Alkää luovuttako taistelua! Jos on vaikeaa tai mahdotonta päästä kunnallisen psykiatrisen poliklinikan asiakkaaksi niin menkää suoraan psykiatrisen sairaalan päivystykseen. Siellä on oman kokemukseni mukaan parhaimmat kunnalisella sektorilla työskentelevät ammattilaiset ja siellä asiakasta (ei siis ole enää potilaita) kuunnellaan ja mikä tärkeintä, sieltä saa ensin hätäapua sekä lähetteen sinne psykiatriselle poliklinikalle. Sairaalan päivistyksessä ymmärretään tilanteen vakavuus.

On todella raivostuttavaa, että Suomessa masentuneita ei hoideta jos ei ole myös alkoholisti tai narkomaani. Olen usein miettinyt, että johtuuko se siitä, että masennus on vain mielenterveyONGELMA, ei mielenterveyssairaus. Me masentuneet olemme siis vain "ongelmia" ja meitä on ihan liikaa hoidettavaksi asianmukaisesti. Tilannehan muuttuisi täysin jos saisi diagnoosin esim. kaksisuuntaisestamielialahäiriöstä, koska se on sairaus ja siihen saa hoitoa, sen perusteella maksetaan mukisematta kuntoutustuki ja lääkkeetkin saa Kela-kortilla melkein ilmaiseksi. Viimeisinä epätoivonvuosinani yritin kovasti saada sen diagnoosin muiden diagnoosien jatkoksi, mutta en saanut. Minulle kyllä syötettiin lääkkeitä myös siihen, mutta ihan vain kokeiluna. silloin, kun en saanut latiakaan mistään taholta, aviomieheni maksoi kuukausittain yli 200 euroa omavastuuosuuden jälkeen siitä lääkemäärästä mitä minuun tungettiin. Kaikki ne rahat menivät vielä hukkaan, koska niistä kaikista lääkkeistä ei ollut apua ja jotkut jopa pahensivat masennustani. Muutkin sivuoireet olivat ihan järkyttäviä, tuli kiertyneet munasarjat, hiukset lähti, lihoin toistakymmentö kiloa ja kuukautisten aikana vuosin kuin minut olisi teurastettu ja masennus meni pahemmaksi kuin koskaan. Kaikki tuo lysti ihan vaan siksi, että lääkärit halusivat testata kaiken maailman lääkeet minulla kuin jollain koe-eläimellä.

Olen katkera, mutta en enää muistele noita kamalia vuosia kovin usein. Nyt tietysti katkeruus nousi pintaan, kun aloin kirjoittaa tätä tarinaani.

On hienoa, että on tällaisia tukiryhmiä ja varsinkin netissä, koska kynnys ei ole ainakaan itselleni lainkaan korkea hakea apua ja vertaistukea netistä. Muistakaa synkimpinäkin hetkinä, että ette ole yksin, meitä on todella paljon. Ja jos siis ette saa apua ja tuntuu, että voimat ei enää riitä taisteluun, menkää sinne psykiatrisen sairaalan päivystykeen hakemaan apua.

- Tengo depresion 🌻🙂🌻

Hu-huu! Monange! Missä sie oot? Ei vaikaan, kävin täällä vain huvikseen huikkaamassa. Toivottavasti sulla on edes vähän kiva juhannus ollut siellä ja se, ettet ole tänne kirjoitellut olisi merkki siitä, että sulla on jotain "kivempaakin" tekemistä..

Palaillaan Ystävä🙂

Takaisin sivistuksen parissa!!!!!!!! pelitti niin hemmetin huonosti netti tuolla mökillä että luovutin, aattelin että tauko netissä roikkumisesta on omalla tavallaan hyväksi.... Ei ollut todellakaan kivaa, ihan poikki olen ja ottaa ihan hirveesti päähän!!!! Että johan nyt taas....
Alkoi melko äkkiä ahdistaa ihan tosi pahasti, en ole edes tottunut nyt siihen että on kokoajan talo täynnä väkeä, ja sitten vielä niistä tasan kaikki sellaista laatua joille en Todellakaan edes Halua kertoa enkä myöskään näyttää miltä oikeasti tuntuu.. Tulin äskettäin kotiin, tänään aamu/päivä ja koko eilispäivä tosin olin ihan avoimesti pahalla tuulella siellä ja hiljainen enkä osallistunut keskusteluihin tyyliin ollenkaan. Luin yli 500 sivuisen kirjan, joka loppui tosin jo eilen, se oli ainoa kiva asia koko tuossa ajassa ja pelastus sen aikaa kun kesti. Ja kävin joka aamu lenkillä, sekin oli kiva. Saunomisestakaan en voinut nauttia, kun ainoana parittomana kävin vain äkkiä siellä kun koin, että niille muille pitää aikaa jättää enemmän tms.. Olisin kyllä melkeinpä mieluummin ollut Yksin kotona!! ☹️
Eli ei mennyt hyvin. Nyt mietin että mitä ihmettä teen kun jään lomalle, en haluaisi joutua viettämään sitä näiden samojen valvovien silmien alla, vaikka mökille haluaisinkin muuten.. pitää miettiä. Ottaa kyllä tosi paljon päähän ja surettaa kun ei mistään tule mitään. en osaa iloita. Ja herään myös nyt joka ihmeen yö kanssa klo4 enkä oikein enää osaa sitten nukkua!!! AK, mikä juttu tämä oikein on?!? en tajua..

Tässä nyt kunnon vuodatus, mutta en osaa nyt muuta. Harmittaa niin paljon. Onneksi sain edes jotain tehtyä näinä päivinä. Tuntuu vaan että olen ahdistuneempi kuin silloin kun lähdin.. se ei ole hyvä.

Tengo depresion, kiitos kirjoituksestasi! Mielellään luen lisääkin. Ja on aina mukavaa kun ketjuun tullut viestejä. 🙂 Niitä luen mielelläni vaikka kaikki muu nyt onkin taas ihan päin seiniä. Onneksi olen kotona!!!!! Koitan nyt arvostaa sitä tuon hirveän hulinan jälkeen... 🙂👍

Monange, kiva, että olet palannut. Kurja, ettei ollut kivaa. Jotenkin ajattelinkin, ettei sinulla ole kivaa, vaistosin. Mutta toivoin, että olisin väärässä. Minulla oli ihan kiva juhannus, rauhallinen ja turvallinen. Pieniä kivoja asioita, joista jää kiva muisto. Jopa minä nyt höpötän sanaa "kiva", huh.. Se taitaakin olla minun kirjoituksissa aika harvinainen sana.

Kuten omassa ketjussani tuumasin, olen hieman haikea siitä, että juhannus loppui ja huomenna alkaa taas arki..plääh. Maanantai. I hate mondays..olisihan se ihanaa jos kaikki olisi ikuista juhlaa. Minä nyt olen sellainen romantikko hulluuteen saakka..en pahemmin kestä tympeää arkea, en kait koskaan ole. Olen eskapisti.

Iltapesua ja iltapalaa, eli jäätelöä. Hyvä kuitenkin, että olet nyt kotona, etkä enää siellä mökillä, jonka henkilöt eivät varmaan ole sinulle nyt sopivaa seuraa. Nyt voit olla rauhassa pahalla tuulella ja ahdistunut. Aivan kuin se nyt mitään auttaisi, mutta kuitenkin..kirjoittele taas kun jaksat, ystävä.

Ps. Ai niin, se aamu 4 herääminen, että se on sitten raivostuttavaa, se on kait stressiä ja ahdistusta, niin luulisin. En tiedä millä sen saa katki, toivottavasti ei ala jatkumaan enää kovin kauaa, todella v-maista.

Olen kanssa aina ollut ihan älytön romantikko, halunnut tuoda arjen keskelle edes pientä juhlaa. Nyt tosin sekin tuntuu ihan turhalta. En keksi ketään kenen kanssa haluaisin mitään juhlia. Tai elää arkeakaan. Mikään ei taas kiinnosta, ei sitten yhtään.. 😞

Huomaan, että nappien sivuvaikutukset alkaneet hälvetä, enää oikeastaan vaan saan vatsan vähän sekaisin, siirryin ottamaan sen aamulla to lähtien kun puhuin lääkärin kanssa puhelimesta, se on muuten tuntunut toimivan ehkä paremmin kuin illalla ottaminen. Se siis pidemmän päälle varmasti "kiva" ettei noita sivuvaikutuksia enää niin ole. Muttei kyllä autakaan, ja koska pää on selvempi nyt, niin kipeät ajatuksetkin jylläävät niin, että tuntuu etten saa henkeä, ahdistaa niinkuin joku istuisi rinnan päällä jatkuvasti☹️

Hirveä yksinäisyys. Ja olen menettänyt uskoni ihmiskuntaan. Ja itseeni. Pidin itseäni ennen iloisena ihmisenä, joskin ailahtelevana ja joskus tulistuvana myös, mutta ajattelin aina, että ainakin ikäänkuin "elän täysillä" ja tunteella.. Nyt millään ei ole mitään väliä. En innostu mistään. Kaikki on päivästä päivään taistelua. En jaksa tätä.

Milloin koittaa helpotus!!!!!!

😭

Nytkin yritän tehdä töitä, ajattelin, että on hyvä asia päästä pakoon töihin näitä omia ajatuksiaan, mutta en kyllä tiedä... tuntuu taas tosi vaikealle. Pomoni soitti aamulla, ja tuntui, että alkoi vaan samantien suututtamaan aivan sikana. Ilman mitään syytä.. En tiedä onko noilla napeilla mahdollisesti joku agressiivisuus sivuvaikutuksena vai olenko se vain minä....... hankalaa sekin yrittää pitää sisällään.

Viime yö meni enemmän harakoille kuin pitkään aikaan. Nyt heräsin ensin klo01 enkä saanut nukuttua, mietin asioita ja itkeskelin (se onnistuu näemmä taas), monta tuntia, sitten koiranunta jossain välissä ja taas klo04 hereillä monta tuntia, yritin kuitenkin maata ja uskotella itselleni että se pelkkä silmät kiinni lepääminenkin on hyvästä. Ahdistaa ihan älyttömästi kaikki!!!!! lääkäri sanoi silloin to, että soittele tännepäin jos tuntuu ettet pärjää, mutta miksi soittaisin, kun ei ne mitenkään voi mua auttaa😭 Pitäisi jotenkin päin kestää vielä varmaan muutama viikko, josko sitten alkaisi näkyä se nappien positiivinen vaikutus jotenkin.......... nyt tuntuu että kaikki on tosi mustaa ja en jaksa näitä ajatuksiani just nyt yhtään😭

Niin tutulle kuulostaa tuo mitä kirjoitit, niin tutulle.. Tuollainen minäkin olen.

Nykyään en enää ole oma itseni, kuin ajoittain. Minäkin perusluonteeltani ailahtelevainen, mutta iloinen, elinvoimainen, idearikas, helposti tulistuva, nopeasti leppyvä, kauneuden palvoja, romantikko, juurikin tuo juhlaa arjen keskelle, romantiikkaa ym.

Nykyisyys on vain taistelua päivästä toiseen. Itsensä pakottamista. itseensä pettymistä. Ahdistusta. Väsymystä. Toivottomuutta. Tylsyyttä. Itkua.

Minäkin odotan päivää, jolloin tämä kaikki helpottaa ja saan entisen elämäni takaisin. Minulla on kuitenkin mm.ihana puoliso, josta pystyisin nauttimaan paljon enemmän, kun olisin terveempi kaikella tavalla, lähinnä mieleltäni.

Tipahdin taas jonnekin..pitäisi taas syödä. Ajatus ahdistaa.Juhannus meni paljon paremmin. Nytkö tämä helv.. taas alkaa. Jotenkin kurja ja saamaton olo. Arvasin, että tähän tämä taas menee.

Täytyy vain jotenkin, jollakin sankarin asenteella taaplata eteenpäin hammasta purren..pohjalaisella sisulla jos ei muulla, voi pläääh..

Sun ajatukset on kuin omiani. Ei tarvitse edes kaikkea jaksaa kirjoittaa, kun tunnen, että aattelet samaa varmaan kuitenkin. haha.. 😉

Täällä ihan hirvittäviä öitä jo niin monta takana että IHME että edes töissä jaksoin koko pitkän päivän tänään!!! Mennyt taas kokoajan hullummaksi mun yöt.. nyt Yritän mennä jo nyt nukkumaan, josko onnistuisin saamaan edes jonkun verran tunteja kasaan tulevana yönä.. ahdistaa.

Mutta töissä selvisin! Hiphei! ei ole kauhean normaali meininki kyllä tämä, että siellä hammasta purren vaikka pää kainalossa ja muuten ei kiinnosta mikään eikä ole mitään elämää kun ei huvita.. 😑❓

Eilen yksi näistä "ihastuksista" otti härkää sarvista kiinni ja tuli mun työpaikalle yhtäkkiä illalla ilmoittamatta! Kysymään suoraan josko lähden treffeille ja missä mennään.. Piti vääntää rautalangasta. Et omat ongelmat nyt ihan tarpeeksi. En ole kyllä edes kiinnostunut siitä muutenkaan. Sitten en tiedä mikä ilo on kenellekään tarjota jotain ihmeen kuunteluapua? Sanoin sillekin ettei huvita alkaa sille purkamaan omia ongelmiani yms.... en tajua. Kukaan oikeasti ei mua nyt kiinnosta. Muutenkin olo että en usko enää että se on edes mahdollista. Ei ainakaan pidemmän päälle. Ei se rakkaus vaan riitä. Eikä voi koskaan tietää. Vaikka olisi miten hyvin asiat, niin yhtäkkiä ne ei sitten olekaan enään! Mihinkään ei voi luottaa. en kestä enää antaa mitään mahdollisuutta edes. Liian synkkä fiilis ja pettynyt muihin ja itseeni liian monta kertaa. Ehkä sitä iloa voi sitten yrittää repiä siitä, että ainakin on "turvassa" jos on vain itsekseen eikä anna muille mahdollisuutta vetää mattoa jalkojen alta enää. Vaikka surullistahan se on.

Ajatukset menee taas samaa kehää. Ei tästä mitään tule..... 😝 Meen nyt sinne nukkumaan. Toivottavasti en näe yhtä järkyttäviä painajaisia kuin muina öinä....!!😴

Heippa M, mukava, että olet taas maisemissa. Joo, nuo yöt on ihan syvältä. Mullakin tuntuu menevän vain hullummaksi. Joka aamu herään 4 ja voi että se ärsyttää! Ja väsyttää. Tosin nukahdan jo 10 aikoihin, mutta kuitenkin. Mun entinen unirytmi oli 10 ja 6.

Minä tiedän, että vaikka suhde olisi kuin hyvä tai ainakin tuntuu siltä niin kaikki voi aivan silmänräpäyksessä muuttua, loppua ja tuhoutua. Kokemusta on.. ja se on kauheinta mitä elämässä voi tapahtua. Toivon todellakin, ettei tämä nykyinen suhde kaadu, koska sitten en enää uskoisi yhtään mihinkään, enkä haluaisi elää. En kyllä nykyäänkään usko oikein mihinkään ja epäilen kaikkea ja kaikkia..kyyninen olen vaikka sisältä toivoton romantikko. Tiedän vain, että jos tämä suhde menisi ketuilleen en enää luottaisi mihinkään.

Mulla oli aika kamala päivä. Selostin siitä mun ketjussa. Nyt pitäisi iltapalaa väkisten taas työntää kurkusta alas..yääh. Pakotan vain itseni toimimaan ja jos tulee paha olo otan pahoinvointilääkettä ja sitten taas lisää ruokaa alas, kammottavaa.

Fiilikset on kohtuulliset, mutta ei todellakaan hyvät. Ja taas tuleva yö pelottaa suorastaan. Hirveää, kun ei pysty nukkumaan. Kait se on sitä ahdistusta ja masennusta..stressiä.

Halaukset ystävä, kiva kun olet olemassa, palataan🙂

Huomenta M, nukuitko?

Minä simahdin kymmeneltä, kuin tukki ja nukuin yllätys, yllätys..neljään saakka jolloin havahduin hereille. On se sheetanan kumma juttu, kun AINA tuohon aikaan pitää herätä. Sain onneksi vielä pienen valvomisen jälkeen tunnin nukuttua.

Nyt särkee päätä. En tiedä onko kuumuus vai nukkuminen vai mikä? Tuskin tänään mitään hirveästi jaksaa pulata juurikin tuon kuumuuden vuoksi, mutta vähän parempi fiilis on, kuin eilen aamulla herätessä Ketipinor-pökkyrässä.

Jotain pientä puuhaa vois yrittää ja kaavailla syömisiä. Eilen meni niiden suhteen aika hyvin. Aivan kaameaa, että ennen kaikki meni luonnostaan, ei tarttenut miettiä ja suunnitella jokaista tekemistään, kuin jotain suurempaakin urakkaa. Milloinkahan sitä tulee ennalleen? Vai tuleeko koskaan? Vähän pelottavaa. Sitten kun huomaan olevani joskus entisenlainen aion pitää juhlat sen kunniaksi, ihan tosi🙂 Olisi se ihanaa.

Hyvää tai edes kohtalaista päivää sinulle M.

Kiva kun täällä oli viestejä kun vielä tässä ennen duunien aloitusta tulin katsomaan! 🙂 Nukuin 11h! tosin heräilin aina välillä, mutta silti. Nyt tosin tuntuu vähän kipeältä, joten varmaan siitäkin johtuu tämä. Sattuu kauheasti kurkkuun ja vähän myös korviin, aarrhg... onneksi ei muuta.

Tiedän todella tuon tunteen, että ei saa itseään tekemään asioita muuta kun pakottamalla. Olin päättänyt, että eilen olisi pitänyt viikata pyykit kaappiin viimein (ovat kuivuneet narulla kohta viikon), mutta arvaahan sen, että siellä ne edelleen roikkuvat. Lisäksi olen kerännyt olkkariin pinon vaatteita, mitkä pitäisi pestä käsin. Nekin vaan lojuvat nyt lattialla! oivoi.. 😟

Siivoamisen kanssa viivyttelen ihan viimeiseen saakka, että saan aloitettua. Kohta pitäisi taas. Vaikka tiedän, että siitäkin tulee aina parempi mieli jos saa kodin siistiin kuntoon!

Edelliseen viestiisi, niin se on surullista, että on nykyisin niin kyyninen. Olen aina ollut sitä mieltä, että se on pahin luonteenpiirre ihmisessä ja sitä haluan välttää. Ja nyt olen sellainen itse, myönnän sen ihan samantien. Kammottavaa.... 😭

En näe mitään keinoa, miten tämä enää muuttuisi. Yritän nyt opetella elämään itsekseni edes jokseenkin tyydyttävästi. Tällä hetkellä sellainen olo, ettei millään oikeastaan edes ole mitään väliä.

Palaillaan taas!!

...olisipa muuten mahtavaa, jos pitäisit tuollaiset juhlat ja pääsisi vieraaksi sitä todistamaan, haha! 😀 No, hengessä mukana ainakin!

Huomenta M,

Mites meni yö? Saitko nukuttua? Minä se taas heräsin hienosti klo: 4 (alkaa jo "hieman" kyllästyttämään) Nukahdin ehkä vielä puoli tuntia ja lopun aikaa puoli kuuteen saakka makoilin sängyssä ja "heräilin". On tuo unijuttu kyllä ihan shittiä, mitäkähän tyrmäyspillereitä pitäis vetää, että nukkuis joskuskin kuuteen tai seitsemään vaikka..

No, muuten en ole niin ahdistuneella tuulella tänään, en tunne tarvetta heti ottaa pilleriä ja pystyn vähän selkeämmin suunnittelemaan, että mitä tekisin ja minne ehkä menisin jne. Johtuu varmaan siitä eilisestä jutusta, jota en nyt voi alkaa tässä tarkemmin selittämään, mutta se oli yksi toive, joka toteutui ja sai oloni vapautuneemmaksi. Onhan se hyvä saada edes jotain helpotusta tilanteeseen vaikka ei se ongelmia minnekään poista ja tietoisuus on, että masennus saattaa jysähtää ihan kympillä päälle milloin tahansa..mutta täytyy yrittää nauttia edes yhdestä hyvästä/paremmasta päivästä kerrallaan jos sellaisia osuu matkan varrelle.

yritän suunnata ajatuksiani aivan normaaleihin arkisiin asioihin, kuten päivän syömisten suunnitteluun, ja sen mitä teen yleensäkin tänään, minne kauppaan menen, siivoanko ym.

Toivottavasti sinullakin olisi välissä edes miellyttävämpiä hetkiä jos ei edes kokonaisia päiviä, mutta otetaan sitten niistä paremmista hetkistäkin kaikki irti, luvataan ainakin yrittää..jookos?

T: A.K