Mitenkä sietää omaa ahdistusta/mitättömyyden tunnetta?
Moi.
Yritin soittaa kriisi-puhelimeen mutta sen kaikki linjat ovat varattuja…siksi kirjoitin tänne uuden otsakkseen alle.
Olen traumatisoitunut jo lapsesta asti, persoonallisuuteni ja identiteettini/tempperamenttini on jo lähtiessä kolhiintunut. Muistan ekoja masennukseen viitaavia olotiloja jo 3-5-vuotiaasta…siitä lähtien olen kokenut hämmentäviä asioita elämässä. Elämä ei ole kovin helppo tie vaikka en ole nähnyt sitä täysin loppuun. Useita kavereita olen ollut saattamassa maan poveen mitä erilaisimmista syistä mm. sairauden, alkoholin, onnettomuuden, itsemurhan johdosta. Montaa traagista elämän kohtaloa olen nähnyt, läheltä.
Elokuvissa, kirjoissa, ja naistenlehdissä puhutaan toisenlaisistakin elämän poluista, joskus niitä kutsutaan menestystarinoiksi.
Itseäni askarruttavin asia on että voiko olla silti tyytyväinen elämään vaikka se on usein ahdistavaa, piinallista, raskasta? Pitääkö elämän olla menestystarina että se on elämä?
Olen kokenut/kokeillut kristillistä seurakunta yhteyttä, zen-buddhaista sanghaa hakiessani rauhaa sielulleni. En ole tiennyt mitä odottaa mutta jokin asia uskonnollisissa/ajatus järjestelmissä ottaa ”vastahankaan”…vaikka hyviä juttuja löytyykin, sitä en kiellä. Mietin että olenko jotenkin viallinen kun en ”istu” järjestelmään, vaan alan aina kyseenalaistamaan ja kyselemään jos siihen on aihetta, ja minulle ei riitä vastaukseksi että ”kun raamatussa lukee näin”, tai ”buddha kertoi näin”. Pitäisikö pitää mölyt mahassa jos 80-90% opetuksista tai teksteitä on okei, mutta 10-20% ei tunnu kestävän ”päivän valoa”…tarkoitan että jotkut asiat eivät kestä keskustelua, tai voida sanoa että tuo ohje on vain ohje ei resepti.
Minusta tuntuu että jos asioita tulkitaan pilkun tarkasti ja kyse on joidenkin tekstien soveltamisesta elävään elämään tullaan tilanteeseen jossa ”pakotetaan” koripallon kokoinen ihminen tennispallon sisälle, jotain joudutaan aina amputoimaan ihmisyydestä pois.
Ymmärrän että lakia tulkitaan hyvinkin tarkasti oikeussalissa…tosin sieläkin tehdään joustoja tilanne kohtaisesti.
Yritän ilmaista vaikka näin asian; melko usein asioidessani Kelan kanssa tulee mielee ”onko Kela ihmisiä varten – vai ihmiset Kelaa varten?” Sama asia koskee mielestäni uskontoja ”onko uskonnot ihmisiä varten – vai ihmiset uskontoja varten?” Kelaa, lakeja, ja uskontoja tarvitaan luomaan yhteiskunta järjestystä, moraalia, ja merkitystä pienille ihmisille.
Olenko mä liian liberaali koskien uskontoja? En tiedä? Lähden uimahalliin…
Hei HerKaramazov. Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä!
"Mutta eräs elämän tärkeistä kokemuksista onkin hyväksyä itsensä epäonnistumisineen, rakastaa ja tulla rakastetuksi."
Tätä täytyy harjoitella aina vaan ja olla armollinen itseään kohtaan, antaa itselleen anteeksi, jos ei ole aikoinaan saanut opastusta, tukea, kannustusta tai rakkautta tulee tehtyä tahtomattaan virheitä, jotka huomaa vasta jälkeenpäin tai joutuu kokonaan opetella rakastamaan ensin itseään, jotta voisi rakastaa toista. Alitajuiset lapsuudessa saadut ohjelmoinnit vaikuttavat yhä aikuisena ajatuksiin, uskomuksiin ja toimintaan. Onneksi aivot ovat neuroplastiset ja on mahdollista opetella uusia ajattelutapoja jotka toistoilla, suggestioilla ja affirmaatioilla alkavat vaikuttamaan uudella tavalla toimintaan ja elämään, on myös mahdollista opetella tuntemaan tunteet kehossa ja päästämään irti ajatuksista, jotka eivät palvele itseä. Pikkuhiljaa🙏💖
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Muokkaus
Valonetsijä kirjoitti:
"Mutta eräs elämän tärkeistä kokemuksista onkin hyväksyä itsensä epäonnistumisineen, rakastaa ja tulla rakastetuksi."Tätä täytyy harjoitella aina vaan ja olla armollinen itseään kohtaan, antaa itselleen anteeksi, jos ei ole aikoinaan saanut opastusta, tukea, kannustusta tai rakkautta tulee tehtyä tahtomattaan virheitä, jotka huomaa vasta jälkeenpäin tai joutuu kokonaan opetella rakastamaan ensin itseään, jotta voisi rakastaa toista. Alitajuiset lapsuudessa saadut ohjelmoinnit vaikuttavat yhä aikuisena ajatuksiin, uskomuksiin ja toimintaan. Onneksi aivot ovat neuroplastiset ja on mahdollista opetella uusia ajattelutapoja jotka toistoilla, suggestioilla ja affirmaatioilla alkavat vaikuttamaan uudella tavalla toimintaan ja elämään, on myös mahdollista opetella tuntemaan tunteet kehossa ja päästämään irti ajatuksista, jotka eivät palvele itseä. Pikkuhiljaa🙏💖
Moi.
Kaikki mitä kerrot pitää paikkansa. Aivot oppivat uusia käyttäytymismalleja kun aivoille antaa niitä itse, ja ympäristö. Tuntuu vain siltä että ympäristö ei ole antanut eikä anna mahdollisuutta, tai sitten olen vain niin sairas etten kykene näkemään mahdollisuuksia?
Olen varmaan jo kyynistynyt vaikka en halunnut sitä koskaan omaksi kohtalokseni...vai tuleeko meistä semmoisia mitä emme itse halua?
Yritän antaa itselleni aikaa, ja mahdollisuuksia hyväksyä itseni. Juuri niin kuin sanot pikkuhiljaa.
Samperin Ahdistus, joka häiritsee minun mielenrauhaani olemalla noin sinussa olemassa!
Pikemiten kirjoitti:
Samperin Ahdistus, joka häiritsee minun mielenrauhaani olemalla noin sinussa olemassa!
<ul id="bbp-topic-revision-log-368696" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-368696-item-368742" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 21 tuntia, 52 minuuttia sitten. Syy: aihe
Moi. Mitä toi "olemalla noin sinussa olemassa!" tarkoittaa? En osaa tulkita mitä haluat viestittää. Toi on selkee et "ahdistus häiritsee sun mielenrauhaa" siis käsitän.
Nää sanat, lauseet, jne. on vaikeita tulkita kun ei näe ihmisen eleitä/keho kieltä.
arvaan että tuo loppu selkiytyisi jos siinä lukisi "olemalla noin minussa olemassa" ?
En tiedä?
Joka tapauksessa minulla on ahdistusta lähes joka hetki, mutta se ei lamauta pystyn toimimaan...siis käymään koiran kanssa ulkona, kaupassa, uimahallissa. jne. Silti jäätävä ahdistus mukana.
Mutta en pysty hallitsemaan ahdistusta, siirtämällä sitä joihinkin ajankohtiin, kuten "huoli hetki"...luulen että jos pystyy hallitsemaan ahdistustaa, niin ja säätelemään sitä ei ole kovin ahdistunut?
Sinulla on koira. Mikä sen nimi on? Ja kuinka vanha se on? On hyvä että elämässä on kiintymyksen kohteita. Oletko eläinrakas?
Pikemiten kirjoitti:
Sinulla on koira. Mikä sen nimi on? Ja kuinka vanha se on? On hyvä että elämässä on kiintymyksen kohteita. Oletko eläinrakas?
Sam täyttää parin kuukauden päästä 9-vuotta. Poika on ollut mun mukana 12-viikkosesta asti.
Kyllä mä pidän lähes kaikista eläimistä; kissoista, koirista, kaneista, hevosista, vuohista, lampaista, jopa sioista. Käärmeitä ja liskoja en vihaa, mutta en osaa suhtautua lemmikkinä, mutta jos joku toinen pitää, ei se mua haittaa.
"Kaikki mitä kerrot pitää paikkansa. Aivot oppivat uusia käyttäytymismalleja kun aivoille antaa niitä itse, ja ympäristö. Tuntuu vain siltä että ympäristö ei ole antanut eikä anna mahdollisuutta, tai sitten olen vain niin sairas etten kykene näkemään mahdollisuuksia?
Olen varmaan jo kyynistynyt vaikka en halunnut sitä koskaan omaksi kohtalokseni...vai tuleeko meistä semmoisia mitä emme itse halua?
Yritän antaa itselleni aikaa, ja mahdollisuuksia hyväksyä itseni. Juuri niin kuin sanot pikkuhiljaa."
Moi, nimenomaan periksi ei kannata koskaan antaa. Ajattelen, että kun lapsuuden ohjelmoinnit ovat aika syvällä, niin on vain toistettava uusia rakentavia ajatuksia ja uskomuksia, sellaisia jotka oikeasti ovat itselle hyväksi. Monet rentoutus tms.äänitteet sisältävät positiivisia suggestioita ja ovat hyväksi, varsinkin aamulla ja illalla kuunneltuina, silloin alitajunta on vastaanottavaisimmillaan. Kun sisäinen maailma alkaa järjestäytymään myös ulkoinen maailma seuraa perässä, monesti tuossa on vaan sitä viivettä ennenkuin asiat alkavat näkyä myös ulkoisessa todellisuudessa, joten jatka hyviä pyrkimyksiäsi, ne kyllä ajanoloon tuottavat hyviä vaikutuksia.
Ansaitsemme kaikki hyvää. Mitä mieltä, kehoa tai sielua ilahduttavaa voisi tänään sallia itselleen 🙂
"Kaikki mitä kerrot pitää paikkansa. Aivot oppivat uusia käyttäytymismalleja kun aivoille antaa niitä itse, ja ympäristö. Tuntuu vain siltä että ympäristö ei ole antanut eikä anna mahdollisuutta, tai sitten olen vain niin sairas etten kykene näkemään mahdollisuuksia?
Olen varmaan jo kyynistynyt vaikka en halunnut sitä koskaan omaksi kohtalokseni...vai tuleeko meistä semmoisia mitä emme itse halua?
Yritän antaa itselleni aikaa, ja mahdollisuuksia hyväksyä itseni. Juuri niin kuin sanot pikkuhiljaa."Moi, nimenomaan periksi ei kannata koskaan antaa. Ajattelen, että kun lapsuuden ohjelmoinnit ovat aika syvällä, niin on vain toistettava uusia rakentavia ajatuksia ja uskomuksia, sellaisia jotka oikeasti ovat itselle hyväksi. Monet rentoutus tms.äänitteet sisältävät positiivisia suggestioita ja ovat hyväksi, varsinkin aamulla ja illalla kuunneltuina, silloin alitajunta on vastaanottavaisimmillaan. Kun sisäinen maailma alkaa järjestäytymään myös ulkoinen maailma seuraa perässä, monesti tuossa on vaan sitä viivettä ennenkuin asiat alkavat näkyä myös ulkoisessa todellisuudessa, joten jatka hyviä pyrkimyksiäsi, ne kyllä ajanoloon tuottavat hyviä vaikutuksia.
Ansaitsemme kaikki hyvää. Mitä mieltä, kehoa tai sielua ilahduttavaa voisi tänään sallia itselleen 🙂
Moi Valonetsijä!
Kirjoitat hyvin lähelle samoista asioista kuin Suufi mystikko Rumi. Oletko lukenut hänen tekstejään?https://www.recursosdeautoayuda.com/fi/frases-de-rumi/
"Kirjoitat hyvin lähelle samoist asioista kuin Suufi mystikko Rumi. Oletko lukenut hänen tekstejään?"
https://www.recursosdeautoayuda.com/fi/frases-de-rumi/
Moi HerKaramazov! Kiitos kun jaoit 🙏💖 Rumin ihanat runot ovat tulleet välillä vastaan tällä etsijän polulla. Monenlaisia henkiseen hyvinvointiin liittyviä kirjoja on tullut luettua. Taidat itse tietää buddhalaisuudesta ym. paljon?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Muokkaus
Moi.
Olen lukenut buddhalaisuudesta etupäässä Tiibetin buddhalaisuudesta, ja zen-buddhalaisuudesta...mutta olisi kai väärin sanoa että tiedän siitä paljon, olen lukenut jotain voisi kuvata paremmin.
Vietnamilaiselta melko kuuluisalta zen-buddhalaiselta munkilta (jo edes mennyt...kuoli taannoin) kysyttiin "onko jumalaa olemassa?" Munkki vastasi "jumala on kaikki".
Ja jos edellisestä päättelee niin kaikki tarkoittaa myös kaikkea. Kaikki tarkoittaa koko universumia, se tarkoittaa kaikkia ihmisiä (jopa Putinia), kaikkea elävää ja meidän käsityksen mukaan "elotonta". Erottelu hyviksiin ja pahiksiin on keinotekoista, josta seuraisi "tuo on jumalasta, ja tuo ei" on meidän ihmisten keksimää.
Edellinen on ongelmallista hyväksyä...enkä tiedä pystynkö siihen?
Pohdituttaa?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Korjaus