Saavutettuani henkisen tasapainon tässä muuttuvassa yhteiskunnassa, joudun uusien ja vanhojen asioiden paineesta outoon valoon. Olenko liian lojaali ministereille? Pitäisikö minun kannattaa toisenlaista suhtautumista yhteiskuntaan? Nykyinen suhtautumistapani on neutraali, kuten Jumalaan, kaikkeen hänen luomaansa, johon en nyt puuttuisi itse. 😁👍👎

Ennakoinko tilanteita liikaa jos kuvittelen kaiken jatkuvan ilman minuakin normaalisti todellisuudessa eteenpäin. Se elänkö vai kuolenko ei vaikuta yleisesti mihinkään! Jotenkin on helpottavaa huomata ettei yhdellä ihmisellä ole kovinkaan paljon merkitystä! Koettelemukset tekevät minut enemmän itseni näköiseksi, tapaiseksi, ja tasa-painoiseksi! En joudu kovin kummallisten asioiden kanssa tekemisiin, ja selviydyn normaalista elämisestä vielä!

Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään ketään vastaan, vaikka olisi maahanmuuttaja, mutta lakia pitää noudattaa.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta sitten.

Onko täällä muita, joita ahdistaa tuleva joulu?

Multa on kuollut veli ja sitten seurustelusuhde katkennut hyvin dramaattisesti. Kummastakin on tosin aikaa jo mutta yksinäisyys jäi

Minusta on selvää, etten saakaan kirjoittaa mitä ajattelen laista, ja lainalaisuuksista. Ehkä pitää vain miettiä suihkulähteiden mahdollisuuksia toimia talviaikaan. Ja liikkumista yleisillä teillä, kaduilla, kujilla, poluilla, toreilla, puistoissa, ja ulkoilualueilla, ja ainaista metsän käyttö oikeutta. Mitä saa tehdä? Missä saa tehdä? Ja kuka saa tehdä?

Olen selviytynyt melkein kokonaisesta viikonlopusta. Nyt voisin harkita ensi viikosta selviytymistä. Minun olisi aika alku viikosta pestä pyykkiä, sitä on jo kertynyt tarpeeksi ja olisi hyvä jos siivoaisin vähän, lähinnä imuroisin alku viikosta. Minun pitää myös järjestellä vähän ompelutarvikkeitani, ehkä jaksaisin myös ommella. Olen valmiiksi leikannut 2 maskia ja niiden ompelemista olen lykännyt hamaan tulevaan. Ehkä saisin ne tehtyä.  😁👍👎

Kotityöt vielä tekemättä. Pitää käydä hakemassa kissalle hiekkaa kaupasta.😁😹

On ollut kummallinen päivä. Olen funtsinut tunteitani puolesta ja vastaan. Käynyt keskusteluja kaikesta. Kuunnellut toisten tuntemuksia ja väsynyt. Miettinyt päässäni. Ja tullut johtopäätöksiin ihan turhaan. Kuitenkaan en ole saanut tunteitani käyttäytymään järkeni edellyttämällä tavalla. Edelleen en osaa surra sitä että olen nainen enkä voi saada lapsia.

Ai niin, noinkin vois selvitä paremmin alkavasta viikosta jos ennen sen alkua harkitsis selviävänsä!

👍😏

Karanteenissa. Kävin korona-testissä. Kastuin läpimäräksi kuin satoi vettä.

Oli satanut lunta, kuin aamulla menin ulos tupakalle, minulla oli vain sandaalit jaloissa ja ajattelin ensi kerralla laittavani talvisaappaat jalkoihin niinkuin tein myöhemmin kuin lähdin ulos tupakalle. On paljon valoisampaa kuin on lunta maassa. Olen ajatellut lumen merkityksen seksuaalisena jo pitkän aikaa, nyt en voi muuttaa mieltäni kovin helpolla, vaikka tilanteeni huomioon ottaen minun olisi aika muuttaa mieltäni.  Lumi on lunta, kireytynyttä vettä. Jumala tietää miksi sitä on?

Aika kuluu hitaanlaisesti. Mitään en ole saanut aikaisiksi tällä viikolla. Rahaa ei ole tullut.