Olen naimaton ja lapseton nainen. Olen sairastanut skitsofreniaa monia vuosia. Nuoruudessani olin laitos hoidossa eri mielisairaalassa ja parantolassa. Siihen aikaan sain agressiivisia kohtauksia, jotka kohdistuivat hallusinaatioihin. Hajotin monta ikkunaa, ja käteni. Minulla oli tapanani polttaa tupakkaa ja sain yhdeltä toiselta potilaalta kuulla että joku oli polttanut käteensä tupakalla, ja sitä piti heti kokeilla itse käytäntöön. Vielä tänä päivänä minulla on näkyvät jäljet käsissäni noista ajoista. Kun sairastin kovasti hallusinaatioita oli minulla tapanani hakata päätäni seinään, koska en kestänyt pääni sisäisiä ajatuksia ja hallusinaatioita, monia kertoja hoitaja toi minulle tyynyä pääni ja seinän väliin. Minä myös karkasin mielisairaalasta, ja jouduin hankaluuksiin poliisin kanssa, ja minut palautettiin takaisin. Olin aika edesvastuuton juopuessani (lääkityksen ollessa suurimmillaan) vielä alkoholia nauttimalla. Otin omaa lomaa hoidosta ja lähdin juhlimaan kaupunkiin, sitten rahojen loputtua tulin liftaten takaisin hoitoon.

Nykyään naureskelen noille ajoille.

Tänään olen saanut edunvalvontani antamaan minun yrittää hoitaa raha-asioitani itse. Tässä olen kunnostautunut, pärjännyt tähän asti. Lisäksi olen hakenut vuokra-asunnonvaihtoa, ja mielessäni on uudisrakennus, josta haen kaksiota, joka on yhtä suuri kuin nykyinen asuntoni ja se sijaitsee toisessa paikkaa. Tähän pitää hakea kelalta tukea, jos saisin asunnon, se voi olla vaikeata, koska kela ei yleensä myönnä tukea jos uuden asunnon vuokra ei ole pienempi kuin vanhan. Käyn myös ammattiopistoa, josta minun pitäisi valmistua merkonomiksi, joka on ihan turhuutta, ja ajankulutusta. Nykyään minulla on hoitosuhde psyk.pol.lla, jossa psyk.sairaanhoitaja ja psykiatri pitävät minut raiteilla. Saan myös lähihoitajan auttamaan minua kotitöissä, jos sille on tarvetta.

Nykyään olen huolestunut tulevaisuudesta.

Ei se mitään jos en pääse muuttamaan. Silloin voisin lähteä etelän matkalle. Matkustaa lämpimään. Kauas pois. Viettämään viikon uudessa maisemassa. Ei tulisi ikävä tänne. Kävelisin hiekkarannalla, ehkä ystäväni kanssa. Viettäisimme päivät ottaen aurinkoa ja tutustuen eri paikkoihin. Illan tullen pistäytyisimme kaupungissa kävelyllä. Ostaisimme ja katselisimme kauppoja. Viettäisimme aikaa toistemme seurassa ja joskus yksinämme. Siitä tulisi pitkäveteinen ja mukava viikko ajallansa täyteen. Ja palaisimme kotimaahan ruskettuneina.

Kaikki peruutuu. Mikään ei muuta sitä toiasiaa että nyt olen sairastunut vakavasti, ja joudun leikkaukseen. Jos sitä kannattaa tehdä enää. Mukavia päiviä kaikille.

Otan tämän sairastumiseni raskaasti, ja ajattelen sitä kovin paljon. Olen ilmoittanut asiasta monille ystävilleni, ja sukulaisilleni. Silti se tuntuu kamalalta, ja saa minut pelkäämään kuolemaa. 😁👍

Ehkä minä kuolenkin ihan oikeasti. Jos saan tietää jotain sellaista ettei kannata leikata. Laitan elvytyskiellon voimaan. Ja en suostu enää hoitoihin, vaan elän niin kauan kuin elän. sen pituinen se.

Minä uskon Jumalaan mutta en tuomioistuimen langettamiin vankilatuomioihin tai mielisairaalatuomioihin. On virallinen kanta miten sairastuttava tahansa. Huomaan tahdonvoiman väärinkäyttöä sairaudessani. Katsoessani sitä silmiin sieluni silmin koen sen sairastuttavan vaikutuksen kehossani kuin henkisen väkivallan käytön. Joidenkuiden kohdalla se perustuu henkilön menneisyyden rikkeisiin ja raatoihin. Näitä kuvittelen syöväksi joka kaluaa minua sisältäpäin, kuin menneisyyten tempperamantin orjana. Mitä olisinkaan tehnyt kaikille heille, jos olisin saanut päättää. Ja minkä tähden olisin tehnyt juuri noin. Jumala anna minulle anteeksi ajatukset, joita saatana laittoi päähäni tuona aikana.

Liian paljon rikollisia nykyään, en kyennyt huomaamaan sieluni silmin heistä kaikkia. En jaksa edes yrittää pyrkiä eroon heistä kaikista. Jumala minua auttakoon, itse en kyennyt.

Olenko muuttunut liian luottavaiseksi?

Uskon hyvän Jumalan johdatukseen, ja siihen minkä taakseen jättää, edestänsä löytää.

Moi Pikemiten!

Luin tuon sinun alustuksesi. Minulla myös ollut aikanaan hallusinaatioita. Näin Paratiisin, Jumalan, ristejä ja Jeesuksen. Olin monta vuotta uskossa, kunnes hylkäsin sen. Lähinnä sen takia että käyttäydyin itsetuhoisesti kun ajattelin että pääsen Paratiisiin.

Noista ajoista on nyt noin 13 vuotta.

Olin psykiatrisella osastolla vähän aikaa silloin kun hallusinaatiot alkoivat ja en pystynyt edes nostamaan tarjotinta silloin. Olin niin heikossa kunnossa.

Mutta olen pikku hiljaa tajunnut, että itsestä on otettava vastuu vaikka se olisi todella hankalaa. Minä en silloin 18-vuotiaana ottanut itsestäni vastuuta hirveästi ja sysäsin vastuun vain muille. Että muitten täytyy huolehtia minusta. Joten makasin vain osastolla, enkä tehnyt juuri mitään muuta. Mutta nykyään olen jo itsenäistynyt.

Minulla on aina ollut se taistelu käynnissä että uskonko Jumalaan vai en. Nykyään oikeastaan en usko.

Tuo osasto aika opetti minua paljon. Mutta toisaalta ne ajat olivat myös hyvin järkyttäviä. Olin niin nuori silloin. Toki minua oli kohdeltu kaltoin jo yläasteella ja niistäkin ajoista on jäänyt ikuiset arvet.

Kuitenkin se että näin Paratiisin portit ja Jeesuksen, on ollut mielessäni usein. Minkä takia näin juuri uskonnollisia näkyjä, vaikka olisin voinut nähdä mitä tahansa? Mutta välillä unohdan ne ajat, koska tuntuu että niistä on niin kauan.

Joskus nuorempana oikein halusin nähdä niitä näkyjä, koska ne rauhoittivat minua. Kuitenkin tiedän hyvin miten rankkaa se on kun hallusinaatiot tuottavat itsetuhoisia aikomuksia. En ole onneksi enää vuosiin niitä nähnyt.

Hei minäitse89,

Kuulostaa siltä ettei sinulla ole vaivaa noista minua riivaavista hengistä. Minä olen saanut toisenlaisen fyysisen diaknoosin tästä kaikesta, henkisen diaknoosin lisäksi. Koska tämä sairaus saattaa muodostua minulle kohtalokaaksi minut leikataan. Purin näitä tuntojani tuossa edellä. En ole psykoottinen, vaikka se saattaa siltä kuulostaa. Pelkään vain etten parane, ja se johtaisi kuolemaan. Pikemiten.

Okei. Se on ikävää.

Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Kävin eilen labrassa, odotin pari tuntia. Keskeytin koulutukseni pariksi kuukaudeksi.  😁👍

Nyt minulla on aikaa taas keskittyä itseeni, hoitooni, ja mahdolliseen leikkaukseeni.  😁👍

👍👍

Olen tänään järjestellyt tavaroitani, pitää vielä ottaa imurilla ja tiskata. Ehkä teen sen saunan jälkeen. Minulla on saunavuoro. Pitää katsoa aikaa kuin jaksaa keskittyä lukemiseen ja jatkaa romaaneiden maailmassa elämistä. Minulla on monta romaania joita en ole vielä ehtinyt lukea, olen hommanut niitä käytettyinä, kuin vain jaksaisin keskittyä kirjan lukemiseen. 😁👍👍