Olo on todella yksinäinen, vaikka ympärillä on muutamia läheisiä ihmisiä. Kaipaisin elämääni ystävän, jolle voisi jutella mistä tahansa. Johon voisi luottaa, joka osaisi kuunnella ja keskustella. Hyvin vaikeaa löytää aikuisiällä mitään pysyvää ystävyyssuhdetta.

Mäkin kaipaisin ystävää joka kuuntelis, tuntuu ettei mun kaa halua olla kukaan. Muut ei oikein ymmärrä mun olotilaa, etenkään sillon, jos oon ahistunu tai itsetuhonen.

Tuo mitä sanoit "hyvin vaikeaa löytää aikuisiällä mitään pysyvää ihmissuhdetta" on niin totta. Hyvänpäivän tuttuja, kevyen keskustelun tuttavia, heitä kyllä löytyy, mutta oikeaa ihmissuhdetta, luotettavaa ystävää jonka kanssa voisi puhua kaikesta mikä pohdituttaa, heitä vaan ei tunnu löytyvän. Mielestäni olen avoin, iloinen, luotettavuuden osoitan ja sanon, ajatuksistani kerron mutta, pelästyttääkö tämä ihmiset, vai mistä johtuu että ihmiset vain tuntuvat kaikkoavan, jäävän pinnallisiksi, pysyvän etäällä. Olen kohta vuoden  päivät asunut uudella paikkakunnalla, luotettavaa ystävää vaan ei ole löytynyt.

Tämä on meidän monen ongelma.

Minä käyn joskus kirkossa. Ehtoollisella en ole yksin. Koen yhteyttä poisnukkuneisiin läheisiin ehtoolliseen osallistuessa.

Vaikka enimmäkseen olen yksin, harvoin jään kirkkokahveillekaan, vaikka se voisi olla tilanne vaihtaa muutama sana samassa pöydässä kahvittelevien kanssa. Joskus jään, joskus voi syntyä hyväkin kuulumistenvaihtohetki vaikkei ketään tuntiskaan.

Tästä, näistä yksinäiseksi itsen kokemisista, kirjotetaan monessa ketjussa. Kai meidän kansanluonne on sisäänpäin eläjän luonne enemmän kuin seuraan hakeutujan.

Tänään kuuluu paisteista puurtamista pihalla.

Tänää on ollu hyvä päivä, on tullu oltua ulkona ja herkkujakin sain..kun äiti toi 😊

Mulla menee vaihtelevasti, huomenna ois leponexin alotus. Kunnon myrkkylääke, ku sivuvaikutuksia on enemmän ku hyötyä 🙄

Joo, ymmärrän tuon huolen. Tuosta lääkkeestä en tiedä mitään. Mutta eikö lääkäri kuule kun yrität sanoa noista sivuvaikutuksista? Kysyitkö miten perustelee sen käytön? Aikoinaan.eräässä kriisivaiheessa kun ajoin autollaympäri, sairaalasta päästyäni kysyin lääkkeelle perusteluita, sain kuulla että on kuin nastat talvirenkaissa, kuin varmistus elämän raiteilla pysymisestä.

Mulla menee ihan hyvin, ehkä tää valosuus ja aurinko saa muhun energiaa 😎