Päätä särkee. Nukuin huonosti, koska jalka oli tosi kipeä taas ilman syytä. Alkaa myös ahdistaa, sillä tuntuu, että kukaan ei ota minuun yhteyttä ensin, minä olen aina se, joka laittaa ensimmäistä viestiä läheisilleni. Jos he edes vastaavat viesteihini. Taas on kokonainen viikko mennyt yksin kotona puhumatta kenelekään. Onko elämässä mitään järkeä, jos ketään ei edes kiinnosta, että olen täällä?

Mulla on sama tunne, ettei ketään kiinnosta mun olemassa olo. Mä vahingoitin eilen itteäni ja tein palovamman itelleni.

Hei Tyttönen vaan... eikö sinua kiinnosta sinun olemassaolo? miksi teet vammoja/haavoja itsees?  Jokainen on arvokas just semmosena kuin on. Sinäkin.

Musta tuntuu, etten oo arvokas. Mun on vaan pakko satuttaa itteäni, koska muuten äänet jankkaa et satuta itteäs.

Vahingoitin itteäni tänää, tein lisää noita palovammoja..

Mites muilla menee? Mulla menee huonosti..

Talvi on ollut pitkä ja rankka vaikka ei kunnon talvi ole ollutkaan. Elämä potkas ahterille kunnolla, saanut tehdä todella töitä että saisi asiat takaisin uomiinsa.
Jotenkin saanut ajatukset välilä harhautumaan lueskelemalla horoskooppeja, mm täältä https://www.horoskooppit.com/ En niihin ehkä sinällään usko, ehkä enemmänkin tosiaan tapa viihdyttää itse.

Mä sain eilen aivotärähyksen, ku lensin selälleni ulkona..

Ehdin tässä melkein viikon nauttia paremmista fiiliksistä, ennen kuin vatsakivut palasivat taas. Helppo säästää ruokaa, kun on niin paha olo, ettei tee mieli mitään.

mulla menee välillä paremmin ja välillä huonommin, nyt on viime aikoina ollu enemmän itsetuhosia ajatuksia.. mut ihme kyllä oon selvinny niistä, mut katotaan kuin kauan jaksan vielä.. palovammatkin paranee pikkuhiljaa..

Tyttönen vaan, vaikea vaihe menee ohi......  oletko lukijaihmisiä? viktor Frankl kirjoitti keskitysleirillä ollessaan kirjan, jossa puhui pelon voittamisesta. Nyt en satu muistamaan mikä niistä sen kirjoista oli kyseessä(Elämän tarkoitus?), mutta idea oli, pelon voi voittaa kohtaamalla.

(Tulee mieleen, mikä sinua ajaa tuohon itsen satuttamiseen, mikä on se pelko mikä pitää sinua tuossa tavassa?jos ei pelko, mikä sitten...?)

Viktor kirjoitti esimerkillä jos sinun pitää pitää esitelmä tai puhe jollekin (isommalle)porukalle, ja sinua pelottaa, etkä halua että kaikki näkee sen pelon tai sun epäonnistumisen, psyykkaa itseä ennen esitelmän pitoa ajatuksella, että ok, nyt menen pitämään esitelmän ja näytän toisille sen mun pelon, otan vastaan sen kun nauravat epäonnistumiselle. Tavallaan käyt läpi mielessäs sen pelon ja hyväksyt sen ja annat sen tulla ulos. Eli kohtaat sen pelon, otat vastaan siitä (mahdollisesti) johtuvat vaikutukset... ja ehkä käykin näin... Sinua voi ruveta naurattamaan, ja vapaudut puhumaan mitä olit aikonut.

Eli niin kauan kun elämääsi ohjaa pelko, sillä on valtaa sinuun. Mutta kohtaamalla pelon kuin etukäteen, sen valta kutistuu ( jos sitä oikeastaan loppupeleissä olikaan? )

Tuossa samassa kirjassa oli muistaakseni myös maininta paradoksaalisesta intentiosta. Kannattaa lukea. Jos ei jaksa, ei kannata kuitenkaan satuttaa itseä siitä. Etköhän ole jo rankaissut itseä riittävästi?

Tyttönen vaan, vaikea vaihe menee ohi......  hyvä että olet selvinnyt niistä.

...oletko lukijaihmisiä? viktor Frankl kirjoitti keskitysleirillä ollessaan kirjan, jossa puhui pelon voittamisesta. Nyt en satu muistamaan mikä niistä sen kirjoista oli kyseessä(Elämän tarkoitus?), mutta idea oli, pelon voi voittaa kohtaamalla.

(Tulee mieleen, mikä sinua ajaa tuohon itsen satuttamiseen, mikä on se pelko mikä pitää sinua tuossa tavassa?jos ei pelko, mikä sitten...?)

Viktor kirjoitti esimerkillä jos sinun pitää pitää esitelmä tai puhe jollekin (isommalle)porukalle, ja sinua pelottaa, etkä halua että kaikki näkee sen pelon tai sun epäonnistumisen, psyykkaa itseä ennen esitelmän pitoa ajatuksella, että ok, nyt menen pitämään esitelmän ja näytän toisille sen mun pelon, otan vastaan sen kun nauravat epäonnistumiselle. Tavallaan käyt läpi mielessäs sen pelon ja hyväksyt sen ja annat sen tulla ulos. Eli kohtaat sen pelon, otat vastaan siitä (mahdollisesti) johtuvat vaikutukset... ja ehkä käykin näin... Sinua voi ruveta naurattamaan, ja vapaudut puhumaan mitä olit aikonut.

Eli niin kauan kun elämääsi ohjaa pelko, sillä on valtaa sinuun. Mutta kohtaamalla pelon kuin etukäteen, sen valta kutistuu ( jos sitä oikeastaan loppupeleissä olikaan? )

Tuossa samassa kirjassa oli muistaakseni myös maininta paradoksaalisesta intentiosta. Kannattaa lukea. Jos ei jaksa, ei kannata kuitenkaan satuttaa itseä siitä. Etköhän ole jo rankaissut itseä riittävästi?

Kuinka voit tänään Tyttönen vaan? Valoisia huomioita joka tapauksessa. Koitetaan ottaa tämä elämä niinkuin se on.

Voin huonosti, kärsin seuraavista oireista: pelkään ihmisiä ja ne tahtoo mulle pahaa, mua vainotaan ja halutaan tappaa, sit kuulen ääniä ja nään olioita, eristäydyn muista ihan totaalisesti, oon itsetuhonen.. et tämmöstä kuuluu..

Vastasin sulle toisessa ketjussa, Masentuneiden foorumissa.

Ajoittain depisajatuksia, tilanteesta johtuen. Hiukan helpottaa jos voi ajatella muiden asioita, tilanteita. Jos jotain myönteistä, jossain. Paine rekryyn rekisteröitymiseen kasvaa. Olin kolmeen rekisteröitynyt, tällä hetkellä yhteen, jolta odotan työkutsua. Jos tälle viikolle tulee niitä, mikä epätodennäköistä kun lapset kotilaitumilla, niin rekisteröidyttävä tuohon yhteen johon oli pakko vaihtaa työnantajan säästötoimien vuoksi.