Kiitos tuosta ihmeestä! 👍

Olet pohtijaihminen ja tässä maailmassa koheltajaihmisiä riittää välillä tuntuu että liiaksi asti. Iloa elämääsi toivoisin löytyvän. 🌼

Hyvää elokuuta!

animani kirjoitti:
Aloitin käynnit psykologilla, sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. ... Pojallani on melko vaikea adhd ja arki on hyvin kuormittavaa, vuosien saatossa olen uupunut ja näyttäisi paljon tulevan kaikkea sieltä omasta lapsuudesta mikä vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni. Nyt yritän kaikin voimin pyristellä psykologin avulla siitä ajatusmaailmasta pois ... välillä olisi niin paljon helpompaa elää yksin, vain itselleni, ilman vastuuta muista. Kokeeko kukaan samoja asioita?

Animani, minullakin arki on kovin raskasta, vaikkei lapsella ole adhd:ta, kuten pojallasi. Lapsen kanssa on hirveän raskasta, jos itse voi huonosti. Minusta tuntuu täsmälleen siltä mitä kuvasit: olisi niin paljon helpompaa elää yksin vain itselleni, ilman vastuuta kenestäkään toisesta ihmisestä. Arjen pyörittäminen on rankkaa, kun lapselle pitää jaksaa laittaa ruokaa ja hoitaa kaikki arjen asiat, vaikka itse ei jaksaisi mitään, tekee koko ajan mieli kuolla ja tuntuu, ettei vaatimusten pyöritys lopu ikinä.

animani kirjoitti:
Aloitin käynnit psykologilla, sain diagnoosiksi keskivaikean masennuksen. Olin sitä jo vähän aavistellutkin. Tältä palstalta halusin tulla lukemaan muiden oireista ja vaikeuksista, kun välillä tuntuu , että ajatukseni ovat niin laukalla etten ymmärrä itsekään mitä haluan elämältäni. Pojallani on melko vaikea adhd ja arki on hyvin kuormittavaa, vuosien saatossa olen uupunut ja näyttäisi paljon tulevan kaikkea sieltä omasta lapsuudesta mikä vaikuttaa kaikkeen tekemiseeni. Nyt yritän kaikin voimin pyristellä psykologin avulla siitä ajatusmaailmasta pois ,mikä minulla on ollut/on, itsensä arvostaminen ja omien päätösten takana seisominen. Voihan se toki olla ,että minullakin on adhd, viitteitä siitä ainakin on, riippuvuus ja keskittymisen puute. Minulla on hyvä parisuhde, ja ihanat lapset, mutta silti välillä haluan ns. "roikkua reunalla", että elämä tuntuisi joltain. Seksi koukuttaa minua, myös huomio mitä saan esim. ravintolassa. Tunnen tästä syyllisyyttä hirveästi, mutta en voi sille mitään,välillä olisi niin paljon helpompaa elää yksin, vain itselleni, ilman vastuuta muista. Kokeeko kukaan samoja asioita?

Tyttärelläni paljastui olleen aina ADD vasta liki kolmekymppisenä. Syyllisyys on tuttu vähän liiankin rintaa riipivä kaveri, omien vaikeuksien kanssa selviäminen kai esti ettei riittänyt paukkuja olla enemmän lasten pulmia havainnoiva.

Kilttejä jokainen, eron jälkeen poika paljasti kun kiltteydestä puhe "siitähän on aina saanut kärsiä", mutta ei ole koskaan kertonut mitä mahtoi pitää sisällään tuo. Kouluvuosinaan osallistui videontekoon, jossa hänet tapettiin, oli joku seikkailu josta loppu jäi vaivaamaan miksi hänet, oliko itse valinnut vai oliko luokkakaverit päättäneet "sinä kuolet nyt". Jos oli hänen oma valinta, kai se kertoo jostain halusta pois kaikesta. täytyy yrittää kysyä kun muistan ja häntä näen.

Aloin kirjoittaa sulle Animani vastausta tuohon mitä mietit. Yksin olen elänyt eron jälkeen parikymmentä vuotta erossa lapsistakin. Oli kyllä yhteishuoltajuus, joka toinen vknloppu lapset tulivat mun luo ja joka pitkän loman halusivat olla luona. Täytyy sanoa, ettei ole ollut helppoa yksinkään eläminen. Vastuuta omistaan ei voi välttää vaikka yksin elääkin. Päinvastoin ovat kauempana, vaikeampi päästä lähelle. Töitä saa tehdä kyetäkseen paikkaamaan omia virheitä, jos pystyykään.

Purjevene kirjoitti:

Animani, minullakin arki on kovin raskasta, vaikkei lapsella ole adhd:ta, kuten pojallasi. Lapsen kanssa on hirveän raskasta, jos itse voi huonosti. Minusta tuntuu täsmälleen siltä mitä kuvasit: olisi niin paljon helpompaa elää yksin vain itselleni, ilman vastuuta kenestäkään toisesta ihmisestä. Arjen pyörittäminen on rankkaa, kun lapselle pitää jaksaa laittaa ruokaa ja hoitaa kaikki arjen asiat, vaikka itse ei jaksaisi mitään, tekee koko ajan mieli kuolla ja tuntuu, ettei vaatimusten pyöritys lopu ikinä.

Uupumuksen merkkejä kerrot? Rakkaudesta niihin läheisiin, omaan perheeseen, kannattaisi hakeutua avun piiriin. Ja varsinkin että saat voimia jaksaa omaa arkea siinä perheen kanssa. Itse käyn nyt tyttären kanssa perheneuvojan kanssa keskusteluita, pojankin kanssa pitäisi joskus, mutta en oikein usko, että poika haluaisi. Isänsä niin esimerkki siinä, ettei tunneasiat kiinnosta.

Mulla menee suht hyvin, vointi parani heti ku leponex lopetettiin 😊😊

liikunta, kuntoilu, ulkoilu on paras lääke masennukseen 🙂

Tänää loppu se leponex, jee 😊😄

Heippa! Pitkästä aikaa kirjoitan tänne. Nyt kesälomalla, alku lähti hyvin: äitin ja siskon pojan kanssa mökille kahdeksi yöksi, saunan lämmitystä, grillausta, oleilua laiturilla. Aurinko tuli sopivasti hellimään meitä.

Seuraavaksi tällä viikolla oli edessä Viisauden hampaan leikkausoperaario. Se ei ollut miellyttävää, mutta se on jo takana päin! Siitä mulla lähti sitten ajatus näihin mun ruokavaliojuttuihin. Leikkauksen jälkeen ei saanut syödä tietenkään mitään, ja kun sai niin kylmiä juttuja. Seuraavana päivänä sain taas aamukahviini ja päivällä keittoa. Keitto paloi pohjaan kattilassa (en omista muotoa, mutta harkinnassa on), mutta sai siitä tarpeeksi suolaa. Olin sitä ennen syönyt vain niitä kylmiä ruokia eli jäätelöä ja mehukeittoa mitkä molemmat makeita juttuja. Olin siinä käsityksessä että kun suusta leikataan jotain niin menee useampi päivä keittoa syöden. Ohjeissa kuitenkin ikävä kyllä luki että jo seuraavana päivänä saa syödä ihan tavallisesti, kivun sallimissa rajoissa. No, ei minulla mitään kipuja ole, turvotusta kyllä vielä poskessa ja epämukavaa tuntemusta. Suuta ei saa kunnolla auki. No mutta ne on pikkujuttuja. Sanoin ikävä kyllä sai alkaa syömään normaalisti, koska olin alkanut sisäisesti kai haaveilemaan pienestä laihdustuskuurista... koska mitään estettä ei enää ole ja koska suuni ei ole liian kipeä, söin tänään iltapalaksi esimerkiksi pakastepizzaa. Ja tämähän ei ole teille lukijoille välttämättä mikään juttu. Tämä onkin minun juttuni. Monta painoa on ylimääräistä minussa. Ja ei se painikaan niinkään muttakun terveys alkaa pettää. Tai en minä flunssassa ole enkä ollenkaan kipeä muuten, mutta kun nivelet ja varsinkin nilkat eivät tahdo jaksaa kestää esim. 8h kävelyä/jaloilla oloa päivässä. Nyt pärjään loistavasti, olenhan kesälomalla, mutta töissä sitten. Avauduin ihan pikkuisen tunnesyömisestä yhdessä tukinetin chatissa eilen illalla. Ja tänä aamuna facebookin avattuani mitä näenkään. Työkaverini on tykännyt sellaisesta sivustosta, jossa on verkkokurssi-laihdutuskurssi. Lähdin heti lukemaan sivustoa. Mitä pitemmälle luin niin sitä vakuuttuneeksi olin asiasta, tämä on minun oljenkorteni... kävin kuitenkin lukemassa muitakin sivustoja ja nettikursseja, mutta ne eivät kuulostaneet yhtä hyviltä/ sopivilta minulle kuin tämä. Ostin kurssin. Se alkaa kesälomani viimeisen viikon alkupuoliskolla. Olen aika äimänä että ostin sen. Ja siis että löysin tollasen ! Kyllä nyt kun työkaveri kuulee mitä hyötyä hänestä on ollut niin kiva juttu. Tai enpäs tiedäkään kerronko hänelle. Hänhän vain tykkäsi sivustosta, ei mitään tietoa että ostin hän itte kurssia. En kerro hänelle mitään vielä. Sittenhän sen näkee kun aloitetaan nettikurssi ja minä olen vielä lomalla että ollaanko samalla kurssilla. Oli miten oli niin minä aijon yrittää. Olen pitkään kaivannut jonkun toisen ohjeita siihen että toinen sanoo mitä syöt ja miten paljon. Koska en minä sitä itse pysty tekemään, en minä tajua kuinka paljon syön. Mut en mä sen ulkonäön takia vaan sen takia että omat jalat niiku mua kantais.. sitä mä toivon. Jos teitä ei haittaa niin saatan tänne postata enemmänkin tuntemuksiani asiasta.

Aurinkoa kaikille ☀️

Tulihan niitä kirjoitusvirheitä tekstiini, höh. Ei ole mikroa pitäis lukea tuolla Yhdes kohtaa ja joku muukin virhe...

Mulla on kauhee ahistus.. mulle on tapahtumassa jotain pahaa, tiiän sen.

masa94 kirjoitti:
liikunta, kuntoilu, ulkoilu on paras lääke masennukseen 🙂

Just 👍

Hantzki kirjoitti:
Heippa! Pitkästä aikaa kirjoitan tänne. Nyt kesälomalla, alku lähti hyvin: äitin ja siskon pojan kanssa mökille kahdeksi yöksi, saunan lämmitystä, grillausta, oleilua laiturilla. Aurinko tuli sopivasti hellimään meitä.

Seuraavaksi tällä viikolla oli edessä Viisauden hampaan leikkausoperaario. Se ei ollut miellyttävää, mutta se on jo takana päin! Siitä mulla lähti sitten ajatus näihin mun ruokavaliojuttuihin. Leikkauksen jälkeen ei saanut syödä tietenkään mitään, ja kun sai niin kylmiä juttuja. Seuraavana päivänä sain taas aamukahviini ja päivällä keittoa. Keitto paloi pohjaan kattilassa (en omista muotoa, mutta harkinnassa on), mutta sai siitä tarpeeksi suolaa. Olin sitä ennen syönyt vain niitä kylmiä ruokia eli jäätelöä ja mehukeittoa mitkä molemmat makeita juttuja. Olin siinä käsityksessä että kun suusta leikataan jotain niin menee useampi päivä keittoa syöden. Ohjeissa kuitenkin ikävä kyllä luki että jo seuraavana päivänä saa syödä ihan tavallisesti, kivun sallimissa rajoissa. No, ei minulla mitään kipuja ole, turvotusta kyllä vielä poskessa ja epämukavaa tuntemusta. Suuta ei saa kunnolla auki. No mutta ne on pikkujuttuja. Sanoin ikävä kyllä sai alkaa syömään normaalisti, koska olin alkanut sisäisesti kai haaveilemaan pienestä laihdustuskuurista... koska mitään estettä ei enää ole ja koska suuni ei ole liian kipeä, söin tänään iltapalaksi esimerkiksi pakastepizzaa. Ja tämähän ei ole teille lukijoille välttämättä mikään juttu. Tämä onkin minun juttuni. Monta painoa on ylimääräistä minussa. Ja ei se painikaan niinkään muttakun terveys alkaa pettää. Tai en minä flunssassa ole enkä ollenkaan kipeä muuten, mutta kun nivelet ja varsinkin nilkat eivät tahdo jaksaa kestää esim. 8h kävelyä/jaloilla oloa päivässä. Nyt pärjään loistavasti, olenhan kesälomalla, mutta töissä sitten. Avauduin ihan pikkuisen tunnesyömisestä yhdessä tukinetin chatissa eilen illalla. Ja tänä aamuna facebookin avattuani mitä näenkään. Työkaverini on tykännyt sellaisesta sivustosta, jossa on verkkokurssi-laihdutuskurssi. Lähdin heti lukemaan sivustoa. Mitä pitemmälle luin niin sitä vakuuttuneeksi olin asiasta, tämä on minun oljenkorteni... kävin kuitenkin lukemassa muitakin sivustoja ja nettikursseja, mutta ne eivät kuulostaneet yhtä hyviltä/ sopivilta minulle kuin tämä. Ostin kurssin. Se alkaa kesälomani viimeisen viikon alkupuoliskolla. Olen aika äimänä että ostin sen. Ja siis että löysin tollasen ! Kyllä nyt kun työkaveri kuulee mitä hyötyä hänestä on ollut niin kiva juttu. Tai enpäs tiedäkään kerronko hänelle. Hänhän vain tykkäsi sivustosta, ei mitään tietoa että ostin hän itte kurssia. En kerro hänelle mitään vielä. Sittenhän sen näkee kun aloitetaan nettikurssi ja minä olen vielä lomalla että ollaanko samalla kurssilla. Oli miten oli niin minä aijon yrittää. Olen pitkään kaivannut jonkun toisen ohjeita siihen että toinen sanoo mitä syöt ja miten paljon. Koska en minä sitä itse pysty tekemään, en minä tajua kuinka paljon syön. Mut en mä sen ulkonäön takia vaan sen takia että omat jalat niiku mua kantais.. sitä mä toivon. Jos teitä ei haittaa niin saatan tänne postata enemmänkin tuntemuksiani asiasta.

Aurinkoa kaikille ☀️

 

Kiitos kuulumisista! Hyvä tuo hampaanpoiston onnistuminen. Ja tuon verkkokurssinkin löytäminen. Jotain pitäisi minunkin. Periaatteessa tiedän kokemuksesta miten saada pois 20 kg, mutta silloin kävin terapiaa, sain terapeutista jnknlaista virtaa toteuttaa. elämäntapamuutosta en siitä kuitenkaan saanut. Palasin mielisyömisiin ja se näkyy, taas samat kilot liikaa kannettavaa. Kerro, miten sun painoprojekti edistyy. Mielenkiinnolla seuraan. Tsemppiä 💪

Tyttönen vaan kirjoitti:
Mulla on kauhee ahistus.. mulle on tapahtumassa jotain pahaa, tiiän sen.

Hei, mikä tunne, ja mistä se tuli päähän?

keskustelua kirjoitti:

Tyttönen vaan kirjoitti:
Mulla on kauhee ahistus.. mulle on tapahtumassa jotain pahaa, tiiän sen.

 

Hei, mikä tunne, ja mistä se tuli päähän?

Just tuo et mua satutetaan, ahistus pahentaa tota tunnetta..

Mulla on kauhee ahistus, sit mua vainotaan, pelkään ihmisiä, oon jotenkin levoton