Hei. Mäkin tahtoisin taas kirjottaa tänne... ja säänkin, tännehän saa kirjoitella kuka tahansa.
Reiska88 olen sinua nuorempi, en paljon kuitenkaan mutta kuitenkin ajattelin mainita koska se ei näy tosta nimimerkistäni. Minä en ole ollut koskaan riippuvainen alkoholista. Olen yrittänyt sillä lääkitä oloani mut se ei onnistu. Ehkä hyvä niin. Mutta kipulääkettä otan herkästi pikkujuttuunkin. Oikein taisin rientää noudattamaan fysioterapeutin ohjetta syödä muutama päivä särkylääkettä kolme kertaa päivässä jotta erääs loukkaantunut raaja paranisi. Nyt mietinkin että olen niin tottunut näihin särkylääkkeisiin että mitä teen sitten kun olen taas terve enkä tarvitse niitä? Täytyy keksiä äkkiä taas joku vaiva jotta voi jatkaa niitten syömistä. Nyt tämä raaja ei ole vielä kunnossa joten täytyy ottaa yöksi Burana 600. On minulla myös panacodia mutta sitä on vain pari enää eikä sitä saa lisää koska lääkäri sanoi että se on huume eikä auta kipuun. Hassua että fysioterapeutti kumosi tämän lääkärin lauseen ja sanoi että kodeiinia siinä kyllä ja sehän vaikuttaa aivoihin mutta jos on kovat kivut(loukkaantuminen) niin voi sellaisen ottaa. Mutta vanhalle paniikkihäiriöpotilaalle jolle määrätty rauhoittavia ja joka pyrkinyt niistä eroon, onko hyvä lääke?
Nojoo, se siitä. Minäitse89. Miten paljon kirjoituksesi muistuttaakaan omia fiiliksiäni ja toisaalta miten olen kuitenkin eri mieltä kanssasi.. Olen itsekin vähän kriisissä tän olemassaolon kanssa mutta en ajattele itsemurhaa. Itseasiassa kuolemia kohdatessani tässä elämäni varrella ajattelen miten se sitten lopulta on lohtu.. ja toisaalta kun joku kuolee niin miten sitä kokeekaan itse olevansa elossa. Ajatellen tyyliin, tässä minä kuljen bussissa matkalla keskustaan(tai minne vaan) tuon sairaalan ohi, jossa makaa mummini joka kohta kuolee. Nojoo, näitä tuntemuksia tulee aina joskus. Mutta yhtä joskus ne unohtaa tässä hektisessä maailmassa että minähän tosiaan olen elossa. Minulla on nykyään ehdottomasti syy elää. Vaikka tää onkin välillä tää elo..Nojoo...yksinäisyys ehkä pahinta.
Tohon puolisoasiaan jonka minäitse89 mainitsi ja jota ei itselläkään ole nyt. Minä taidan ymmärtää miksei minulla ole, en edes yritä hankkia sellaista. Miksen? Työkaverit yritti kerran mua saada tinderiin. Lopulta menin jotta se kysely loppuu. Että ärsytti oma naama siellä! Tai ei ärsyttänyt, tiedän että riittäisin sille jonneki herra x:älle. Mutta tajusin että ei ollut tider matskua. Se ärsytti. Se pinnallisuus siellä. Poistin sen sitten. Ja työkaverit ei tunne mun taustaa. Mutta tiedän että ne yrittää auttaa. Mutta se myös ahdistaa.
-
Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: -