mä kärsin nyt siitä, ku mulla ei oo kontaktia avohoito puolella. Olo alkaa käymään sietämättömäks.

Tyttönen vaan kirjoitti:
mä kärsin nyt siitä, ku mulla ei oo kontaktia avohoito puolella. Olo alkaa käymään sietämättömäks.

Miksi sinulla ei ole kontaktia avohoitopuolella?

Minutkin kirjattiin ulos psykiatrian polilta ja on vähän epävarma olo...siellä ei enää voi olla kirjoilla lopttomiin.

Tsemppiä tyttönen..samoissa vesissä kahlataan...

Cherry77, oma terapeutti jäi pois ja uutta en saanu tilalle. Syynä oli kuulemma resurssit.

Minun elämäni suurin tragedia on se kun kerran menin maistamaan alkoholia ja olin aivan sekaisin ja tein paljon typeriä tekoja. En ole neljään vuoteen juonut tippaakaan, enkä enää ikinä juo on niin hirvittäviä kokemuksia juomisesta... Perkeleestä koko alkoholi.

Luulin, että tänään olisi ollut masennus-chattipäivä, mutta ei ollutkaan.

Eilen ja tänään on ollut parempi päivä. En jaksanut lähteä mihinkään muualle kuin ruokakauppaan, mutta tuntuu hyvältä levätä. Nyt ei tarvitse laittaa kellekään ruokaa eikä mennä mihinkään eikä väkisin pystyä tekemään mitään. Eikä ole erityisen huono olo. Tavallista väsymystä vain. Ei ole edes juhlapyhälomapäivä-ahdistusta.

Miten teillä muilla menee? Näyttää siltä, että minäitse89, murehdit menneisyyden tapahtumia.

Terapeutin menettäminen on tosi rankkaa... Todella ikävä tilanne, Tyttönen vaan.

Vaikka itelläni ei ole toistaiseksi todettu masennusta, niin nyt on ollut useampi huonompi päivä.

Viimeksi eilen oli todella huono päivä, mm. iltalenkillä tuli itku ja tunne että en enään jaksa.

Se on kumma että nyt kun on jäänyt sairaslomalle niin on jäänyt ns. tyhjän päälle eli ei oo mitään tukiverkostoa enään niinkuin työttömillä on, vaikka sitä tukiverkostoa tarvitsisi juuri nyt.

Kaiken lisäksi yks isompi ja ikävempi asia edelleen kesken ja se tuntuu junnaavan vaan paikallaan.. koska toiven osapuoli on jääräpää.

Mut joo.. päivä kerralla yritän jaksaa mennä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Moi kaikki.

Joo purjevene, olen jotenkin jäänyt kiinni menneisyyteen. Aika toki on parantanut haavoja, mutta kyllä menneisyyden asioista on jonkin näköisiä traumoja jäänyt.

Mä kävin tänää päivystyksessä, mut sieltä laitettiin kotia takas. Huomenna pitää sit käyä mielenterveyspäivystyksessä. Jos sieltä sais avun. Mä en vaan nii ku jaksa.

Musta tuntuu et elämällä ei ole enää mulle mitään tarjottavaa 🙁

Mä en saa tätä ittensä satuttamista vaan loppumaan 🙁 mä en jaksa yksinkertasesti enää.

Onpas itelläkin taas hankala päivä. Ei viitsi mennä autoilemaankaan, kun menee bensaan niin paljon rahaa. Muttei viitsisi kotonakaan olla kun ei pysty lukemaan oikeen ja välillä ahdistaa kotona olo...

Mä oon nyt psykiatrian osastolla ja avopuolelle yritetään järjestää hoitokontaktia.

Minullakin oli tänään aamulla hankalaa. Masentunut ja ahdistunut olo. Jo aamuyöllä heräsin taas masennukseen. Se on kamalaa. Aamupäivällä sain väkisin tehtyä pari käytännön asiaa, jotka on pitänyt hoitaa jo pitkään. Olen lykännyt niitä jo melkein viikon. En käsitä, miten sain ne nyt tehtyä. Sen jälkeen tuntui hiukan helpommalta, vaikka on monta muuta asiaa, jotka ovat edelleen ihan rempallaan.

Autoilin tänään keskustaan ja kävin museossa. Sunnuntaina ei maksa parkki mitään, ja silloin usein lähden liikkeelle, jos vaan jaksan. Ei ollut nyt ketään kaveriksi tänään. Silti jossain muualla käyminen teki hyvää, vaikka nyt väsyttääkin.

Ahdistus on lisääntynyt viikon loppua kohti selvästi. Pian pitää tehdä päätöksiä työn suhteen. Se tuntuu kohtuuttoman vaikealta.

Moi.

Taas koko päivän pyöriny im mielessä. Aina silloin kun ei jaksa keskittyä mihinkään, niin pahat ajatukset valtaa mielen... 🙁