Masennustako vaikka kaikki pitäisi olla hyvin?
Olen työssäkäyvä nuori nainen. Omaa perhettä ei vielä ole mutta seurustelen. Nyt kuluneen vuoden aikana on tapahtunut hirveän paljon,tulin jätetyksi ja myöhemmin sain tietää eksäni pettäneen mua alusta asti. Useamman vuoden siis. Ei pyytänyt anteeksi, hyvä kun edes myönsi asian ja ei halunnut sen enempää keskustella.
Nyt noista tapahtumista on kulunut joitakin kuukausia (erosta yli puoli vuotta) ja seurustelen toista kertaa elämäni aikana. Suhde toimii ja on ihan erilaista kun mikään aiempi juttu. Yhteisestä tulevaisuudestakin uskaltaa haaveilla ja puhua vaikka ei tässä mikään kiire ole edetä yhdessä asumiseen jne.
Myös muut ihmissuhteet on mulla nyt kunnossa. Vaikkei mulla ole montaa kaveria niin en kaipaakaan enempää. Vanhempien kanssa on ihan ok välit vaikkakin mua on alkanut ärsyttää kuinka ne arvostelee mua ja elämäntapojani. Äiti varsinkaan ei tunnu ikinä ymmärtävän mua vaikka on mukava ihminen. Yritän olla kertomatta liikaa kuulumisiani kun ei laiskaksi haukkuminen auta mua jaksamaan yhtään paremmin…
Niin siitä huolimatta että kaikki mun asiat on nyt paremmin kuin koskaan ennen, olen alkanut väsyä ja menettänyt kaiken motivaation työntekoon enkä jaksa vapaa-ajallakaan juuri mitään. Nukkuisin mielelläni kaiket päivät mutten kehtaa olla menemättä töihin. Olen myös lihonut, en mitenkään huomattavan paljon, mutta kuitenkin painan enemmän kuin koskaan. Jos en tekisi fyysistä työtä olisi paino noussut varmasti enemmänkin. En jaksa harrastaa liikuntaa ja iltaisin tulee useasti vähän ahmittua. Ainoa harrastus on viikonloppuisin juhliminen. Tuota juomistakaan en oikein enää jaksaisi mutta yksin kotona tekemättä mitään alan ahdistua ja muistella petetyksi tulemista.
Tällaista samaa on ollut joskus ennenkin, lähinnä juuri talvisin, mutta ihmettelen mihin kaikki voimat on hävinneet nyt kun olisi syytä olla onnellinen… Olen käynyt psykologilla viime keväästä asti ja nyt olen menossa juttelemaan lääkärin kanssa kun ei keskusteluapu tunnu riittävän ja muutenkin mun terapia-ajat on kohta käytetty.
Koira tai kissa olisi kyllä kiva seuralainen. Itse en saa ottaa asuntooni lemmikkejä enkä ehkä tällä hetkellä jaksaisi kunnolla hoitaakaan esim. koiraa. Mulla on tällä hetkellä muutama hyvä ystävä, seurustelen ja pidän aika paljon yhteyttä vanhempiini ja sisaruksiin. Eli en ole hirveän yksinäinen. Olen kyllä huono tutustumaan uusiin ihmisiin enkä töissä tunne oikeastaan ketään vaikka olen ollut siellä jo reilusti yli vuoden. Teen yksin töitä. Kahvitauoilla käyn muiden kanssa mutten osaa osallistua keskusteluun.
Haluaisin tehdä jotain muuta työtä mutten tiedä pystyisinkö muuhun. Työssäni on plussaa se ettei tarvitse juurikaan olla sosiaalinen. Missään kaupassa tms. en ikinä pystyisi olemaan töissä. Ahdistuisin niin paljon hälinästä, kiireestä ja asiakkaista.
Harmittaa eniten tässä masennuksessa miten se vaikuttaa poikaystävääni. En haluaisi että kenenkään tarvii olla musta huolissaan. Ja varmasti olen aika ikävää seuraa tällä hetkellä. Ei kuulemma ole kiva aina vaan istua sohvalla ja halailla tai maata sängyssä kun nähdään, mutten keksi mitä voitaisiin tehdä kun ei oikein mikään kiinnosta. Yritän olla valittamatta liikaa mutta kun oon tottunut puhumaan kaiken suoraan ja useimpina päivinä ihan oikeasti on paha olla. Varsinkin kun oon yksin ja mietin kaikkea. Mutta ymmärrän kyllä ettei kukaan jaksa kuunnella pelkkiä negatiivisia asioita.
Tuntuu niin tyhmältä kun ei saa itseään niskasta kiinni.
Toista päivää töissä joululoman jälkeen ja ahdistaa. Ei oikein tiedä mistä alottaisi työt ja pelottaa kohdata ihmisiä. Viime yönä näin painajaisia ja nukuin huonosti ja aamulla olisi tehnyt vaan mieli jäädä kotiin. Niinkuin kyllä joka aamu riippumatta siitä kuinka hyvin on tullut nukuttua.
Ainakin pääsen tänään ihmisten aikoihin töistä pois. Pitäisi päästä lääkäriin mutta jännittää niin paljon soittaa ajanvaraukseen että oon pitkittänyt asiaa. Toisaalta ei tässä nyt mitään merkittävää oo tapahtunut hyvään eikä huonoon suuntaan lääkityksen aloittamisen jälkeen. Ehkä ne on jotain auttanu kun ei ainakaan itsensä satuttaminen enää pyöri mielessä juurikaan.
Huomenna kyllä varaan lääkäriajan. Kestää kuitenkin että sinne pääsee... Viikonloppu oli ihan mukava pitkästä aikaa. Lauantaina poikaystävä tuli mun tykö ja totesi heti että oonpas mä hyvällä päällä. Ennen kuin ehdin sanoakaan mitään. Ja kyllä mä ainakin energisempi olin kun yleensä nykyään. Pesin pyykkiä ja sain joulujutut siivottua pois. Sunnuntain taas olin ihan poikki ja makoilin lähinnä vaan. Illalla menin aikaisin nukkumaan vaikka olin aamulla nukkunut puolille päivin.
Nyt sitten alkaa eka kokonainen työviikko loman jälkeen. Työjärjestys alkaa vähän hahmottua joten se ei ahdista enää niin paljon. (Joudun itse suunnittelemaan aikatauluni) Mutta silti tuntuu inhottavalta olla töissä. En jaksaisi 8 tuntista päivää. Täytyy katsoa miten jakselen sitten kun pääsen lääkäriin että pyydänkö saikkua vai yritänkö jaksaa. Lääkitystä en halua vahvemmaksi.
Hei. Tulee mieleen omat ajat kun aloin syödä ssri-lääkkeitä. Mulla olo meni välillä tosi kiihtyneeksi. Paniikki oireetkin kuulostaa tutulta. Olen kuullut, että jos normaali, ei masentunut, syö ssri-lääkkeitä, voi se potkaista manian päälle.
Kannattaa vähän tarkkailla tilannetta, ja olla tärppinä jos alkaa tulla liikaa vauhtia ja kiihtynyttä oloa.
Mulle lääkkeet aiheutti kyllä aluksi kaikenlaista kummallista mutta nyt niillä ei tunnu olevan oikein mitään vaikutusta. Varasin lääkäriajan ja täytyy miettiä kannattaako lääkitystä jatkaa. Pääsen jatkamaan terapiaa psykiatrian polille joten ehkä se riittäisi hoidoksi.
Olen melko varmasti erityisherkkä persoona. Ennen en ymmärtänyt miksi esim. perheen kanssa vietetyn päivän jälkeen käyn niin ylikierroksilla että se tuntuu pahalta ja on pakko päästä omaan rauhaan. Vaikka siis olisi ollut ihan kivaa eikä mitään riitoja. Myös äidin ja siskon kovaäänisyys tuntuu välillä hermoja raastavalta. Ja yleensäkin meteli ja hälinä töissä ja muualla. Moni muukin asia, melkein kaikki erityisherkkyyden kuvauksessa sopii muhun.
On ollut helpottavaa tajuta että herkkyys on normaalia eikä johdu mistään sairaudesta. Herkkyys on kyllä varmasti vaikuttanut masentumiseeni ja etenkin työssä väsymiseen.
Minä satuin löytämään tänään IL nettisivulta jutun yliherkkyydestä, mistä mitä ilmeisemmin omat pakko-oireiluni johtuvat. Linkistä löytyy yhdistys yliherkille:
http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat
Olen vuosia hypännyt lääkäreillä erinäisistä vaivoista, enkä vähiten mielenvaivoista mutta enpä ole saanut juurikaan ymmärrystä. Kun tein tuolta linkistä löytyvän yliherkkyystesti, alkoivat silmäni avautua. Olen aina tiennyt olevani herkkä mutta testin tulos oli järkyttävä. Pitäisi ehkä toimittaa testitulos lääkärilleni niin voisi lopettaa tutkimukset / lääkekokeilut. Minullekaan eivät SSRI mielialalääkkeet oikein istuneet vaikka kauan niitä napsin.
Mullekin sopi lähes kaikki testin kohdat. Luen yhtä kirjaa hsp:stä (mistä tuo testikin alunperin on). Olen vasta jossain puolessa välissä ja vaikka ihan kaikki asiat erityisherkkyydessä ei päde muhun niin aika monta asiaa on selkiytynyt mitä oon ihmetellyt. Esim. väsyminen sosiaalisten tilanteiden jälkeen ja "ylivirittyneisyys". Olisi ihanaa elää rauhallisempaa elämää ja tehdä töitä kotona, mutten tiedä miten sellainen onnistuisi. Mua ei kiinnosta rikastua vaan tykkään elää ihan tavallista elämää, mutta rahaa vaan menee vaikka tyytyy asumaan vuokralla ja ostamaan huonekalut ym. käytettyinä. En usko että pärjäisin vähemmällä joten kai se vaan on jaksettava tässä oravanpyörässä.
Ihmeen hyvin meni mennyt viikonloppu. Vietin äitini kanssa vähän aikaa kahdestaan. Meillä on tosi läheiset välit vaikka masennuksesta ym. on vähän hankala puhua kun äiti ei oikein ymmärrä vaikka yrittääkin. Kyllä hän sentään uskoo masennuksen olemassaoloon toisin kuin isäni jonka mielestä se on vaan synonyymi surulle ja turhaa nykyajan hömpötystä tehdä kaikesta sairautta. Tosin kyllä äitikin syyttelee mua välillä laiskuudesta ja pessimistisyydestä.
Ison osan viikonlopusta lepäilin. Kaupungilla käyminen oli tosi väsyttävää vaikka olikin kivaa pitkästä aikaa enkä sitten lauantaina jaksanut muuta. Sunnuntain vietin poikaystävän kanssa. Se oli lyhyt päivä koska nukuin aamulla pitkään ja menin illalla aikaisin nukkumaan. Viime yönä nukuin jotain 14 tuntia ja olisin helposti voinut jatkaa jos ei olisi tarvinnut lähteä töihin.
Kerrot kuin minun elämästä, minuakaan ei kiinnosta tippaakaan rikastua ja siksi en lottoa vaikka se onkin onnenpeli. Onni ja onnellisuuteni on kadoksissa ja elän päivän kerrallaan vailla pitkän tähtäimen suunnitelmia. Olen huomannut sen elämäntavan sopivan itselleni sillä harvoin asiat menevät suunnitelman mukaan.
Minä en edes itse ole pitänyt itseäni masentuneena, korkeintaan ahdistuneena ja siihen voisi käyttää täsmälääkettä mutta en saa lääkäriäni ymmärtämään asiaa. Perjantaina taas saan kuulla melko varmasti että tarvitsisin mielialalääkkeen mutta jos hän sellaista kirjoittaa, en aio niitä apteekista edes hakea. Kohta kolmeen vuoteen en ole SSRI lääkkeitä käyttänyt ja silti ollut työkykyinen, vaikken töissä viihdykään. Työssä on tietty käytävä, jos meinaa laskut maksaa.
Pahiten ahdistun pakkoajattelusta, josta olen kärsinyt lääkityksen lopettamisen jälkeen mutta olen pois-oppimassa siitä harjoitusmenetelmällä. Erityisherkkyys on luultavasti senkin ongelman tuonut ja kun nyt tiedän siitä enemmän, ymmärrän reaktioitani paljon paremmin. Yllätysvieraat vievät minulta yöunet poikkeuksetta eikä mitkään rentoutus keinot auta uneen. Unilääkkeetkään ei mulle sovi sillä alan aprikoida millä tavalla se vaikuttaa ja eihän siihen sillä tavalla pitäisi suhtauta. Spekulointi nukahtamisesta on myrkkyä hyvälle yöunelle.
sitruunainen kirjoitti 27.11.2014 9:41
En ymmärrä miksei vanhat jutut lakkaa pyörimästä päässä. ☹️ Aika monihan on tullut petetyksi tai muuten huijatuksi ja selviää siitä kyllä. Onhan niitä pahempiakin asioita...
Kirjoitit myöhemmin olevasi erityisherkkä. Eikö se juuri selitä tuota, että vanhat jutut pyörii päässä? Toisten aivot on rakennettu herkemmin reagoimaan negatiivisiin asioihin ja muistamaan ne, jotta vastaavaa ei pääsisi enää uudelleen tapahtumaan. Aina löytyy pahempia asioita mistä vain, mutta ihmiset ovat erilaisia eikä omia tuntemuksiaan pitäisi mielestäni vähätellä. Lääkkeet kuulostavat huonolta jutulta. Ehkä sinun pitäisi vain päästä puhumaan jonkun ammattilaisen kanssa vanhasta erostasi. Ehkä jo niin teetkin? Ja vain puhua niin kauan kuin puhetta tulee.
Totta. En tuota kirjoittaessani vielä tiennyt erityisherkkyydestä vaan ajattelin vaan että mussa on jotain vikaa, etten ole normaali. Koska läheisillenikin on tapahtunut vaikka mitä eivätkä he ole jääneet asioita samalla tavalla märehtimään. Muakin kaikki kannusti heti laittamaan uutta matoa koukkuun jne. kun eka poikakaveri jätti ja kun kuulin pettämisestä niin tuli hirveän typerä olo. Jotkut oli jotain jo epäilleet aikoja sitten kun eksäni ehti niin harvoin tapaamaan mua. Itse en ikinä osannut epäillä että se johtuikin toisesta naisesta, vaikka näin jälkikäteen ajatellen ihan selkeitä merkkejä pettämisestä oli koko ajan. Olin vaan niin sokea että uskoin kaikki valheet. Itse en niin taitavia valheita koskaan edes keksisi saatika että pystyisin kenellekään pokalla niitä sanomaan. En muutenkaan käsitä miten jotkut pystyvät huijaamaan ja tahallaan satuttamaan toisia vain omaksi hyödykseen. Vaikka pidän itseänikin jossain määrin itsekkäänä.
Nuo asiat ei ole viime aikoina enää vaivanneet niin paljon mutta huonoina hetkinä nekin nousee uudestaan pintaan.
Olen käynyt psykologilla melkein vuoden, eli jutellut hänen kanssaan myöskin tuosta erosta ym. ihan alusta asti. Nyt joudun vaihtamaan hoitosuhdetta mutta luultavasti saan edelleen jotain keskusteluapua. Omalääkäri määräsi mulle Escitalopram-lääkityksen joulukuun alussa ja huomenna mulla on samalle lääkärille kontrolliaika jolloin luultavasti pyydän lääkehoidon lopettamista.
Olen tässä viime päivinä miettinyt, onko herkkyydestäni minulle jotakin hyötyä, koska haittaa siitä oli paljonkin. Tavatessani psykologeja ja psykiatreja he ovat kaikki olleet sitä mieltä herkkyys ihmisessä on etu. Varsinkin sellaisille joilla on heikko psyyke, että herkkyys suojelisi heitä. Tiedä sitten puhuivatko kokemuksista vaiko kirjoista lukeneena mutta herkkyydestä ainakaan miehelle ei ole paljonkaan hyötyä. Sen tiedän nyt miksen viihdy ns. miestyöporukoissa. Naisten kanssa sen sijaan tulen juttuun hyvin. Naisethan tiedetään itkuherkiksi mutta samanlaista herkkyyttä löytyy myös minusta. Olen joskus ollutkin sitä mieltä että olen saanut väärän kropan.
Se, mitä voisin laskea hyödyksi on, että en ota koskaan minkäänlaisia riskejä teen mitä hyvänsä, kaikessa toimin varman päälle. Toisena etuna pidän sitä, että haluan suojella luontoa ja eläimiä, enkä ole koskaan kiusannut ketään. Kolmantena, kai sekin etu, etten yritä koskaan olla muita parempi, josta tosin on seurannut ettei minulla ole lainkaan kunnianhimoa. Voi olla että muitakin etuja löytyy kun oikein tarkasti asiaa alan miettiä
Onko sinulla, sitruunainen, ollut vastaavia ajatuksia koskaan, että herkkyydestä olisi jotain hyötyä?
Hei ja tiedoksi kaikille masentuneille:
Mieli Maasta ry pitää Tukinetissä säännöllisesti liveryhmiä eli chattejä, jotka on tarkoitettu masentuneille. Mieli Maasta liveryhmä on säännöllisesti parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18-20. Seuraava Mieli Maasta liveryhmä on jo tänään keskiviikkona 21.1. klo 18-20. Keskustelun aiheena on masennus ja alkoholi.
Ryhmät ovat avoimia kaikille, joita teema koskettaa. Etukäteisilmoittautumisia ei tarvita. Astu vaan sisään ryhmään, kun se alkaa! Ryhmään mahtuu mukaan 12 osallistujaa.
Tervetuloa!
On yö,mutta valvon ja mietin ,mitä tarkoitusta on elämällä,kun kaikki asiat on solmussa!!☺️❤️☺️
Eikös silloin ole juuri jonkin tarkoitus elää jos asiat on solmussa. Nimittäin yrittää avata niitä solmuja esim. tällä keskustelussa. Kerrotko lisää mitä tarkoitat solmuilla?😐
En osaa sanoa mitä hyötyä herkkyydestä voisi itselleni olla. Olen melko luova, ehkä se liittyy herkkyyteen. Töissä mua on kehuttu rauhalliseksi ja hienotunteiseksi. En juuri häiritse muita ja työssäni huomaamattomuus onkin hyvä asia.
Olin tässä nyt viikon sairaslomalla ja viime päivinä vointi on ollut ihan hyvä. Jaksoin järjestellä ja siivota kotia muutenkin kuin kun vaan kerätä roskat ja tiskit sohvan ja sängyn ympäriltä. Se väsytti mutta silti en saanut illalla unta. Pyörin vaan sängyssä ja tänään oli aikainen herätys kun palasin töihin. Jännittää kyllä viedä taas lääkärintodistus ja pomo haluaa kuulemma jutella jaksamisestani.