Masennuksen kanssa eläminen

Masennuksen kanssa eläminen

Käyttäjä Haapia aloittanut aikaan 03.09.2021 klo 14:40 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Haapia kirjoittanut 03.09.2021 klo 14:40

Hei, olen uusi täällä, ja masennus on kulkenut mukana aika pitkään. Viralliset hoitosuhteet on käyty nyt läpi, eikä ammattiapua ole varsinaisesti enää kai saatavilla. 

Onko muita samassa tilanteessa olevia? Miten elämä sujuu? Miten olette löytäneet jotain mielekkyyttä elämään, kun mikään ei tunnu miltään eikä mistään tule vähäistäkään mielihyvän tunnetta? 

Käyttäjä keskustelua kirjoittanut 04.09.2021 klo 12:41

Koitan elää odottamatta mitään. Elämä on mitä on, aika ajoin masentavaa yksinelämistä, harvoin yhteyttä niin että näkis ketään. Joutua odottamaan.on pahinta mitä tiedän, mikä laskee mielialaa. Taustalla vuosien odotus puolisolta (ex-) vastauksen saamiseen.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 viikkoa sitten. Syy: virh.korj
Käyttäjä Haapia kirjoittanut 06.09.2021 klo 10:15

Olen kokeillut tuota omien odotusten laskemista. Vaikeaa löytää siitä sopivaa tasapainoa.

Helposti vajoaa apatiaan, jos ei odota mitään muutosta, mitään parempaa.

Kärsimättömyys taas kasvaa sietämättömäksi, jos yrittää toivoa jotain.

Voisipa vaan sulkea ajatukset pois kokonaan

Käyttäjä ask kirjoittanut 07.09.2021 klo 22:22

Masennuksen kanssa eläminen on vaikeaa, sitä vertaa ns, "terveen, elämään," ja ne ajattelee todennäköisesti ollaan terveitä. Ihan normaaleja ihmisiä, me ollaan jokainen. Kärsivällisyys masennuksen kanssa pitää olla. Masennuksesta olen oppinut sen verran, että jos masennusta arvostellaan liikaa, ja ollaan liikaa paineen alla, masennuksesta ei toivu, tähän ihmisten kommentit pitää Omana tietonaan, tai jättää sanomatta ne kaikista ikävimmät asiat..

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 15.09.2021 klo 15:20

Olen sitä mieltä, että nykyaikana on sen takia niin paljon masennusta, kun elämme tätä ns. digiaikaa. Ihmiset näkevät toisiaan liian vähän. Ei puhelu tai nettikään korvaa livenä näkemistä. Tietenkin tämä korona homma myös masentanut ihmisiä entisestään ja rajoittanut kohtaamisia. Yksinäisyys nimittäin kyllä masentaa kaikista eniten.

Tämä maailma on kuitenkin menossa siihen että koko ajan kaikki vain katsoo ruutua ja katson kyllä itsekin. Vähän huolestuttaa se. Ei elämä voi olla pelkkää ruudun tuijottamista. Vai voiko?

Mitä mieltä tästä?