Bentsot toimivat pienellä annostuksella, mutta sen annoksen kanssa täytyy olla hirveän tarkka. Suurella annostuksella bentsoista on enemmän haittaa kuin hyötyä, luulen.

Nuo ajatukset joita sinulle Kuminalle tulee ovat kyllä tyypillistä masennus kelaa. Että " Kukaan ei välitä." jne. Itse yritän kun minulle tulee sellaisia ajatuksia että en tavallaan uppoudu siihen synkkyyteen. Toki se on helpommin sanottu kuin tehty.

Synkkyyteen on nimittäin helppo uppoutua, mutta pitkässä juoksussa se ei ole hyväksi ihmiselle. Olen itse yrtittänyt olla vähän positiivisempi kuin ennen. Toki pitää olla myös realisti. Ei maailma ole toisaalta mikään kukkaketo, mutta toisaalta jos täällä haluaa elää niin on oltava edes vähän toiveikas.

Se on toki hankalaa, koska tyypillisesti ihmistä hallitsevat enemmän negatiiviset ajatukset kuin positiiviset, noin niin kuin yleistäen...

Se on ikävää kuinka paljon lapsuus vaikuttaa vielä aikuisenakin. Kaikki on niin säkästä kiinni. Että millaiseen perheeseen syntyy jne. Toki itse voi vaikuttaa joihinkin asioihin jonkin verran. Mutta läheskään kaikkelle ei pysty tekemään mitään...

Totta turiset minäitse. Pitäisi opetella jotain keinoja hallita omaa mieltä ja irrottautua niistä omista mielialoista ja tunnetiloista ja erottaa ne todellisuudesta. Ehkä pitää kokeilla mindfulnessia...

Itsellä lähtee vielä ajatukset helposti ns luuppaamaan ja pikkuasiat saa hölmöt mittasuhteet. Esim jonkun tutun somepostauksesta voi tulla sellainen fomo-olo että tuolla ne nyt pitää yhdessä hauskaa, mä oon tämmöinen yksinäinen luuseri, kaikki näkee varmaan päällepäin miten surkea olen, eihän tämmöisen kummajaisen pitäisi olla elossa jne.

Otan bentsoja iltaisin nukkumiseen, päivisin en ollenkaan, mutta nyt alkaa jo olla pää nii huurussa niistä että lienee aika lopettaa. Puhe ei kulje jne

Jossain sanottiin (en muista missä), että ihminen ei ole yhtä kuin ajatuksensa vaan yhtä kuin tekonsa. Kaikenlaista sitä voi tulla mieleen, mutta ei se tarkoita että kaikkia ajatuksia pitäisi kuunnella. Varmaan suurimmalle osalle maailman ihmisistä tulee välillä kaikenlaista negatiivista mieleen. Ahdistavia ajatuksia tai masentavia ajatuksia. Tiedän kyllä, että masennus on sitten sitä että koko ajan tulee vain negatiivisia ajatuksia mieleen. Mutta juuri se olisi hyvä, että pystyisi irrottautumaan ajatuksistaan. Niin kuin kirjoitit.

Vielä siitä, että ihminen on loppujen lopuksi yksin omassa kehossaan ja mielessään. Toki ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, mutta kun tarkemmin ajattelee, niin eihän ihmisellä ole muuta kuin itsensä. Sekin että vertaa muita itseensä ja siten määrittelee itsensä luuseriksi niin voi olla vähän väärä tapa lähestyä asiaa. Luulen että ihminen on niin moniulotteinen olio, että hän voi olla samaan aikaan luuseri, voittaja, masentunut ja iloinen. Tai no, vaikka yhden päivän aikana. Luulen, ettei pitäisi ajatella että ihminen on vain yhdenlainen...

Minullakin kyllä juuri pikku jutuista kasvaa hirviöitä.

Masennuksessa se on pahinta, kun näkee elämän vain kärsimyksenä. Voihan se sitä ollakin. En tiedä...

Se ristiriita kaikissa im-ajatuksissa on siinä että kuolema ei pelasta. Jos kuollessa katoaa, niin se ei ole silloin mikään ratkaisu mihinkään ongelmaan.

Toisaalta se ajatus samalla kiehtoo, että kuoleman jälkeen ei tarvitse enää kärsiä. Jos siis kuolemassa ihminen katoaa kokonaan. Mutta toisaalta kuolema tuntuu niin vastenmieliseltä asialta, että ei sitä ole järkeä tavoitella...

Moi,

Vastaan lyhyesti kysymyksiisi.. mistä saa mielihyvää ja miten sujuu.

Hyvin pienet asiat; kaakaokupillinen, hetki olla, koiran näkeminen, kukkien katselu, luonnon eläimien havainnointi, sään ja vuodenaikojen (luonnon) seuraaminen, kodin puhtaus tms. Tällaiset asiat, niistä voi välillä nauttia.

Muistuttaa itseään siitä, että tästäkin päivästä selvittiin ja huomisesta ei voi vielä tietää. 🙂

Muistathan erilaiset kurssit (esim. mindfulness-kurssit, tre-kurssit, käsityökurssit...). Niitä on tarjolla useiden kaupunkien työväenopistoilla ja niistä voi myös olla apua, vaikket saisi nyt ammattiapua. Ne eivät ole ihan järkyttävän kalliita. On olemassa myös hyviä meditaatioita esim. Youtubessa, kun malttaa etsiä. Niistäkin voi saada apua.

Se on totta että pienet asiat ratkaisee. On vain jotenkin vaikea välillä nauttia mistään. Varsinkin silloin kun ahdistaa.

Sitä metodia olen itsekin käyttänyt, että tästäkin päivästä selvisin...

Minun tuo ahdistuneisuushäiriö on kyllä aikamoinen taakka. Sen kanssa täytyy vain elää. Eihän sitä lopulta mitään muuta vaihtoehtoa ole.

Masennuksen kausinakin pitää aina muistaa, että ihmisiä on nähtävä. Vaikka se tuntuisi hirveän rankalta, niin ihminen on laumaeläin.

Tärkeimmät asiat kai on: ihmisten näkeminen, ulkoilu, ravinto ja uni. Eristäytyä ei saa. Ainakaan minä en pysty elämään täysin yksinäisyydessä...

Masennuskaan ei välttämättä silloin tunnu niin pahalta, kun on ihmisten ilmoilla...

Mistä niitä ihmisiä saa joita olisi hyvä nähdä?

Kaupungille voi mennä kävelemään, mutta se vaan ahdistaa ja tulee entistä masentuneempi olo, kun muut ihmiset kulkevat muiden seurassa, jotenkin määrätietoisesti ja täynnä tarkoitusta.

Kursseille voi mennä, mutta kukaan ei jää juttelemaan, ei kohtaa aidosti, ei juurikaan vastaa, jos kysyy yhtään mitään. Ihmisillä on kiire johonkin seuraavaan paikkaan, tai ovat itse niin ahdistuneita tai masentuneita ettei heistä saa seuraa. Ei minulla ole mitään sanottavaa kylläkään, ehkä sitten pitäisi olla, edes jotain, mutta kun mikään ei kiinnosta, niin keskustelu on sellasta säistä puhumista sitten.

En tiedä mitä tehdä.

Se on kyllä ongelma, että sellaisia ihmisiä on vaikea löytää, joiden kanssa puhua tärkeistä asioista. Välillä varmaan sitten pitää vain puhua säästä...

En tiedä onko niillä kaupungilla vastaan tulevilla ihmisillä parempi elämä kuin itsellä. Ainahan se siltä tuntuu, mutta ei voi ikinä olla varma...

En tiedä kumpi on ahdistavampaa: se että oma elämä on paljon ankeampaa kuin muilla, vai se, että kaikilla muillakin on tosi vaikeeta

Niin. Toisaalta omaa elämää on helpompi ehkä muuttaa kuin toisten.

Eihän sitä oikeasti voi täysin tietää miltä toisesta tuntuu. Vaikka toinen kuvailisikin hyvin oloaan. Sen tietää vain varmasti miltä itsestä tuntuu.

Se on jotenkin vaikeaa vertailla toisten elämää omaan elämään. Vaikka toki niin kannattaa joskus tehdäkin. Ehkä...

Moi.

Mä saan mielihyvää siitä ettei mulla ole ollut fiilistä tappaa itseäni kohta kolmeen kuukauteen.

Ahdistanut ihan törkeesti...mutta ei im-ajatuksia.

Mä en tiedä mitä tapahtu...en tullut uskoon, en löytänyt elämäni naista, päin vastoin erosin, en aloittanut tai lopettanut mitään lääkettä, en lisännyt tai vähentänyt liikuntaa, syön samaa ruokaa kuin ennenkin, kuuntelen kirjoja kuten ennenkin, pukeudun samalla tavalla, ajan samalla autolla...

Jos jotain tarvisi sanoa mitä on tapahtunut "löysin uudestaan yhteyden sisimpääni" mitä se kenellekkin tarkoittaa? Kysymys ei ole mistään mystisestä jutusta...ihan lukiotason psykologiaa.

Ensiviikosta en tiedä saati ensi kuusta, mutta nyt ei tee mieli itsaria...olen siitä tosi onnellinen.

Okei. Se on hyvä.

Mulla lähinnä sellaisina päivinä voi olla im-ajatuksia kun olen edellisenä yönä nukkunut liikaa. Oon huomannut että on hirveän tärkeää tarkkailla että paljonko nukkuu...

Ja kai ihmisellä sitten on aina välillä masennus-kausia ja välillä parempaa vointia. Toki, voihan olla niinkin, että sulle ei enää tule masennusta. Toivotaan niin...

Juu kauhistuttavaa, että suunnitellaan matkaa Marsiin,vaikka useimmat meistä ei ole tehnyt vielä edes matkaa omaan minäänsä!Saattaa olla pula matkanjohtajista?

Toivon myös ahdistuksesi vähenevät,kun pääset minuusmatkalla vielä pidemmälle ja vaikka tekisi kipeää.

Hei kaikille ja aloittajalle. Yritän kerätä voimani ja kirjoittaa joitakin omia näkemyksiäni, miten jaksaa masennuksessa, mutta en halua kirjoittaa tähän jotain selfhelp-oppikirjan lässytystä.

Join äsken lasillisen vettä, se helpotti hieman oloa.

Soittelen pianoa, vaikka kehnosti, mutta haaveilen oppivani hyvinkin vaikeita kappaleita. Monesti soiton aikana ja jälkeen tulee tyhjä miellyttävä mutta surullinen voimaton olo, alistuminen, luopuninen. Monasti itken rajusti. Musiikki, joko tietyt kappaleet tai oma säveltapailuni ikäänkuin luo taustamusiikin voimistamaan suruani ja yksinäisyyttäni.

Karppaus.

Kävellä metsässä, luonnossa.

Ystävän etsiminen ja löytäminen. Vaikka se on vaikeaa. Ja vaikka itse olen tällä täysin yksin, jopa tietoisesti katkaissut tuttavuuksia, jotka ovat olleet vain yksipuolisia, ihmisiä jotka ovat minut tosiasiallisesti hylänneet tai väheksyneet.

Lepo. Pahimmankin surun ja masennuksen keskellä huomaan herääväni hiukan paremmalla tuulella. Ts. mitä enemmän olen unessa ja unissa unien maailmoissa, vaikka ne ovat yleensä surullisia unia, dystooppisia harhailu-unia, niin sen parempi.

Kahvin ja teen juominen.

Rakkaus ja seksi, itsetyydytys. Tosin näiden kääntöpuolena tulee masennus jos ja kun tulee hylätyksi. En ole elämässäni saanut nauttia rakkaudesta ja seksistä, vain vähän. Mitä kauemmin masennustani ja kohtaloani kuluu niin huomaan vähäisten lemmenhurmosten olleen vain satunnaisia poikkeamia todellisuudesta, valheita totuudesta. Silti rakkaus parantaisi kaiken. Kaikki ihmiset parantuisivat rakkauden avulla.

Mielekäs harrastus, mikä se kullekin lienee. Jollekin liikunta, jollekin taide, jollekin kuoro, jollekin postimerkkeily jne.

Ns. hengelliset tai aatteelliset tai yhteiskunnalliset kulttuuripalvelut. Ts. en tarkoita vain srk vaan esim. taidekerhoja, kirjoittajayhdistyksiä, vapaata kansalaistoimintaa. Minä liityin takaisin kirkkoon vaikken ole mielestäni erityisen uskonnollinen. Sain kuitenkin vähintään jonkinlaisia ajatuksia ja lohdutustakin uskonnollisista teksteistä ja hartauksista, mutta koen hyvin ahdistavana ja sisäänpäinlämpiävänä uskovaisten yhteisöllisyyden enkä tule koskaan kuulumaan niihin porukoihin. Tämä johtuu osittain persoonallisuudestani, olen sosiaalisesti kömpelö erityisherkkä, enkä ole koskaan päässyt mihinkään joukkoon mukaan. Erään kulttuuriharrastuksenkin piirissä koin äkkiä olevani hyljeksitty sivuölinen.

Tässä joitakin vinkkejä, ja jotain varmaan unohdin mainita.

Ai niin... saunominen. Ja sen jälkeen juoda kylmää vettä tai maitoa.

Ja vielä... eläimet, ja kasvit. Olipa lemmikki kissa tai koira, hyttynen tai hirvikärpänen tai kaveri jokin viherkasvi jolle puhuu, niin muut elolliset olennot ovat jokaiselle lohdutukseksi. Esim. kissan tai koiran rakkaus on totaalista, koska eläin on täysin ihmisen, emonsa, armoilla. Se vastuu pitäisi oivaltaa, ettei kävisi niin että lemmikkieläin on pelkkä lelu.